Uneton Uusimaalla

En muista milloin olisin viimeksi nukkunut kokonaisen yön. Viime aikoina yöunet ovat olleet kovin lyhyitä ja silmät ovat auenneet viimeistään kolmen aikaan yöllä, jos ovat edes kiinni menneet. Nyt puhutaan ihmisestä, joka on tavannut nukkua vähintään kahdeksan tuntia, mieluummin yhdeksän, jos ihan tarkkoja ollaan. Alle kuuden tunnin unilla ei vain pärjää ja nyt unisaldo on sellaista kolmea tuntia. No, kyllä silläkin juuri ja juuri potkuttelee.

Viime yö oli sitäkin kurjempi ja se kyllä tuntuu nyt. Pitäisi pyykätä, tiskata ja tehdä sitä ja tätä. Mutta kun ei jaksa. Saavutus on jo sekin, että jaksaa leikkiä tuon pienen kanssa ja pitää silmät auki. Onneksi hän tänään simahti pienille päiväunille.

Uneton Uusimaalla

Jokseenkin varma olen, että ensi yönä saan kyllä nukuttua ainakin sen neljä tuntia, sillä nytkin on jo työn ja tuskan takana pysytellä hereillä. Tiedän senkin, että päivällä ei pidä nukkua tai edessä on kamalaakin kamalampi yö.

Yöllä voi toki tehdä montaakin asiaa, mutta hiljaa pitää olla, jotta koko talo ei herää. Ei toisia saa valvottaa vain siksi, että on itse hereillä. Onneksi on tabletti, onneksi on kirjoja, onneksi voi kirjoittaa ja joitain kotitöitäkin pystyy tekemään, vaikka hiljaa pitää olla, jotta muut voivat nukkua, ettei aamun valjetessa koko talo ole täynnä zombeja.

Vielä kuutisen tuntia pitää jaksaa pysyä hereillä ja sitten aion tuulettaa makuuhuoneen ihanan viileäksi, sulkea pimennysverhot, asettaa tyynyn juuri oikeaan asentoon ja sulkea silmäni.

Ja toivottavasti nukkua.


shopify site analytics


8 vastausta artikkeliin ”Uneton Uusimaalla”

  1. Meillä valvottii viisi vuotta putkeen ja luulin tulevani hulluksi. Satunnainen hotelliyö, jolloin tuli nukuttua, aiheutti suuren ihmettelyn aiheen. Naama tuntui erilaiselta herättyä. Se oli jotenkin rento, ei sellainen väsyneen kireä. Naurattaa vieläkin tuo muisto.

    Meillä herätään vieläkin kerta- kaksi yössä, mutta ei se tunnu miltään enään sellaiseen jatkuvaan valvomiseen verrattuna. Nykyään tarvitsen pimennysverhot, hyvät pehmeät (mahdollisimman puhtaat) lakanat, tuuletukset ja hiljaisuuden. Sellaiset jäljet se valvominen jätti.

    1. Typerintä on, että tuo pikkuinen nukkuu mainiosti vieressä. Ei siis valvota minua lainkaan vaan nukkuu kuin murmeli vieressä kun minä valvon. 😀

      Ensimmäisen lapsen kohdalla tulin kyllä valvoneeksi, kun poikakaan ei nukkunut. Se oli kamalaa.

      Onneksi teidän valvomisenne loppui. Uni on iso juttu. Pimennysverhot, lakanat, tuuletukset ja hiiskumaton hiljaisuus ovat avaimet hyvään uneen täälläkin. Ensi yönä toivoakseni nukun kuin murmeli minäkin. 🙂

  2. Toivottavasti saisit ensi yönä nukuttua paremmin! Mikään ei vie voimia niin kuin nukkumattomuus. Onneksi jotain pystyy yölläkin tekemään hissukseen, jos valvoo. Jaksamista ja hyviä yöunia ensi yölle! 🙂

  3. Hei yökukkujat! Täällä on myös yksi valvova pienen äiti. Olen huomannut että jostakin kumman syystä yöllä on helpompi kirjoittaa, kuin päivällä. Yöllä saa tehtyä ne inspiraatiot, muuten ei silmään uni tule. Tekemättömät hommat valvottavat.

    Sinulla on täällä innostava blogi! Mukava että piipahdit tervehtimässä, niin löysin tänne. Kiitos! 🙂

    Toivottavasti sait nukuttua!

    1. Yöllä saa tosiaan kirjoitettua paremmin! Ja ne tekemättömät työt kyllä jaksavat myös valvottaa.

      Viime yönä tuli nukuttua himpun enemmän. Teki ihmeitä jo sekin. Ensi yöksi toivon vielä samanlaista onnen kantamoista niin olisin jo ehkä ihan elävien kirjoissa taas. 🙂

      Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva kun kävit. 🙂 Tervetuloa toistekin! 🙂

  4. Heips!

    Ihan piti alkaa näin jälkikäteen kirjoittamaan. Täällä toinen uneton, paremminkin sanottuna huonosti nukahtava. Mulla unirytmi menee helposti sekaisin, heti jos vähänkin tavanomaista pidempään nukun. Viikonloppunakin sitten herään kellon soittoon – se on ollut hyvä, vaikkei täydellinen, apu mulle. Tsemmpiä unettoman arkeen. Päivä kerrallaan! 🙂

    1. Kiitos. Kyllä tämä tästä aina päivä kerraaln menee. Joskus väsyttää enemmän, joskus vähemmän. Mulla on aika säännöllinen nukkumaanmeno ja etenkin herääminen. Taitaa heittää aamut maksimissaan 30 minuutilla eli ei paljon ja tosi harvoin tuokin tapahtuu. Isoin ongelma on, että herään monesti kahdelt yöllä tai viimeistään neljältä, mutta yleensä kahdelta enkä saa enää nukutuksi. Pitkä on yö valvoa, jos uni ei enää tule. Onneksi voi katsella pikkuista, joka nukkuu. 🙂 Hyviä unia sinne sinulle. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *