Avainsana-arkisto: Kierrätys

Eloa muuttoauton ja remontin keskellä

Vaikka emme olekaan muuttamassa mihinkään, niin muuttoauto kuitenkin hurautti meille pihaan viime perjantaina. Remontti oli onneksi saatu jo siihen vaiheeseen, että pystyttiin pysymään aikataulussa ja osaavat sekä huolelliset muuttomiehet toivat veljeni keittiöstä vähän kaikenlaista kampetta.

Eloa muuttoauton ja remontin keskellä

Odotetuin oli varmaankin kylmiöpakastin Huurre, joka muutti leipomooni yhdessä veljeni vanhan arkkupakastimen kanssa. Ensi kuun puolella meille muuttaa myös veljeni vanha uuni ja leipomoni onkin sitten jo melkein täydellinen! Se juokseva vesi vielä uupuu, mutta niin saa ollakin. Ei se vesipiste nyt sentään niin kaukana ole kakkoskeittiöstämme!

Oli muuten aika mahtavaa katsella, kun jättiläismäinen kylmiöpakastin kulki muuttomiesten hellässä huomassa melkein höyhenenkeveästi pakoilleen! Meillä kun oli yhä tuoreessa muistissa parin vuoden takainen ruljanssi, jolloin raahasimme sisään kolmeen pekkaan silloin hankkimamme Bekon, joka edelleen on aivan mahtava kapistus, mutta tolkuttoman painava. Itse asiassa niin painava ja hankala kuljettaa, että jos sitä ikinä pitää uudelleen mihinkään siirtää maksamme siitä ilomielin!

kuva_huurrre

Pakkaamista riitti viime viikolla ja ennen sitäkin, sillä remontti vaati tilaa ja purettava vaatehuonekin oli tyhjennettävä. Tosin tila ei ole ollut vuosiin vaatehuoneena vaan ensin esikouluna ja sitten ompelimona ja sitten sekä ompelimona sekä leipomon jatkeena, kun säilytystilaa tarvitttiin vähän lisää silläkin puolella. No, nyt ei ole enää vaatehuonetta tai mitään muutakaan vaan yksi hyvän kokoinen tila, jossa mahtuu puuhailemaan vaikka mitä!

Vielä on remontin rippeitä jäljellä tässäkin tilassa eikä mieheni jo kolmatta kuukautta jatkunut työmatka ainakaan nopeuta asioita. Viikonlopuiksi hän onneksi on päässyt yleensä kotiin ja ne ovatkin sitten olleet yleensä hyvin työntäyteisiä. Sekä remontti, että palkkatyö ovat pitäneet kiireisinä silloin. Hyvä kuitenkin, että on töitä.

Leipomo alkaa tosiaan olla kohta puoliin valmis. Kierrätys on ollut isossa osassa kaikkea, mitä olemme tehneet, mutta toki joitain uusiakin asioita olemme joutuneet hankkimaan, jotta asiat ovat sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja että lopputulos olisi kaikinpuolin hyvä ja toimiva.

kuva_vuokia

Vielä tarvitsee tilaa viimeistellä listoilla, pikkuisen näyttää maalipensseliä ja asentaa matot takaisin pakoilleen ja muutenkin hoitaa kaikki kohdat loppuun, mutta uskoisin, että pian voimme heittää hyvästit tälle remontille ja siirtyä taas takapihan aidan pariin. Etenkin, kun työmatkatkin pikapuoliin olisivat mitä todennäköisimmin hellittämässä niin aikaa vapautuisi kodin isoille projekteille huomattavasti paremmin ja talokin saataisiin taas järjestykseen kaiken kaaoksen jälkeen. Tavarakasoja ovat isoja ja niitä on useassa paikassa ja olo on kuin todella olisi jonnekin muuttamassa! Onneksi ei kuitenkaan tarvitse. Riittävästi on ollut tässäkin pakkaamisessa ja purkamisessa ja on yhä.  Näissä tunnelmissa aloitellaan tätä uuttakin viikkoa. 🙂


shopify analytics ecommerce


Leipomoremontti alkoi taas

Viikonloppuna aloitimme uuden remontin. Alun perin ei ollut tarkoitus tänä kesänä tällaista aloitella vaan olimme ajatelleet, että nyt vielä hetken jäissä oleva aitaprojekti saisi katon maalauksen ohessa riittää tälle kesälle. No, toisin kävi, vaikka leipomo olikin vasta vähän aikaa sitten saanut monia parannuksia. Nyt niitä tulisi roppakaupalla lisää!

