Avainsana-arkisto: Lapset

Pomppulinnataivaassa

Perjantaina, päivää ennen jouluaattoa sain keskellä ruuhkaisinta kauppaa puhelun pojaltani, joka kertoi, että tablettiin oli ilmestynyt viesti, jossa sanottiin onneksi olkoon, olet voittanut…. Tässä vaiheessa nousi kylmä hiki. Olin aivan varma, että lapset olivat klikanneet jotain, jota ei olisi pitänyt ja nyt tabletilla olisi jokin virus. Hetken päästä poikani jatkoi, että viesti vaikuttaisi olevan peräisin Instagrammista. Tämä tieto lievensi ensijärkytystäni huomattavasti.

Pomppulinnataivaassa

Avasin sovelluksen puhelimessani ja siinä se oli. Viesti, jossa sanottiin, että olin voittanut liput Messukeskuksen Pomppulinnataivaaseen. Kylmä hiki alkoi haihtua ja hetkellinen järkytys muuttua iloksi ja onneksi – samanlaiseksi kuin se, jonka olin kuullut puhelimen toisessa päässä, kun lapset tenttasivat pääsemmekö todella  Pomppulinnataivaaseen. Ja pääsimmehän me. Olin ennen joulua osallistunut Radio Aallon järjestämään arvontaan Instagrammissa ja voittanut liput Pomppulinnataivaaseen.

pomppuharka

Joulumme  sujui syksystä tutulla tavalla nuhaisasti ja yskäisesti, mutta onneksi suurinosa perheestä oli jouluaaton jälkeen sellaisessa kunnossa, että pääsimme käyttämään lippumme ja niinpä tällä viikolla kävimmekin viettämässä hauskan päivän lasten kanssa. Touhua riitti moneksi tunniksi kaikenikäisille ja alue oli jaettu osiin niin, että perheen pienimmille oli omat osionsa, jotta eivät jääneet melskeessä isompien jalkoihin.

Pomppulinnojen lisäksi löytyi myös mukavia pelejä, joiden parissa viihtyivät niin isot kuin pienetkin.

Pomppulinnojen lisäksi paikalla oli myös mielenkiintoisia myyjiä lastentuotteineen mm. tämä oivallinen ratkaisu Legojen säilytykseen, kotimainen HelpBox oli mielenkiintoinen ja toimivan tuntuinen ratkaisu lastenhuoneen Legopulmiin. Se sopi myös yövaloksi.

muurahainen

Aikamme kierreltyämme ja pompittuamme istuuduimme askartelupöydän ääreen ja taitavissa sormissa syntyi toukkia ja leppiksiä sekä hämähäkki ja muurahainen. Pieni rauhoittumistuokio olikin enemmän kuin tervetullut.

Sairastelun täyteinen syksymme ja joulumme sai parhaan mahdollisen piristyksen odottamattoman lippuyllätyksen muodossa ja toinenkin yllätys oli vielä edessä, sillä välipäivien kunniaksi Messukeskuksessa pysäköinti oli ilmainen. Lapsiperhe kiittää. 🙂

toukka

Pomppulinnataivas on auki aina  8.1.2017 saakka.



web analytics


Unettoman huolia

Facebook muistutti tänä aamuna sopivasti, että on tasan kolme vuotta siitä, kun pakastimemme päätti hajota ja sulattaa niin luomupossut kuin kalat ja marjatkin. Tuo kyseinen episodi aloitti silloisen kodinkonekuolemien ketjun, jonka seurauksena käytännössä kaikki isot kodinkoneemme menivät uusiksi. Onneksi siitä(kin) sai revittyä irti huumoria ja kuinka ollakkaan, oli mieheni tuolloinkin työmatkalla.

Viime viikolla alkoi uusi työmatkarupeama, jonka olisi tarkoitus kestää parisen viikkoa, mutta kokemuksesta tiedän, että pari viikkoa muuttuu helposti kuukaudeksi ja se taas kahdeksi ja niin edelleen. Tuoreessa muistissa on kevään neljää kuukautta hiponut reissu.

Jo viime viikko alkoi meillä tahmeasti parin tunnin yöunilla. Väsymys oli ja on yhä kova ja mielikin vähän maassa. Työmatkat ottavat voimille niin täällä kotona kuin siellä reissussakin. Huolet ja arki painavat.

Ja sitten viime viikolla meni rikki yksi nojatuoleistamme. Sellainen keinuva ja ihanan pehmeä. Juuri se, jossa on podettu yölliset hampaanpuhkeamiset, painajaiset ja kipeät jalat. Se tuoli, jossa on imetetty, halittu ja luettu satuja. Tuoli, johon liittyy muistoja, tunteita ja elämää. Ehkä sen saisi vielä korjattua ja voisimme jatkaa uusien muistojen luomista.

Tästä viikosta on kovaa kyytiä tulossa edellisen kaltainen ja tuntuu, että viikko on tupaten täynnä menoa sinne ja tänne. Lasten tänä vuonna eri päiville sijoittuvat harrastuksetkin tuntuvat nyt raaskaammilta ja tällä viikolla jokaisena iltana on jollain jotain menoa. Juuri nyt kaipaisin pysähdystä ja hengähdystaukoa.

Matkalla puheterapiaan.

Lapsille isin poissaolo on todella rankkaa. Niin isommille kuin pienellekin, joka oli jo viime viikon maanantaina heti aamusta sen näköinen, että oli tullut mökökökö kylään. Aamun jumppakerho ja iltapäivän puheterapia kuitenkin piristivät ja mökökökö haihtui. Illalla se kyllä palasi, kun ei ollut isi laittamassa unipussiin. Siinä ei auta edes Skype, josta on viimeisen puolen vuoden aikana muodostunut hyvin tärkeä osa arkeamme.

Työmatkat ovat aika rankkoja meille kaikille. Etenkin nyt, kun ne eivät ole olleet lyhyitä niin kuin tavallisesti ja jos mieheni kotiin pääsee, niin monesti työt jatkuvat sitten vielä viikonloppunakin.

Myönnettävä on, että yhdessä työmatkojen, keittiön vesivahingon, takapihan projektin ja kovaa vauhtia lähestyvän talven myötä on käsillä oleva pakka aika raskas. Normaali arki on tästä kaukana ja koti kaaoksessa, kun keittiön osasia on siellä täällä ja kaikki paikat sekaisin.  Tekemistä riittää aamusta iltaan ja tuntuu, että nukkumaan ei olisi edes lupa mennä.

Illalla, silloin kun mieheni on viimeistään tavannut tulla kotiin pitkänkin työpäivän jälkeen, tuntuu tyhjältä. Ovelta ei ole kuulunut avaimen rapinaa lukossa, työlaukku ei ole kolahtanut lattiaan ja tuttua tervehdystä ei ole kuulunut.

On ikävä ja olisi ainakin kymmenen asiaa kerrottavaksi ja jaettavaksi.

Kuvat: © Luomulaakson Maria


web stats


Vieraskynä: Miten löydät hyvän lapsenvahdin?

