Avainsana-arkisto: Ruoka

Puhdas ruoka on iso asia

Puhdas ruoka on iso asia

Lasten sairastaminen on aina rankkaa vanhemmille. Me olimme jo pitkään painineet poikiemme iho- ja suolisto-oireiden kanssa, joihin ei tuntunut löytyvän ratkaisua. Sairaalan allergiatestitkään eivät oireiden syytä paljastaneet.

Rasvausrumba oli arkipäivää ja kortisonivoidetta kului. Se kyllä auttoi oireisiin, sai ärsyttävän kutinan lakkaamaan ja verta vuotavat sääret umpeutumaan. Mutta se ei lopettanut kivun ja kutinan kierrettä.

Käännekohta elämäämme tuli, kun monen sattuman kautta saimme ruokapöytäämme luomulihaa. Se oli herkullista ja äitini huudahtikin, että nyt liha maistuu siltä, kuin hänen lapsuudessaan! Olimme ottaneet ensiaskeleemme kohti puhtaampaa ruokaa ja nopeassa tahdissa vaihdoimme niin viljatuotteet, kasvikset kuin maitotuotteetkin tavanomaisista luomuksi. Pieni maailmanparantaja sisälläni nautti saadessaan ostaa ekologista ruokaa.

Edessämme oli kuitenkin päivä, jona saimme aivan uuden näkökulman luomun kulutukseen. Sellaisen, jota emme olleet tulleet edes ajatelleeksi. Luomuun siirtymisen myötä lastemme vatsat eivät olleet enää kipeät ja iho oli ehjä, vaikka atooppinen iho talvikautena välillä vaivasikin. Silloin toki voiteita tarvitsimme. Verta vuotavat sääret ja väsymys olivat kuitenkin poissa ja lapsilla hymy herkässä.

Meidän oli hyvin vaikea uskoa tilannetta ja siksi välillä teimme testejä lasten lautasilla. Oli kausia, jolloin ruoka ei ollut luomua ja saimme nähdä oireiden palaavan. Oli rankkaa katsoa oireiden kirjoa ja voimakkuutta ja eräällä lomamatkalla jouduimme hakemaan apua, koska pieni tavallinen keksi sai aikaan lapsen kasvojen nopean turpoamisen.

Alkuun luomuruoka vaati kovaa työtä, sillä 10 vuotta sitten eivät kauppojen valikoimat olleet sellaisia kuin nykyisin. Tiettyjä tuotteita ei saanut lähikaupan hyllyltä edes toivomalla ja oman pihan kasvimaalla kasvatimme osan vuoden ruokatarpeista-ihan niin kuin teemme nykyäänkin, vaikka kauppojen valikoimat ovat kasvaneet.

Ruokamme astui askeleen verran lähemmäs isoäidin aikaista kiireettömyyttä ja toi tullessaan aitoja makuja, alusta loppuun kotona kokattuja herkkuja sekä kosketuksen ruuan alkulähteille, josta lapsemmekin ovat päässeet osallisiksi, sillä ruokamme tulee nykyisin pitkälti luomutiloilta tuoreena ja tuoksuvaisena.

Kulkemamme matka oli kivikkoinen ja välillä epäilimme itsekin omia havaintojamme. Olemme kiitollisia erityisesti neuvolatädillemme, joka uskoi meihin ja havaintoihimme ja oli tukenamme silloin, kun oma jaksamisemme oli koetuksella etsiessämme apua lastemme hyvinvointiin.

Puhdas ruoka on iso asia.

————————————————————————–

Teksti julkaistu aiemmin lapsiperheiden arkea arvostavassa ja
vanhemmuutta tukevassa Ipanaposti-lehdessä joulukuussa 2015

Matbuhaa Appelsiineja ja Hunajaa-blogin reseptillä

Matbuhaa Appelsiineja ja Hunajaa-blogin reseptilläHuomasin eilen Appelsiineja ja hunajaa-blogissa herkullisen tomaattisen reseptin. Mathuba kuulosti mahtavalta!