Muutama viikko sitten selvisi, että veljeni tekisi tänä kesänä keittiöremontin ja selvisi myös, että häneltä saisimme ison kasan varsin käypää tavaraa. Kodinkoneitakin olisi tarjolla eli meille olisi nyt muuttamassa ainakin kylmiö/pakastin, arkkupakastin, uuni sekä tiskikone. Tiskikonetta ei tässä talossa olekaan näkynyt sitten vuoden 2009, jollen ihan väärin muista. Kauan siitä joka tapauksessa on.

Leipomoremontti alkoi taas

Kylmiö on ihana lisä meidän kodinkoneisiimme. Tämän jälkeen meillä voisi olla paremmin tilaa itsetehdyille hilloille ja muille herkuille. Puutarhan satoa on heti helpompi säilöä.

Uuni taas on sellainen, jota olen toivonut keittiön rinnalla toimivaan leipomooni varmaan niin kauan kuin kyseinen tila on ollut olemassa. Uunin jälkeen ei enää tarvitse juosta pientä portaikkoa edes takaisin peltien kanssa keittiön ja leipomon väliä!

No, jotta nämä kaikki ihanuudet saatiin mahtumaan hyvin ja järkevästi taloon, piti tehdä muutama muutos ja se muutos aloitettiin ihan kunnolla nyt viikonloppuna vaikka jo aikaisemmin siirreltiin jo olemassa olevassa leipomo osassa kaappeja ja sen sellaista, jotta saatiin suunnitelmat alkuun.

kuva_remontti03

Muutos tarkoittikin sitä, että meidän piti purkaa yksi seinä – onneksi veljenikin tuli avuksi ja homma sujui varin joutuisasti.

Tila, joka alun perin oli mukavan kokoinen vaatehuone, ja on toiminut meillä vuosien varrella niin esikouluna kuin ompelimonakin, muuttuu nyt osaksi leipomoa ja saa sisäänsä hiukan erilaista tavaraa. Parasta on sekin, että saan tilaan taas toimimaan työpöydänkin ja tietokoneelle tulee ihan vakipaikka. Nyt olenkin siirtyillyt ympäri taloa läppäri kainalossa.

Hetki menee vielä, että saadaan kaikki valmiiksi ja veljeni keittiöstä tipahtelee näin ensi alkuun pieniä palasia meille päin, kunnes sitten ennen juhannusta olisi tarkoitus saada se isompi ja lopullinen kuorma.

Maltan tuskin odottaa, sillä tämä laajennus muuttaa ja helpottaa arkea todella hurjasti!


shopify analytics


Autotallin raivausta

Autotallin raivaus alkoi muutama päivä sitten. Se onkin ollut jo pitkään todella kamalassa kunnossa, kun sinne on heitelty sisään milloin mitäkin ja tavaraa oli oikeasti jo aivan liikaa. Piti siis normaalin siivouksen lisäksi päättää, mitä heitetään pois, sillä kaikki tavarat eivät yksinkertaisesti voineet enää sinne takaisin päätyä tai autotallin työpöydälle ei mahtuisi tekemään enää yhtään mitään ikinä. Olimme jo kovasti kaivanneet mahdollisuutta autotallin työpöydän käyttöön.

Autotallin raivausta

 

Pari päivää vierähti lajitellessa kaikensortin remonttikampetta ja löytyipä autotallin uumenista myös ovi, joka oli otettu pois paikoiltaan. Sen tilalle oli jo reilu vuosi laitettu paljeovi, jotta säästettiin tilaa ja saatiin uudet ratkaisut ”leipomossani” toimimaan. Ratkaisu on ollut varsin hyvä, mutta valitettavasti sitä samaa ei voinut sanoa vanhan oven säilytyksestä. Ovi vei tilaa autotallissa aivan tokuttomasti ja tulimme nyt siihen tulokseen, että emme sitä enää säästä vaan se saa lähteä kohti oikeaa jätepistettä kaatopaikalla. Vähän kirpaisee hukata hyvää tavaraa, mutta niin se on, ettei kaikkea voi eikä pidäkään säästää – paitsi jos nauttii siitä, että talon joka nurkka on väärällään tavaraa. Itse ainakin pidän enemmän siitä, että ympärillä on myös tilaa eikä tarvitse kompastella tavaroihin ja huonekaluihin. Liika tavara tuntuu kamalalta ja siivoaminenkin helpottuu, kun tavaraoiden välissä mahtuu heiluttelemaan niin imuria kuin moppiakin.

