Avainsana-arkisto: kirra

Kirurgiselle

Alkuvuosi on ollut perheessämme aika raskas. Kahden lapsen erilaiset tutkimuskuviot ovat täyttäneet päiviämme ja tuleva kouluasia on sekin heilunut mukana. Noista kuitenkin lisää toisessa postauksessa tai muuten kirjoituksesta tulee aivan liian pitkä. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että paljon on tapahtunut.

Juuri nyt yritän keskittyä omaan olooni ja siihen, että jaksan. Tällä viikolla on edessä reissu Kirurgiseen sairaalaan eli tutummin kirralle. Korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikka kävi tutuksi jo aiemmin, kun kävin siellä näyttämässä omituista pattia, joka tuntui taas kasvaneen ja juuri se tuntui myös aiheuttavan jatkuvia tulehduksia, kipua ja puutumista.  Antibioottikuurit alkoivat käydä taas turhankin tutuiksi. Tuuminkin jo yhdessä välissä vitsinä miehelleni, että sitten kun minä kuolen, johtuu se todennäköisesti siitä, että minuun ei enää yksikään antibiootti tehoa.

Kirurgiselle

Olen todella iloinen, että päivystyksessä oli lääkäri, joka ei pelkästään antanut sitä antibioottikuuria vaan todella perehtyi siihen, mikä oli vialla ja konsultoi korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikkaa saman tien. Sitä kautta ropsahti lähete käydä näytillä ja asiat alkoivat mennä eteenpäin varsin hyvällä vauhdilla.

Tuleva operaatio tehdään päiväkirurgiana, onneksi. On ihanaa, ettei tarvitse jäädä sairaalaan. Viime yö meni pitkälti valvoessa. Pohdin eri vaihtoehtoja. Tuo minussa kasvava möntti voisi olla joko hyvä tai paha. Toki toivon, että se on hyvä, mutta enpä voi kuitenkaan kieltää, etteikö se voisi olla myös pahanlaatuinen.  Olo oli aika samanlainen kuin teholla viisi vuotta sitten veritulpan kanssa. Muistin taas kaikki äänet ja hajut ja ne kaikki silloiset tunteet hulmahtivat läpi kehon.

kirurginen02

Tänään päivänvalossa tuntuu paremmalta kuin hiljaisessa yön pimeydessä, jossa ajatukset ottavat vallan. Pimeässä kaikki on pelottavampaa – etenkin se tuntematon. Nyt auringon myötä tuntuu kevyemmältä. Jaksaa paremmin uskoa, että se hyvä vaihtoehto on varmasti se, joka tulee sitten joskus, kun poistettu möntti on käynyt patologin juttusilla.

Nyt pitää vain jaksaa odottaa päivä kerrallaan. Uskoa siihen, että elämä on se joka voittaa ja että tämä on vain taas tällainen pomppu matkalla kohti aurinkoista kesää ja kukkivaa puutarhaa.

Ihania kevätpäiviä teille kaikille.