Olen erittäin iloinen saatuani mahdollisuuden tarttua vieraskynään täällä Luomulaaksossa ja ajattelin käyttää tämän tilaisuuden kertomalla palvelusta, joka on luotu helpottamaan lapsiperheiden elämää. Kyseessä on siis Babysitter.fi-palvelu, jonka kautta perheet voivat etsiä tarpeisiinsa sopivan lapsenvahdin tai lastenhoitajan omalta lähialueelta. Monella lapsiperheellä oma tukiverkosto on syystä tai toisesta kovin ohut esimerkiksi siitä syystä, että sukulaiset asuvat kaukana. Tällöin ulkopuolisen hoitajan palkkaaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Babysitterin tekemän tutkimuksen mukaan 77.78% kyselyyn vastanneista vanhemmista oli sitä mieltä, että lasten saamisen jälkeen heillä on ollut erittäin vähän aikaa ystävyyssuhteiden rakentamiselle ja 64.29% vastanneista oli sitä mieltä, että lasten saaminen on vaikuttanut negatiivisella tavalla heidän parisuhteidensa romanttiseen puoleen. Suomen osalta nämä prosenttiosuudet olivat kaikista palvelua tarjoavista maista selkeästi korkeimmat. Pari- tai ystävyyssuhteiden vaaliminen voikin olla yksi pätevä syy hankkia lapsille lapsenvahti silloin tällöin.

Vieraskynä: Miten löydät hyvän lapsenvahdin?
Palvelu perustettiin alunperin Hollannissa, josta se on levinnyt Italiaan, Espanjaan, Norjaan, Tanskaan ja Suomeen. Palvelun perustanut yrittäjä oli yrityksen perustaessaan pienten lasten isä, joka huomasi, kuinka vaikeaa lastenhoidon järjestäminen toisinaan oli – palvelu syntyi siis vastaamaan perheiden aitoon tarpeeseen. Kyseinen yrittäjä käyttää edelleen vielä vuosien jälkeenkin itse palvelua säännöllisesti. Samalla kun palvelu tarjoaa lapsiperheille helpotusta lastenhoitojärjestelyihin, tarjoaa se toisaalta nuorille mahdollisuuden ansaita rahaa ja saada työkokemusta. Mutta mistä sitten tunnistaa hyvän lapsenvahdin, jonka hoitoon omat lapset uskaltaa huoletta jättää? Kirjoitin ylös muutaman vinkin hyvän lapsenvahdin valintaa silmällä pitäen.

1.  Puskaradio on aina hyvä keino selvittää muiden perheiden kokemuksia kyseisestä lapsenvahdista. Ehkäpä lapsenvahti, jonka aiot valita, on vahtinut lapsia jossakin toisessakin naapurustosi perheessä tai ehkäpä tuttavasi tuntee hänet jotakin muuta kautta? Jos toinen äiti kehuu lapsenvahtia luotettavaksi, ystävälliseksi ja riittävän jämäkäksi rajojen pitäjäksi, voit olla melko varma siitä, että kyseinen lapsenvahti pärjää myös sinun lastesi kanssa. Ellei kukaan tuttavasi tunne kyseistä lapsenvahtia, kannattaa lapsenvahtiin tutustua myös erilaisten sosiaalisten medioiden tarjoamien palveluiden kautta – esimerkiksi lapsenvahdin Facebook-sivu saattaa kertoa hänestä yllättävän paljon. Hoitajien perustiedot löytyvät myös Babysitterin profiileista.

vieraspostaustasa02

2.  On aina suositeltavaa tavata lapsenvahti ennen varsinaista lastenhoitotarvetta. Samalla voit keskustella hänen kanssaan kasvokkain ja jos lapsesi ovat paikalla, näet kuinka lapsenvahti suhtautuu lapsiin ja mitä mieltä lapset hänestä ovat. Pienet eleet ja sanat paljastavat yllättävän paljon. Kuinka lapsenvahti lähestyy lapsia vai jättääkö hän lapset täysin vaille huomiota keskittyen keskustelemaan ainoastaan sinun kanssasi? Onko hän aidosti kiinnostunut työstä ja lapsistasi?

3.  Ensitapaamisella lapsenvahdin kanssa kannattaa kysellä hänen aikaisemmasta lastenhoitokokemuksestaan sekä mahdollisesta alan koulutuksesta. Minkä ikäisiä lapsia hän on aikaisemmin hoitanut ja kuinka pitkän ajan kerrallaan? Kuinka montaa lasta hän on hoitanut yhtaikaa? Ovatko aikaisemmat työsuhteet olleet lyhyt- vai pitkäkestoisia ja onko lapsenvahdilla mahdollisesti suosittelijoita tai työtodistuksia? Tämän lisäksi voi olla hyvä kysellä lapsenvahdin harrastuksista sekä mielenkiinnonkohteista.

4.  Mahdollisten kotitöiden tekemisestä lastenhoidon lisäksi kannattaa sopia erikseen ja varmistaa, osaako lapsenvahti esimerkiksi valmistaa ruokaa. Jos lapsi on kovin pieni, on hyvä varmistaa, että hoitajalla on kokemusta myös pienten lasten hoidosta ja että hän osaa esimerkiksi vaihtaa vaipat tarvittaessa. Jos tarvitset lastenhoidon lisäksi apua esimerkiksi kauppaostosten tekemiseen tai jos lapsenvahdilla tulee olla ajokortti, kannattaa tällaisetkin asiat selvittää hyvissä ajoin etukäteen. Osa lapsenvahdeista auttaa varmasti mielellään kouluikäistä lastasi läksyissä tai toimii jopa tukiopettajana, mutta näistäkin tehtävistä tulee sopia etukäteen. Jos perheessäsi on lemmikkieläimiä, on näistä hyvä mainita hoitajalle etukäteen ja varmistaa, ettei hänellä ole allergioita tai ettei hän esimerkiksi pelkää eläimiä.

5.  Varmista, että lapsenvahti tietää perusasiat lasten turvallisesta hoidosta ja ensiavusta sekä tietää miten mahdollisissa hätätilanteissa toimitaan ja mihin otetaan yhteyttä. Tärkeimmät yhteystiedot on hyvä kirjoittaa lapsenvahdille ylös ja kiinnittää kotona näkyvälle paikalle vaikkapa jääkaapin oveen.

6.  Työstä maksettavasta korvauksesta kannattaa puhua jo ensitapaamisella, jotta vältytään väärinkäsityksiltä. Kannattaa sopia myös milloin ja miten palkka maksetaan ja saako lapsenvahti palkan lisäksi esimerkiksi syödä kotonasi yhdessä lasten kanssa.

vieraspostaustasa03

7.  Kun olet valinnut perheellesi mieleisen lapsenvahdin, on ainakin pidempien sopimusten kohdalla hyvä sopia koeajasta. Ensimmäisenä hoitopäivänä voi olla myös hyvä, jos lapsen vanhempi tai muu tuttu aikuinen voi olla jonkin aikaa mukana varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin ja että lapsenvahti on ymmärtänyt mitä häneltä odotetaan. Etukäteen on hyvä varmistaa myös, että lapsenvahdilla on kokemusta lasten kanssa ulkoilusta ja että lasten valvominen onnistuu myös ulkotiloissa turvallisella tavalla. Hyvä lapsenvahti keskittyy hoidon aikana lapsiin sekä heidän turvallisuudestaan huolehtimiseen – ei esimerkiksi kännykkänsä kanssa pelaamiseen!

vieraspostaustasa04
8. Hoitopäivien jälkeen on hyvä pitää tuntosarvet pystyssä ja kuulostella lapsen olotilaa – miten hän itse on kokenut hoidon ja mitä hän ajattelee lapsenvahdista? Onko hänellä ollut turvallinen olo koko hoitopäivän ajan ja onko hänen perustarpeistaan huolehdittu? On kuitenkin hyvä muistaa, että usein uuden hoitosuhteen alussa lapsi saattaa olla iltaisin kovin ripustautuva ja alku voi olla hankala ilman, että lapsenvahdissa on välttämättä mitään vikaa. Jos tilanne kuitenkin jatkuu pitkään, kannattaa varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua sopivan lapsenvahdin valinnassa!


Vieraspostauksen kirjoittanut Laura Tasa (laura@babysitter.fi ) on koulutukseltaan sosionomi (yamk), joka on aikaisemmin työskennellyt useita vuosia lastentarhanopettajana ja joka työskentelee tällä hetkellä Babysitter.fi-palvelun markkinointipäällikkönä. Lapset, eläimet, matkustaminen ja lukeminen ovat Lauralle erityisen tärkeitä.


create counter

Kuvat: Adobe Stock

Remonttia, työmatkoja sekä loman odottelua

”Leipomon” remontti  on loppusuoralla ja todennäköisesti siitä jää osa viimeistelystä odottelemaan syksyn sadepäiviä, koska alkaa olla aika kiirehtiä takapihan aidan kimppuun. Sehän meillä jäi kesken, kun veljeni keittiöremontti-ilmoitus kajahti ilmoille toukokuussa. Samaan syssyyn sai myös pikku eteisemme uuden ilmeen ja paremman tavan saada takit ojennukseen. Siinä sivussa meiltä löytyi myös tuiki tuntemattomia takkeja, joiden omistajia nyt kuumeisesti etsitään. Saa nähdä löytyvätkö. 😀

Koko tämän viikon  olen maalannut ja rakentanut. Mieheni työmatka jatkui edelleen ja nyt on tullut jo hyvin kolme kuukautta täyteen, kun olemme eläneet kovin poikkeuksellista arkea. Koskaan ennen ei ole yksikään työmatka ollut näin pitkä. Onneksi olemme kuitenkin saaneet hänet yleensä viikonlopuiksi kotiin. Silti ovat nämä kuukaudet olleet vaikeita etenkin lapsille.

Remonttia, työmatkoja sekä loman odottelua

Alkuun taapero ei suostunut edes puhumaan isille, vaikka saatiin Skypekin toimimaan ja isin pystyi näkemäänkin. Tai halusihan hän isille puhua, kovastikin. Vaati saada puhelimen veljensä kädestä, mutta kun isi ilmestyi ruudulle tuli toinen ääni kelloon. Taapero käänsi puhelimelle selkänsä ja murisi. Vilkaisi välillä olkansa yli ja murisi taas.  Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen asiantuntija huomatakseen, että isin poissa olo ei ollut ihan ok.

Eivät isommat pojatkaan ole tyytyväisiä tilanteeseen olleet. Onhan arki ihan toisenlaista, kun toinen vanhemmista on aika totaalisesti poissa kuvioista noinkin pitkään.

Itseäni tilanne muistutti kovasti seurusteluajoistamme, jolloin välimatkaa oli useampi sata kilometriä ja tapaamiset pääasiassa viikonloppuisin eikä aina silloinkaan. Puhelinlaskut kasvoivat suuriksi tuohon aikaan, vaikka aina ei mitään puhelimessa sanottukaan. Oltiin vain hiljaa – oli mukava tietää, että toinen oli siinä langan toisessa päässä. Niin, silloin oli vielä lankapuhelimiakin.

Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa edes hiukan helpottaa, sillä toiveissa olisi, että mieheni kauan kaivattu ja odotettu kesäloma vihdoin alkaisi. Ei se kyllä  varmaan ainakaan alkuun kovasti lomaa muistuta, sillä sen verran paljon on puuhaa aidassa ja muissa rakennelmissa, mutta ainakin olemme taas himpun verran lähempänä tavallista arkea, jolloin isi on kotona laittamassa taaperon unipussiin ja pelaamassa isompien poikien kanssa. Sitä odotellessa.


shopify site analytics


Pollyannaa etsimässä

Äitini on aina sanonut, että olen kuin Pollyanna – löydän positiivisuuden aiheita sieltäkin, mistä muut eivät.

Niin se on aina ollut. Luulenpa, että elämän synkimpinä hetkinä juuri tuo ominaisuus on se,  josta olen voinut ammentaa voimaa jatkaa. Viime viikkoina tuota ominaisuutta on kuitenkin ollut ihan tosissaan vaikea löytää ja olen joutunut pinnistelemään, jotta arki on solahtanut uomiinsa.

