Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia
Viikonloppuna sekä keittiöremontti että pihahommat harppasivat aimo askeleen eteenpäin. Onneksi. Talven voi jo melkein haistaa ilmassa, sillä sen verran kirpakoita ovat lokakuiset aamut olleet.
Kompostoriurakka alkaa olla melkein valmis. Vielä pitää yksi kompostori vanhalta paikalta tyhjentää ja siirtää ja sitten se onkin siinä ja ainakin tuon urakan puolesta sopii lumen tulla. Parin muun projektin puolesta ei sitten ihan vielä.
Viikonloppuna mieheni uurasti isänsä kanssa keittiöremonttimme parissa ja nyt lattia ei ole enää ihan vain betonikuoppa vaan on saanut somisteeksi niin kattohuopaa kuin puutavaraakin ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus päästä puhaltamaan ekovillat paikoilleen ja jos kaikki menee ihan putkeen niin sitten seuraavalla viikolla saisimme jo lautalattian paikoilleen ja viikon lopulla saapuisikin se kauan kaivattu keittiökalustelasti ja pääsisimme laittamaan kaappeja paikoilleen ja lopulta sitten lastaamaan ne ympäri taloa olevat astiat, ruokatavarat ja muut pakoilleen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen pakkaamaan tavaroita uusiin kaappeihin. Muutos vanhaan on niin suuri, että pitää kyllä hiukan pohtia, mikä kaappi onkaan se paras paikka millekin tavaralle. No, siihen hommaan saa kyllä kulumaan aikaa, mutta ihanaa puuhaa se silti on!
Itse vietin ison osan viikonlopusta takapihalla lasten kanssa. Saimme täytettyä vanhan hiekkalaatikon mullalla ja istutettua siihen viimeisen alppiruusun taimen, joka tarttui kaupasta mukaan, kun kauppasivat puoleen hintaan. Saimmepa vielä kompostorialueenkin aikamoisen hienoon kuntoon, kun pinosimme huussikuivikkeet yhteen nurkkaan ja toiseen taas talvikuivikkeet, jotka auttavat kompostoria pysymään toiminnassa talvipakkasillakin. Vielä kun saataisiin nakuteltua aluetta ympäröivä aitakin loppuun niin olisi varsin hyvä tilanne, mutta pelkään pahoin, että se homma jäänee ensi keväälle. Tässä kohtaa huomaa, kuinka paljon keittiön vesivahinko sotki aikataulujamme. Kaikenlainen aitatolppien hienosäätökin on kiireen keskellä jäänyt, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin.
Pienimmäisemme oli pihapuuhissa mukana ja halusi väkisin kantaa yhden 30 litraisen säkin paikoilleen saakka. Väillä piti kantamus laskea maahan ja sen verran iso urakka se hänelle oli, että seuraavat säkit kannettiin yhdessä äidin kanssa. Ihanaa oli huomata, kuinka pieninkin oli mukana pihatöissä ja laitoimme kaikkea kuntoon talvea varten yhdessä, perheenä.
Olen aina pitänyt hirveästi siitä, että teemme asioita yhdessä. Vaikka arki ei aina anna myöden kaikelle vapaa-ajan mukavalle tekemisille, niin ainakin rakennamme arjen asioita yhdessä meille kaikille.
Kuvat: © Luomulaakson Maria
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
2 Comments
Tuija Rajala
Se on ihanaa, kun remppa on valmis ja saa alkaa laittamaan tavaroita kaappeihin. Olen itse ton kokenut.
Reipas puutarhuriapuri.
Maria/Luomulaakso
On kyllä ollut tosi reipas puutarhuriapuri tuo pikkuinen. 🙂 Ihan intoa hihkuen tekee kaikkea mukana.
Odotan kyllä aivan valtavasti, että remontti on saatu päätökseen ja olen saanut kaiken kaaoksen siivottua uusiin kaappeihin. Voin jo nähdä kuinka ihanaa on, kun kaiki tavarat ovat löytäneet uusille pakoille ja nyttalon joka nukan valtaava kaaos on saatu kuriin.