Lupiinit lakoon tänäkin vuonna

Tänään oli jälleen se päivä vuodesta, kun osa perheestämme suuntasi kulkunsa kotimme lähellä olevan komealupiiniviidakon kimppuun.

Tänään emme kuitenkaan ajankäyttösyistä ehtineet kaivaa ainoatakaan juurakkoa pois, mutta kukinnot katkottiin ja pussitettiin. Nyt nuo kotoperäisiltä lajeiltamme tilaa vievät ryökäleet eivät pääse leviämään lisää. Jos ehdimme ja jaksamme, niin kaivamme myöhemmin myös juurakoita pois, jotta kasvit vähenisivät ja ehkäpä lopulta häviäisivät ja ojan piennar olisi jälleen pullollaan erilaisia niittykukkia. Onneksi niitä yhä on, mutta jos lupiinit jatkavat leviämistään ei mene kauaa kun niittykukat tuolla kohtaa ovat vain muisto.

Lupiinit lakoon tänäkin vuonna

Tänään olimme katkontapuuhissa kolmisin. Kaksi vanhinta lasta ja minä heiluimme tovin puutarhasaksien ja säkkien kanssa ohi kulkevien ihmisten ihmetellessä puuhiamme.

Tällä kertaa ei kukaan edes kommentoinut kukkien poistoa ja sanonut, että ne ovat kauniita ja pitäisi jättää siihen. Toki ymmärrän ajatuksen.

Luulenpa, että aika monen kodin puutarhassa on lupiini kasvanut ja moni on varttunut aikuiseksi lupiinien kukintojen värittäessä tienvarsia.

Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukinnot olivat minustakin hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia lapsuudenkotini pihalta mukaani ja kylväisin värikkäänä loistavia kukkia omaankin pihapiiriini.

No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Mitä vikaa lupiinissa sitten on?

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme.

Lupiini rehevöittää kasvupaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkaran.

Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä. Esimerkiksi erilaiset päiväperhoset eivät voi komealupiinia käyttää ravinnokseen. Onkin huomattu, että lupiini vaikuttaa huonolla tavalla moniin eri hyönteisryhmiin kuten perhosiin, kovakuoriaisiin ja muurahaisiin.

Huomioitavaa on myös se seikka, että lupiinien siitepöly sisältää alkaloidia, joka on myrkyllistä ja voi haitata mm. kimalaisten lisääntymistä.

Tuossa siis monta hyvää syytä lähteä katkonta- ja kaivuupuuhiin. Jos kasvit eivät ole omalla tontillasi kysy lupa kunnasta/maanomistajalta. Näin mekin teimme neljä vuotta sitten ja kunta lupasi, että saamme tältä pätkältä lupiineja poistaa.

Jokainen meistä voi tehdä jotain sen eteen, etteivät lupiinit valtaisi tilaa enää enempää tai jopa vähenisivät.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivamaan lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain, olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

Näinä muutamana vuonna tekemämme työ on tuottanut jo tulosta. Vuonna 2017 saldo tämän päiväiseltä alueelta oli kuusi jätesäkillistä (kirjoitin siitä täällä), kun tänä vuonna keräsimme tuosta samasta kohdasta enää yhden eikä lupiineja ole enää lainkaan toisella puolella tietä, kuten oli aiemmin. Työtä riittää vielä tulevanakin vuonna ja varmasti sen jälkeenkin, mutta tuntuu aika huimalta, että omalla suhteellisen pienellä panoksella on saanut tämän aikaiseksi. Yksi säkki kuuden sijaan on hieno juttu!

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme selviytymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue – jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Emme ehkä saa sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tienvarsipätkille ja niityille olisi iso asia.

Soitto vain omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan yleensä nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta tai muilta vieraslajeilta.

Monena kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien, niittyjen ja muiden alueiden raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

Komealupiinin hävittämisestä voit lukea lisää Vieraslajit.fi-sivustolta.

Lähde mukaan lupiinitalkoisiin! #LuomulaaksonLupiinitalkoot

---

Vieraslajeista kannattaa tutustua Vieraslajit-sivustolla ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita, silmistä puhumattakaan.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.