Blogi kertoo, että Matbuha on Lähi-idän maista kotoisin oleva keitetty salaatti ja heti reseptin löydettyäni tuumin, että sitä on ihan pakko kokeilla heti. Niinpä tänä aamuna piti hurauttaa lähikauppaan hakemaan muutama paprika, koska taaperomme oli tehnyt jo selvää edellisistä. Onneksi kaupan vihanneshyllyyn lastattiin juuri uusi, tuore annos paprikoita. Nappasin muutaman paketin mukaani ja palasin kotiin.

Alunperin ajattelin tarjoavani tätä falafelien kanssa, mutta sitten tajusin, että olin juuri edellisenä päivänä surauttanut loput keitetyt kikherneet hummukseen eikä talossa ole kuin kuivia, liottamattomia herneitä. Yleensä laitan samantien uuden satsin likoamaan, kun edelliset on jatkojalostettu, mutta nytpä en sitten laittanut. Periaatteesta en suostu ostamaan kaupan tölkkiversioita kuin äärimmäisessä hädässä, joten kaupaan jäivät nytkin. Päätin siis tarjota matbuhaa tuoreen leivän kera.

Jaelin ohjeiden mukaan myös kiltisti kalttasin tomaatit. Yleensä käytän tomaatit ruokaan kuin ruokaan kuorineen päivineen, mutta nyt hirveän pitkän ajan jälkeen päätin kaltata. Se ei muuten ollut enää niin kamalaa kuin ennen, mutta taidan edelleen jättää kalttaamisen harvoihin ja valittuihin ruokiin. Ja nämä tomaatinkuoret päätin käyttää hävikkireseptiin. 🙂

Nyt ruoka on vielä tekeytymässä. Ja ajattelin viimeistellä sen postauksessa mainitun vegaaniravintolan tyyliin ja laittaa hetken päästä vielä uuniin. Se ei voi olla pahaa. Mumminikin aina sanoi, että ken keitetyn paistaa, se makean maistaa. Joten uuniin vain!

Tällä hetkellä talossa leijailee jo ihana tuoksu ja maltan tuskin odottaa, että pääsemme syömään. Tosin joutunemme odottelemaan tätä ruokaa iltapuolelle, koska koko komeuden pitää vielä ennättää viilentyä ennen kuin pääsemme sitä maistelemaan. Kärsivällisyys on jo melkein koetuksella – niin ihana on tuoksu!

Appelsiineja ja Hunajaa-blogi on muuten yksi lempiblogejani. Se on pullollaan toinen toistaan ihanampia reseptejä. Blogin kirjoittaja –  Jael – tuntuu ihanalta ihmiseltä, jolla on sydän paikallaan. Aika huimaa, että joistain ihmisistä, joita ei ole koskaan edes tavannut, tulee todella tärkeitä. Jael on yksi tällainen.


web counter


Toinen upea REKO-päivä takana

rekojakokesa2015Eilinen REKO sujui vähintään yhtä mallikkaasti kuin edellinenkin. Meidän osaltamme ehkä jopa paremmin, sillä emme tällä kertaa harhailleet matkalla ja löysimme perille ajoissa. Joskus tuo vieraassa paikassa suunnistaminen ei mene ihan putkeen. Onneksi olemme oppivaisia ja tällä kertaa olimme paikalla himpun ennen tuottajia. 😀

rekoperunakoriapila

Tälläkin kertaa ostoskoriimme päätyi  jo hyväksi todettuja Petri Keravan luomuperunoita. Tällä kertaa tosin tuplasimme annoksen, sillä edellisen kerran varovainen ostelu kostautui ja saimme olla loppu viikon ilman tätä herkkua.  Lopen Pappilanpuistolta (jolta löytyy muuten myös blogi)  ostimme jälleen parhaita parsakaaleja sekä kyyttösäilykeen, joka odottaa vielä korkkaamista.

rekopappilanpuistokyytto

 

Parsakaaleja ostimme taas 10 kiloa ja tarkoitus olisi, että niistä edes osa päätyisi pakastimeen, mutta saa nähdä kuinka käy, sillä viime viikolla huomasimme, että pakastettavaa ei sitten enää oikein ollutkaan – jotenkin ne vain katosivat varastoista ja pakastuspussiin ei ollutkaan enää oikein mitään laitettavaa.

