Tänään minä olen vihainen

Olen suuri Star Wars-elokuvien ystävä. Etenkin niiden kolmen alkuperäisen. Olen myös erityislasten äiti ja tänään minä olen vihainen.

Huonoa harkintaa

Tänä aamuna Facebookin uutisvirtaani osui jälleen erään epävirallisen elokuviin liittyvän sivuston odotettu Star Wars-meemi. Paitsi, että tänä aamuna se ei ollutkaan hauska. Ei edes vähän hauska, vaikka pystyinkin näkemään meemin tekijän idean kuvan ja tekstin taustalla. Silti se ei tehnyt siitä hauskaa.

Kuvassa oli Tähtien sota-elokuvista tuttu stormtrooper joka sanoo ”We weren’t expecting special forces” ja tuon kuvan ja tekstin alla oli stormtrooperin vierellä mustapukuinen hahmo, jolle oli laitettu Down-lapsen kasvot.

En ollut ainoa, joka ei kuvasta pitänyt enkä suinkaan ainoa, joka siitä raportoi.

Poissa silmistä, poissa mielestä

Ihmettelemään jäin kuvan alle kertyviä kommentteja, joissa useassa kehotettiin vain skrollaamaan kuvan yli, jos se ei miellytä tai naurata. Turha siitä oli kuulema vetää hernettä nenään ja maailmassa oli paljon asioita, joiden kohdalla voi tehdä samoin. Jos ei miellytä, ohita. Kuvaa ei pitänyt ottaa vakavasti.

Uskallan olla eri mieltä.

Nykyään aivan turhan usein käännetään katse pois asioista, jotka eivät miellytä. On helppoa sulkea silmät epäkohdilta ja vääryyksiltä. Loukkauksilta, huonolta käytökseltä ja ties miltä muulta.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se menee. Jos ei kosketa itseä tai välitöntä lähipiiriä, niin ei tarvitse välittää.  Silmät sulkemalla mahdollistetaan ilkeät ja pahansuovat nettimeemit, mutta samaa tapahtuu puheen tasolla myös somen ulkopuolella eli työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa ihan meidän joka päiväisissä keskusteluissamme jopa niin helpolla, että emme tule sitä aina edes huomanneeksi. Miksi ilkeilevät ja loukkaavat vitsit ovat muuttuneet osaksi arkipäiväämme?

Eihän suljeta silmiä epäkohdilta

Millaisen esikuvan annamme omille lapsillemme nauraessamme niille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja suojelusta? Miltä mahtaa tuntua kyseiseen Star Wars  kuvaan liitetystä lapsesta, kun hän ehkä joskus sen näkee? Tai miltä tuntuu hänen omaisistaan? Kerran nettiin laitettua ei saa sieltä käytännössä koskaan pois.

Huumoria saa luotua muullakin tavalla kuin ilkeilemällä ja loukkaamalla, mutta ilkeily ja loukkaaminen tuntuvat olevan nykyisin sitä helpointa ja yleisintä huumoria.

Selvää on sekin, että silmien sulkeminen on yksinkertaisempaa kuin asioihin puuttuminen. Itsensä likoon laittamalla voi joutua itsekin loukatuksi. Mutta ainoastaan asioihin puuttumalla saa aikaan muutosta tai ainakin muutoksen siemenen.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.