Lisäainecocktailia – olkaa hyvä

Nuorimmaisemme oireilee iho ja vatsaoireilla lähes kaikkeen teollisesti valmistettuun. Myös vanhemman lapsen vatsa menee aika ajoin hassuksi ja mitään oikeaa ruoka-aine allergiaa ei tunnu olevan. Molemmilla on atooppinen iho ja kaikki pesuaineet eivät esimerkiksi käy.

Nykyään emme pahemmin mitään teollisesti valmistettua käytäkään. Koko homma sai kuitenkin alulle ison tiedonkaivamisoperaation ja minulle selvisi, että osa noista eräiden ylistämistä ja toisten parjaamista lisäaineista on todella huonoja ja osa sitten taas ihan hyviä. Mutta entäpä nuo säilöntäaineet ( E 102,110,120,122,123,124,128,129,151,154,155), arominvahvisteet (E620-623) sekä karrageeni (E 407). Muutama muukin vielä löytyy. Mietittyttää, miksi näitä on pakko ihmisille syöttää? Miksi niitä ei voi jättää pois? Tai korvata jollain vaarattomalla? Ja olemmeko todella niin nirsoja, että jos makkara ei näytä kauniilta niin se jää kauppaan. Jopa karjalanpiirakoista löytyy väriainetta. Onko kauneus parempi kuin terveys? Tarvitseeko karjalanpiirakka tosiaan väriainetta?

Ja ehkä isoin ihmetyksen aihe: MIKSI LEIVÄN TÄYTYY SÄILYÄ MONTA KUUKAUTTA HOMEHTUMATTA? Minä kun olen elänyt sellaisessa harhaluulossa(?), että leipä on tuoretuote. Ihan niin kuin monen muunkin tuotteen pitäisi olla. Mutta nykyään näyttää siltä, että teollisuus sanelee paljon. Kaiken pitää olla tosi tuottavaa ja säilyvää. Ja kuluttajat haluavat leipää, joka säilyy pitkään tuoreena. Kyselyissä ihmiset pitävät leipää kuitenkin tuoretuotteena… Kumpihan osa puoli sitä säilyvää leipää oikein haluaa: tuottaja vai kuluttaja?

Toinen ihmeellinen asia on se, että osa noista aineista luokitellaan turvallisiksi aikuisille, mutta ei lapsille. Miten lapsille haitallinen voi olla täysin turvallinen aikuisille? Ei kyllä oikein mahdu minun päähäni. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että aineita tutkittaessa ei ole huomioitu niiden yhteisvaikutusta. Lue muutama liemikuution tuoteseloste tai shamppoopullon tuoteseloste. Etenkin shamppoo sisältää aivan uskomattoman määrän, mitä kummallisimpia aineen nimiä. Muutamat niistä vaikuttavat syövän syntyyn, epämuodistumiin, hermostoon ja lisääntymiskykyyn. Ja tuollaista ainetta me kaadamme päähämme! Niin minäkin teen. Ja kaadan sitä myös lapsilleni. Käytän myös kasvovettä, joka ei voi tuoteselosteellaan ylpeillä. Ja kasvojenpuhdistus geelistä löysin yllättäen triclosania. Ennen sitä ei siinä ollut!Mikä onkaan näiden kaikken aineiden yhteisvaikutus?

Myrkytämme itseämme ja maailmaamme. Ja hassuinta on, että yllättävän helpolla voisimme jättää sen tekemättä. Monia noista aineista ei oikeasti tarvitse. Ja muutakin herkkua on maailmassa kuin teolliset, lisääinecocktailit kuten karkit ja limsat. Ja tavallinen kotiruoka voittaa mennen tullen kaupan pussisössöt – niin maussa kuin terveellisyydessä.

Meillä muutos koskisi lähinnä aikuisia, koska lapset eivät ole noita oppineet syömään. Meillä herkkuja ovat olleet mm. itsetehdyt leivonnaiset, pähkinät, maustamaton joghurtti hunajalla, marjat ja hedelmät. Itseasiassa noilla kasvikunnan herkuilla meillä herkutellaan päivittäin ja aika runsaasti. Silti meillä aikuisilla on joskus ongelmia pysyä erossa kaupan karkkilaareista ja limuhyllyistä.

Olemmeko valmiit tekemään muutoksen? Valmiit luopumaan totutuista herkuista ja korvaamaan ne itsetehdyillä? Olisiko se niin vaikeaa? Kuinka paljon arvostelua saisi osakseen, jos ilmoittaisi, että me syömme vain ns. oikeita ruoka-aineita? Kestäisikö ne kaikki katseet, joita saisi osakseen, kun valtaosa ihmisistä katsoisi sinua arvostellen ja lapsiasi säälien. Lapsiparat kun eivät saa mitää herkkuja… ja vanhemmat ovat sellaisia omituisia, hurahtaneet ties mihin kummalliseen… Olisimmeko valmiit kestämään erilaisuuden paineen? Ja sen, että joku ehkä haluaisi muuttaa tapamme? Onko toisten mielipiteillä todella väliä?

Mutta ennen kaikkea – olisiko muutos kuitenkin tuon kaiken arvoista?

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.