En ole koskaan asettanut kieltoja sille, kuinka paljon kasviksia saa syödä, mutta nyt taidan ensimmäisen kerran tällaista harkita tai talvella meillä ei ole yhtään jäljellä näitä herkkuja. 😀

Lisäksi kokeilimme kaikkien ylistämiä Luomulandian luomutomaatteja, jotka todellakin ovat niin makeita, että taitaa olla kohta kolmen kilon laatikko vain muisto. Lapsetkin popsivat näitä sellaista vauhtia, että ensi viikolla voisi olla paikallaan ehkä 6 kilon satsi, jos kuvitellaan, että nämä yhtään mihinkään riittävät. Mukaan tarttui myös Luomumaan kasvihuonekurkkuja, joiden jälkeen ei yksinkertaisesti voi enää ostaa kaupan kitkeriä versioita. Ensi viikkoa maltamme tuskin odottaa ja täydennystä tarvitaan ihan varmasti, vaikka taidamme alkaa saada omaakin satoa tällä viikolla.

Luulenpa, että näiden parin viikon aikana meidät on jo hemmoteltu ihan piloille. Ruoka ei ole koskaan maistunut tai näyttänyt näin hyvältä. Tästä ei ole enää paluuta. 😀

rekoparsakaalikurkkukori

Klikkaamalla tästä voit lukea ensimmäisestä REKO kerrastamme. 🙂


shopify traffic stats


Elämää jyvämyllyn kera

Elämää jyvämyllyn keraSunnuntai on meillä aina aika työntäyteinen päivä, sillä silloin valmistellaan alkavaa viikkoa. Nyt kesäaikaan ei hoppu ole toki samanlainen kuin koulujen alkamisen jälkeen tulee taas olemaan, jolloin aamulla lähtijöitä on enemmän ja siten myös valmisteltavaa aina lasten kouluruokia myöden.

Tällä hetkellä vain mieheni on palannut normaaliin päiväjärjestykseen ja siihenkin tosin vain osittain, sillä useampi päivä viikossa vietetään etätöitä tehden. Aika mahtavaa, että nykyisin kotikonttoripäivätkin toimivat näin hienosti!

Sunnuntaisin hoidetaan moni asia kuntoon viikkoa varten. Silloin viimeistään tarkistetaan, että seuraavalle viikolle on olemassa puhtaat vaatteet, mutta myös ruokahuolto pitää olla hyvässä vaiheessa ja siksipä tehtävää riittääkin paljon.

Jyvämylly kotiutui taloomme joulukuussa 2008 ja sen jälkeen on kilo jos toinenkin tullut jauhoja jauhettua ja hiutaleita litistettyä. Tosin yhdessä vaiheessa pidimme hiukan lomaa ja ostimme kaupasta hiutaleet, kun oli mukamas kiire. No, silloin ehkä tarvitsi helpotusta arkeen, mutta nyt on jo hyvän aikaa päästy takaisin siihen normaaliin, ihanaan arkeen, jossa jauhetaan jauhoja ja litistetään aamupuurohiutaleet.

