Kasvimaalaatikoiden nakuttelua ja kadonneita mansikan taimia

Puutarha alkaa näyttää päivä päivältä vihreämmältä. Puissa on on jo pieniä lehtiä eikä varmasti enää mene kauaa, kun koko piha räjähtää hennon vihreäksi lehtimereksi. Samalla, kun tuota joka vuotista näytöstä odotetaan, on laitettu kuntoon yksi jos toinenkin kohta. tekemistä riittää tosin vielä pitkäksi aikaa.

Uusia kasvimaalaatikoita on nakuteltu kasaan innolla. Tällä hetkellä näyttä siltä, että saan ainakin kuusi uutta laatikkoa ja se tekee paljon lisää viljealaa! Maltan tuskin odottaa! Yhden laatikon teimme keskimmäisen lapseni  kanssa yhdessä. Se oli aika paljon pienempi, sillä teimme sen laudoista, jotka jäivät yli isojen laatikoiden laudoista ja ajattelimme, että siihen sopisi hyvin kylvää erilaisia salaatteja, vaikka kylläpä siinä kasvaisivat ihan hyvin porkkanatkin sillä sen verran hyvän kokoinen laatikosta kuintekin tuli. Mukava sekin, ettei hukkapaloja tullut nyt oikeastaan lainkaan. Kierrätän yleensä myös pienet ruukut, joita tulee ostotaimissa sekä tietenkin myös ne nimilaput! Tuntuu mukavalta, kun niistäkään ei synnyt jätettä. Laatikoissa pyritään muutenkin käyttämään muualta jäänyttä puutavaraa mahdollisimman paljon – aina se ei kuitenkaan riitä.

Oli aika huimaa päästä taas kunnolla puuhailemaan puutarhassa. Niin monta kesää eleltiin ”säästöliekillä” milloin keskenmenon, milloin raskauden tai jonkin sairastumisen vuoksi. Eivätkä ne sairaalareissutkaan auttaneet puutarhanhoidossa. Tuntuu huimalta avata ovi aamulla pihalle, tuoksutella aamunraikasta ilmaa, tuntea tuulenvire hiuksissa, pujahtaa ulos yöpaitasillaan ja kiertää piha ympäri. Etsiä uusia taimia, jotka ovat juuri puikanneet ylös mullasta, nähdä kastepisarat mustikanlehdillä ja ihmetellä, milloin kielonlehdet ovat vihdoin kasvaneet suuriksi. Tänäkin kesänä tuntuu, että näen kaiken ensimmäistä kertaa.

Viikonlopun aikana sain tehtyä ensimmäisen yrttimaan melkein valmiiksi ja aloiteltua toista. Aluksi kuvittelin yhden yrttimaan riittävän, mutta tajusin, etteivät kaikki millään mahtuneet yhteen laatikkoon, joten eipä siinä auttanut muuta kuin miettiä sopiva pläntti toisellekin ja aloittaa maan muokkaus. Ihmeeksemme löysimme myös viime vuotisen mangoldin, joka potkutteli vielä ihmeen hyvinvoivana ja aloitti uuden lehden kasvattamisen. Eipä ole kyseinen kasvi koskaan ennen talvehtinut pihallamme, mutta nytpä oli. No, siirsimme sen hyvänlaisen multapaakun kera toiseen paikkaan ja annoimme vettä. Näytti piristyvän entisestään. Katsotaan tuottaako vielä satoakin. 🙂

Iisoppi sen sijaan vaikuttaisi kadonneen pihastamme. Sääli. Sen kukat olivat kimalaisten herkkua ja kauniitkin ne olivat! No, pitää ehkä kasvatella uusi, mutta jos ei tänä vuonna innistu niin sitten ensi vuonna. Kesä se on silloinkin.

Yrttimaan rakentaminen on ollut mukavaa. Monta tainta sain vanhoista yrttipenkeistä, mutta jouduin muutaman ostamaankin, koska vanhoja taimia ei vain ollut missään. Onneksi löysin vuosia sitten istuttamani kreikan oreganon vielä ihan hyvissä voimissa useammastakin paikasta. Kaivoin taimia ylös, jaoin ne ja nyt odotellaan, että ne kasvavat vantterammiksi ja alkavat tuottaa satoa.

Kasvimaalaatikoita tarvitsee varmasti rakentaa vielä lisää, sillä onnistuin unohtamaan 10 mansikan tainta ihan tyystiin ja niinpä ajattelimme hankkia taimia vielä 10 lisää niin saamme katettua mansikoilla yhden alueen kokonaan. Lapset olivat varsin iloisia tästä ”ikävästä” vahingosta. No, tuskinpa kukaan viitsii valittaa siitä, että mansikan taimia on lopulta yhteensä 72 kappaletta. Saadaanpahan ainakin mansikoita!  😀

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.