Avainsana-arkisto: Leivonta

Mustikkaiset rahkapullat

Äitini täti leipoi mahtavaa pullaa – oikeata pullien pullaa! Herkullisimpaa en muista koskaan maistaneeni – paitsi sitten, kun äitinikin sitä teki. Olen saanutkin varmaan jo äidinmaidossa ohjeet siihen, kuinka leivotaan pullaa, joka on herkullista, pehmeää ja maailman makoisinta – sitä lapsuusmuistojeni pullien pullaa.

Aika ajoin meidänkin keittiössämme siis tuoksuu vastaleivottu pulla, jossa ei ole säästelty kananmunissa sen paremmin kuin voissa tai sokerissakaan – ihan niin kuin ei isotätinikään tehnyt.

Tämä on sitä todellista juhlapullaa ja taikina taipuu niin rahkapulliksi, pitkoiksi, kransseiksi kuin voisilmäpulliksikin sekä tietysti korvapuusteiksi, joissa ei niissäkään säännöstellä täytteissä! Ja toki tästä tekee helposti myös pullapohjan piirakkaan, jos niin haluaa.

Kaloreitakin tässä juhlavammassa versiossa on, mutta niin juhlapullassa sopiikin olla! Eihän juhlia sentään joka viikko vietetä!

Mustikkaiset rahkapullat

Pullan, niin kuin leivänkin leivonnan oppii parhaiten tekemällä. Oikeanlaisen taikinan koostumuksen tuntee hyppysissään eikä sitä voi korvata yksityiskohtaisinkaan ohje.

Pari viikkoa sitten teimme tuota herkullista pullataikinaa ja paistoimme sen rahkapulliksi,  joista kirjoitinkin jo täällä, mutta ilman reseptiä.

5 dl maitoa (kevyt tai täysmaito)
50 g hiivaa
2 tl suolaa
(3 tl kardemummaa)
3 munaa
3 dl sokeria
n. 15 – 16 dl vehnäjauhoja
250-300 g voita

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2. Lisää mausteet ja munat.
3. Vaivaa joukkoon suurinosa jauhoista. Vaivaa lisää.
4. Vaivaa ja lisää sulattu (ei kuuma) voi ja vaivaa  taas.
5. Lisää jauhoja tarpeen mukaan. Varo kuitenkin, ettei taikinasta tule liian kovaa.
6. Anna taikinan levätä ja kohota kulhossa liinan alla n. 30 minuuttia.
7. Leivo pulliksi. Anna kohota pellillä liinan alla.
8. Paina lasin pohjalla keskelle kuoppa, voitele pullat munalla ja täytä rahkaseoksella.
6. Paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pullien pinta on sopivasti ottanut väriä. Herkuttele!

Mustikkarahkatäyte:

Määrät ovat jokseenkin arvioita, koska en ikinä mittaa niitä. Rahkaa menee koko annokseen suunnilleen tuon verran, mutta monesti teen puolen litran taikinasta osan rahkapulliksi ja sitten vielä yhden pitkon raesokerilla ja silloin rahkaa menee arviolta 400 grammaa. Rahkaa  laitan yleensä aika runsaalla kädellä näihin…. 🙂

n.400-600 g rahkaa, jos haluat todella rahkaisia pullia käytä n. 600 grammaa.
2-3 munaa
2-3 dl sokeria
n. 400 g mustikoita (maun mukaan ja miten pulliin mahtuu, enemmänkin olen saanut sopimaan. 🙂 )

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mustikat voit lisätä pulliin rahkan päälle niin halutessasi. Silloin kaikki rahka pullan päällä ei värjäydy mustikkaiseksi. Näin pulliin saa myös mukavaa kontrastia. Viimeksi teimme näin ja lapsista oli hyvin hauskaa laitella mustikoita pullien päälle. 🙂

Jos ei rahkasta pidä niin pullien kuopat voi täyttää pelkillä mustikoillakin!

Mustikkaiset rahkapullat


site stats


Kaakaoiset banaaninkuorimuffinit

Veikkaan, että aika monessa lapsiperheessä syödään viikossa jonkinmoinen kasa banaaneja. Meillä ne ovat taaperon herkku ja kyllä nuo isommatkin niistä kovasti pitävät. Vanhin tosin sellaisista vihreämmistä ja keskimmäinen syö oikeastaan kaikenmoisia. Hyviä ne meistä aikuisistakin ovat, mutta suurimmat banaanin kuluttajat ovat kyllä nuo lapset.

