Avainsana-arkisto: Kirja

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Syksyisillä kirjamessuilla löysin tieni Maahengen tunnelmalliselle kirjapisteelle. Edessäni levittäytyi mielenkiintoisten kirjojen meri ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Terhi Frimanin kirjoittama Luontoruokaa oli yksi niistä kirjoista, joista toivoin saavani arvostelukappaleen – ja sainkin.

Luontoruokaa - tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa on näppärä käteen sopiva kirja, joka vie matkalle metsiin ja vesille. Kansien väliin on kerätty kiehtovia reseptejä, joihin käytetään luonnonantimia niin metsistä, niityiltä kuin vedestäkin ja löytyypä reseptien joukosta myös se kuuluisa pettuleipä, joskin hiukan muokattuna. Maku on tässä kuulema ihan mainio. Tätä kun pääsisi kokeilemaan!


Leenan ihana pettuleipä

2, 5 dl vettä
30 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai kuusenkeräkksiirappia)
1,5tl suolaa
n. 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl pettujauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan hiiva ja sokeri ja sekoitetaan osa hiivaleipäjauhoista nesteeseen. Annetaan liinan ala olla noin 15 minuuttia. Lisätään suola ja ja loput hiivaleipävehnäjauhoista sekä lopuksi pettujauho, alustetaan hyvin. Jätetään nousemaan n. 1,5 tunniksi, jonka jälkeen leivotaan kaksi leipä pellille, painellaan mataliksi ja kohotetaan liinan alla. Paistetaan 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


luontoruokaa04 (2)

Suolaheinäletuista koivunlehtisimaan

Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla monen monituista reseptiä, joihin lukeutuu monille tuttuja kasveja ja muita luonnonantimia, joita on tavattu ennen käyttää enemmänkin hyödyksi. Nykyisin on moni löytänyt villivihannesten vivahteikkaan maailman. Nyt soisi, että myös muut luonnonherkut nousisivat samalla tavoin esiin ja tässä Luontoruokaa onkin oiva apu.

Luontoruokaa-kirja antaa monia mielenkiintoisia hetkiä jo kokeneemmallekin villiruuan ystävälle, mutta voi olla se alkuunpaneva sysäys jollekin, joka ei ole vielä ottunut yhdistelemään erilaisia luonnonantimia omalle lautaselleen maukkaaksi kokonaisuudeksi.

Luontoruokaa -kirja kattaa vaivattomasti ja kohtalaisen laajasti luonnosta löytyviä raaka-aineita, niin että vesi herahtaa kielelle, kun lukee vaikkapa Terhin retkileivästä, hunaja jäniksestä tai voikukkaisesta jälkiruuasta. Moniin ruokiin ainekset löytyvät ihan omasta pihapiiristä. Joitain joutuu hakemaan vähän kauempaa.

Jokamiehenoikeudet ja vastuu

Kirja muistuttaa asiaankuuluvasti myös siitä, mitkä asiat kuuluvat jokamiehen oikeiden piiriin ja mitkä eivät. Hyvä onkin muistaa, että vaikka marjat, sienet ja kukat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin, niin mm. kerkät, käävät ja jäkälät on syytä jättää rauhaan. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Minusta on on hyvä, että nuokin tiedot on kirjaan lisätty. Lukija nimittäin innostuu helposti kirjan tarinoiden ja reseptien myötä  kulkemaan metsän syliin ruokaa etsimään. Olisi perin kurjaa, jos iloisesti ja hyvällä mielellä alkanut keräilyreissu päättyisi ikävästi vain siksi, että asiat eivät olisi tiedossa ja tietämätön keräilijärukka joutuisi ongelmiin maanomistajan kanssa.

luontoruokaa03

Kuvat kohdillaan

Kirja sisältää hyvän määrän kuvia, jotka ovat Antti Sarajan käsialaa, Joukossa on niin ruokaa kuin maisemiakin ja etenkin maisemakuvat ihastuttivat minua suuresti. Niihin oli onnistuttu vangitsemaan suomalaisen luonnon kauneus juuri sellaisena kuin se on ja mieleen nousivat monen vuoden takaiset muistot aamuhämärissä ihastelluista auringonnousuista ja sankan sumun syleilemistä niityistä.

Nyt maltan tuskin odottaa kevättä, jotta pääsen hyödyntämään kirjan ihania reseptejä niin nokkospeston kuin kesämehunkin muodossa. Pahimpaan villiruuan kaipuuseen voin onneksi lukea kirjan maanläheisiä tarinoita resepteistä ja niiden tekijöistä – ihmisistä, joille luontoruoka on elämäntapa.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

sponsoroitu puulla 150 algerian2Ekokylät ovat aina kiinnostaneet ja villeimmissä unelmissani olen kuvitellut joskus sellaisessa asuvani. No, nykyinen elämäntilanne ei ehkä sitä salli ja enpä voi sanoa, että olisin halukas muuttamaan omasta kodistani pois ja jättämään puutarhani, vaikka se kovin kurjassa kunnossa monelta osin juuri nyt onkin.

Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen  herätti uteliaisuuteni  ja innolla sukelsin lukemaan kotimaisista ekokylistä ja nauttimaan kirjan värikkäästä kuvituksesta.

Unelmien ekokylät-kirjan kuvitus on realistista – vaikkakin ajoittain hiukan unenomaista, kun ekokylien arjessa sekoittuvat uusi ja vanha.  Suvi Elo on tehnyt varsin hyvää työtä ja samaa voi sanoa toki Kirsi Haapamatin tekstistä. Kokonaisuudessaan Unelmien Ekokylät on mielenkiintoinen sekä ajatuksia herättävä kokonaisuus ja se sai pohtimaan yhteisöasumista monelta eri kantilta.

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Unelmien  Ekokylät on hyvä läpileikkaus kahdeksasta suomalaisesta ekokylästä ja mukaan on saatu ihanasti liitettyä myös ekokyliin muuttaneiden ihmisten tarinoita. Kirja on mieleenpainuva ja rehellinen lukukokemus kylien arjesta sekä kaikesta siitä, mikä saa ne pyörimään. Kirjassa pureudutaan hyvin avoimesti ihmisten ennakkoluuloihin ekokyliä kohtaa ja kerrotaan myös  ekokylien arjen ongelmakohdista.

Ekokylässä asuminen ei ole pelkkää unelmaa vaan myös tympeää arkea savipaakkuineen ja ihmissuhdesotkuineen. Ratkaisevaa on, kuinka noihin ongelmiin suhtaudutaan ja miten ne saadaan ratkotuiksi. Loppujenlopuksi ekokylä on kuin suurperhe ja kaupan päällisiksi saa myös suurperheen ilot ja surut. Onneksi niitä iloja on kuitenkin enemmän. 🙂

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Edelleen minussa asuu pieni ekokylistä unelmoija, mutta olen myös käsittänyt, että en todennäköisesti tulisi pidemmän päälle viihtymään sellaisessa yhteisössä, jossa pitää asua liian vieri vieressä. Voi olla, että kaipaan omaa rauhaa ja tilaa enemmän kuin moni muu ekokylästä unelmoiva. Tosin sellainen vaihtoehto, jossa ihmisellä/perheellä on ekokylässä oma asunto tai mökki kuulostaa kuitenkin toimivalta ja mahdolliselta ratkaisulta omalla kohdallani. Siinä on se tarvittava oma rauha, seinät ympärillä ja ovi, jonka sulkea perässään. Tällaisiakin ekokyliä Suomesta löytyy. Taitaa itse asiassa olla niin, että kahta samanlaista ekokylää ei olekaan, vaikka samankaltaisuuksia toki löytyy. Hyvä niin.

Tajusin myös, että oma perheeni sisältää yhteisöasumista, tosin hyvin pienessä mittakaavassa. Perherakenteemmehan on poikkeava siitä, mihin nykyaikana on totuttu, koska äitini on osa perhettämme ja asumme saman katon alla. Työt on jaettu perheen kesken ja jokainen tekee sitä, mihin pystyy ja mitä osaa. Kaikilla perheenjäsenillä on omat vastuualueensa. Kai me jonkinlaisesta ekoyhteisöstäkin kävisimme, sillä tavoite on kasvattaa mahdollisimman paljon ruokaa omalla kasvimaalla, kierrätys on kunniassa ja yritämme säästää luonnonvaroja siellä, missä suinkin voimme. Jollain tasolla pieni sisäinen ekokyläläiseni siis jo asuu yhteisöllisesti ja ekoilee. Silti jaksan haaveilla edes kyläilystä ekokylässä, jotta pääsisin paremmin tutustumaan niiden arkeen ja toimintaan. Ehkä vielä jonain päivänä…Nyt tyydyn vain selailemaan kirjaa uudelleen ja uudelleen.

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Ekokylä on minusta aina aika huima saavutus, sillä yhteisössä asuttaessa itsekkyys on syytä unohtaa ja tilalle päästää kaikkien yhteinen etu. Kuinka se onnistuu nykymaailmassa, jossa itsekkyys loistaa olemassaolollaan melkein asiassa  kuin asiassa? Miten nykyihminen soveltuu yhteisöasumiseen?

