Hei, hauska tavata!
Olen Luomulaakson Maria, lasten myötä vihertynyt kotiäiti. Aloin kirjoittaa Luomulaakso-blogia vuonna 2008 ja siihen rinnalle nousi seuraavana vuonna reseptiblogini, Luomulaakson Ruokakori.
Blogini starttasi alunperin nimellä Kotiäidin Luomulaakso, mutta yhtenäistääkseni ja selkiyttääkseni nimi- ja osoiteviidakon nimi lyheni myöhemmin ytimeekkäästi Luomulaaksoksi – siitäkin syystä, että moni sitä siksi jo kutsui. Vuonna 2015 blogi sai vihdoin kauan kaipaamani oman verkkotunnuksen sekä paremmin toimivan sivupohjan.
Blogin kirjoittaminen kumpusi halusta löytää toimiva, ekologinen elämäntapa perheelle sekä tarpeesta löytää vertaistukea lasten elämässä ilmenneiden haasteiden etsiessä vielä lopullista nimeä. Elämästä tuli kertaheitolla kovin erilaista ja blogi antoi pienen oman hetken, joka auttoi jaksamaan lasten erityistarpeiden värittämässä arjessa.
Matka on ollut hyvin mielenkiintoinen eikä loppua ole vielä näkyvissä, vaikka moni asia helpottuikin, kun lapset alkoivat syödä luomuruokaa ja aloittivat koulutaipaleensakin luomuruualla, joka laitetaan joka aamu ruokatermoksiin ja pakataan mukaan koulureppuihin.
Ruokavalion myötä hävisivät lasten iho- ja suolisto-oireet eikä keskimmäinen lapsemme enää joutunut turvautumaan ensiavun kortisonivarastoihin kasvojen turvotessa. Muistoissa elävät enää pikkuisemme kipeät, vertavuotavat sääret ja polvitaipeet. Puhdas ruoka on iso asia!
Arkeen tuo eloa erityistarpeiden ohella myös ekoilu, josta tuli nopeasti sydämenasia ja innostus kirjoittamiseen vain kasvoi. Silloinen into parantaa maailmaa on yhä olemassa – ehkä jopa vahvempana kuin ennen.
Oma sairastumiseni vakavaan veritulppaan nuorimmaisen synnyttyä alkuvuodesta 2013 pisti maailman ylösalaisin ja sai pohtimaan monia asioita entistä syvemmin. Elämä ja kuolema olivat hetken aikaa niin lähellä toisiaan.
Elämän rajallisuutta ja ainutkertaisuutta ei aina arjessa muista, vaikka pitäisi. Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti ja maailma, jonka lapsillemme jätämme pitäisi pyrkiä saamaan parhaaksi mahdolliseksi. Se onnistuu vain puhaltamalla yhteen hiileen!
Luomulaakson jutut koostuvat omasta arjestamme ja ekoiluistamme, joihin lisämaustetta tuovat lasten erityistarpeet mm. autismikirjon häiriö, Touretten syndrooma sekä ADHD. Mukana menossa ovat aviomies, mummi ja kolme lasta sekä karvaturrit.
Sydäntäni lähellä perheeni lisäksi ovat puutarha, kreikkalainen ruoka ja ruuanlaitto sekä leipominen. Luomuviljely ja ikuiset haaveet omavaraisuudesta. Kirjat ja kirjoittaminen. Valokuvaus sekä rakkaus historiallisiin vaatteisiin.
Lämpimästi tervetuloa lukemaan blogiani.
Halutessasi voit laittaa postia osoitteeseen maria(at)luomulaakso.fi
———-
Tänne on siirretty paljon vanhan blogin sisällöstä. Selkeästi vanhoja tai muuten vain ei niin oleellisia juttuja on jätetty pois. Kirjoitustyylikin on ajan saatossa elänyt.
18 Comments
Metsäntyttö
Kirjoitat kauniisti tuossa siitä, kuinka elämä on ainutkertaista ja rajallista, eikä sitä aina arjessa huomaa! Se sykähdytti mieltäni.
Maria/Luomulaakso
❤
anne myllyviita
Ihana blogi, kiitos tästä. Tulen käymään tällä vielä usein.
Mukavaa talvea sinulle toivoo: erityislasten äiti, elannokseen luomu-viljelijä ja ideologina omavaraistalous. 🙂
Maria/Luomulaakso
Kiitos Anne ja lämpimästi tervetuloa uudelleen. 🙂 Kyllä lämmitti mieltäni kommenttisi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. <3
Pia
Hei,
selasin Facebookissa Espoo kirppis -palstaa ja siellä henkilö nimeltään Tanja Blumenthal myy mansikkakuvioisia astioita, mitkä mielestäni muistuttivat siruina kertomastasi lempilautasesta. En valitettavasti saanut sitä mitenkään linkitettyä tähän, mutta halusin sinulle vinkata siitä!
