Avainsana-arkisto: ruis

Pihlajanmarjapuuroa isomummin tapaan

Luomupuuron ME- päivä on jo ihan nurkan takana ja kohta on harjoittelut sitten harjoiteltu ja on tosi kyseessä, sillä 6.9 syödään maailmanennätyksen verran luomupuuroa!

Onneksi vielä ehtii ottaa kunnon puurotreenispurtin ennen maailmanennätyspäivää! Se taas tarkoittaa sitä, että tästä päivästä eteenpäin  Luomulaakson Puuroperjantai onkin sitten joka päivä aina 6.9 saakka – paitsi viikonloppuna, koska rankka treeni vaatii myös palautumista ja viikonloppu on omiaan juuri siihen.

Tosin silloinkin tehdään ainakin mielikuvaharjoituksia, sillä keskiviikkona 6.9 on Luomulaaksossa puuroa ihan uudessa muodossa ja ilmassa on enemmän ja vähemmän jännitystä. Jospa kaikki meneekin ihan pipariksi ja puuroreseptistä tuleekin pannukakku! No, onneksi keittiötapaturman varalle on jo hyvä liuta aiempia reseptejä, ettei ennätyspäivänä nyt ainakaan ilman luomupuuroa joudu olemaan!  😀

Pihlajanmarjapuuroa isomummin tapaan

Tälle päivälle  puuroksi valikoitui jostain 1900-luvun alkupuolen  keittokirjasta aikanaan vihkoon poimittu pihlajanmarjapuuro.

Pihlajat kantavat jo komeaa marjakuormaa oksillaan, joten onkin oiva aika alkaa maistella noitakin luonnon tarjoamia oranssinpunertavia helmiä.

Lapsuudessani ammuimme näitä  ystävieni kanssa  vaateripustimista otetuilla muoviputkilla leikkiessämme kotimme lähellä kohoavilla suurilla metsäisillä kalliolla, jotka tarjosivat mitä parhaimmat paikat leikkiin kuin leikkiin. Muistan kuinka marjat lensivät  komeasti maaliin saakka, mutta taitavat tulla parempaan käyttöön näin puurossa.

Pihlajanmarjapuuroa isomummin tapaan

n. 1,5 l vettä
5 dl pihlajanmarjoja
2 luomuomenaa tai luomuomenankuoria
n.1,5 dl luomusokeria 
n. 3 dl luomuruisjauhoja
(suolaa maun mukaan)

pihlaja

1. Huuhdo pihlajanmarjat ja kiehauta ne vedessä. Kaada vesi pois.
2. Keitä marjoja toisessa vedessä (n.1,5 litra vettä) huuhdottujen ja paloiteltujen omenoiden (tai kuorien) kanssa. Keittele puolisen tuntia pehmeällä lämmöllä.
3. Siivilöi liemi ja mausta se sokerilla.
4. Siivilöi joukkoon ruisjauhot hyvin vispaten. Lisää suola.
5. Anna puuron kiehua hiljalleen noin tunnin verran. Muista hämmentää usein.
6. Mikäli puuro ei ole sakeutunut riittävästi voit suurustaa sen parilla ruokalusikallisella perunajauhoja.  (laita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä ja lisää puuron joukkoon, kiehauta). Jos kaipaat löysempää, niin lisää hiukan vettä ja kiehauta uudelleen.
7. Kaada puuro  laakealle vadille jäähtymään ja sokeroi pinta.

luomupuurobanneri01

Aiempien viikkojen  Puuroperjantai-postauksiin pääset tutustumaan näppärästi täällä. Tähän mennessä on maisteltu monenmoisia makuja aina kahvista valkosipuliin ja kurkkuun sekä taateliin eikä proteiinipuuroakaan ole unohdettu.

Luomulaakso on monien muiden kanssa  mukana tekemässä Luomupuuron maailmanennätystä! Tule sinäkin mukaan! Ohjeet Luomupuuron maailmanennätykseen osallistumisesta sivulta http://www.luomupuuro.fi/ 

————————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria paitsi Luomupuuron ME-logo








Rukiinen taatelipuuro kahdella tapaa

Tämä viikko on ollut työntäyteinen monellakin saralla. Harjoitukset syyskuussa häämöttävää Luomupuuron maailmanennätystä varten ovat silti jatkuneet samalla kun olen lasten kanssa tehnyt parhaani, jotta pihamme vallanneet jättipalsamikasvustot saataisiin taltutetuksi. Tällä hetkellä ainakin saimme erävoiton ja hyvillä mielin pääsimme iltaisin maistelemaan isomummin aikaista rukiista taatelipuuroa ja syötäväksikin kelpaava jättipalsami jätettiin suosiolla puuroreseptien ulkopuolelle.  Taatelipuuro hemmotteli meitä mukavasti pitkän, työntäyteisen päivän jälkeen.  Väsyneet kitkijät rauhoittuvat syötyään ja uni tuli melkein heti, kun pää painui tyynyyn.

Viikon aikana tein puuroa pääasiassa kahdella tapaa. Keitin sen perinteiseen tapaan ruisjauhoihin, mutta koska se vei aika paljon aikaa ja en oikeasti enää jaksanut asua reilua tuntia keittiössä, päätimme yhteistuumin hiukan oikaista reseptissä ja niinpä keitin taatelipuuroa myös ruishiutaleilla. Hyvin toimi sekin, joskin maku ja suutuntuma olivat vähän erilaiset. Molemmat vaihtoehdot kuitenkin upposivat hyvin nälkäisiin massuihin ja puurokattila tyhjeni alta aikayksikön.