Alkuun litistimme aina annoksen, jonka käytimme, mutta aika pian huomasimme, että se ei oikein toiminut, vaikka ravintoarvot varmasti olisivat paremmat juuri litistetyissä hiutaleissa kuin viikon kaapissa seisseissä. Siinä vaiheessa piti kuitenkin päätyä ennen kaikkea arjessa toimivaan ratkaisuun. Jyvämyllyä ei voinut hurauttaa aamulla käyntiin lastenhuoneen sijaitessa ihan nurkan takana ja puuro kuitenkin oli mukava olla höyryävänä lautasilla silloin, kun lapset piti herättää ja kutsua aamupalalle.

Niinpä jauhaminen piti alkaa tehdä isommissa erissä, koska en oikein saanut enää sovitettua jokaiseen iltaan puurohiutaleiden jauhamisoperaatiota. Tuskinpa ne viikon kaapissa seisseet hiutaleet ovat ainakaan sen huonompia kuin kaupan vastaavat ja jos ovat niin eipä voi sitten mitään. Jos olemme menettäneet ravintoaineita niin nautimme ainakin itsejauhettujen hiutaleiden herkullisesta mausta.

Toimiva, hyvin sujuva arki on sekin aika tärkeä asia. Niinpä viime sunnuntainakin litistelin monta purkillista hiutaleita ja laitoin ne kaappiin odottamaan käyttöä.

Jyvämyllymme on DUETT 200 malli, jolla voi jauhaa jauhot eri karkeusasteella ja sillä saa myös tehtyä hiutaleita. Muistan, kuinka aluksi katselin laitteita, jotka vain jauhoivat, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkäpä olisi mukava, jos laiteesta saisi ulos hiutaleitakin. Ja sitten päädyin tähän. Mallistosta löytyy myös DUETT 100, joka on edullisempi ja varustettu pienemmällä moottorilla.

Hiutaleiden litistäminen ei ole kauhean kovaäänistä touhua verrattuna jauhojen jauhamiseen. Vielä tänä päivänäkin jauhojen jauhamisesta pitää antaa etukäteen varoitus kahdelle vanhimmalle lapselle, jotka sietävät äänen sitten hiukan paremmin – tosin kädet lentävät korville aika nopeasti ja ilme muuttuu kärsiväksi. Sellaista se on aistiyliherkkyyksien kanssa – ei edes vuosien jyvämyllyn äänille siedätys ole saanut tilannetta muuttumaan, mutta siedettävämmäksi se toki on mennyt ja ennakkovaroitus on tärkeä. On aika uskomatonta, kuinka moneen ihan arkiseen asiaan aistiyliherkkyydetkin vaikuttavat.

Jyvämyllymme kotiutui firmasta nimeltä Finn-German Oy, joka toki myy muutakin kuin jyvämyllyjä. Valikoimiin kuuluvat niin jauhosihdit kuin nostatuskoritkin sekä paljon muuta. Paikka on aivan mahtava ja asiakaspalvelu tarkkaa ja äärimmäisen ystävällistä. Myös veljeni hankki samaisesta paikasta jyvämyllynsä ja on yhtä tyytyväinen hankintaansa kuin mekin.

Huomasin tässä Finn-Germanin sivuja pitkästä aikaa seletessani, että sivuille on ilmestynyt uusi palvelukin: viljaposti, jonka kautta saa tilattua kotiinsa tarvitsemansa luomuviljat vaikka joka kuukausi. Kuulostaa helpolta ratkaisulta. Voisin ehkä kokeillakin, jos emme ostaisi viljaa jauhettavaksi suoraan luomutilalta.

Elämää jyvämyllyn kera


web statistics


Yrttien pakastaminen

Viime viikolla pääsimme jo keräilemään ensimmäisiä omia mansikoita. Sipulinvarsia, retiisejä ja salaatteja on naposteltu jo hyvä tovi. Eilen napsin talteen jo toisen sadon basilikan lehtiä, jotka säilöin tällä kertaa pakastimeen. Monesti olen niitä kuivannutkin, mutta tuore basilika keskellä talvea tuo niin ihanan tuulahduksen kesää ja muistuttaa samalla monen vuoden takaisesta Italian reissusta äitini kanssa. Ei ole basilikan, tomaatin ja mozzarellan voittanutta. ❤

kuva_basilika02

No, ei se pakastettu basilika ehkä salaatissa ihan toimi, mutta kastikkeissa ja muissa ruuissa varsin hyvin.

