Avainsana-arkisto: nukkuminen

Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Olimme jo alkaneet saada keittiöremontin aiheuttamaa kaaosta talossa kuriin, kun päätimme luoda uuden kaaoksen. Keittiötä pääsee toki jo käyttämään, mutta remontinrippeitä on vielä ihan riittävästi jäljellä. Hetkellisesti keittiö kyllä sulkeutuu, kun lattia jonain päivänä maalataan, sillä se on edelleen tekemättä lähinnä siksi, että en saa millään päätettyä sopivaa väriä. Voi olla, että päädyn avaamaan valkoisen maalipurkin ja jos väri sitten lähemmässä tarkastelussa tökkii, niin hiotaan ja maalataan päälle. En nyt kuitenkaan jaksa hoppuilla maalin kanssa vaan pohdin rauhassa.

Ehkä talo alkoi uhkaavasti näyttää jo liiankin kotoisalta ja järjestyksessä olevalta, kun viikonloppuna kypsyi päätös aloittaa toisessa lastenhuoneessa pienimuotoinen remontti. Remonttiosa sisältää lähinnä uuden maalin seiniin sekä uudet listat huoneeseen, sillä vanhat ovat alkuperäiset ja aikamoisen kurjassa kunnossa sekä myös väärän kokoiset ja kaikissa paikoissa ei parketin reuna edes ihan peity. Tänään ropsahtivat listat irti katosta ja lattian reunoista ja myöhemmin tällä viikolla avataan maalipurkki.

Lastenhuoneen muutos kohti aistihuonetta

Intoa maalaamiseen ei tosin oikein olisi. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeasti aivan kurkkuani myöten täynnä maalaamista. Eikä remontti edes sanana jaksa nyt innostaa.  Maalaaminen on kuitenkin oikeasti se ihan vihoviimeinen asia, jota nyt haluaisin tehdä, mutta eipä tässä muu kuitenkaan auta, kuin ottaa maalipensseli käteen  ja pistää töpinäksi. Se, mitä huoneeseen on nimittäin rakentumassa on jotain, jota on suunniteltu jo hyvä tovi, mutta toistaiseksi se on jäänyt aina toteuttamatta. Puuttumaan jääneen sysäyksen saimme nyt, kun pienimmäisemme aloitti vähän aikaa sitten SI-terapian.

Toinen lasten huoneista muuttuu jonkinasteiseksi aistihuoneeksi. Tarkoitus olisi, että paikasta tulisi mukava paikka, jossa voi rentoutua ja purkaa päivän kuormitusta ja saada aistiärsykkeitä mukavalla tavalla.  Mukaan otetaan niin liikunnallisia juttuja kuin myös tunto-, kuulo- ja näköaisti puolen asioita, jotka kaikki nousevat esiin lasten päivittäisissä haasteissa. Samaan tilaan saadaan mahtumaan paljon erilaisia toimintoja, mutta tarkoitus on, että tila kuitenkin pysyy selkeänä ja helposti käytettävänä.

Koko systeemi pyörähti viikonloppuna käyntiin sillä, että kerrossänky purettiin.  Ratkaisu tuntui ensin vaikealta, mutta kun aloimme pohtia asiaa tarkemmin, niin tajusimme, että sänkyä ei oikeastaan koskaan käytetty. Suurimman osan vuodesta jokainen lapsi nimittäin nukkui mieluummin patjalla lattialla  joko lasten huoneessa, mummin huoneessa tai meidän huoneessamme. Ja onpa leipomoakin aikanaan testattu muutaman yön ajan. Tässä valossa katsottuna oli hiukan outoa, että toisessa huoneessa nökötti massiivinen kerrossänky, jota kukaan ei käyttänyt ja  joka vei tuhottomasti tilaa kaikelta muulta ja esti meitä rakentamasta lapsillemme tilaa, jota he tarvitsivat.

Lattialla nukkumisen lapset ovat aina kokeneet jotenkin parempana. Ja joskus on nukuttu jopa pelkän ohuen petarin päällä, koska kuulemma tuntui mukavammalta nukkua niin. Ilmeisesti sänky on liian pehmeä, liian kuuma ja liian vääränlainen, jotta siinä voisi oikeasti nukkua – ainakaan montaa yötä. Lattia sen sijaan on mukavan napakka ja viileämpi ja yksinkertaisesti kaikinpuolin mukavampi. Mitäpä siinä sitten vastaan väittämään. Eiköhän meillä kokeiltu riittävän monta vuotta erilaisia sänkyvaihtoehtoja, jotta voidaan todeta, että ne nyt vain eivät ole toimivia ainakaan nyt. Niinpä sänky laitettiin kasaan ja vietiin autotalliin talteen, jos sitä jonain vuonna vaikka vielä tarvitaan.

