Avainsana-arkisto: Puutarha

Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia

Viikonloppuna sekä keittiöremontti että pihahommat harppasivat aimo askeleen  eteenpäin. Onneksi. Talven voi jo melkein haistaa ilmassa,  sillä sen verran kirpakoita ovat lokakuiset aamut olleet.

Kompostoriurakka alkaa olla melkein valmis. Vielä pitää yksi kompostori vanhalta paikalta tyhjentää ja siirtää ja sitten se onkin siinä ja ainakin tuon urakan puolesta sopii lumen tulla. Parin muun projektin puolesta ei sitten ihan vielä.

Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia

Viikonloppuna mieheni uurasti isänsä kanssa keittiöremonttimme parissa ja nyt lattia ei ole enää ihan vain betonikuoppa vaan on saanut somisteeksi niin kattohuopaa kuin puutavaraakin ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus päästä puhaltamaan ekovillat paikoilleen ja jos kaikki menee ihan putkeen niin sitten seuraavalla viikolla saisimme jo lautalattian paikoilleen ja viikon lopulla saapuisikin se kauan kaivattu keittiökalustelasti ja pääsisimme laittamaan kaappeja paikoilleen ja lopulta sitten lastaamaan ne ympäri taloa olevat astiat, ruokatavarat ja muut pakoilleen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen pakkaamaan tavaroita uusiin kaappeihin. Muutos vanhaan on niin suuri, että pitää kyllä hiukan pohtia, mikä kaappi onkaan se paras paikka millekin tavaralle. No, siihen hommaan saa kyllä kulumaan aikaa, mutta ihanaa puuhaa se silti on!

syksy

Itse vietin ison osan viikonlopusta takapihalla lasten kanssa. Saimme täytettyä vanhan hiekkalaatikon mullalla ja istutettua siihen viimeisen alppiruusun taimen, joka tarttui kaupasta mukaan, kun kauppasivat puoleen hintaan. Saimmepa vielä kompostorialueenkin aikamoisen hienoon kuntoon, kun pinosimme huussikuivikkeet yhteen nurkkaan ja toiseen taas talvikuivikkeet, jotka auttavat kompostoria pysymään toiminnassa talvipakkasillakin. Vielä kun saataisiin nakuteltua aluetta ympäröivä aitakin loppuun niin olisi varsin hyvä tilanne, mutta pelkään pahoin, että se homma jäänee ensi keväälle. Tässä kohtaa huomaa, kuinka paljon keittiön vesivahinko sotki aikataulujamme. Kaikenlainen aitatolppien hienosäätökin on kiireen keskellä jäänyt, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin.

takapihakompostori02

Pienimmäisemme oli pihapuuhissa mukana ja halusi väkisin kantaa yhden 30 litraisen säkin paikoilleen saakka. Väillä piti kantamus laskea maahan ja sen verran iso urakka se hänelle oli, että seuraavat säkit kannettiin yhdessä äidin kanssa. Ihanaa oli huomata, kuinka pieninkin oli mukana pihatöissä ja laitoimme kaikkea kuntoon talvea varten yhdessä, perheenä.

Olen aina pitänyt hirveästi siitä, että teemme asioita yhdessä. Vaikka arki ei aina anna myöden kaikelle vapaa-ajan mukavalle tekemisille, niin ainakin rakennamme arjen asioita yhdessä meille kaikille.

takapihakompostori01
Kuvat: © Luomulaakson Maria

shopify analytics ecommerce


Puutarhavaja on avattu!

Tällä viikolla on huhkittu puutarhavajan kimpussa, joka ei ollut vielä ihan valmis. No, ei se ole vieläkään ihan valmis, mutta melkein.

Puutarhavaja on avattu!

Koko homma alkoi kuitenkin jo kesän kynnyksellä ja puutarhavaja oli vain osa takapihan projektia, josta suurin lienee kuitenkin aita, josta on onneksi jo suunnilleen puolet valmiina.