Viime kertaisella fysioterapiakäynnillä mitattiin taas jalat uusia tukisukkia varten. Syystä tai toisesta toiseen jalkaan oli ilmestynyt useampi sentti lisää ympärysmittaa, vaikka juuri tuo jalka on ollut se pienempi jalka aina tai ainakin viimeisen kolmen vuoden ajan, kun jalkoja on veritulpan jälkeen mittailtu.  Lisäksi yhteen kohtaan jalkaa oli tullut kuoppa, jonka kanssa olin jo aimmin lääkärilläkin käynyt, mutta ei siinä sen kummempaa huomattu. Kyselivät olenko satuttanut sen ja vastasin, että en ole, kuoppa vain ilmestyi siihen noin vain. Ja siinä se on siitä lähtien pysynyt. Välillä suurempana, välillä pienempänä. Paikallinen särky hävisi jonkin aikaa lääkärikäynnin jälkeen, mutta koko jalan läpi kulkeva jomotus, nakerrus ja jäytävä kipu säilyivät. Mutta juu, eihän se pahempaan suuntaan mennyt, joten jatkoin elämääni.

Pollyannaa etsimässä

Vähän aikaa sitten kävin taas ultrassa, koska fysioterapeutti suositteli ottamaan uudelleen yhteyttä lääkäriin. Sain ajan akuuttiultraan, jossa tarkistettiin jalkojen virtausta ja onneksi sieltä ei löytynyt tukokseen viittaavaa. Hyvä niin.

Koko prosessi pisti kuitenkin oman jaksamisen koville. Viimeistään nyt on selvää, että kolme vuotta sitten läpi eletty massiivinen veritulppa on jättänyt minuun jälkensä. Jalat eivät ole enää ne samat kuin ennen. Ne menivät rikki. Pysyvästi.

Muutamat viime yöt olen tuijotanut kattoa. Pohtinut lääkärikäyntiä. Muistellut kolmen vuoden takaista aikaa teholla, elänyt läpi koneiden piipitykset ja pelon, mutta myös sen kaiken, mikä auttoi minua silloin jaksamaan, vaikka tajusin, että siinä tilanteessa saattoi käydä kuinka vain.

Mieleeni nousi myös hoitajan lause ”Olet varmasti vuoden positiivisin potilaamme”. Niin minä taisin olla – silloin. Nyt en ole niin varma. Positiivisuuden alta nousee nyt kyyneleitä ja pettymystä

Niin. Minä olen vihainen ja pettynyt. Siitä huolimatta, että olen pitänyt sukkia tunnollisesti ja vähän enemmänkin, minulle kävi näin.

Tukisukkien tarve ei tule enää koskaan häviämään.

Ei koskaan, kuulostaa hirveän pahalta.

Eteenpäin on kuitenkin mentävä. Onnellisuus ja ilo pitää taas löytää elämään ja työntää kipu ja pelko syrjään. Mutta jotta niin voi tehdä, pitää ne ensin kohdata. Silmästä silmään.

Mitä minä sitten pelkään? Pelkään, että en näe lasteni kasvavan isoiksi, perustavan perhettä tai saavani pitää lapsen lapsiani sylissäni. Pelkään, että menetän kaiken tuon ja paljon muuta. Pelkään että tulppa uusii ja on yhtä hijainen oireiden puolesta kuin viimeksikin. Yksi läheltä piti kerta riitti. Ei enempää, kiitos. Tämän perheen turvallisuudentunnetta on ravisteltu jo ihan riittämiin.