Myönnettävä kuitenkin on, että meilläkin sitä tavaraa on aivan liikaa. Ei kuitenkaan kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi vaatteita meillä ei ole paljon tai liikaa kuten monessa nykyperheessä tuntuu olevan.

Meillä ylimääräinen tavara onkin enemmän sellaista ”tällä-voisi-vielä-joskus-ehkä-tehdä-jotain” tavaraa. Sitä on kertynyt mummini kuolinpesästä, isäni muutosta, veljeni muutosta, omista remonteista ja ties mistä muualta. Olenkin sanonut jo useamman vuoden ajan, että nyt ei kenenkään sovi hetkeen aikaan muuttaa tai kuolla tai me emme ehdi setviä autotalliamme ikinä. No, ihmiset ovat kiitettävästi noudattaneet tätä toivomusta. 😀

Hetki pitää vielä puurtaa, jotta saadaan asiat päätökseen, mutta kaatopaikkakuorman  kasvaessa alkaa tilanne näyttää hetki hetkeltä valoisammalta.  Tai siis eihän enää pidä puhua kaatopaikasta vaan jäteasemasta, jossa kaikki lajitellaan oikeisiin lokosiin eikä vain heitetä isoon kasaan niin kuin muistan lapsuudessani tehdyn, kun käytiin kaatopaikalla viemässä lasti. Niin ne asiat ovat menneet eteenpäin ja lokkejakaan ei noilla jäteasemilla näe kuten näki lapsuuteni aikaisilla kaatopaikoilla. Kiva niin.

Autollista löytyi myös vajaita purkkeja ties mitä aineita. Osa oli kuivunut ja kelpasi sitten sekajätteeksi, mutta osa pitää kiikuttaa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen, koska sisus on haitallista eikä sitä saa hävittää tavallisen kotitalousjätteen seassa. Onneksi jäteasemalla on näillekin oma piste ja ne saa kiikuttaa sinne ihan ilman maksua. 🙂 Aika harva asia nykymaailmassa on ilmaista – hyvä, että tämä on, sillä pelkäänpä, että ympäristölle haitallisia aineita, energiansäästölamppuja yms. päätyisi luontoon muuten entistäkin enemmän.

Kaikki esiin kaivamamme tavara ei onneksi päätynyt jäteasemalle vaan osa sujahti Fidaan ja joitain päätyi UFFin laatikoihin. Alkoi tuntua olo paremmalta. Viikonloppuna jatketaan ja lisätään tuota onnellisuuden tunnetta.

Liika tavara sen sijaan ei tee ketään onnelliseksi.


web counter


Lukusoppi Kouvolassa

lukusoppi antikvariaattiAntikvariaatit ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja niistä on tullut yksi jos toinenkin ihanuus löydettyä.

Toki uuden uutukainen kirja on ihana myöskin, mutta niitä vanhoja kirjoja ei pahemmin uutena löydä. Joskus jos on oikein hyvä tuuri saattaa kuitenkin ihka tavallisestakin antikvariaatista löytää sellaisen ihmeellisen upeassa kunnossa olevan kappaleen jostain vanhasta ihanuudesta.

Varmaan mieleenpainuvin löytö oli Maailman Historia, jonka ensimmäinen osa oli painettu jo 1914. Sarjassa oli 6 osaa, joista pari piti käyttää kirjansitojan hellässä huomassa, Sen löysin joskus kauan sitten tuusulalaisesta pienestä antikvariaatista, jota ei enää edes silloisessa muodossa ole olemassa.

Nykyisin suosikki antikvariaatti on ehdottomasti Kouvolan Lukusoppi, josta olen onnistunut löytämään yhden jos toisenkin kohtalaisen vanhan keittokirjan.