Banaanista aika iso osa on kuorta. Onkin mukava, jos sillekin löytyy käyttöä. Kuori on kuitenkin aika säikeinen ja kova sellaisenaan eikä maistu kovin hyvältä. Liottamalla kuoria ennen käyttöä 3-4 päivää saadaan aikaiseksi vähän pehmeämpi kuori ja makukin on parempi kuin liottamattomassa.

Kaakaoiset banaaninkuorimuffinit

Banaaninkuorilla leivonta on myös mukavaa. Biojätesammakkomme (biojäteastiamme todellakin on sammakon näköinen) saa hiukan vähemmän ruokaa, mutta kukkaromme kiittää ja ruokapöytämme täyttyy vähän erilaisilla herkuilla.

Maanantaina tein yhden version banaaninkuorimuffineista, jotka muuntuvat helposti myös kuppikakuiksi, jos niin haluaa.

Nämä maistuvat pehmeän makeilta, tumma kaakao taittaa hiukan makeutta ja mantelirouhe tuo mukavaa rouskuvuutta jokaiseen suupalaan. Ensi kerralla ajattelin kokeilla näitä sitruunalla höystettynä, sillä rakastan sitruunaa ihan melkein missä vain ja suklaan sekä sitruunan yhdistelmästä pidän aivan erityisesti.

Kuvaaminen vesisateessa osoittautui aika mielenkiintoiseksi, kun aurinkokin jaksoi pysytellä jatkuvasti pilvessä niinä harvoina sateettomina hetkinä. Haastavaa tämä ulkona kuvaaminen, mutta ihan helpolla ei periksi anneta! Kuvaamisesta ulkona luovutaan yleensä vain, jos pakkasta on niin paljon, että kamera hyytyy tai on niin pimeää, ettei näe kuvata. Silti kaipaan kesän aurinkoa, joka sai leivonnaiset sädehtimään. Onneksi tuollaisia päiviä osuu välillä kohdalle myös syksyisin ja talvisinkin.

Ja onneksi syömiseen ei vaikuta muutama tippa vettä tai se, että aurinko ei paista täydeltä terältä!  🙂

Reseptistä muotoutui tällä kertaa tällainen.

250 g liotettuja banaaninkuoria
120 g voita
120 g (reilu 1 dl) sokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

4 runsasta rkl maustamatonta jogurttia
225 g (n. 3,5 dl) vehnäjauhoja
pikkuisen kukkurallinen teelusikallinen leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
50 g rouhittuja manteleita

Aloita valmistelut keräämällä ja putsaamalla luomubanaaninkuoret. Pese kuoret ja leikkaa kovat päät pois. Laita likoamaan vesiastiaan. Vaihda vesi kerran päivässä niin kauan, että viimeinen vaihtovesi on kirkasta. Tähän menee 3-4 päivää. Surauta banaaninkuoret soseeksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Sauvasekoitinta käytettäessä kannattaa ensin paloitella kuoret pienemmiksi.

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
2. Vatkaa joukkoon munat vähän kerrallaan.
3. Lisää joukkoon banaaninkuorisose sekä mantelirouhe.
4. Lisää joukkoon siivilöidyt jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita varovasti.
5. Lusikoi massa paperivuokiin (n. 12 kpl)
6. Paista vajaassa 200 asteessa n. 20- 25 minuuttia.

Kuorrutus kuppikakkuvaihtoehtoon:

120 g pehmeää voita
175 g tomusokeria

1-2 tl vaniljaesanssia tai sitruunaesanssia

1. Vatkaa voi ja tomusokeri kuohkeaksi, mausta vaniljalla tai sitruunalla. Pursota leivonnaisten päälle ja koristele vaikkapa saksanpähkinällä tai mantelilla.

Kaakaoiset banaaninkuorimuffinit


web stats


Sitruunaistakin sitruunaisempi sitruunapiirakka

 

R_sitruunamarenkipiirakka1

Sitruuna on minulle vähän niin kuin joillekin suklaa. Sitruuna voi lisätä oikeastaan minne vain ja se on aina hyvää. Hankalinta meidän taloudessamme on, että ihan kaikki meillä eivät ole samaan tapaan sitruunanystäviä. Tämä piirakka on sellainen, joka vielä juuri ja juuri toimi niiden ei niin paljon sitruunasta pitävien kohdalla ja me todelliset sitruunanystävät tuumimme, että täytteeseen olisi voinut lisätä vielä puolisen desiä sitruunamehua ja pohjaan ainakin puolikkaan sitruunan kuoren ja ehkäpä tuo pinnan marenki olisi voinut olla vieläkin herkullisempi, jos olisimme puristaneet siihen sen toisenkin sitruunanpuolikkaan verran mehua. Tuolla sitruunaisemmalla reseptillä taas ensi kerralla – tällä kertaa käytimme tuota vähän vähemmän sitruunaista variaatiota. Varoituksen sana kuitenkin: jos et pidä sitruunasta on tämä piirakka sinulle kamala koettelemus. 😀

