Ebola, käsisyöpä ja koronavirus

Facebookin uutisvirtaani vyöryi jo jonkin aikaa sitten toinen toistaan huolestuttavampia uutisia Italiasta, jossa ystäväni asuu. Samankaltaisia uutisia näen myös yhdysvaltalaisen ystäväni Facebook-seinällä.

Suomessakaan eivät ihmisten ajatukset ole enää tänään niin kevyitä kuin pari päivää takaperin. Silti sosiaalistamediaa lukiessa silmiin osuu yhäkin vähättely, joka on sitä mittaluokkaa, että se saa ainakin minut huolestuneeksi ja vähän vihaiseksikin.

Kotipäivä lapsilla

Meillä lapset jäivät tänään kotiin koulusta ja eskarista. Opiskelua jatketaan toistaiseksi kotoa käsin, sillä osa perheenjäsenistämme kuuluu riskiryhmään, minä mukaan lukien. Meille koronavirus ei välttämättä ole harmiton pikku flunssa, jonka voi sairastaa tuosta vain ohi mennen. Meillä se tarkoittaisi todennäköisesti rankemman puoleista sairaalareissua ja ehkä kuolemaakin.

Miehenikin saa onneksi tehdä kotoa käsin työtä, joten hän ei joudu ruuhkabussin syövereihin tai muuallekkaan, jolloin voisi saada helposti tartunnan ja tuoda siten viruksen meille kotiin. Nämä toimenpiteet toivottavasti riittävät perheemme suojaamiseen, kun ruokaakin saa tilatuksi verkkokaupan kautta vaikka suoraan kotiovelle.

Olen sitä mieltä, että riskit on tiedostettava ja niihin varauduttava eikä se tarkoita panikoimista vaan järkevää varautumista ja riskien sulkemista pois mahdollisimman hyvin. Elämä jatkuu nyt jonkin aikaa näin.

Huumorikin on kukkinut vakavan asian äärellä viime päivinä ja yksi lapsistamme nimesikin kaikki tartuntataudit Ebolaksi ja käsisyöväksi. Meillä ovatkin kyseiset diagnoosit lennelleet varsin herkästi ja taitavat lennellä vielä hetken aikaa. Huumorin avulla on helpompi käsitellä asiaa.

Kiitollinen kotivarasta

Uutisiin nousseiden hamstrausuutisten keskellä olen kiitollinen kotivarastani, jota olen aina tavannut pitää.

Varmuusvarastomme kestää suurelta osin paljon pidempään kuin suositellut 72 tuntia, jota en ole koskaan pitänyt riittävänä oikean poikkeustilanteen osuessa kohdalle. 72 tuntia menee loppujen lopuksi ohi nopeasti ja melkein vaikka päällään seisten. Kun aletaan puhua viikosta, parista tai useammasta on tilanne jo ihan toinen. Ja kaikenlaiset poikkeustilanteet — olivat ne sitten koronakaranteeneja tai eivät — sujuvat paljon rattoisammin ja helpommin, jos on varautunut ajoissa.

Olen varmaan jo äidinmaidossa imenyt varautumisajatuksen. Lapsuudenkodissani meillä oli aina varmuusvarasto kaikkea mahdollista. Se helpotti myös arkea, koska asuttiin maalla ja kauppoja ei ihan lähellä ollut. Suunnitelmallisuus oli ja on iso asia.

Pakastimesta löytyi aina ainakin marjoja, lihaa, kalaa ja kasviksia. Kellarin hyllyt tarjosivat paikan kananmunille, hilloille, mehuille ja monelle muulle. Laarit olivat täynnä perunoita ja monia juureksia. Kuiva-ainekaapit olivat aina varustettu kaikenlaisilla hyvin säilyvillä tavaroilla kuten jauhoilla, makaronilla, riisillä, säilykkeillä, näkkileivällä… Äitini piti aina huolen siitä, että varasto kiersi ja liikkui eikä mikään mennyt vanhaksi. Ja aina täytettiin kaappia, kun jotain kulutettiin.

Myös lääkkeistä oli varasto sekä paristoista, wc-paperista ja monesta muusta arjen tarpeellisesta asiasta, lemmikkien ruokia unohtamatta.

Näin mikään ei koskaan loppunut.

Tämän olen oppinut itsekin eivätkä meidänkään kaappimme ole koskaan tyhjät. Omat varastoni tapaan pääasiassa täyttää, kun kanta-asiakaskortin suoma tuplabonusetu osuu kohdalle ja se sattui tapahtumaan juuri muutama viikko sitten. Niinpä meille kotiutui aika tavallinen määrä kaikkea hyvin säilyvää.

Kaapit ovat jälleen täynnä niin ruokaa, paristoja, wc-paperia kuin huussikuivikettakin ja kaiken maailman poikkeustilat eivät hetkauta meitä tältä osin. Myös lääkekaapin sisukset tarkastin. Lääkekaapin osalta täytyy kuitenkin mainita, että olin tavallista tarkempi, että hain reseptilääkkeet heti, kun niistä oli KELA-korvaus mahdollista saada, jotta sekin puoli olisi kunnossa mahdollisimman pitkälle kevääseen ja tarkistin myös, että tarvittavat itsehoitolääkkeet olivat myös ajantasalla.

Meidän ei siis varsinaisesti tarvinnut tehdä ostoksia koronaa varten — kunhan täytimme normaaliin tapaan kaappimme silloin kuin normaalistikin sen teemme.

Varovaisuus ja varautuminen eivät ole tyhmyyttä

Minusta varautuminen on kaikinpuolin järkevää ja olemmapa saaneet jo sovittuja aikojakin muutetuksi puhelinajoiksi tai videopuheluiksi. Osa asioista nyt hiukan lykkääntyy, mutta osa hoituu vallan mainiosti puhelimitse, niin kuin tämän aamuinen palaute toimintakykyarviosta. Ja seuraavina viikkoina tulee yksi terapiakin hoidetuksi videopuheluilla. Kyllä tässä on tavattoman kiitollinen nykytekniikasta ja ”näköpuhelimista”.

Joidenkin mielestä kaikki tämä voi olla kurjaa ja tyhmää ja toiset kutsuvat sitä ylireagoinniksi, mutta meistä olisi mukavaa, ettei tarvitsisi ainakaan tämän viruksen vuoksi alkaa hautajaisia järjestämään. Tai että joku joutuu kertomaan lapsillemme, että äitiä ei enää ole.

Vaikka niin moni tuntuu suhtautuvan koronaan kevyesti, niin pyytäisin ottamaan asian tosissaan edes meidän riskiryhmäläisten puolesta. Meitä on Suomessakin monta ja meitä ei paljon lohduta, että noin 80% sairastaa koronaviruksen lievänä. Toisin kuin kausi-influenssaan, ei koronaan ole rokotusta, joka meitä suojaisi.

Pese siis kätesi usein ja huolella, pysy kotona, jos olet edes himpun verran kipeä ja yski niin kuin on ohjeistettu.

Voit näin toimimalla pelastaa henkiä. Kiitos.

Tarkemmat ohjeet ja tiedot koronasta löytyvät mm. THLn sivuilta.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.