Basilikaa olen pakastanut muutamalla eri tavalla – nyt valitsin nopeimman ja yksinkertaisimman tien, koska aikaa ei ollut liiemmin tähän projektiin käytettävänä. Eli tällä kertaa napsin puskista sopivasta kohdasta basilikanvarret poikki ja sulloin pakastusrasioihin lehdet sekä latvat. Purkit sulloin niin täyteen kuin vain sain ja talvella sitten silppuan eri ruokiin sopivan määrän basilikaa. Tämä ei ole kuitenkaan kovin hieno tapa säilöä, mutta ajaa asiansa.

Paras tapa minusta on silputa basilika (tai jokin muu yrtti/sekoitus yrttejä), laittaa silppua jääpalarasiaan, kaataa öljyä päälle ja pakastaa. Pakastuksen jälkeen palat voi napsia pakastuspusseihin ja käyttää tarpeen mukaan. Kuutioita onkin todella nopea ja helppo käyttää. Tällä hetkellä pakastimeni alkaa olla hyvin täysi enkä keksinyt, mihin kohtaan olisin saanut jääpalarasian niin, ettei se olisi kaatunut. Niinpä päätin tällä kertaa unohtaa tämän hienostuneemman säilömisversion ja turvautua karvalakkimalliin. 😀

Yrttien pakastaminen

Jotain näiden kahden väliltä on kolmas aika ajoin kayttämäni versio, jota en tosin ole pitkään aikaa päässyt toteutteuttamaan. Viimeinen kerta taisi olla silloin, kun kaappipakastimeni vielä suostui pitämään sinne sullotut ruoat jäisinä. Silloin tapasin levitellä uunipellille basilikan lehdet, jotka pakastuivat näin todella nopeasti. Tämän jälkeen siirsin lehdet pussiin ja takaisin pakastimeen. Lehdet yleensä hajosivat samalla kappaleiksi ja sain saman tien basilikasilppua. Tämäkin on kuitenkin hyvin tilaa vievää (joskin hyvin nopeaa) touhua ja tarvitsee tasaisen paikan, joten sekään ei siis tällä kertaa tullut kysymykseen. Tällä pakastusmenetelmällä tulee ehkä himpun parempi tulos kuin tuolla karvalakkiversiolla, koska lehdet pakastuvat aavistuksen nopeammin, mutta ero on niin pieni, että itse en ainakaan jaksa siitä välittää. Pääasia, että saadaan riittävän toimivalla tavalla basilikat pakastettua ja talteen.

Nämä konstit on mukava muistaa myös ostettujen yrttien kohdalla.  Aina ei onnistu kuluttamaan ajoissa yrttiruukkua ja olisi sääli, jos siitä menisi osa hukkaan.

Tällä kertaa sain kasvihuoneesta pakastimeeni reilut 200 grammaa basilikaa ja uusi sato on jo kasvamassa, sillä jokaiseen leikattuun basilikaan (ja monen muunkin yrttiin) kasvaa yllättävän nopeasti monta uutta tuuheaa oksaa, jotka taas tuottavat vihreät herkkulehdet kokkaajan iloksi. 🙂

Yrttien pakastaminen


free hit counter


Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vei sydämen

Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämenEilen se sitten oli. Elämäni ensimmäinen REKO-päivä. Olipa se mahtava kokemus!

Tilasimme tuotteita etukäteen kuudelta eri tuottajalta ja lisäksi ostimme vielä kahdelta muulta, joilta emme olleet mitään etukäteen varanneet, mutta hepä olivat olleet kaukaa viisaita ja ottaneet ylimääräistä matkaan, jotta heräteostoksiakin pystyi tekemään.