Alkuperäinen resepti oli erilainen ja nimeltään ihan simppelisti sitruunamarenkipiirakka enkä enää muista, mistä sen aikoinaan olin löytänyt. Ainesosat ovat kuitenkin tässäkin pääpiirteissään, kuin missä tahansa marenkinsitruunapiirakassa.

Sen muistan, että muunsin jo alkuun reseptiä niin, että se oli nopeampi tehdä ja sopii kiireisempäänkin hetkeen. Hienostelut ja kaikki ylimäärinen jätettiin siis jo alkuun pois ja marenkiinkin vatkataan reilusti kaikki sokeri kerralla sekaan eikä erissä niin kuin se oikeaoppisesti tulisi tehdä. Nopeasti aloin lisäillä reseptiin oman mieleni mukaan sitruunaa sinne, missä sitä ei vielä ollut (marenkin ja pohja)  ja lisäsin jo olemassa olevia määriä aika reippaalla kädellä. Sitruuna nyt vain on hyvää!

Tämä resepti tuli mieleeni nyt siksikin, että edelliseen ruokatilaukseen oli yksi näppäräsorminen tabletinkäyttäjätaapero lisännyt reilulla kädellä sitruuna (Heh, ymmärtää jo hyvän päälle! 😀 ) ja laskeskelin, että vaikka meillä sitruuna paljon kulutetaankin niin reilu kolme kiloa on kyllä jo vähän liioittelua.

Reseptiin kirjoitetut pienemmät sitruunamäärät ovat niitä, joilla meidän sitruunasta vähemmän pitävät saivat piirakan vielä syötyä. 😀

 

TÄYTE:

3,5 tai 3 dl vettä  (nestettä yhteensä 5 dl)
1 1/2 dl sokeria
n. 4 rkl luomumaissitärkkelystä
3-4 keltuaista
1,5 tai 2 dl sitruunanmehua (nestettä yhteensä 5 dl)
2-3 sitruunan raastettu kuori
nokare tai pari voita

POHJA:

n. 2 1/2 dl vehnäjauhoja (tai spelttijauhoja tai ohrajauhoja ja toimiipa tässä ruiskin)
100 g voita
1 muna 
1-2 sitruunan raastettu kuori
(sokeria 2 rkl)

MARENKI:

4 valkuaista
1 dl sokeria
n. puolikkaan sitruunan mehu

1. Nypi jauhot, huoneenlämpöinen voi (ja sokeri) keskenään. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Taputtele massa n. 24 cm vuoan pohjalle ja reunoille niin halutessasi. Itse taputtelen tämän vain vuoan pohjalle. Paista pohjaa n. 175 n. 10 minuuttia.

2. Sekoita puristettu sitruunanmehu, vesi, sokeri, maissitärkkelys ja sitruunan raastettu kuori  ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksuuntuu. Kun seos paksuuntunut sekoita joukkoon voi nokare ja anna jäähtyä.

3. Vatkaa valkuainen, sokeri ja sitruunamehu kovaksi vaahdoksi.

4. Kaada jäähtynyt (saa olla vielä lämmin, mutta ei tulinen) piirakkapohjan päälle. Lusikoi pinnalle vielä marenkivaahto.

5. Paista piirakkaa uunnissa 175 asteessa n 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on ottanut kauniisti väriä. Itse paistoin tämän alatasolla, jotta se ei palaisi niin nopeasti, jos satun sen hetkeksi unohtamaan. Jos paistat keskitasolla niin kuin se kuuluisi tehdä niin paistoaika on varamasti hiukan lyhyempi  eli todennäköisesti n. 12-15 minuuttia.

R_sitruunamarenkipiirakka2


shopify traffic stats


Rukiiset banaanimuffinit

Rukiiset banaanimuffinit

Tänä aamuna banaanikulho näytti surulliselta ja meidän tapauksessamme se tarkoittaa todella tummia banaaneja, sillä meillä on omasta takaa syöjä sellaisille normitummille. Itse asiassa tuntuu siltä, että jokaisella perheenjäsenellä on mielipide siitä, milloin banaanin kypsyysaste on juuri oikea. Toisin sanoen meiltä ei yleensä löydy näin tummia banaaneja, mutta koska tilanne oli päässyt näin onnettomaksi äitymään niin päätin tehdä rukiisia banaanimuffineja. Ihan piti jo kaivella muistilokeroita, että muisti reseptin, kun edellisestä kerrasta oli niin kauan aikaa. Lopputulos tuntui oikealta, joten en varmaan unohtanut mitään todella oleellista.

