100 viittomaa lapsen elämään

100 viittomaa lapsen elämään-kurssi saatiin tällä viikolla päätökseen. Hauskinta siinä oli ehkä se, että pääsi viittomaan toisten kanssa, mutta ilman kurssiakin viittomat kyllä oppii, koska internetistä saa käytännössä kaiken tarvittavan. On kuitenkin mukavaa, kun pääsee toisten kanssa harjoittelemaan viittomia erilaisten leikkien ohessa. Meillä  olikin mukava ryhmänvetäjä ja saimme nauraa monet naurut!

Käymäni kurssi oli Avainsäätiön järjestämä. Oli hiukan myöhäisessä vaiheessa liikkeellä ja päädyin lähinnä siitä syystä Hämeenlinnassa järjestettävälle kurssille, mutta eipä se nyt niin paha matka ollut ja kertojakin oli vain kaksi. Samalla tuli katseltua kaunista kaupunkia ja käytyä katsastamassa paikallinen luomutarjonta. 🙂

Viittomakurssilla opitut viittomat ovat olleet jo kovassa käytössä ja poikakin oppii kovaa vauhtia lisää. Eilen tuli pitkästä aikaa uusi sanakin: ankka. Taapero löysi pääsiäisenä tehdyllä Kouvolan reissulla antikvariaatista uuden eläinkirjan ja siinä oli varsin monta ankan kuvaa. Niinpä eilen kuului selkeästi artikuloitu ANKKA, joka sitten tänään on lyhentynyt pelkästään sanaksi ANKA, mutta ei se mitään. 🙂 Yhtä hieno se on lyhyempänäkin ja jokaisesta edistysaskeleesta olemme iloisia ja niin on poikakin, joka nauraen hymyilee, kun tietää osanneensa uuden sanan. Hymyssä suin hän yleensä juokseekin sitten suoraan syliin ja suukotettavaksi. Voi kun tuo pieni ihanuus ei ikinä kasvaisi isoksi! Niin kamalan nopeasti aika tuntuu menevän ja poika kasvavan, että ei liene enää kauaa, kun on jo aika lentää pesästä. Uskomattoman nopeasti nuo lapset kasvavat – sitä ei vain jaksa lakata ihmettelemästä!

Nyt harjoitellaan kovasti lisää viittomia – itse osaan niitä jo reilusti yli 100, mutta poika vasta osan. Joka päivä tulee kuitenkin uusia ja joskus pitää kerrata jo kertaalleen opittujakin, koska kaikki viittomat eivät ole niin aktiivisesa käytössä ja karkaavat sitten helpommin päästä. Onneksi voi aina tarkistaa ja kerrata. Viittomia on nykyisin netissä todella paljon ihan videoiden muodossa ja vedoista on tavattoman paljon helpompaa niitä oppia kuin vain kuvista, joihin on merkattu nuolilla viittomien suunnat. Tosin kyllä se kuvistakin onnistuu, mutta tässä jos missä liikkuva kuva on oiva lisä.

Mainittava on myös se, että tukiviittomista hyötyvät kaikki lapset – siis eivät vain ne, joilla on viivästymää kielenkehityksessä. Jokainen lapsi saa tukiviittomista tukea omaan puheenkehitykseensä ja ovatpa tukiviittomat varsin ihana lisä kommunikointiin silloinkin, kun sanoja ei vielä ole! Tukiviittomat voi aloittaa jo vauvana ja nauttia uudenlaisesta tavasta kommunikoida pikkuisen kanssa. Mielestäni tukiviittomat myös lähentävät aikuista ja lasta, sillä viittomat tarjoavat tavan tulla ymmärretyksi puolin ja toisin. Ne myös tukevat itsetuntoa ja uusien viittomien oppiminen tuottaa mielihyvää ja onnistumisen iloa niin pienelle kuin suurellekin viittojalle. Moni turhautumisitkukin jää niiden myötä pois. Tämä taitaa olla yksi niistä harvoista asioista maailmassa, josta en ole huonoa puolta onnistunut löytämään.

Tässä kerättynä listaan ne, joita me pääasiassa käytämme:

• Suvi Suomen viittomakielten verkkosanakirja
• Viivi lastenviittomasanakirja aihepiireittäin
• Viivi lastenviittomasanakirja aakkostettu
• Viivi ruuanvalmistusviittomia
• SignWiki Suomi
• Papunetin eläinsanakirja (viittomat kuvina)
• Papunetin kuvapankki
• Sovelluksia lähinnä iPadille ja iPhonelle (näistä ei itselläni kokemusta)

100 viittomaa lapsen elämään kurssien aikataulut ja tiedot ilmoittautumiseen löydät Avainsäätiön sivuilta.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.