Ensimmäiset hankinnat huonetta varten on jo tehty ja Pinterest-taulu täyttynyt ideoista ja erilaisista huoneratkaisuista. Meillä pääpaino ei kuitenkaan tule olemaan visuaalisissa ärsykkeissä niin kuin monessa näkemässäni aistihuoneessa tuntuu olevan.

Suunnitelmat jatkuvat ja tällä hetkellä eletään tavarakasojen keskellä. Joku voisi luulla, että meillä on innostuttu marittamaan, sillä tavarakasat on lajiteltu enimmäkseen laadun mukaan. Ehkäpä me samalla voimme tehdä myös sitä tavaran karsimista, sillä joukkossa on kyllä oikeasti ihan turhaa tavaraa, joka ei edes pirskahtele. Selkeys on sitäpaitsi ainakin meidän aistiyliherkille hyväksi.

Se, millaiseksi meidän lastemme aistihuone muodostuu, on vielä hiukan hämärän peitossa, vaikka suuret linjat selvillä onkin. Haastetta aiheuttaa lasten iso ikäero, sillä se asettaa myös huoneen käytölle erilaiset tarpeet. Lähiviikkoina tulee selviämään loput, kun saamme pohjatyöt tehtyä ja tila hahmottuu paremmin.



real time web analytics


Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Viikonloppu hujahti sairastaessa ja alkuviikko näyttää menevän samalla tavoin, sillä Mikael ei selvinnyt vielä kouluun saakka ja Kasper ei edelleenkään voi hyvin, vaikka toki jo paljon paremmin.

Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Yöt ovat olleet rikkonaisia, mutta toisaalta hirveän rauhallisia. Mieleen nousivat nyt ne lukemattomat levottomat yöt, jolloin olen valvonut Mikaelin ja Rasmuksen kanssa.

Ne olivat rankkoja öitä, joiden aikana ei uni tullut itselle kertaakaan silmään ja muistan, kuinka kannoin tuskaisena itkevää lasta ympäri taloa. Heijasin ja hyräilin. Hyräily muuttui lauluksi ja sanat sekä musiikki tyynnyttivät niin vauvaa kuin minuakin. Valvotut yöt sairaan lapsen kanssa ovat rankkoja, vaikka ne parhaassa tapauksessa saakin jakaa toisen vanhemman kanssa.

En nytkään saanut aina nukuttua ja hereillä olo tunteja oli enemmän kuin nukkumiseen käytettyjä, mutta yö kokonaisuudessaan oli levollisempi ja rauhallisempi. Pikkuinen nukkui vieressäni, heräili välillä, inisi, itki ja pyöri hetken, hamuili sitten rintaa ja nukahti siihen.

Vaikka meillä ei ole öisin syöty enää suunnilleen kymmenen kuukauden iästä lähtien niin aika ajoin ja etenkin sairaana ollessa, ovat yösyömiset kuvioissa mukana. Silloin se ei kuitenkaan ole niinkään ruokaa tai juotavaa, vaikka toki korkea kuume janottaakin. Rinnalla käynnit sairaana ollessa ovatkin enemmän lohtua ja läheisyyttä. Ihokosketus, maito, sydämen syke. Kaikki se rauhoittaa pienen tuskaista oloa.

Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Saman olen huomannut monesti pikkuisen ollessa sairaana. On äärettömän paljon helpompaa tyynnyttää väsynyt ja kipeä vauva imettämällä ja pitämällä iho kosketuksessa  kuin heijaamalla ja kävelemällä yöt läpeensä. Se on myös paljon vähemmän raskasta itselle. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollinen vaihtoehto noiden isompien kanssa.

En joutunut tämänkään sairastamisen yhteydessä heijaamaan pikkuista loputtomina yön tunteina. En kävellut makuuhuoneessa ympyrää tai ravannut keittiön ja olohuoneen väliä väsynyt nyytti sylissäni.

Me makasimme hiljaa vierekkäin pimeässä huoneessa. Paijasin kuumana hohkaavaa päälakea. Pikkuinen tuli ihan liki, kiersi kätensä kaulaani ja nyyhkytti hiljaa – hamusi sitten rintaa ja nukahti taas hetkeksi.  ❤