Avainsana-arkisto: maahenki

Taivaallista mannaa – ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa

Taivaallista mannaa - ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Moni Luomulaakson lukija on varmasti huomannut, että kirjat sykähdyttävät minua tavattoman paljon. Viimeisen parin viikon aikana blogi onkin ollut kirjapostauksien valtaama ja olen nauttinut kirjoittamisesta suuresti, vaikka jaksaminen sairastelujen keskellä onkin ollut koetuksella.

Kirjamessuvierailu Kustantamo Maahengen osastolla on yhä hyvässä muistissa ja käynti avasi ikkunan aivan ihastuttavien kirjojen maailmaan. Kolmas löytöni (toiset kaksi olivat Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen sekä Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki) sisältää reseptejä ja historiaa samoissa kansissa ja on aivan taivaallisen ihanaa luettavaa kultaisine sivureunuksineen.  Kirjan parissa viihtyy tovin jos toisenkin – ellei sitten ole pakko lähteä keittiön puolelle kokeilemaan herkkuja historian hämäristä.

taivaallistamannaa04_02 (2)

Taivaallista mannaa

Taivaallista mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista on Marja Tanhuanpään kiehtova teos, joka valottaa historiaa ruokien takaa. On tavattoman kiinnostavaa oppia eri maiden ja aikakausien ruokaperinteistä.

Kirja alkaa osuvasti aina Mooseksen ajoista. Autiomaassa hänen kansansa sai syödäkseen mannaa. On kuvattu, että maan peittänyt ohut ja rapea valkoinen herkku maistui ihan hunajaleiviltä. Kasvitietelijät  ja historioitsijat ovat tehneet parhaansa löytääkseen järkevän selityksen taivaalliselle mannalle. Yksi mahdollinen teoria on, että kyseessä olisi tamariskipensaissa elävien hyönteisten sokeripitoinen neste. Siinain munkit myyvät kuulema nykyisinkin tätä pyhiinvaeltajille.

taivaallistamannaa03_02 (2)

Tanhuanpää kertoo tarinaa ruoka-aineiden taustoista mukaansatempaavasti. Lukija saa pian huomata, että todella monessa asiassa on ollut uskonto taustalla vaikuttamassa. Ihmekös tuo. Entisaikoina oli tapana siunata ruoka, siunata pelto ja kiittää Luojaa maan antimista. Nykypäivänä tällaiset tavat eivät vain enää ole vallalla ja monelle nykyajan ihmiselle entisaikojen ruokiin liittyvät tavat ja uskomukset voivat tuntua hyvinkin vierailta. Uskonto ja ruoka eivät enää jaa entisajan vakaata liittoaan.  Ruoka onkin yksi niistä asioista, joissa maallistuminen ja aikakaudet näkyvät paljon ihan arkipäivän tasolla, sillä mikäpä muu kuin ruoka on niin kiinteä osa jokaisen ihmisen arkea ja juhlaa.

taivaallistamannaa01_02 (2)

Taivaallista mannaa -kirjan parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Se on toimiva yhdistelmä reseptejä ja historiaa ja vastaa mielenkiintoisiin kysymyksiin viipurinrinkeleiden muodosta ja valottaapa se saksalaisen Schwabenin alueen perinteisten lihanyyttienkin taustoja. Nykyisin ne tunnetaan nimellä Maultaschen-nyytti  ja niistä on tullut ihan ympärivuotinen ruokalaji, vaikka ne alunperin olivatkin osana vain kiirastorstain paastoateriaa.

taivaallistamannaa7_02 (2)

Taivaallistaa mannaa – ruokaperinteitä kristillisestä kulttuurista huomio asioita eri uskontojenkin näkökulmasta, vaikka nimen perusteella voisi toisin luulla. Veri on yksi niistä asioista, joka jakaa ihmisiä ja uskontoja eikä kaikissa uskonnoissa veren käyttöä sallita.

Meillä Suomessa veri oli teurastusajan herkkuruokaa, vaikka se tänä päivänä herättänee useimmissa inhoa. Itse pidän paljonkin veripaltusta sekä jankista, jota äitini tapasi valmistaa aika useinkin ollessani lapsi.

”Veri-sanaa on kartettu sanomasta eläimiä teurastettaessa. sillä ajateltiin, että veren lasku olisi sen vuoksi voinut epäonnistua. Verestä on käytetty nimitystä ”punainen” ainakin Pohjois-Suomessa. Savossa veren kiertonimityksenä oli ”leppä”, koska leppäpuun kuoresta on saatu punaista väriainetta. Leppärieska oli verestä, joko ohra- tai ruisjauhoista rieskapannussa paistettu leipä Pohjoisessa rieskaa tehtiin usein poron verestä.”

taivaallistamannaa_02 (2)

Taivaallista mannaa on varsin viihdyttävä ja hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka yhdistelee näppärästi niin raamatunkertomuksia kuin kristillisiä legendojakin ja saa ne heräämään henkiin tavalla, joka jaksaa kantaa ensimmäiseltä sivulta aina viimeiselle saakka.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Kirjamessujen toinen ihastukseni Maahengen pisteellä oli ehdottomasti Marjatta Levannon kirjoittama Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki.

Ihan ensimmäiseksi silmäni tavoittivat kansikuvan salaperäisyyden, joka kiidätti minut hetkessä lapsuusmaisemieni metsiin ja kalliolle  sienien ja varpujen joukkoon. Ja sitten teksti veikin jo mukanaan.

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki
Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki

Kirjassa Julia Vuoren piirtämät ihastuttavat puunhaltijat sukeltavat  salaperäiseen maailmaan suomalaisten taiteilijoiden maisemissa ja oppaanaan heillä on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen.

Itseäni alkoi kiehtoa välittömästi kuvien, tekstin ja Väinämöisen taidokas yhdistäminen. Itselleni Kalevala on sangen rakas, sillä se oli yksi niistä teoksista, jota äitini luki minulle aamuisin ennen kouluun lähtöä ja sillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Lukemisen alkaessa selvisi, että Metsän pieni kansa sisälsi paljolti niitä aineksia, joilla sydän valloitetaan iäksi – iästä riippumatta.

metsänpienikansa01 (2)


”Sinä iltana oli merkillinen auringonlasku. Punaisena hehkuvaa taivasta hämmästeli joukko metsän väkeä, puunhaltijoiden porukka. Paikalle olivat sattuneet ystävykset pajunhaltija, pihlajanhaltija ja vaivaiskoivunhaltija. Auringonlaskun kaiken ylle levittäytyvä mahtavuus teki syvän vaikutuksen heihin kaikkiin”


metsänpienikansa02 (2)

Metsän pieni kansa on uskomattoman monipuolinen. Se on taidekirja ja satukirja. Se on myös aarreaitta kansanperinnettä rakastavalle ja aivan ehdottomasti se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirja herättelee mielikuvituksen lentelemään Väinämöisen ja puunhaltijoiden matkassa. Retki on mielenkiintoinen  ja jännittävä, ehkä hiukan pelottavakin – sillä tavalla sopivasti.

Väinämöinen kuljettaa puunhaltijat ja lukijan läpi tietäjien salaisuuksien. Veden vaaralliset asukit käyvät tarinan myötä tutuiksi eivätkä taivaan hattaratkaan jää tuntemattomiksi. Metsässä vilisevät haltijat, tontut, hiidet, metsänneidot, sinipiiat sekä monet muut asukit, jotka käydään läpi nekin ja lukijan mieleen painuu Väinämöisen neuvo:

”Siitä vain kurkistelemaan muurahaiskekoihin, kiven rakoihin ja kantojen koloihin. Niissä saattaa hyvällä onnella kohdata vallan merkillistä, ennennäkemätöntä porukkaa.”

Niinhän se on. Silmät auki pitämällä voi löytää kaikkea ja tulee varmasti myös huomanneeksi sammakon, josta Väinämöinen jaksaa varoitella. Karhun kansastakin hän kertoo sekä salaisista aarteista ja menninkäisistä. Vainajien kohdalla viimeistään tihenee jännitys ja pienimmät kuuntelijat käpertyvät kainaloon Pajunhaltijan vääntäessä itkua. Väinämöinen jatkaa matkaa rauhallisempiin aiheisiin ja syvennytään kodinhaltijoihin sekä jättiläisiin. Lapin loimujen ja loitsujen myötä päästään tulikettuun ja revontuliin ja pian lukija pääsee uppoutumaan vuorten ja tunturien väen touhuihin.

metsänpienikansa03 (2)

Kirja on kaikin puolin  kaunis ja takakannen painuessa kiinni tuntuu oudon levottomalta – ihan niin kuin aina silloin, kun tulee päättäneeksi kirjan, joka on jollain tapaa sykähdyttänyt ja uinut sydämen perimmäisiinkin sopukoihin. Tulee tunne, ettei haluaisi päästää vielä irti.

Kirjan sujahtaessa omalle paikalleen hyllyyn viivähtää käsi vielä sen selkämyksessä – silittäen – tietäen, että jälleennäkeminen olisi pian edessä.

Parhaisiin palataan aina uudelleen.

metsänpienikansa07

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Syksyisillä kirjamessuilla löysin tieni Maahengen tunnelmalliselle kirjapisteelle. Edessäni levittäytyi mielenkiintoisten kirjojen meri ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Terhi Frimanin kirjoittama Luontoruokaa oli yksi niistä kirjoista, joista toivoin saavani arvostelukappaleen – ja sainkin.

Luontoruokaa - tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa on näppärä käteen sopiva kirja, joka vie matkalle metsiin ja vesille. Kansien väliin on kerätty kiehtovia reseptejä, joihin käytetään luonnonantimia niin metsistä, niityiltä kuin vedestäkin ja löytyypä reseptien joukosta myös se kuuluisa pettuleipä, joskin hiukan muokattuna. Maku on tässä kuulema ihan mainio. Tätä kun pääsisi kokeilemaan!


Leenan ihana pettuleipä

2, 5 dl vettä
30 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai kuusenkeräkksiirappia)
1,5tl suolaa
n. 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl pettujauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan hiiva ja sokeri ja sekoitetaan osa hiivaleipäjauhoista nesteeseen. Annetaan liinan ala olla noin 15 minuuttia. Lisätään suola ja ja loput hiivaleipävehnäjauhoista sekä lopuksi pettujauho, alustetaan hyvin. Jätetään nousemaan n. 1,5 tunniksi, jonka jälkeen leivotaan kaksi leipä pellille, painellaan mataliksi ja kohotetaan liinan alla. Paistetaan 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


luontoruokaa04 (2)

Suolaheinäletuista koivunlehtisimaan

Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla monen monituista reseptiä, joihin lukeutuu monille tuttuja kasveja ja muita luonnonantimia, joita on tavattu ennen käyttää enemmänkin hyödyksi. Nykyisin on moni löytänyt villivihannesten vivahteikkaan maailman. Nyt soisi, että myös muut luonnonherkut nousisivat samalla tavoin esiin ja tässä Luontoruokaa onkin oiva apu.

Luontoruokaa-kirja antaa monia mielenkiintoisia hetkiä jo kokeneemmallekin villiruuan ystävälle, mutta voi olla se alkuunpaneva sysäys jollekin, joka ei ole vielä ottunut yhdistelemään erilaisia luonnonantimia omalle lautaselleen maukkaaksi kokonaisuudeksi.

Luontoruokaa -kirja kattaa vaivattomasti ja kohtalaisen laajasti luonnosta löytyviä raaka-aineita, niin että vesi herahtaa kielelle, kun lukee vaikkapa Terhin retkileivästä, hunaja jäniksestä tai voikukkaisesta jälkiruuasta. Moniin ruokiin ainekset löytyvät ihan omasta pihapiiristä. Joitain joutuu hakemaan vähän kauempaa.