Rukiinen taatelipuuro kahdella tapaa

Rukiinen taatelipuuro isomummin tapaan

Tämän puuron reseptin tulin poimineeksi itselleni jo vuosia sitten. Jos en ihan väärin muista, niin kyseessä taisi olla jokin 1920-luvun keittokirja. Kovin montaa kertaa en taatelipuuroa ole syystä tai toisesta tullut tehneeksi, joten olikin jo korkea aika kaivaa resepti esiin.

200-250 g luomutaateleita (tai maun mukaan)
n. 3 dl luomuruisjauhoja
1 l vettä
n. 1 tl suolaa

1. Laita kattilaan vesi. Lisää jauhoja varovasti huolella sekoittaen, jotta ei synny paakkuja. Muista suola. 
2.
Hauduttele puuroa reilun tunnin verran ja lisää sitten joukkoon taatelit ja hauduttele vielä noin 30 minuuttia lisää. Puuron valmistumista  voi nopeuttaa, jos taateleita keittelee hiukan etukäteen ja/tai lisää ne puuron joukkoon aikaisemmin. Alkuperäisessä reseptissä näin ei kuitenkaan tehdä.
3. Nauti voisilmän ja kylmän maidon kera.

Rukiinen taateliruishiutalepuuro

Hiutaleista valmistettu taatelipuuro on reilusti nopeampi versio edellisestä reseptistä. Vaikka jauhopuuroilla onkin oma erityinen paikkansa sydämessäni, niin myönnettävä on, että hiutalepuurot puolustavat paikkaansa jo ihan vain nopeutensa puolesta. Aina ei jaksa haudutella vähintään tuntia – ei etenkään silloin, kun ruokapöydän tuoleilla notkuu jo kolme nälkäistä vesseliä.

200-250 g luomutaateleita (tai maun mukaan)
n. 4-5 dl luomuruishiutaleita
1 l luomumaitoa tai vettä
n. 1 tl suolaa

1. Pieni taateleita hiukan. Kiehauta kattilassa pienessä vesi tilkassa, niin, että taatelien rakenne rikkoontuu ja lisää sitten joukkoon puuron vesi ja hiutaleet sekä suola. 
2.
Keitä kypsäksi ja tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa banaanisiivujen kera. Myös (paahdetut) pähkinät maistuvat makoisilta taatelipuuron kera – banaaneilla tai ilman.

——————-

Ensi perjantaina taas erilaiset puurot. Saa nähdä, mitä silloin on keksitään. 🙂

Pääset näppärästi tutustumaan aiempien viikkojen Puuroperjantai-postauksiin täällä.
luomupuuronme



web statistics




web statistics


Kuka syö Ilveksen korvat?

Pekan Leipä on 1964 perustettu heinolalainen perheleipomo, jota pyöritetään nyt jo toisessa polvessa. Leipomon tuotteita voi löytää useista kaupoista Etelä-Suomessa sekä Päijät-Hämeessä, mutta myös  ravintoloista, kahviloista ja paistopisteistä. Leipomon yhteydessä Heinolassa on myös kahvila, joka myy kaikkia leipomon tuotteita.

Pekan Leipä tuli  perheellemme tutuksi muutama vuosi takaperin, kun löysimme eräästä kaupasta kyseisen leipomon valmistamia kalan muotoisia herkullisia ruisleipiä. Niitä ehdimmekin muutaman kerran hankkia kotiin, kunnes ne sitten yhtäkkiä katosivat kaupan valikoimista. Etenkin lapsia harmitti silloin kovasti, sillä kalanmuotoiset leivät olivat olleet kaupan pienessä luomuvalikoimassa piristävä lisä.

Ilo olikin suuri, kun kesällä löysimme vanhoilla kotikulmilla Tuusulassa pyöriessämme, Pekan Leivän leipomon leipiä ja valikoima oli hurjasti paljon suurempi, kuin mitä olimme koskaan ennen nähneet.

Kotiin ostimmekin montaa erilaista leipää, joista varmaan suosituin oli Ilves-leipä, joka vei lasten sydämet oitis. Kalat olivat toki hauskoja, mutta ette uskokaan, kuinka suuri kina voi syntyä siitä, kuka saa syödä Ilveksen suloiset korvat.  Onhan se haastavaa jakaa kaksi korvaa kolmen lapsen kesken. 😀

Kuka syö Ilveksen korvat?

Ostoskoriimme päätyivät Ruiskalat, Ilves-leipä, Ruisvuokaleipä, Ruispätkä, Jälkiuunileipä sekä vielä ihanat Ruisrouhenapitkin. Kaikki olivat hyviä, moni perinteisen ruisleivän makuinen ja päätimmekin, että aina ohi ajaessamme täytyy käydä mukaan poimimassa ainakin tuo ihanasti muotoiltu Ilves-leipä ja ehkäpä mukavan pehmoiset Ruiskalat sopisivat hyvin pitämään Ilvekselle seuraa.

Ihanaa, että löytyy tällaisia hauskasti muotoiltuja ruisleipiä luomuna! Kyllä näitä aikuisetkin ihan ilokseen maistelevat – siis jos lapset eivät ole ehtineet syödä vielä ihan kaikkea. 🙂

kuva_pekanleipa02


shopify analytics