Keittokirjat ovatkin yksi niistä kohteista, joita aina etsin antikvariaateissa käydessäni. Vanhat keittokirjat ovat jotenkin hellyyttäviä vanhoine sanoineen ja sitäkin vanhempine kuvineen – jos kuvia nyt ylipäätään sattuu olemaan. Vanhoissa keittokirjoissa niitä ei nimittäin pahemmin ole! Mutta kukapa ei rakastuisi kirjaan, jossa voikin pestään ja jauhoista siivilöidään pois roskat ja kivet!

Kouvolan Lukusoppiin minut tutustutti aviomieheni jo reilut 10 vuotta sitten. Hänkin sattuu pitämään kirjoista, vaikka keittokirjat jättääkin rauhaan. Lukusopin pitäjä on käynyt tutuksi jo koko perheellemme pienimmäistä myöden, sillä lähes aina Kouvolan suunnalla käydessämme poikkeamme pikkuiseen, vanhoilta kirjoilta tuoksuvaan kauppaan.

Lapset penkovat yleensä taskukirjoja matkalukemiseksi ja itse etsin muutamaa kaipaamaani nidettä sekä tietenkin niitä keittokirjoja. Viimeksi löysin Kainuun Leipä-nimisen kirjan, joka välittömästi muutti asumaan meille. Kirja ei ole todella vanha, mutta riittävän vanha, jotta siinä on oikeita reseptejä eikä sellaisia, joissa avataan pussi herne-maissi-paprikaa ja sekoitetaan se pakasteallas perunasuikaleiden kanssa kattilassa, jossa oleva kuumennettu vesi on todennäköisesti sekin ostettu kaupasta. No, ei ehkä ihan, mutta idea kävi varmasti selväksi. Vanhoissa keittokirjoissa on oikeita reseptejä ja oikeaa ruokaa.

Lahjakas-lahjapakkaus

lahjakasLahjojen paketointi voi olla tuskaa tai sitten ei. Joka tapauksessa ainakin itselläni on päänvaivaa aiheuttanut se, että en millään haluaisi tehdä roskavuorta lahjapapereilla. Silti, joka vuosi lahjapaperia tulee heitettyä metreittäin roskiin. Lahjapaperi on siitäkin syystä inhaa, että se ei kelpaa kierrätykseen vaan se laitetaan joko energiajakeeksi tai sekajätteen joukkoon. Vaihtoehto olisi varsin tervetullut

Mieheni lapsuudenkodissa lahjapaperit ja -narut kierrätettiin ja kierrätetään edelleen. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että paketit avataan nätisti eikä repimällä ja riipimällä. Lahjanarujen rullaminen onkin jollain tapaa yhteisöllinen asia heidän perheessään, ja jokainen pääsee siihen joulun välipäivinä osallistumaan. Idea on hyvä, mutta kertaalleen käytetyyn paperiin ei ole aina mukava  kääriä pakettia, sillä paperi ei välttämättä etenkään muutaman käyttökerran jälkeen näytä aina kovin kauniilta. Taitokset ovat väärissä kohdissa ja teippikin on monesti jättänyt jälkensä paperiin. Oman perheen kesken tämä on kuitenkin varsin toimiva juttu ja säästää niin ympäristöä kuin rahaakin.

Mieheni ja minä päätimme jokunen vuosi sitten alkaa käyttää lahjakasseja. Paketointi ole helppoa ja nopeaa ja kassit sai hyvin sisäkkäin kaappiin säilöön. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että kaikki kassit eivät mene kovinkaan pieneen tilaan ja kassien liimaukset alkavat jossain vaiheessa pettää. Uudestaan niitä toki sopii liimata. Yksi ongelma on myös se, että lahjakassin saa nopeasti auki eikä lahja ole pitkään piilossa. Avaaminen on turhan helppoa ja nopeaa. Lahjapaperi säilyttää salaisuuden hetken pidempään. Tätä ajatusta veljeni tapasi noudattaa monesti lapsuudessamme (ja välillä sen jälkeenkin)  paketoidessaan minulle lahjaa. Paketti oli saanut ympärilleen yhden jos toisenkin paperi kerroksen ja välillä muutaman ylimääräisen kierroksen teippiäkin. 😀 Ei ehkä ekologista, mutta hauska ja lämmin muisto. 😀

Paketointi on osa lahjaa ja joissain kulttuureissa hyvinkin iso osa koko lahjanantoprosessia.  Itse olen kasvanut siinä uskossa, että kääreen pitäisi olla myös kaunis eikä vain peittää varsinaista lahjaa.

