Taksvärkkipäivä Nortalilla

Ennen syyslomaa yhden lapsemme koulussa vietettiin taksvärkkipäivää. Poikamme ilmoitti heti kotiin tullessaan, että olisi mahtavaa mennä johonkin työpaikalle tuota päivää tekemään eikä vain kouluun. Hiukan me mieheni kanssa tuumailimme, että mitähän asian suhteen pitäisi tehdä ja mistä mahdollinen paikka löytyisi. Vaikka lapsen erityisyys ei aina ja kaikkialla tulekaan heti esiin, niin tällaisessa tilanteessa se olisi hyvinkin merkitsevä seikka.

Asiat lähtivät kuitenkin heti mukavasti liikkeelle, kun tiedustelimme asiaa aiemmin tutuksi tulleesta paikasta, joka otti erityislapsemme heti avosylin vastaan. Pohjatietona annoimme linkin vielä juuri luodulle What matters to me– sivuston tarvesivulle, jonka välityksellä pystyimme helposti siirtämään eteenpäin poikamme kohdalla tarvittavaa tietoa.

Taksvärkkipäivä Nortalilla

Nortalin luvattua pojallemme mahdollisuuden tulla, aloimme välittömästi suunnitella päivää tarkemmin. Jo aiemmin olimme päättäneet, että lähtisin itse poikamme avustajaksi. Vielä piti suunnitella jonkinlainen löysähkö aikataulu ja käydä läpi päivää pojan kanssa. Jännittäväksi asian muodosti sekin, että tavanomaisen koulutaksimatkan tilalle tuli nyt linja-autoreissu Helsinkiin. Helsingin päässä ei jouduttaisi pitkästi ihmisvilinässä kävelemään, sillä Nortalin toimisto sijaitsi ihan Rautatientorin kupeessa.

Aamu alkoi aikaisin, sillä poika ei malttanut enää nukkua. Tuleva päivä jännitti ja niinpä aamutoimien jälkeen loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen hyppäsimme linja-autoon, joka huristeli tunnin verran kohti pääkaupunkia. Kävelimme Kampin asemalta maanpinnalle ja teimme parhaamme löytääksemme sen kätevimmän ja kaikin puolin sopivimman reitin kohti Rautatientoria ja Nortalin toimistoa.

Puuhakas päivä

Meidät otettiin heti aulassa vastaan lämpimästi ja hymyileväisesti. Saimme todella tuntea olevamme tervetulleita ja moni työntekijöistä pysähtyi päivän mittaan vaihtamaan muutaman sanan poikamme kanssa, joka selvästi nautti tilanteesta ja tarjotusta mahdollisuudesta.

Ihan ensiksi kävimme läpi päivän kulkua ja sitä mitä tulisimme päivän mittaan tekemään. Saimme selkeän tehtävänannon ja aloitimme päivämme.

Ensimmäinen työmme oli järjestää varastoa, jonka hyllyjä kävimme aamupäivän aikana läpi. Järjestimme tavaroita niille kuuluville paikoilleen ja hoidimme samalla pois roskia tarpeellisten tavaroiden joukosta. Hyvän tovin päästä katselimme aikaansaannostamme ja tuumimme, että homma taitaisi olla nyt valmis ja suuntasimme kohti seuraava työtä.

Uusi työ vei meidät seikkailemaan kaupungille, sillä oli aika palauttaa toimistolle kertyneet tyhjät pullot ja käydä hankkimassa hiukan postimerkkejä. Nappasimme pullopussit mukaan ja pujahdimme viereisen talon uumeniin vievään tunneliin, jossa puikkelehdimme eteenpäin kohti kaupan pullonpalautusautomaattia. Poikani latoi pullot tasaiseen tahtiin koneeseen, jonka jälkeen siirryimme kaupan puolelle ostoksille. Lisätehtävänä oli nimittäin ostaa neljä litraa mehua seuraavan viikon tervetuliaisaamupalalle, jollainen tavattiin aina järjestää, kun toimistolla aloitti uusia työntekijöitä. Poikani pohti mehuvalintoja hetken ja päätyi sitten neljään erilaiseen mehuun, jotka latoi syliinsä ja kiikutti kassalle. Muistimme vielä ostaa arkin postimerkkejä ja kipaisimme takaisin toimistolle.

Ruokailutila oli ihanan tilava, valoisa ja rauhallinen.

Ruokailua omassa rauhassa

Ruokailun vietimme toimistolla, vaikka olimme alun perin punninneet mahdollisuutta syödä jossain ravintolassa. Poika oli kuitenkin sitä mieltä, että äänimaailmaa oli jo koettu riittävästi kaupungilla. Niinpä lounas syötiin Nortalin tilavissa ja valoisissa tiloissa omassa rauhassa.

Tässä vaiheessa päivää alkoi väsymys selkeästi näkyä pojasta ja oli aika suunnata kohti kotia muutaman mutkan kautta. Ensin pelattiin aina niin ihanaa pöytäjalkapalloa ja sanottiin heipat tutuksi tulleille työntekijöille.

Vielä ennen kotimatkaa kiepattiin ostamaan pojalle uusi kännykkä, kun vanha oli edellisenä päivänä pudonnut kiveykselle ja hajonnut kappaleiksi. Kotimatkalla linja-autossa istui jo aika hiljainen poika. Rätti väsynyt, mutta ikionnellinen. Pitkästä aikaa hänelle tarjoutui päivä, jolloin hän sai olla ihan niin kuin kuka tahansa muukin lapsi. Hän pystyi osallistumaan taksvärkkipäivään toisten lasten tapaan – mutta omalla tavallaan, oman jaksamisensa puitteissa paikassa, jossa hän sai olla oma itsensä erityisyyksineen päivineen.

Sydämellinen kiitos Nortalille poikamme toiveen toteutamisesta sekä ikimuistoisesta päivästä.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.