Kevättöitä ja selkäsärkyä

Kevättyöt puutarhassa ovat päässeet hyvään vauhtiin – kiitos siitä kuuluu miehelleni. Onnistuin telomaan selkäni melkoisen huonoon kuntoon enkä saanut edes puettua itse. Olin tosin onnellinen, että jalat vielä kantoivat – vaikkakin hiukan huonosti ja kivuliaasti  – sillä jalattomana olo on surkeaa. Nyt on hiukan paremmin, mutta ei tämä vieläkään herkkua ole. Mitään ei kärsi nostaa ja istuminen vasta kamalaa onkin! Lapset ovat auttaneet päivällä kenkiä jalkaan.  Hassua on, että yleensä ihmiset kehottavat juuri istumaan, kun selkä on kipeä. Tosi asiassa paljon kamalampaa kuin istuminen ei taida silloin olla.

Kasvihuoneet ovat nyt joka tapauksessa kunnossa. Ja toisessa on jo siemeniäkin kylvettynä. Mieheni kantoi kaikki tarvittavat purkit ja mullat niihin ja minä liikuskelin äärimmäisen hitaasti perässä kepin kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin, että koskaan aiemmin eivät kevättyöt ole olleet näin kevyitä! 😀 No, on niitä vielä jäljellä moneksi viikoksi, mutta hyvä oli, että kasvihuoneet saatiin lopullisesti kuntoon, jotta päästään hyödyntämään niitä heti, kun yölämpötilat sen vain sallivat. Vielä on liian kylmää useimmille kasveille. Kaikenvaralta minulla on toisessa kasvihuoneessa käyttövalmiina säteilylämmitin. Sitä olisi tarkoitus käyttää silloin, kun on ihan pakko. Vanhimmaiseni tosin suunnitteli, että voisimme laittaa sen päälle itsenäisyyspäivänä ja mennä sinne syömään. Ja ajatus jatkoi iloisesti matkaansa aina jouluun ja meze-pöytään saakka. Mukavaahan se olisi, jos tuota tilaa pääsisi jo käyttämään. Sen verran ihanalta se tuntuu jo nyt, vaikka yhtään ainoaa kasvia ei siellä vielä olekaan. Ja muutama kohta pitää vielä rakentaa loppuun, jotta sisäpuoli näyttäisi kaikin puolin siistiltä, mutta varsinaista käyttöä nämä asiat eivät haittaa.

Pojat ovat jo hyvin innoissaan keväästä – jopa nuorimmainen, joka ei yleensä ole ollut ihan niin innoissaan puutarhakaudesta kuin vanhimmaiseni. Ehkä innostu alkaa hiljalleen tarttua myös pikkuveljeen. Asia selvinnee tämän kesän aikana. Ainakin molempien poikien suunnitelmat ovat olleet varsin lennokkaita. Voi olla, että ihan kaikkea emme saa toteutettua yhden kesän aikana, mutta onhan se hyvä, että puutarha ei edelleenkään ole valmis. Niin sen pitää ollakin. Aina pitää löytyä jotain kuopsuteltavaa!

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.