Koko projekti alkoi kuitenkin jo tätäkin aiemmin, kun siirsimme lasten kanssa multakuorman pois rakentamisen tieltä. Mukana oli myös taapero, joka iloisesti hiekkalapiollaan lappasi multaa kottikärryihin. No, jokainen lapiollinen oli poissa muiden lapioista. 😀

puutarhavaja03

Kesäinen työmaamme on tuntunut loputtomalta eikä se toki vieläkään ole miltään osin lopussa, mutta muutaman listan, naulan ja maalitipan jälkeen on ulkovarasto kokonaan valmis eikä siihen enää siten tarvitse koskea. Ja voiton puolella ollaan jo siinäkin mielessä, että pääsin sisustamaan vajaa jo mieleisekseni, kun lattia saatiin vihdoin paikoilleen viime viikonloppuna. Sitä ennen vaja oli toiminut sateensuojana vähän kaikelle, joka sinne vain sopi.

Puutarhavaja on avattu!

Alku viikosta sain seinät ja katon käsiteltyä vaaleiksi. Tehtävä oli hyvinkin haastava, sillä aurinko porotti taivaan täydeltä ja lämpötila takapihallamme huiteli helposti 40 asteessa. Ilma vajan sisällä oli kuumaakin kuumempi ja vaikka katto tarjosikin varjon, niin sisäkaton käsittely saunasuojalla oli enemmän kuin haastavaa, sillä kuuma ilma muutti jo ennestään juoksevaakin juoksevamman aineen entistäkin nestemäisemmäksi ja sen saaminen pensselistä kattoon asti vaati ainakin muutaman taikatempun. Hyvä ovi ja noin tuhat litra vettä myöhemmin tuli kuitenkin valmista ja pääsin odottelemaan pintojen kuivumista.

puutarhavaja05

Lattialle levitin vanhat eteisen mattomme, jotka eivät enää ihan priimakunnossa olleet, mutta puutarhavajaan kelpasivat vielä vallan mainiosti. Matot olivat mukavan pehmeät ja niillä onkin mukava kävellä – kengät nimittäin jätetään tässä puutarhavajassa ovelle. Tulevaisuudessa vajan eteen tehdään pieni terassi, jotta tämä on helpompi toteuttaa ja sadekaan ei piiskaa maasta multaa vajan seiniin.

puutarhavaja_toinenpuoli

Vielä ei varastoon ole ihan kaikki tavarat ehtineet.  Vanhaa, pellettisiilon yhteydessä olevaa varastoa olemme tyhjentäneet pienissä erissä, pesseet kaiken pellettipölyn tavaroista ja siirtäneet uuteen vajaan. Pellettisiilo nimittäin vuotaa aina täytön aikana sen verran, että varastossa olleet ruukut ja muut puutarhakamppeet ovat saaneet pehmoisen kellertävän kerroksen päälleen ja aloin jo ihan todenteolla kyllästyä tuohon pari kolme kertaa vuodessa tapahtuvaan ”tomuta puutarhatarvikkeet”-operaatioon.

puutarhavaja09

Puutarhavajaan hyllyt tulivat vanhasta ”ompelimostani”, joka purettiin pois ”leipomon” tieltä. Korkeus oli juuri sopiva ja hyllyt saatiin nopeasti pystyyn ja tuntuivat varsin toimivilta uudessa tehtävässään. Ne olivat olleet ovisyvennyksessä sateensuojassa tähän saakka ja ilmeisesti hyllytolppien reiät toimittivat samalla myös ötökkähotellin virkaa, sillä muutama reikä oli muurattu nätisti umpeen, kun taas toisista oli jo lähdetty maailmalle. No, olipa hyvä, että olivat monikäyttöisiä eivätkä vain rumentaneet maisemaa siinä väärässä paikassa ollessaan! Olisiko erakkomehiläinen asuttanut hyllytikkaamme. Saattaa olla. Joku tietävämpi osaisi ehkä kertoa. 🙂

puutarhavaja06

Puutarhavajaan muutti myös lapsuudenkodistani peräisin oleva puinen arkku sekä laatikko. Molemmat sopivat tilaan todella hyvin ja arkku imaisi sisäänsä suuren määrän puutarhakampetta ja pitää ne hyvin suojassa.

