Enkeli-Elisa ja muut kiusatut

Enkeli-Elisan tarina osui kovaa. Koulukiusaaminen on juttu, joka on minulle kipeä aihe ja samalla myös asia, jota en halua lakaista maton alle.

Olin itse koulukiusattu monen vuoden ajan ja kiusaaminen loppui oikeastaan vasta sitten, kun vaihdoin koulua lukioon mennessä. Kiusaaminen oli alkanut toisen/kolmannen luokan paikkeilla ja jatkui aina yhdeksännelle saakka. Matkalla se muutti muotoaan ja välillä oli hyvinkin rankkoja aikoja.  Kouluun oli pelottavaa mennä, koska ikinä ei tiennyt mitä päivä toisi tullessaan.

Tavaroitani rikottiin, varastettiin ja piiloteltiin. Haukkuminen ja leikkien ulkopuolelle jättäminen olivat arkipäivää, ruokailussa sotkettiin voita hiuksiin. Välillä oli aikoja, että kukaan ei leikkinyt tai puhunut kanssani, sillä ilmeisesti kukaan ei uskaltanut nousta kiusaajiani vastaan. Pakenin tuolloin luomaani mielikuvitusmaailmaan ja siitä tuli muuri, joka suojeli minua pahimpina aikoina. Olenkin lähes varma, että juuri  mielikuvitusmaailmani vaikutti siihen, että olen tässä tänä päivänä.

Eräs uimahalli kerta on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Olimme tuolloin koko koulu uimassa ja kiusaajani päättivät iskeä. He painoivat minut veden alle, pitivät paikoillaan eikä kukaan nähnyt mitään. Kukaan ei auttanut, kukaan ei käskenyt heitä päästämään irti. Ei kukaan. Missä olivat uimavalvojat ja opettajat? Muistan kuinka pelkäsin hetkeä, jolloin minun olisi pakko hengittää ja saisin vettä keuhkoihini. Pelkäsin. Ja kiusaajani vain nauroivat.

Yläasteella kiusaamisen luonne muuttui. Vaihdoimme tuolloin koulua ja kiusaajarinkiin tuli uusia oppilaita mukaan ja jollain tapaa asiat tuntuivat muutuvan tuolloin pahemmaksi. Tunsin itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja muistan itkeneeni paljon ja usein. Lopulta alkoi kulua päiviä, viikkoja ja kuukausia ilman, että kukaan olisi sanonut minulle sanaakaan tai edes katsonut minuun. Yhä enemmän pakenin omaan maailmaani. Kävellessäni bussille kuvittelin mielessäni tapahtumia kaukaisissa paikoissa, oli lohikäärmeitä ja linnoja. Haltijoita, peikkoja sekä olioita, joille olin keksinyt itse nimet ja ne elivät luomassani mielikuvitusmaailmassa.  Nuo hetket auttoivat kestämään kestämättömän todellisuuden ja yksinäisyyden, joka sattui enemmän kuin pahat sanat. Aika ajoin nuo mielikuvitustarinat siirtyivät myös paperille.

Toivoisin, että yksikään ihminen ei tulisi koskaan hyväksymään kiusaamista missään muodossa ja että kiusaamiseen puututtaisiin heti ja riittävän voimakkaasti, jotta se saadaan loppumaan ja molemmille osapuolille saataisiin heidän tarvitsemansa apu.

Muistan omilta kouluajoiltani kyselyn, jonka yksi opettajista teki. Kaikille oppilaille jaettiin paperit, joihin sitten kirjoitettiin vastaukset. Yksi kysymyksistä oli kiusataanko luokassa ketään. Suurin osa vastasi ettei kiusata, mutta pari vastausta oli, että kiusataan. Opettajan ääneen tekemä johtopäätös oli, että ei kiusata, koska useampi ei sanonut toisin. Kuuntelin hänen kommenttiaan järkyttyneenä. Mitä virkaa oli ollut kyselyllä, jonka tuloksista ei piitattu tuon enempää? Ilmeisesti yhden ihmisen tuska ja kärsimys ei ole vielä riittävä syy siihen, että opettaja puutuisi asiaan ja tekisi jotain. Lämmöllä  muistelen sitä toista vastausta, jossa sanottiin, että luokalla kiusataan. En tiedä kuka tuon toisen vastauksen kirjoitti, mutta tuntui mukavalta, että edes joku oli huomannut. Joku välitti.

Jokaisella meistä on mahdollisuus estää kiusaaminen. Jokaisella meistä on vastuu omasta itsestämme ja siitä mitä teemme. Elämä on täynnä valintoja ja tekemämme valinnat voivat joko mahdollistaa kiusaamisen tai lopettaa sen. Jokaisella meistä on vastuu siitä, mitä sallimme ympärillämme tapahtuvan. Välinpitämättömyyttä on sulkea silmät silloin, kun pitäisi nähdä ja toimia.

 

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.