Ruis maistuu muuten todella hyvältä näissä. Olen itse asiassa monesti pohtinut, miksi kaikessa leivonnassa aina käytetään valkoisia vehnäjauhoja. Ruis toimii monesti hyvin ja maistuu jopa paremmalta! Muffineissa ei kaivata sitkoakaan, joten vehnäjauhot on helppo vaihtaa ruisjauhoiksi.

Nämä muffinit eivät ole megamakeita ja niissä on yhdistynyt ihanasti banaanin ja inkiväärin maut ja appelsiinimarmeladi tuo joukkoon vielä oman herkullisen säväyksen.  Muffinit voi syödä sellaisenaan tai koristella vaikkapa hillotuilla appelsiininkuorilla, jotka viimeistelevät maun ja tuovat mukavaa rakennettakin. Myöskin hillottu inkivääri toimii mainiosti.

Rukiiset banaanimuffinit

300 g ruisjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1-2 tl inkivääriä
n. 100 g intiaanisokeria
n. 300 g (n. kolme banaania)
1,25 dl piimää
2 munaa
n.70 g voita
n. 4  kukkuraista ruokalusikallista appelsiinimarmeladia (tai sen verran kuin purkin pohjalle on sattunut jäämään 😀 )

1. Sulata voi kattilassa ja lisää siihen appelsiinimarmeladi. Sekoita.
2. Vatkaa munat ja piimä kulhossa.
4. Sekoita toisessa kulhossa kuivataineet keskenään.
5. Lisää maito-muna seos, voi-marmeladiseos sekä banaanit kuivien aineiden joukkoon ja sekoita nopeasti sähkövatkaimella. Banaanit menevät pieniksi paloiksi samalla. Jos sekoitat lusikalla paloittele banaanit ensin.
6. Lusikoi massa 12 koloiseen muffinivuokaan, joka on voideltu. Paista n. 200 asteessa n. 25 minuttia tai kunnes tikkuun ei tartu taikinaa.

Rukiiset banaanimuffinit

web analytics


Ruokahävikin pienennystä

Kuva_raakaleipä1Keittiössä on porissut pata jos toinenkin. Ruuanlaiton ohessa on testailtu illan viimeisinä tunteina kehiteltyjä hävikkireseptejä. Aivot ovat miettineet banaaninkuoria ja perunankuoria niin antaumuksella, että jatkoivat sitä unissakin ja niinpä viime yönä jatkoin keittiöpuuhia vielä silmien painuttua kiinni.

Uusien reseptien suunnittelu on ollut hauskaa ja antoisaa. Koko perhe on ollut touhussa mukana ja etenkin maistajat ovat olleet tyytyväisiä. Lapset tuumivat nauraen, että mitähän kaverit mahtavat sanoa, jos he kertovat, että meillä syödään nykyään banaaninkuoretkin! Voi siinä muutama naurunpurskahdus kuulua!

Kuorien hyötykäyttö on kuitenkin hurjan ekologista, mutta myös taloudellista sekä terveellistä. Kuorissahan ne parhaat ravintoaineet monesti piilevät! Kuoria käyttäessä kannattaa luonnollisesti suosia luomua.

Syömäkelpoista ja terveellistä ruokaa heitetään hirveät määrät kompostiin ja vaikka se muuttuukin mullaksi niin ei liene tarkoitus tuottaa ruokaa kompostiin. Se, mikä on kasvatettu tulee käyttää hyödyksi viimeistä murua myöden – oli kyse sitten eläin- tai kasvikunnan tuotteesta. Nykyisin jätetään käyttämättä paljon  sellaista, joka ennen vanhaan meni hyötykäytöön. Niin ei pitäisi tapahtua. Asialle voisi tehdä paljonkin.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian niin, että käytän keittiössä kaiken minkä suinkin voin. Possun erilaiset sisuskalut käytetään keittiössä suurella kiitollisuudella, sillä niistä saa uskomattoman ihania herkkuja! Viimeksi tehtiin jauhemaksapihvejä ja seuraavaksi olisi suunnitteilla verilätyt ja saapa verestä montaa muutakin herkkua. Niistä tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa ainakin muutaman reseptin verran.

