Avainsana-arkisto: korvatulehdus

Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Viikonloppu hujahti sairastaessa ja alkuviikko näyttää menevän samalla tavoin, sillä Mikael ei selvinnyt vielä kouluun saakka ja Kasper ei edelleenkään voi hyvin, vaikka toki jo paljon paremmin.

Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Yöt ovat olleet rikkonaisia, mutta toisaalta hirveän rauhallisia. Mieleen nousivat nyt ne lukemattomat levottomat yöt, jolloin olen valvonut Mikaelin ja Rasmuksen kanssa.

Ne olivat rankkoja öitä, joiden aikana ei uni tullut itselle kertaakaan silmään ja muistan, kuinka kannoin tuskaisena itkevää lasta ympäri taloa. Heijasin ja hyräilin. Hyräily muuttui lauluksi ja sanat sekä musiikki tyynnyttivät niin vauvaa kuin minuakin. Valvotut yöt sairaan lapsen kanssa ovat rankkoja, vaikka ne parhaassa tapauksessa saakin jakaa toisen vanhemman kanssa.

En nytkään saanut aina nukuttua ja hereillä olo tunteja oli enemmän kuin nukkumiseen käytettyjä, mutta yö kokonaisuudessaan oli levollisempi ja rauhallisempi. Pikkuinen nukkui vieressäni, heräili välillä, inisi, itki ja pyöri hetken, hamuili sitten rintaa ja nukahti siihen.

Vaikka meillä ei ole öisin syöty enää suunnilleen kymmenen kuukauden iästä lähtien niin aika ajoin ja etenkin sairaana ollessa, ovat yösyömiset kuvioissa mukana. Silloin se ei kuitenkaan ole niinkään ruokaa tai juotavaa, vaikka toki korkea kuume janottaakin. Rinnalla käynnit sairaana ollessa ovatkin enemmän lohtua ja läheisyyttä. Ihokosketus, maito, sydämen syke. Kaikki se rauhoittaa pienen tuskaista oloa.

Kuinka erilaista voi valvominen olla!

Saman olen huomannut monesti pikkuisen ollessa sairaana. On äärettömän paljon helpompaa tyynnyttää väsynyt ja kipeä vauva imettämällä ja pitämällä iho kosketuksessa  kuin heijaamalla ja kävelemällä yöt läpeensä. Se on myös paljon vähemmän raskasta itselle. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollinen vaihtoehto noiden isompien kanssa.

En joutunut tämänkään sairastamisen yhteydessä heijaamaan pikkuista loputtomina yön tunteina. En kävellut makuuhuoneessa ympyrää tai ravannut keittiön ja olohuoneen väliä väsynyt nyytti sylissäni.

Me makasimme hiljaa vierekkäin pimeässä huoneessa. Paijasin kuumana hohkaavaa päälakea. Pikkuinen tuli ihan liki, kiersi kätensä kaulaani ja nyyhkytti hiljaa – hamusi sitten rintaa ja nukahti taas hetkeksi.  ❤



Kuumeisia korvia ja myttyyn menneitä suunnitelmia

Niin siinä sitten kävi, että lauantain ja perjantain välisenä yönä Kasperkin sairastui. Aiemmin viikolla oli jo Rasmus viettänyt kaksi päivää kotona yskien ja yöt sujuivat jotenkuten avaavan lääkkeen voimin. Ja myöhään perjantai-iltana oli Mikael alkanut valittaa kurkkuaan.

Nyt ovat sitten kaikki lapset kipeänä ja Kasperin kanssa kävimme lauantaina heti aamusella päivystyksessä, kun poika oli hehkuva kuin saunan kiuas ja pelkkä korvakuumemittarin esiin ottaminen sai pojan juoksemaan kauhuissaan tuolin taakse ja laittamaan kädet korvilleen. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jos veikkaa, että pojalla olivat korvat aikamoisen kipeät. Ihan niin kipeät, että en saanut edes yöllä mitattua kuumetta kunnolla, vaikka poika nukkui. Särkylääkkeestä ja unesta huolimatta kipu tuntui niin kovana, että poika huitoi kuumemittaria korvaltaan ja laski  sitten kätensä korvansa päälle varmistaakseen, etten enää yritä mittarilla sitä sörkkiä. Eipä siinä paljon kuumetta sitten mittailtu.

Kasperille ei maistu tällä hetkellä oikein mikään muu kuin äidinmaito ja rinnalla hän viihtyykin nyt pitkään ja hartaasti. Hyvä, että se edes kelpaa, sillä painoseurannassa käymme taas loppukuusta eikä painossa mitään suuria parannuksia tunnu tapahtuneen noin ainakaan silmämääräisesti arvioimalla.

Kuumeisia korvia ja myttyyn menneitä suunnitelmia

Viikonloppuna meidän oli alun perin pitänyt suunnata katselemaan Helsinki Design Weekin ilmaista lastentapahtumaa, jossa olisivat meidän pikkuiset Lego-fanit päässeet rakentelemaan ties mitä, mutta emmehän me sinne sitten päässeet.  Jopa lapset itse olivat sitä mieltä, etteivät jaksa lähteä ja silloin ollaan kyllä jo tosi kipeitä

Omakin olo alkaa olla jo aika vetämätön. Korvia ja niskaa särkee ja päähän tuntuu muuttaneet jonkin sortin poukkoileva pörriäisparvi. Nyt kun vain ei menisi niin pahasti keuhkoihin, että joutuu taas pahenevan astman kanssa päivystykseen. Se on aina kurja tilanne.

Tuntuu siltä, että lähipiirissä jylläävät nyt kaiken maailman nuhat ja kuumeet. Toivottavasti lapset paranevat pian ja päästään taas normaalin järjestykseen ja nukkumaankin edes himpun verran enemmän. Korviaan valittava taapero, kun ei ole se maailman paras nukkuja.

Pysykäähän terveenä ja pikaisia paranemisia kaikille nuhanenille. ❤


hits counter