Joskus tuntuu, että pelkään myös pelkäämistä, sillä pelkääminen itsessään tuntuu joskus äärettömän pelottavalta ja se vie hirveästi voimia. Pelkääminen syö iloa, se nakertaa sitä pala palalta ja sulkee jokaisen pienen ilon hippusen sisäänsä ja nauraa siinä onnistuessaan. Pelkääminen on oikeastaan pahempaa kuin itse pelko.

Kaiken tähän vuodattamani jälkeen jaksan kuitenkin uskoa – jossain syvällä sisälläni – että sisäinen Pollyannani löytyy taas pian. Pistäähän se jo nytkin ihan tosissaan kampoihin tuolle, joka sitä yrittää nujertaa.

Huomaan, kuinka pieniä ilon säteitä alkaa puikahdella esiin. Ihan ensiksi olin kiitollinen siitä, että kolmen sektion jälkeen olen yhä hengissä ja veritulpan sain vasta viimeisen raskauden jälkeen. Olen oikeastaan kiitollinen siitäkin, että nyt tiedän, miksi olen menettänyt aikanaan kolme lasta. Geenivirheeni hyvin todennäköisesti aiheutti veritulpan istukkaan ja vei vauvani jo kohdussa.

Olen äärettömän kiitollinen kolmesta syliini asti saamastani lapsesta. Heidän jokaisesta naurustaan ja hymystään, mutta myös niistä vaikeista päivistä, sillä ilman niitä en voisi tietää, kuinka mahtavia ne hyvät päivät ovat.

Valoja ja varjoja – niitä se elämä yhä on.



shopify analytics ecommerce tracking


Liikaa!

Tuntuu, että viimeisen viikon aikana taaperosta on kehkeytynyt varsinainen täystuho ja siinä sivussa myös kokki ja leipuri.  🙂

Turvaportit eivät ole estäneet enää pitkään aikaan pääsyä talon toiseen siipeen ja jakkarat ovat muotoutuneet varsin käteviksi apuvälineiksi yltää milloin minnekin. Mikään asia ei pysy turvassa eikä mikään asia ole enää riittävän korkealla. Jakkaroiden puuttuessa kaapin hyllyillä olevat isohkot säilytyslaatikot toimivat myös hyvinä apuväleinä yltää ylemmille hyllyille. Ja kyllä niille ylemmille hyllyille onkin sitten yletytty!

Liikaa!

Viime viikolla kovan kohtalon ovat kokeneet niin ohrajauhot kuin mantelijauhotkin sekä pussillinen rusinoita. Ja taitaapa olla pienet kädet ehtineet moneen muuhunkin purkkiin sisältöä tutkimaan.

Koiramme on saanut tästä tutkimusmatkailusta osansa ja musta turkkinen lemmikkimme on muuttunut monta kertaa ainakin osaksi valkoiseksi, koska se seuraa taaperoa tämän  retkillä varsin innokkaasti. Saattaahan olla, että sillekin irtoaa jotain ryöstösaaliista. 🙂  Yleensä tosin lopputuloksena on noin desin verran jauhoja koiran päässä ja loput pöydällä ja lattialla.

Eilen illalla tosin olin huomaavinani orastavia leipurin taitoja, kun taapero innostui kaatamaan kasan jauhoa ja reilu puoli pulloa öljyä leipomon pöydälle. Onnea oli se, että en ollut öljynnyt pöytää hetkeen ja se imi öljyä kuin sieni eikä öljy päässyt siksi valumaan lattialle.  Harvoin saa olla näin onnellinen tekemättömästä työstä! 😀

Tähän kaikkeen ei vaadittu todellakaan paljon aikaa, vaan pienempiin ja suurempiin katastrofeihin riittää yleensä silmän räpäys tai pari – tai se, että äiti uskaltautuu vessaan ihan yksin.

Yleensä jauhopöllähdyksen sekä omatoimisten siivousyritysten   keskeltä löytyy silmät ymmyrkäisinä päätään puisteleva taapero, jonka ensimmäinen sana on osuva. ”Liikaa!”


hit counter