Jokamiehenoikeudet ja vastuu

Kirja muistuttaa asiaankuuluvasti myös siitä, mitkä asiat kuuluvat jokamiehen oikeiden piiriin ja mitkä eivät. Hyvä onkin muistaa, että vaikka marjat, sienet ja kukat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin, niin mm. kerkät, käävät ja jäkälät on syytä jättää rauhaan. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Minusta on on hyvä, että nuokin tiedot on kirjaan lisätty. Lukija nimittäin innostuu helposti kirjan tarinoiden ja reseptien myötä  kulkemaan metsän syliin ruokaa etsimään. Olisi perin kurjaa, jos iloisesti ja hyvällä mielellä alkanut keräilyreissu päättyisi ikävästi vain siksi, että asiat eivät olisi tiedossa ja tietämätön keräilijärukka joutuisi ongelmiin maanomistajan kanssa.

luontoruokaa03

Kuvat kohdillaan

Kirja sisältää hyvän määrän kuvia, jotka ovat Antti Sarajan käsialaa, Joukossa on niin ruokaa kuin maisemiakin ja etenkin maisemakuvat ihastuttivat minua suuresti. Niihin oli onnistuttu vangitsemaan suomalaisen luonnon kauneus juuri sellaisena kuin se on ja mieleen nousivat monen vuoden takaiset muistot aamuhämärissä ihastelluista auringonnousuista ja sankan sumun syleilemistä niityistä.

Nyt maltan tuskin odottaa kevättä, jotta pääsen hyödyntämään kirjan ihania reseptejä niin nokkospeston kuin kesämehunkin muodossa. Pahimpaan villiruuan kaipuuseen voin onneksi lukea kirjan maanläheisiä tarinoita resepteistä ja niiden tekijöistä – ihmisistä, joille luontoruoka on elämäntapa.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Herkutteleva lukutoukka kirjamessuilla

Tiedättekö sen tunteen, kun maailma on hetken aikaa lähestulkoon täydellinen? Sellainen se nimittäin oli koko Messukeskuksen kirja- sekä viini ja ruokamessujen ajan.

Messut, jotka yhdistävät niin ruuan kuin kirjatkin ovat liki täydelliset.  Ne ovat pala taivasta, josta ei koskaan soisi joutuvansa pois.

Herkutteleva lukutoukka kirjamessuilla
kirjamessut2017_03

Suurien tunteiden vyyhti

Sunnuntaina minulta kysyttiin messukeskuksessa, mikä oli ollut parasta. Autuas ilmeeni taisi kertoa kaiken tarvittavan enkä ihan heti osannut edes eritellä kaikkea näkemääni ja kokemaani. Kaikki olivat yhä sisälläni sellaisessa suloisessa sekamelskassa, että tuntui äärettömän vaikealta nimetä parasta asiaa tai ainakaan vain yhtä.

Tunnelma Messukeskuksessa hipoi niin lähellä täydellisyyttä, ettei sitä lähemmäksi täydellisyyttä taida voida päästä. Ja omat päiväni olivat sen mukaiset, vaikka  unohdinkin ostaa yhden fantasiakirjasarjan kolme osaa. Joka puolella tunnelma oli iloinen ja rento. Ihmiset juttelivat keskenään ja kaikesta näki, etten ollut ainut joka viihtyi paremmin kuin hyvin niin kirjamessujen kuin viini ja ruokamessujenkin puolella.

dav
kirjamessut2017_01

kirjamessut2017_1

Niinpä torstai, lauantai ja sunnuntai kuluivat yhdessä hujauksessa nauttien niin sielun kuin ruumiinkin ravinnosta. Herkuttelin mm. italialaisella jäätelöllä. Makumaailma vei suoraa parinkymmenen vuoden takaisiin muistoihin Gardajärven rannalle, jonka kauniissa maisemissa sijaitsevassa pienessä Malcesinen kylässä yhdessä äitini kanssa maistelin ensimmäistä kertaa italialaista jäätelöä.

kirjamessut2017_07
Välimeren ihania makuja koju pullollaan.
Tamperelaisen Tallipihan suklaapuodin herkkuja.

