Avainsana-arkisto: naamiaisasu

Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa

Viime viikonloppuna oli vihdoin kauan odotettu ystäviemme järjestämä juhla, jonka teemana oli riemastuttava Terry Pratchettin Discworld. Pohdimme mieheni kanssa hyvän aikaa, mitkä olisivat meidän hahmomme ja muutaman mutkan kautta päädyimme Adora Belle Dearheartiin sekä Moist von Lipwigiin. Adora työskentelee Ankh-Morporkin Golem säätiössä ja Moist puolestaan postitoimistossa (sekä pankissa) ja ottaessaan tuon työn vastaan huonoille teille joutunut Moist pelasti henkensä ja tapasi Adoran.

Ne, jotka eivät hahmoja tunne saanevat hyvin osviittaa tästä Youtube videosta, joka kertoo noiden hiukan  kahden hahmon tarinasta. Lämpimästi suosittelen myös kirjaa sekä elokuvaa. 🙂

Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa
Hatunraakile.

Perjantain myöhäisinä tunteina väkersimme viimeisiä osia asuihimme. Aikataulut olivat päivän aikana heittäneet parin asian vuoksi sen verran ympäri, että emme olleetkaan valmiita kaikkien asioiden kanssa, niin kuin olimme alun perin kuvitelleet. Ja loppujen lopuksi alushameeni ehdin kutistaa vasta lauantaiaamuna ja toteutuksessa oli hiukan toivomisen varaa, koska pikaisesti tehty homma sisälsi nappeja sekä lasten toppapukujen lahkeista tuttua reiällistä kuminauhaa… Ratkaisu toimi, mutta jos esimerkiksi nojasi tuolin selkänojaan, niin napit saattoivat osua hiukan kipeästi selkään. Mutta hameen kääntäminenkään ei tullut siinä vaiheessa kyseeseen, kun asian huomasin ja korsetissa nyt muutenkin istutaan suorassa, joten nojaamisen aiheuttama ongelma ei ollut kovinkaan suuri, paitsi automatkan aikana.

moistvonlipwig01
Teipattu ja jo osittain maalattu hattu.

Mutta palataanpa Moist von Lipwigiin.  Hatunraakile bongattiin naamiaistarvikekaupasta  ja sopiva maali askartelutarvikeliikkeestä ja pian alkoi hattu saada oikean ulkonäön ja Moist von Lipwig alkoi herätä eloon.

moistvonlipwig02
Maalattu hattu, josta puuttuu siivet. Siipien luovuttajaksi lupautunut lohikäärme vieressä. 😀

Teippasimme osan hatusta, jotta kultamaali tarttuisi vain tiettyihin paikkoihin ja maalarinteippi tuntui toimivan vallan mainiosti. Kultamaali peitti hatun mustan kankaan ja Moist von Lipwigin asu oli askeleen verran valmiimpi. Siivet tosin vielä hatusta puutuivat ja ne ovat ehkä ne, jotka tekevät hahmosta hetkessä tunnistettavan, mikäli ei ole valinnut  yllensä kultapukua, joka on ehkä se tyypillisin versio Moist von Lipwigin hahmoa luotaessa. Me lähdimme kuitenkin toiselle linjalle ja hylkäsimme kultaisen puvun heti alkumetreillä eli aloimme suunnitella yllä mainitussa YouTube videossakin heti alkusekunneilla näkyvää pukua.

Pehmolohikäärme joutui kokemaan kovia, jotta herra von Lipwigin hattu saatiin aikaan. Ratkojan avulla irrotettiin siivet ja muutaman erilaisen yrityksen jälkeen siivet päädyttiin laittamaan hattuun kiinni nitojalla, sillä muut yritykset eivät tuottaneet toivottavaa lopputulosta tai olivat vain muuten mahdottomat toteuttaa.

moistvonlipwig04
Valmis hattu.

Valmis hattu oli sopivasti esikuvansa näköinen ja kruunasi mieheni asun. Ei ollut epäilystäkään, mikä hahmo oli kyseessä, vaikka kaikki muut osat eivät olleetkaan juuri samanlaiset kuin vaikkapa Going Postal-elokuvassa on totuttu näkemään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että elokuva on aina tulkinta kirjasta ja esimerkiksi takin tai housujen väri ei ole kiveen hakattu. Harvoin kirjat myöskään kuvaavat vaatteita ihan hirveän yksityiskohtaisesti (joskaan tässä tapauksessa kummallakaan meistä ei ollut kovin hyvä muistikuvaa asiasta).

Vielä uupui postilaukuksi sopiva laukku ja hyvin aikaa vievän etsinnän jälkeen ratkaisu tuli yllättäen, kun satuin eksymään Varustelekan sivuille ja bongasin sieltä (muistaakseni) itäsaksasta peräisin olevan karttalaukun.

Joskus sitä löytää naamiaistarvikkeitakin varsin yllättävästä paikasta.