puutarhavaja07

Pienempi laatikko taas on tukeva ja painava ja sen sisään laitoin kuokkia ja sen sellaia pystyyn. Onpa siellä pappani vanha jäätuurakin odottamassa talven kaljamia. Laatikosta puuttuu vielä iso kasa työkaluja ja homma jatkuukin taas hyvin nukutun yön jälkeen.

puutarhavaja08

Puutarhavaja ei olisi kuitenkaan täydellinen, jos siellä ei olisi jotain missä lepuuttaa jalkojaan. Niinpä toiselle seinustalle, arkkua vastapäätä, laitoimme kaksi vanhaa tuolia. Ne samat, jotka löysimme muutama vuosi takaperin eräästä kierrätyskeskuksesta ja nappasimme mukaan. Tuoleja oli yhteensä neljä ja kaksi niistä saa nyt jatkaa elämäänsä puutarhavajassa. Toiset kaksi menevät varmaankin etuoven puolelle oven pieleen, jotta sielläkin pääsee lepuuttamaan jalkojaan.

Taperon kanssa olemme jo testailleet tuoleja ja niillä jalkoja lepuuttaessa onkin naurettu jo monet naurut.

puutarhavaja_tuolit

Kesän kuluessa puutarhavajan sisukset hakevat varmaan vielä muotoaan ja ehkäpä sinne vielä eksynee joitain hyödyllisiä somisteitakin tuiki tarpeellisten kapistusten lisäksi. Onneksi hyllyjä on yhä tyhjänä! Ei tosin kauaa, kun ruukkuarmeija muuttaa sisään!

Luulenpa, että minulla on jossain laatikoiden uumenissa juuri oikeanlaisia somistejuttuja tätä tilaa varten. Sellaisia, jotka tekevät tästä ihan omanlaisensa paikan.

puutarhavaja_nalle

Kuvat: © Luomulaakson Maria 

web analytics


Kuulumisia takapihalta

Kohta jo melkein kaksi viikkoa ovat työpäivät venyneet illan tunneille saakka, kun olemme sahanneet, ruuvanneet ja rakentaneet niin aitaa, puutarhavajaa kuin montaa muutakin rakennelmaa.

Kuulumisia takapihalta

Tuntuu, että työt eivät edes tekemällä lopu ja aina tulee jokin uusi kohta, jonka kimppuun pitä seuraavaksi käydä. Aika varmaa on jo nyt, että kun mieheni taas maanantaina palaa töihin, emme ole saaneet kaikkia projekteja saatettua loppuun, vaikka veljenikin on ollut auttamassa.

Aitaa pitää vielä rakentaa kymmenisen metriä, ehkä vähän päällekin, biojätesäiliöt pitää siirtää toiselta puolelta taloa takapihalle, puutarhavajasta puuttuu yhä lattia ja yksi pieni rakennus on vielä hyvin alkutekijöissään. Ei taida enää tämän viikon päivät ja tunnit yksin riittää.

Aidan väriksi valittiin naapurin toiveesta ruskea väri (Karhu) ja täytyy sanoa, että sopii se varsin hyvin ympäröivään luontoon ja vihreiden puiden sylissä on väri  sangen sopiva ympäristöönsä.

kuva_mansikkaa

Remontin ohessa olemme onneksi ehtineet kipaista Mattilan luomutilalla mansikkaostoksilla ja pakastimeen saatiin talveksi laatikko poikineen noita mehukkaita luomuherkkuja.  Osa tuli syötyä kyllä ihan heti! 🙂

Mutta se takapihan remontti – se on kyllä vienyt leijonanosan kaikesta ajasta ja energiasta.

kuva_takapihasora

Elämästä tulee kuitenkin monin kertaisesti yksinkertaisempaa uusien rakennelmien myötä. Aita pitää pihalla niin koiran kuin taaperonkin ja putarhavaja tuo kovasti  kaivattua tilaa lisää, mutta sillä on myös äärimmäisen tärkeä tehtävä aidan kannalta.

