Ampiaisten torjuntaa

Viime kesänä me hukuimme ampiaisiin. Pesiä tuntui olevan joka puolella ja pahin tilanne oli varmastikin se, kun lastenvaunujen istuimen selkänojan taakse – sinne kuomun suojiin – oli ilmestynyt pesä. Kärry oli poikkeuksellisesti seissyt paikoillaan noin viikon verran. Siinä ei kyllä paljon naurattanut, vaikka pesä onneksi huomattiinkin samalla, kun kärryä pestiin.

Toinen hurjalta tuntunut ampiaisjuttu on muutaman vuoden takaa, kun yksi lapsista oli napannut pienen pesän käteensä. Hän oli löytänyt sen puisen lelulaatikon kannen alta aika varhain keväällä. Pesä oli rakenteilla ja onneksi asukkaita ei ollut vielä montaa ja kuin ihmeen kaupalla pikkuinen taapero selvisi ilman ainoatakaan pistoa, vaikka pesän tuhoamisen jälkeen pörriäisten pääluvuksi saatiinkin melkein pari kymmentä.

Onpa meillä käynyt kerran tuholaistorjujakin hävittämässä yhden pesän, joka oli rakennettu onton aitapätkän sisään. Sanomattakin lienee selvä, että kyseistä aitaa ei enää ole ja tilalle rakennettiin sellainen, jonka sisään ei pääse ampiaspesät piiloutumaan. Pesä oli suuri, kiitos ennätyslämpimän kesän,  ja ampiaisten lentoaukko oli matalalla – juuri sopivasti sellaisen viisivuotiaan lapsen pään korkeudella. Silti vasta silloin, kun pesä oli kasvanut suureksi sen huomasimme, koska ampiaisia vilahteli pesään ja sieltä pois riittävän tiuhaan. Tuholaistorjuja muuten tuumi, että ampiaisemme olivat harvinaisen kauniita.  Täytyihän niistä sitten ottaa kuva muistoksi. 😀

Tänä kesänä yritämme saada pienemmän ampiaisviljelykset. Siksipä hankimme sellaisia hämäyspesiä, joita myydään ainakin Motonetissa. Omani ostin Viherpeukaloilta, mutta tätä tekstiä kirjoittaessani ne näyttivät olevan loppuunmyytyjä. Ilmeisesti muutkaan eivät halua ampiaisia lähinaapureikseen, joten eiköhän pesiä lisääkiin myyntiin kuitenkin tule.

Viherpeukalot kuvaavat ampiaiskarkotinta seuraavaan tapaan:

Ampiaiset ovat reviiritietoisia. Ne kunnioittavat toistensa reviirejä ja siksi ns. valepesillä voidaankin huijata ampiaista luulemaan, että alue on jo varattu. Ampiaiskarkotin ripustetaan paikkaan mihin ampiaiset haluavat rakentaa pesän. Kun ne näkevät tämän pesän, ne jättävät lähitienoon rauhaan.

Toiveissa siis olisi, että tänä vuonna olisivat ovien ympärykset ampiaisettomia. Saa nähdä toimivatko vai eivät, mutta sen verran suurissa laumoissa ampiaiset pihallamme viime vuonna viihtyivät ja syksymmällä ajoivat meidät sieltä lähes kokonaan pois, että jonkinlainen apu pitäisi keksiä. Toivottavasti nämä auttaisivat.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.