Kuluvan kesän kukkijoita

Ihan alkukesästä en muistanut ottaa kukkijoista kuvia ja onpa juhannuksen tienoilla unohtunut myös ottaa kuvia. Tässä kuitenkin ehkä parhaiten tänä vuonna kukkineet ja muutaman vuoden laiminlyönneistä selvinneet. Lemmikit voivat ehkä jopa paremmin kuin jokunen vuosi sitten ja liljatkin ovat lisänneet kukkiaan tuntuvasti. Ehkäpä ihan kaikki ei olekaan mennyt pieleen, vaikka puutarhaan en muutamaan kesään selvinnytkään.

Lapsuudenkodissani oli juuri tämän värinen alppiruusu, joten ei liene sattumaa, että se on myös lempivärini kaikista alppiruusuista. Pihassamme on tämän värisiä kolme, yksi valkoinen sekä yksi kohtalaisen vaaleanpunainen. Ensi kesänä toivoisin saavani takapihalle vaaleanpunaisen kaveriksi valkokukkaisen alppiruusun tai ehkäpä sittenkin violetin. Suunnitelmat ovat vielä sen verran pahasti kesken, että ei parane hötkyillä. Kukat kuvasin veljeni pihasta siirretystä alppiruususta, joka jaksoi siirrosta huolimatta kukkia kauniisti ja pitkään.

Melkein joka kesä pihastamme löytyy ainakin jonkin sortin orvokkeja. Tänä vuonna heitin orvokkiamppeliin myös muutaman herneen, koska ne sattuivat jäämään kasvimaalta yli ja johonkinhan nekin piti saada kylvetyksi. Niinpä ne kasvavat nyt kauniisti orvokkien kanssa ja me pääsemme maistelemaan herneitä kukkapurkista. 🙂

Tänä keväänä uusittu kukkapenkkimme voi isolta osin aika hyvin nyt. Suurin osa kukkasista lähti hyvin kasvamaan, mutta jotkin vaativat vielä erityistä huolenpitoa. Kurjenpolvia on pitkässä kukkapenkissä useammassa kohtaa ja muutamaa erilaista, sillä kurjenpolvet ovat yksi lempikukkasistani.

Tarhapäivänliljat olivat tontilla jo tänne muuttaessamme ja niitä on siirretty alkuperäiestä paikastaan toiseen. Hyvin ovat lähteneet kasvuun ja alkuperäisen paikan kukkapehko on sekin tuuhistunut ja voimistunut – ei huomaa lainkaan, että siitä on otettu taimia useamman kerran.

Ruskoliljat ovat myös lähteneet hyvin kasvuun. Muutama vuosi sitten niitä ei montaa ollut, kun pienen multapaakun lapsuudenkodistani pihallemme siirsin. Nyt ne ovat voimistuneet ja lisääntyneet ja onpa jokunen hajasijoittanut itsensä ihan toiseen päähän kukkapenkkiäkin! No, siellähän sen sopii törröttää toisen kurjenpolvipöheikön takana.

Vielä on monta kukkaa kukkimatta ja kesän edetessä saamme nähdä, miten puutarha herää monen kesän unesta eloon ja alkaa taas kukoistaa.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.