Näiden aatoksien myötä ihastuin Hyvinvoinnin tavaratalon  myymään *Lahjakas-lahjapakkaukseen.* Se vaikuttaa kestävältä, ekologiselta, menee pieneen tilaan ja paketin saa paketoitua hiukan normaalin paperin tapaan. Se valmistetaan käytöstä poistetuista mainosbanderolleista. lahjakasta on kahta kokoa: pienempi 32 x 28 cm ja isompi 47 x 42 cm. Aika hyvät koot! Tässä voisi olla kestävä ja ekologinen lahjapakkaus ratkaisu!

Ja samalla mietin kuinka näitä saisi tehtyä myös itse… joskus olen kankaasta lahja”paperia” tehnytkin ja se oli varsin toimiva juttu. Energiaa näiden tekemiseen ehkä olisi, mutta se aika.

Lahjakkaan hauska puoli on myös mukana tuleva kortti, jossa on ”10 kertaa paikka päivämäärälle, ”Sinulle” ja ”Minulta”. Näin Lahjakas kiertää juhlasta juhlaan ja kerää itselleen historian vierailuistaan eri kodeissa.”

Ihana idea, joka luo muistoja joulu joulun jälkeen! Lahjapakkauksen valmistaa Sallan paja Paimiossa.


shopify analytics ecommerce


Joukkotuho

Montako kodinkonetta voi mennä rikki vajaan puolen vuoden aikana? Siinä kysymys, johon meidän taloudessa on liiankin hyvä vastaus. Tällä hetkellä saldo on seitsemän kappaletta.

Meille on hyvin lyhyessä ajassa kotiutunut uudet versiot liedestä, pesukoneesta, jääkaappi/pakastimesta, arkkupakastimesta sekä jääkaapista. Niin ja kahvinkeitin!

Kellarin puute on jälleen nostanut päätään. Kuinka paljon sähköä säästäisikään, jos olisi kellari! Mutta kellaria ei ole. Muutama vuosi sitten maakellarin rakentamista vielä harkittiin, mutta harkinta-asteelle se sitten jäi. Ja tämä taitaa olla ihan pysyvä olotila. Onneksi on nyt uudet kodinkoneet, jotka toivottavasti potkuttelevat  monen monituista vuotta eivätkä hajoa kaikki yhtäaikaa. Toisaalta mikäpä nykyään kestäisi… Ja hassuinta on, että niin paljon puhutaan kierrättämisestä ja  säätämisestä, mutta sitten mitään ei kuitenkaan kannatakorjata! Mitä oikeastaan tarkoittaa, ettei kannata korjata? Olen huomannut, että sillä ei ole loppujen lopuksi mitään tekemistä sillä, millainen osa johonkin tarvittaisiin ja olisiko sen vaihtaminen yksinkertaista vai ei. Lopujen lopuksi kaikki mitataan aina rahassa. Jokin osa on niin kallis, että sitä ei kannata hankkia, koska uuden ostaminen on halvempaa tai osa on ainakin niin lähellä uuden laitteen hintaa, että ei ole mitään järkeä ostaa uutta osaa vanhaan laitteeseen, josta sitten kohta hajoaa jotain muuta.

Mutta miksi on tehty niin, että osat ovat niin kalliita? Eikö olisi järkevää vaihtaa jokin osa ja pidentää kodinkoneen käyttöikää? Eikö sillä tavalla kuluisi vähemmän materiaalia? Tarvitsisi valmistaa vähemmän tavaroita alusta asti? Kummalliseksi on maailma mennyt.

No, tämä lienee se hetki, jolloin ollaan iloisia siitä, että on uudet, toimivat kodinkoneet. Surullinen näky takapihalla ei paljon kuitenkaan  hymyilytä. Onneksi nuo eivät tuossa enää kauan loju. Lumien nyt mentyä olisi tarkoitus viedä kaikki kierrätykseen ja laittaa piste tälle episodille elämässä ainakin hetkeksi. Voihan olla, että huomenna hajoaa taas jotain.