Kun saan lisää kuvia siirretyksi koneelle, laitan muutaman kuvan myös itse juhlien somistuksista sekä omasta puvustani.

moistvonlipwig03
Hattu ja postilaukku valmiina suurta päivää varten.


web analytics

Discworld-asun suunnittelua

Viikonloppu vierähti jälleen luvattoman nopeasti. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon jäi tekemättäkin ja tuntuu, että kesä valuu niin kovaa sormien välistä, että emme taida tänäkään kesänä ehtiä sitä kaikkea tehdä, joka pitäisi, jotta arki muuttuisi taas pikkuisen helpommaksi. Asiaa ei toki auta, että mieheni on taas joutunut monen monituista kertaa työmatkalle, joka on pitänyt hänet koko viikon poissa kotoa. Työmatkat tuntuvat meistä kaikista hyvin raskailta. Niihin ei taida ihan kokonaan koskaan tottua ja ikävä on kaikilla.

Elokuussa on onneksi tiedossa jotain mukavaakin, sillä ystäväpariskunta pitää silloin naamiaiset Discworld-teemalla ja luonnollisestikin vieraat pukeutuvat kyseisen kirjasarjan hahmoiksi. Discworld on Terry Pratchettin kirjoittama kirjasarja, josta on tehty myös TV-sarjoja. Minut Discworldin maailmaan tutustutti mieheni jo monta vuotta sitten.

Discworld-asun suunnittelua

Viime viikonloppuna piipahdimme Jumbossa, jotta saimme hankituks elokuussa järjestettäviin juhliin päällepantavaa. Osia asuihimme on myös  jo kaavittu netin syövereistä ja oman vaatekaapin uumenista, mutta jotain piti päästä hakemaan ihan liikkeestä ja niinpä auton nokka kääntyi lauantaina kohti Jumboa ja naamiaistarvikeliike Marakattia, josta löytyikin apu ja mieheni löysi sieltä autonkuljettajan hatun, josta saamme muokattua Discworldin hahmolle sopivan hatun. Hiukan väriä, siivet ja se on siinä. Muut asun pienet yksityiskohdat ovat vielä hankinnan alla, mutta ei aikaakaan, kun asu on kunnossa ja voimme keskittyä odottamaan toivottua naamiaisjuhlaa. Ensi viikonloppuna tulemme kuitenkin mitä todennäköisimmin kiertämään läpi kirppiksen tai pari, sillä niistä saattaa hyvinkin löytää juuri sen, mitä nyt tarvitsemme.

discworld01
Hattu tarvitsee hiukan muokkausta: väriä ja siivet ja sitten se on valmis ja mieheni naamiaisasu taas hiukan valmiimpi.

Oma asuni tuotti lievästi sanottuna hankaluuksia ja tuli kantapään kautta opittua, että mitään ei kannata tilata, jos sen alkuperä on Kiina – tai kannattaa ainakin varautua pettymykseen. No, olinhan minä siihen toisaalta varautunutkin, kun isosta tunnetusta verkkokaupasta aloin tilaustani tehdä, mutta kyseisen vaatekappaleen saamat runsaat positiiviset kommentit saivat minut hetkeksi unohtamaan, että koko juttu saattoi hyvinkin mennä pieleen ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin ja oma suosikkihahmoni sai jäädä tällä kertaa pölyttymään mieleni sopukoihin, sillä asu, jota olin kaavaillut kuoleman tyttärentyttärelle Susan Sto Helitille sopivaksi, ei  sitten toteutunutkaan odotetulla tavalla  ja hetken aikaa uhkasi iskeä paniikki, kun tajusin, että aikaa ei ole enää paljon ja uuden suunnitelman pohtiminen piti aloittaa pikaisesti, jos mielin päästä valmiiksi. Opittua tuli sekin, että ilmoitetut sentit eivät aina pidä paikkansa – eivätkä osu aina edes ilmoitetun mahdollisen virhemarginaalin sisään. No, oppirahat tuli maksettua ja toiste en samaan lankea.

Onneksi ei kulunut kauaakaan, kun mielessäni yhdistyivät ajatus  erään ihmisen jokin aika sitten heittämästä vitsistä sekä se tosiseikka, että vaatekaapissani oli nykyisin korsetti. Ja eikös se niin ole, että naamiaisissa kuuluukin olla joku sellainen, joka ei normaalisti ole? Eiväthän naamiaiset ole naamiaiset, jos kaikki menevät sinne omana itsenään! Ja siitä se sitten alkoi.

Päänvaivaa tosin vielä aiheuttaa esimerkiksi se seikka,  miten himputissa valitsemani hahmo onnistuu kävelemään monen sentin piikkikoroilla? Tai edes pysymään pystyssä!  Oma kokeileva alelaarihankintani lähtee nimittäin takaisin Zalandolle ja kovaa. Ei noilla selviä edes yhtä juhlaa ja jotenkin tuntui hassulta hankkia kengät, joita ei missään nimessä voisi tulevaisuudessa käyttää missään, vaikka eivät oikein mitään maksaneetkaan.  Mutta tulipa kokeilluksi ja nyt ei ainakaan enää tarvitse miettiä, josko tuollaisilla kengillä kuitenkin selviäisi.

Parasta asussani itse asiassa muuten on, että käytännössä jokainen osa käy hyvin käyttöön myös tulevaisuudessa – joskaan eivät yhtä aikaa.

discworld02



hit counter