Asumme kalliolla ja kalliolle voi olla hiukan haastavaa rakentaa tukevaa aitaa ilman suurempia työvaiheita. Niinpä pieni puutarhavajamme on osana aitaa ja tekee siitä tukevan.

kuva_takapiha_vaja1

Vanhin poikamme, Mikaelkin on ollut mukana ja hän maalasikin toisen puolen jo rakennetusta aidasta ihan yksin. Se on varsin hyvin, sillä maalattavaa oli suunnilleen 10 metriä tai oikeastaan 20 metriä, koska aita piti käsitellä kahdesti.

Remonttien yhä syödessä kaiken ajan taitaa Luomulaakso jatkaa kohtalaisen hiljaista elämää vielä hetken aikaa täällä blogin puolella. Instagram-tili sen sijaan päivittyy varsin ahkerasti tämänkin keskellä ja moni teistä onkin seurannut sitä kautta takapihamme muutosta ja vähän muutakin elämää.

kuva_takapiha_vaja


free web stats


Istutuspuuhia lasten kanssa

Kevään lämpöiset kelit ovat hellineet jo ihan kunnolla. En pahemmin pidä liian kuumasta ja helleraja on minusta ehdottomasti jo liian kuuma, mutta aurinkoinen sää mahdollisti pitkät päivät ulkona ja tuloksena oli paljon valmiita istutuksia ja multaakin on saatu siirrettyä isot kasat kasvimaalaatikoihin. Eilinen sade oli silti tervetullutta vaihtelua, sillä kaikki tuntuivat jo janoavan vettä. Mukavaa oli sekin, että ei tarvinnut kastella mitään, kun vesisade hoiti homman.

kuva_taaperosipuli02

Lapset – etenkin taapero – ovat nauttinut istutuspuuhista ja viime viikolla saimme viimeiset sipulit maahan. Pienin kasvimaalaatikkomme sai sisäänsä punasipulinalut ja nyt toivomme, että syksyllä meillä on mukava keko herkullisia punasipuleita salaatteihin ja muihin herkkuihin.

Taapero nautti istutuspuuhista ihan siinä määrin, että edes isoveljien yhteishali ei saanut häntä pysymään erossa sipuleista vaan käsi kurotti ottamaan uutta sipulia istutuskuoppaan. 😀

Istutuspuuhia lasten kanssa



shopify analytics tool


Kuka kiskoo sipulit?

Viimeisen parin kolmen viikon aikana olen istuttanut sipulimme jo useamman kerran, kuin mitä olen jaksanut laskea. Joka ikinen aamu minua odottaa samankaltainen näkymä olohuoneen ikkunasta.

Iso osa sipuleista on kiskottu ylös ja viskottu ympäri kasvimaalaatikkoa. Jollakin on selkeästi hauskaa – ei kai se muuten jaksa palata joka yö tekemään samaa asiaa.

Sipulit ovat tosiaan heiteltynä hujan hajan pitkin kasvimaan pintaa. Osa sipuleista on onneksi nätisti oman kasvupaikkansa vieressä kyljellään ja jälleen kerran istutan sipulit uudelleen.

Kuka kiskoo sipulit?

Epäilen sipulimaamme tuhosta rastaita, mutta varmuutta asiasta ei ole. Siivekäs sen kuitenkin täytyy olla, sillä laatikot sijaitsevat aidatulla alueella, joten mikään nelijalkainen ei ole niitä voinut käydä viskomassa ympäriinsä. Ja jäisihän pehmeään multaa edes joku tassunjälkikin. Siivekäs sen siis täytyy olla.

