Joulua surun keskellä

Viimeiset viikot ovat olleet raskaita – siitä huolimatta edessä on joulukuu ja joulua pitäisi jaksaa alkaa rakentaa. Olo ei vain ole hirveän jouluinen vieläkään, mutta lapset odottavat, että joulukuun alusta alkaen koti alkaa saada päivä päivältä jouluisemman ilmeen.

Kohdun tyhjennys oli reilu viikko sitten. Se oli rankempi kuin alunperin odotettiin ja poliklinikka käynti venyi pariksi päiväksi sairaalassa. No, lopulta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kotiin pääseminen tuntui ihanalta. Tilannetta piti silti seurata tarkasti, sillä verenpaineet olivat hypänneet korkeiksi ja näkökentässä vilisi laiskuja ja alhaisista viikoista huolimatta ilmassa leijui pieni raskausmyrkytyksen uhka. No, nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä tuosta osasta ja joka päivä on parempi olo – ainakin fyysisesti. Muusta ei sitten vielä kannata paljon puhuakaan.

Olo vaihtelee suuresti. Välillä kaikki kamala on unohtunut tai ainakin työntynyt taka-alalle ja jaksaa nauraa sekä laskea leikkiä. Toisina hetkinä kyyneleet nousevat väkisin silmiin ja olo tuntuu tyhjältä. Ihan niin kuin silloin, kun käveli sairaalaan synntysosastolta ulos ilman vauvaa.

Kauppaan uskaltauduin viime viikolla. Ja nyt en taida sinne ihan heti lähteä. Kauppareissu on vielä pikkuisen liikaa jaksamiselle, mutta suuriin syy niiden välttämiseen vielä hetken aikaa ovat kaupoissa vilisevät vauvat. Edellisellä kerralla purskahdin itkuun, kun eteen ilmestyi suloinen, melkein vastasyntynyt pieni ihme. Ei ollut väliä, vaikka seisoin keskellä suurta kauppakeskusta ihmisvilinän joukossa – kyyneleet tulevat ja menevät miten tahtovat.

On meillä silti saatu jo vähän joulua kasattua ja lasten kanssa katsotaan joulukalenteri  yhdessä. Se on mukavaa ja nuorimmainen on yleensä käpertyneenä syliini suuren nojatuolin uumenissa. Siinä lähellä on hyvä olla – meillä molemmilla.

Tänään tai huomenna olisi tarkoitus korjata nuoremman kanssa kanssa ovikranssi, josta on jo moni koriste kadonnut. Tänä vuonna siihen taidetaan kiinnittää jonkinlaisia omenakoristeita vanhojen kellojen tilalle.

Niin ja iloisena uutisena mainittakoon, että jos kaikki asiat sujuvat todella hienosti niin meillä saattaa jouluna olla juokseva vesi vessassa! 🙂

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.