Kirjassa käsiteltiin sitä, miten jotkut etenkin ekokylien alkuaikoina hakeutuivat ekoyhteisöihin vääristä syistä. Ekoyhteisöön muuttaminen on suuri elämänmuutos ja sellaisia on huono tehdä, jos ei todella tiedä, mihin päänsä on pistämässä ja mitkä päätöksen seuraamukset ovat. Myöskään elämän suurissa myllerryksissä ei kannata tehdä elämää mullistavia päätöksiä.  Huonosta päätöksestä kärsii niin yhteisöön liittyjä kuin itse yhteisö. Onneksi alun kompastelun jälkeen myös ekoyhteisöt huomasivat, ettei uusia ihmisiä voi eikä pidäkään toivottaa suoraan tervetulleeksi vaan ensin on syytä järjestää koeasuminen. Tämä pelastaa kaikki osapuolet isommilta ongelmilta. Aloittelevat ekokylät oppivat asioita välillä kantapään kautta, mutta kukapa meistä aina suoraan tietäisi, mikä se paras ratkaisu on.

Ekokylän onnistunut perustaminen on upea saavutus ja oivallinen esimerkki siitä, miten  yhteen hiilen puhaltaminen voi muuttaa maailmaa ja ihmisten elämää. Luulen, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos ekokylien ulkopuolinen elämä olisi enemmän ekokylämäistä ja ihmiset välittäisivät ja arvostaisivat niin toisiaan, ympäristöään kuin itseäänkin.

Nostan hattua jokaiselle ekokyläläiselle.

Kirja_ekokyla2

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

 

Kirja saatu arvostelukappaleena.


free hit counters


Luomuruokaa lapselle – Vauvaperheen keittokirja: Matleena Lahti

Kuva_kirjankansi1Vau! Se on valehtelematta ensimmäinen sana, joka tuli mieleeni, kun selasin saamaani kirjaa Luomuruokaa lapselle – vauvaperheen keittokirja.

Ihan aluksi, kun kirjan netissä alunperin näin, iskeytyi silmiini sana luomu. Se herätti mielenkiintoni välittömästi. Onneksi en sitä ehtinyt ostaa sillä sain tutkittavaksi oman ilmaiskappaleen.

Kirja vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. Täytyy kuitenkin myöntää, että reseptit ennen kirjan näkemistä mietityttivät kovasti – jospa ne olisivat pullollaan jotain ihmeellistä vauvamössöä. Kuinka ihanan virheellinen tuo ajatus olikaan!

Luomuruokaa lapselle on varsin pätevä opus ja vieläpä varsin kaunista katseltavaa. Satu Nyströmin kauniit lapsi- ja ruoka-aiheiset kuvat ovat värikkäänlämpimiä. Matleena Lahden luomat ruokareseptit ovat enemmän kuin hyviä ja täytyykin sanoa, että tämä on yksi niistä harvoista uusista keittokirjoista, jonka kaikista resepteistä pidän enkä vain yhdestä tai kahdesta. Ainekset ovat terveellisiä, herkullisia ja suurimmaksi osaksi erittäin ekologisia. Näitä syöttämällä lapsesta kasvaa helposti ennakkoluuloton kulinaristi, sillä luomuruokaan totuttuaan ei kyllä helposti halua tavalliseen vaihtaa! Silti kirjan esittelemät ruuat ovat hyvin yksinkertaisia, konstailemattomia ja sopivat hyvin jokaisen kotikeittiöön. Lisäksi ne ovat nopeita valmistaa. Aikahan on monesti lapsiperheessä juuri se kynnyskysymys eineksen ja kotiruuan välillä.

Reseptejä kirjassa on yli 100! Takakansi kertoo, että ne on suunniteltu sopimaan perheisiin, joissa on vauvoja ja/tai pieniä lapsia. Itse uskaltaisin sanoa, että tämä kirja sopii kyllä ihan kenelle tahansa, joka haluaa lautaselleen terveellistä, herkullista ja värikästä ruokaa. Se kun ei katso ikää vaan asennetta!

Ihmettelen suuresti, jos joku jää vielä tämän jälkeen kaipaamaan markettien teollisia vauvan”ruoka”purkkeja!

Kirjan ensimmäiset kolmisenkymmentä sivua sisältävät niin vauvan ravitsemusoppia kuin yleistä tietoutta ruuasta. Enemmänkin olisin mielelläni lukenut, sillä kirja on kirjoitettu varsin sujuvasti.

Yhden ainoan vian voin kirjassa sanoa olevan, mutta se lienee vika, joka on kaikissa hyvissä keittokirjoissa: reseptejä on liian vähän!!!

Mukava oli huomata, että kirjan rinnalle on noussut myös blogi http://luomuruokaalapselle.blogspot.com/ jossa luvataan lisää reseptejä arjen kanssa painiville vanhemmille. Niitä innolla odottaen!


shopify analytics ecommerce