Maria/Luomulaakso
Kiitos vinkistä. 🙂
Minna
Voi miten ihana blogi <3 Niin paljon tunnistan itseäni, omia arvojani, lapsuuden elettyä elämää "omavaraistaloudessa", luonnon ainutkertaisuutta, elämän onnen pisaroita arkisissa asioissa. Ihana olet <3
Maria/Luomulaakso
Olipa ihanaa luettavaa. <3 Ihan nousi hymy korviin saakka. Kiitos. <3
pia pyhtilä
Hei, kiva löytö tämä blogisi, etsin ohjeita viininlehtien käyttöön muutenkin kuin kääryleisiin ja päädyin tänne. Kirjoitat hyvin! Koetamme itsekin elää mahdollisimman vähillä kemikaaleilla ja mieluiten luomusti. Yhtä asiaa vain mietin tässä lukiessani.Asun maassa jossa banaanit ovat jokapäiväistä syötävää mutta en koskaan käytä niiden kuoria ruokiin, kun näen miten niitä myrkytetään tuholaishyönteisten varalta. Toisekseen omat banaanimme, jotka kasvavat ilman myrkkyjä, ovat mielestäni niin kauan alttiina kaikelle ilmassa leijuvalle pölylle ja epäpuhtauksille (lähes vuoden), että en edelleenkään uskalla käyttää niitä ruuassa. Toisaalta meillä kompostointi on helppoa ja nopeaa, jo muutamassa kuukaudessa komposti on multaa joten kuoret palvelevat siinä hyvin. Hyvää jatkoa tähän luomuelämäänne ja muutenkin!
Maria/Luomulaakso
Hei, Pia.
Kiva kuulla, että löysit tiesi blogiini ja mukava kuulla, että pidät siitä. 🙂 Kiitos. 🙂 <3
Itse käytän kuoret ainoastaan luomubanaaneista.. Olen tuuminut, että jos voin syödä luomuonemoidenkin kuoret, niin luomubanaanien kuoret lasken myös käytettäväksi, koska niiden kuoret syötäviä ovat. Tuumin, että jos en tuota voisi tehdä, niin sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että en voisi syödä oikein mitään, sillä kaikki ovat alttiina pölylle ja kaikenlaisille epäpuhtauksille, joita ilmassa on. Jokainen toki tekee niin kuin omalle kohdalleen parhaaksi tuntee. 🙂 Tuskin on olemasa yhtä oikeaa ratkaisua tässäkään asiassa.
Voin vain kuvitella millaisella vauhdilla teillä kompostointi etenee! Vaikka meilläkin - kiitos hyvien kompostoreiden ja tarkan käytön - kompostointi sujuu kohtuu joutuisaan niin ei kyllä tuolla vauhdilla kuin teillä ja nyt kun kompostoidaan ruokajätteiden lisäksi myös käymäläjäte, niin aika ajoin systeemi on kovilla. No, onneksi tehdessä oppii ja systeemiä voi hioa aina paremmaksi. 🙂
Oikein ihanaa alkanutta vuotta teille ja tervetuloa toistekin. 🙂
- Maria -
Marika
Olen myös kiinnostunut ekologisesta elämäntavasta. Olen nyt lukenut kokonaan ”Venäjän soivat seetripuut” -kirjasarjan. Siinä kerrotaan muun ohella myös ekologisesta elämäntavasta. Tosi hyviä ja inspiroivia olivat. Ehkä sieltä löytyisi teillekin jotain uutta mielenkiintoista tietoa. Mukava lukea toisten blogejakin ekoelämästä. Meillä on vähemmän ekoa nyt, mutta hyviä suunnitelmia tulossa ja paljon tiedonkeruuta ja kirjojen lukemista. Perfektionismi vähän vaivaa:)
Luomulaakson Maria
Tervetuloa lukemaan blogia. 🙂
Hyvät suunnitelmat ovat hieno alku. Siitä se lähtee, pikku hiljaa eteenpäin. Kiitos kirjavinkistä.
Riikka
Mistä oot hankkinut ison hapatusruukun? Minulla oli pieni ja sain sen rikki.
Luomulaakson Maria
Ostin aikanaan jostain verkkokaupasta. Saattoi olla Saksan Amazon. Muistan, että siellä ainakin on niitä myyty. Sekä isoja että pieniä.
Helena
Hei, appelsiinin kuorien raastaminen kuivatusta varten on työlästä. Sinun tekstissäsi on kuva raastimesta, jota suositteletkin.
Mistä olet sen hankkinut, mikä on ”merkki”?
Luomulaakson Maria
Hei, Helena! Raastin kuuluu Microplane-sarjaan, jota myydään esim. Makuja- verkkokaupassa https://www.makujakauppa.fi/search/?p=2&q=raastin Omani on sellainen, joka sopii hyvin mm. juuston raastamiseen eli aikamoisen pieniteräinen.
Helena
Kiitos Maria! Huh, miten laadukkaan näköistä tavaraa tuolta verkkokaupasta löytyy raastimien lisäksi. Pakko laittaa hattu päähän ja sinne jäitä, ettei liikaa intoonnu.
Luomulaakson Maria
Tuo on kyllä ehdottomasti yksi vaarallisimpia paikkoja. Jäät ja hatut ovat tarpeen täälläkin. 😀