Niin siinä vain käy, että päätyy ostamaan sellaistakin, jota ei ole etukäteen varannut, koska kaikki näyttävät niin herkkullisilta! Taitaa olla, että REKO-päivä pitää liittää samaan luokkaan vaarallisuuden kanssa kuin kirjakaupat, joista on vaikea selvitä pois ilman jonkin sortin heräteostoksia. 😀

Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämen

REKO-päivä sujui jouhevasti. Tuottajat olivat ystävällisiä ja palvelualttiita. Asiakkaat hyväntuulisia ja jonottaminen sujui hyvässä hengessä. Tunnelma oli pullollaan vanhan hyvän ajan torihenkeä ja ruoka juuri sellaista, kuin se parhaimmillaan vain voi olla. Tuoretta, tuoksuvaa ja houkuttelevan väristä. Suoraan tilalta kuluttajalle. Ihan niin kuin sen kuuluukin mennä.

Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämenKäynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämen

Tuottajia oli paikalla eilisessä Hyvinkään REKO-päivässä varsin monta ja tuotetarjonta oli laaja. Omaan koriimme päätyi lastemme herkkua eli  Kiven Säästöpossun grillimakkaraa sekä Mattilan Luomutilan  maanmainoita mansikoita, joista jo päivä pari sitten kirjoitinkin.   Lisäksi ostimme loppilaisen Petri Keravan ihanan tuoksuvaisia luomuperunoita, Pappilanpuiston Luomutilan rapsakkaa varhaiskaalta, suloisia avomaankurkkuja sekä parsakaalia, joka muuten sattuu olemaan henkilökohtainen suosikkini. Lisäksi koriimme päätyi myös Lehtokummun tilan siperiankaalta, suippokaalta sekä romainesalaattia, jotka kaikki näyttivät ihan yhtä laadukkailta, kuin taannoin Knehtilän Tilan puodista ostamamme Lehtokummun tilan lehtikaali, joka oli paras koskaan näkemäni lehtikaalinippu.

Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämen

On muuten valtavan mukavaa katsella täynnä olevaa jääkaappiamme, joka pursuilee nyt kaikkea vihreää ja ihanaa. 🙂

Koriimme päätyi heräteostoksena  Terissaaren luomuista omenamehua. Sitä emme ole vielä maistaneet, mutta komean pituisesta jonosta päätelleen mehun täytyy olla herkullista. Heillä oli omenamehun lisäksi myynnissä myös omena-porkkanamehua, mutta sitä emme tällä kertaa kokeilleet. Toisella kerralla sitten. Lisäksi ostimme luomukurkkua, mutta en millään muista tuottajan nimeä.

Käynti Hyvinkään REKOssa eli kun lähiruokarengas vie sydämen

Lisäksi REKO-päivässä oli myynnissä taimia, tilamaitoa, vuohenjuustoa ja muita vuohenmaitotuotteita, Friida kananmunia  sekä Luomulandian kirsikkatomaatteja, joita ihmiset kuuluvat kehuvan valtavan makeiksi. Ensi kerralla täytyy varmaan itsekin niitä testata. Muitakin tuottajia oli, mutta en enää jaksa muistaa, mitä kaikkea siellä oikein oli.

Hyvinkään REKO on valtavan hyvin toimiva ja organisoitu lähiruokarengas ja sen huomasi heti, kun Facebook-sivuja luki. Ohjeet ovat selkeät niin tuottajille kuin asiakkaille ja tiedot löytyvät asianmukaisesti ja helposti. Myös  ryhmän seinää ylläpidetään asianmukaisesti ja se on selkeä. Upeaa toimintaa. Kiitos ryhmän ylläpitäjille.

REKO-ryhmiä on jo monta. Muutama päivä sitten keräsin listan löytämistäni  REKO-lähiruokarenkaista. Lista löytyy täältä.



free hit counter