Toistaiseksi hävikki perunankuorien kohdalla on ollut nolla, kun kuoret sujahtavat nyt pääasiassa leipätaikinan sekaan ja leipää meillä leivotaan lähes joka päivä, joten kuoriakin kuluu ihan kiitettävä määrä – joskus niistä on ihan pula. Pitäisiköhän käydä koputtamassa naapurin ovelle kipon kanssa ja pyytää perunankuoria? Voisivat olla hiukan ihmeissään!  😀

Banaaninkuorien osalta tulos ei ole ihan yhtä hyvä, mutta ei huono kuitenkaan. Viimeisen viikon aikana pois on heitetty 5-6 banaaninkuorta, koska en ehtinyt niille mitään suunnitelmaa kehittää ja päätin, että nyt ei ole kakun tai pikkuleipien aika. Banaaninkuorien käyttö vaatii ainakin vielä enemmän suunnitelmallisuutta. Perunankuoret ovat yksinkertaisempia ja suoraviivaisempia käyttää. Yksi idea on nyt kehitteillä ja siihen banaaninkuorien käyttäminen olisi helppoa ja yksinkertaista – eli oikein hyvin arkeen sopiva ratkaisu. mutta nähtäväksi vielä jää onko lopputulos kaikinpuolin toimiva – etenkin mauan osalta, koska ruokahävikkiä tulee väkisinkin, jos lopputulos ei ole maistajien mieleen. Oman haasteensa asiaan tekee sekin seikka, että yritän saada aikaan reseptin, joka ei sisällä lisättyä sokeria. Sokeria lisäämällä melkein mistä vain saa hyvänmakuista, mutta samalla terveyshyödyt karisevat kovaa kyytiä ja sokerilisä syö aina myös ruokabudjettia.

En tavoittele elämää  ilman sokeria. Herkuillakin on aikansa ja paikkansa ja niistäkin voi halutessaan valita niitä parempia vaihtoehtoja. Tärkeintä lienee, että herkkupäivä ei ole joka päivä.

Välimerelliset Ruissämpylät

Välimerelliset RuissämpylätTässä reseptissä supisuomalainen ruis kohtaa välimeren ja pelastaa siinä sivussa  perunankuoret kompostisammakolta. 🙂

Lopputulos on ihanaa herkkua, vaikka ei ehkä ensilukemalta siltä tuntuisikaan. Ruissämpylät voi halutessaan tehdä ilman perunankuoria, mutta mausteiset kuoret tuovat leipään ihan uutta makua ja tuntumaa. Tämä on yksi hyvä käyttökohde kuorille, jotka muuten päätyisivät hävikiksi. Aika hienoa, mitä kaikkea jostain niin usein kompostiin päätyvästä voi tehdä!

Reilun viikon verran erilaisia versioita testailtuani päädyin seuraavanlaiseen reseptiin. Se sai myös kehut testipeltejä tyhjentäneiltä maistajiltani.

300 g juurta
400 g raakoja perunankuoria
600 g vettä
900-1000 g ruisjauhoja
suolaa

Perunankuorien valmistukseen löydät ohjeen täältä. Leipää varten jätän monesti suolan pois perunankuorista tai sitten vähennän vastaavasti suolaa leipätaikinasta. Erona linkin takaa löytyvään reseptiin myös, se, että taikinaan tulevat kuoret pilppuan hyvin pieneksi ennen kuin laitan ne uuniin paistumaan mausteiden kera.

1. Sekoita juureen vesi ja suola sekä paistetut perunankuoret.
2. Lisää joukkoon jauhot ja sekoita hyvin. Lisää jauhoja tarvittaessa. Massasta ei saa tulla liian kuivaa. Parempi lopputulos tulee, kun massa jää kosteammaksi.
3. Leivo jauhotetuilla käsissä pieniä leipäsiä (noin 21 kpl, tein jokaisesta sämpylästä n. 100 g painavan), jauhota pinta tarvittaessa ja laita leipäset pellille kohoamaan.
4. Kun pinta on halkeillut kauniisti paista 225 asteessa n. 30 minuuttia.

Ruissämpylät ovat parhaimmillaan ja tuoksuvaisimmillaan juuri uunista tulleina ja niitä kannattaakin ehdottomasti maistaa heti, kun suu ei enää sämpylää haukatessa pala. Hyviä ovat kyllä jäähtyneinäkin, mutta mausteet pääsevät paremmin oikeuksiinsa leipäsen ollessa vielä hiukan lämmin.

hits counter