Isommat juuret kasvattaneet sipulit saavat olla enemmän rauhassa, mutta tällä menolla juuret menevät poikki ennen kuin ehtivät kunnolla kasvaakaan.

Ja jospa minä nyt taas tästä menisin istuttelemaan viime yönä ylös kiskotut sipulit… huokaus…


web analytics


Uusi raparperipenkki

Parhaat puutarhan lapsuusmuistot taitavat minulla liittyä raparperiin. Ensimmäiseen piirakkaan, lehtihattuihin, raparperihilloon ja siihen pieneen napsahdukseen joka kuluu, kun raparperin varsi lähtee somasti irti.

Alku viikosta sain vihdoin uudet raparperit maahan. Viikonloppuna olin kunnostanut  Mikaelin ja Rasmuksen kanssa vanhan yrttipenkin ja nyt siinä nököttää kauniissa rivissä viisi uutta raparperin tainta.

Onhan meillä toki raparperia ennenkin pihassa kasvanut, sillä talon ensimmäiset omistajat olivat sen jo kasvamaan laittaneet. Ja valtavan hyvää raparperia se onkin. Punaiset, hyvänmakuiset varret.

Uusien raparperien myötä toivon, että muutaman vuoden päästä saamme kauniin tuuhean puskan reunustamaan yläpihan kulkureittiä. Nämä raparperit tulevat niin hyötykäyttöön kuin pihan kaunistukseksikin.

Uusi raparperipenkki

Istutin raparperit kohopenkkiin, jotta juurakot eivät kärsisi talvimärkyydestä. Istutuskuoppaan heitin useamman ison kourallisen lannoitetta, multaa hiukan päälle ja sitten taimi kuoppaan ja multaa peitoksi.

Istutusväli olisi pitänyt olla noin metrin luokkaa, mutta nämä eivät ihan tuohon päässeet vaan väli muotoutui hiukan tuosta senttimäärästä vajaaksi, mutta minulla on yleensä aina taipumus vähentää ainakin jokunen sentti noista istutusetäisyyksistä. Onneksi yleensä silti toimivat mainiosti, vaikka sääntöjä tulee vähän rikottuakin.

Maa on syvään muokattu. Möyheää multaa on nyt noin 50 cm raparperien uudessa pedissä ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sen pitäisi olla hyvä määrä.  Savea olisi toki ollut mukava saada mullan joukkoon vähän enemmän, niin se olisi pidättänyt kostetutta kesäkuumalla vähän paremmin, mutta nyt on näin, kun saveksikaan en osaa muuttua. Tarvittaessa sitten kastellaan, sillä paikka voi kuumimpina kesäpäivinä olla hyvinkin paahteinen.

kuva_raparperipenkki02

Nyt kun raparperit ovat vielä kovin pieniä, niin istutin väleihin kasvamaan sipulia. Raparperi ja sipuli ovat muuten hyvät kumppanit. Muita hyviä kumppanuuskasveja voit käydä katsomassa tästä keräämästäni listasta. 

Jokunen vuosi lisäsin raparperejamme juurakoista, mutta ne eivät menestyneet. En tiedä mikä meni pieleen, mutta yksikään raparperi ei noussut koskaan pinnalle ja niinpä päätin, että uusi yritys tehdään taimilla eikä juurakoilla. Ja onhan se jotensakin hauskempaa nähdä mullan pinnalla heti jotain kasvua.

Täällä siis aika ajoin hyvinkin hätäinen puutarhuri, joka ei millään malttaisi odottaa, että kaikki olisi vihreää ja tuuheaa sitten vasta joskus. 😀

kuva_raparperi
Tältä se toivottavasti joskus vielä näyttää. 🙂

 



shopify visitor statistics