Kirjapuolella sain tutustua iki-ihanaan kustantamoon – Maahenkeen – jonka kertakaikkisen upea valikoima sisälsi aivan uskomattoman mielenkiintoisia ja kauniita teoksia, joista jokainen kutsui selaamaan sivujaan. Niistä olisi ilomielin kantanut jokaisen kotiin!

kirjamessut2017_11

kirjamessut2017_05
Rouva Jenni Haukio.

Monta opusta muutti meille messuilta, mutta monta jouduttiin jättämään jälkeenkin. Kaikkea ei voi ostaa, vaikka kuinka tekisi mieli eikä kaikkea kyllä jaksa kantaakaan. Nytkin toimme kaikkina kolmena päivänä kotiin useamman laukullisen kirjoja ja herkkuja. Ja jo nyt, kun eivät edes jalat ole kokemuksesta toipuneet, maltamme tuskin odottaa seuraavan vuoden messuja!

kirjamessut2017_02
Mauri Kunnas ja Koiramäen Suomen historia.

Voi olla, että menneiden päivien kokemukset hauskoine juttutuokioineen, nimikirjoitusjonoineen (joissa on ihan oma tunnelmansa)  ja uskomattomine kirjailijatapaamisineen eivät ihan heti haihdu vaan tekevät arjesta vielä pitkäksi aikaa hiukan erityisemmän ja ihmeellisemmän. Kukapa ei palaisi ihaniin hetkiin lukiessaan ihastuttavan Jenni Haukion toimittamaa ja signeeraamaa runokirjaa Katso pohjoista taivasta tai sukeltaessaan Kaari Utrion historialliseen seikkailuun Hupsu Rakkaus – tätäkin kirjaa koristaa kirjailijan signeeraus. Lasten kanssa taas syvennytään Mauri Kunnaksen ihaniin koiramäkihahmoihin ja muistellaan signeerausjonon pituutta ja sitä sykähdyttävää tunnetta, kun loputtomantuntuisesta jonosta huolimatta jokainen lapsi sai oman kappaleensa kirjasta omistuskirjoituksen kera. Ja jos tuossa ei vielä ollut riittävästi onnenhetkiä, niin ankkapiirtäjä Kari Korhosen piirrettyä kaikkien kolmen lapsen albumiin upean ankkapiirroksen ei yksinkertaisesti voi murjottaa, vaikka olisi jostain syystä onnistunutkin aamulla nousemaan väärällä jalalla vuoteesta.

Arkeen paluukin muuttui juhlaksi, kun vaikkapa jo aamupalaksi voi ruokamessujen parhaan ja ehkäpä ekologisimman hankinnan myötä paistella, vaikka millaisia herkkuja upouuden ja kauan kaivatun Eiringiltä hankitun hiiliteräspannun ansiosta. Kyllä nyt kelpaa odotella ensi vuoden messuja!

Merkkasin jo kalenteriinkin ensi vuoden messut, jotta en unohtaisi laittaa ajoissa uutta bloggaajapassihakemusta ja ettei kävisi niin kuin tänä vuonna, jolloin joudun jättämään perjantain väliin, koska kyseisellä päivällä oli jo ennakkoon sovittuja menoja, joita ei voinut siirtää. Laittakaahan siis jo tekin ylös nuo iki-ihanat ensivuoden päivät eli 25. – 28.10.2018. Silloin on taas aika haltioitua niin ruuasta kuin kirjoistakin!

kirjamessut2017_04 (2)
Oma löytöni antikvariaattipuolelta oli 1924 painettu kuvitettu versio Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics