Avainsana-arkisto: Ihanat asiat

Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin

Hetkiä kasvihuoneessa kera TennysoninPitkästä aikaa oli paikallaan pieni hidastaminen ja niinpä eilen hiivin omin päin kasvihuoneeseen, istuin puutarhakeinuun ja nostin jalkani ylös. Seuraksi valitsin tällä kertaa Lord Alfred Tennysonin Poems vol. 1. Edelleenkin harmittaa, että Poems vol. 2 ei ole koskaan tullut yhdessäkään antikvariaatissa vastaan. No, ehkä se vielä joskus tulee. Tylsäähän se olisi, jos kaiken löytäisi ja saisi heti. Monesti  etsiminen ja sitten joskus se riemu, joka löytämisestä tulee ovat isossa osassa nekin.

Ykkösosan löytämisestä on aikaa jo varmaan reilu parikymmentä vuotta. Siltikään en ole lakannut toivomasta, että joskus vielä löydän sen toisenkin osan. Hauskaa on, että ykkösosassa on sisällysluettelo myös tuolla kakkoselle ja siitäpä tiedän, että tuo toinen nide sisältää yli 450 sivua, lisää runoja kuningas Arthurista ja hänen ritareistaan sekä paljon muuta. Myönnettävä on, että  pikku hiljaa soisin löytäväni tuon toisen opuksen. Jokin raja se kärsivällisyydelläkin on. 🙂

Rakastan vanhan paperin tuntua sormissani, kun selaan kirjaa. Tuoksu on ihana eikä samanlaista tuoksua ole uusissa kirjoissa, jotka ovat jotenkin persoonattomia verrattuna vanhoihin painoksiin. Vanhan kirjan tuoksu on kotoinen, rauhoittava ja jotain jota ei ihan täydellisesti voi sanoin kuvata. Vaikka kuinka yritän, jää aina puuttumaan jokin vivahde. Vanhan kirjan tuoksu pitää kokea itse.

Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin

Kyseinen opus on seurannut minua ison osa elämästäni. Vuosien ajan se tapasi olla mukanani käsilaukussa ja niin monesti olen sen kaivanut esiin milloin missäkin. Muutamat viime vuodet se on kuitenkin nököttänyt hyllyssä, sillä laukkuni on ollut liian täysi. Niinpä nyt olikin mitä parhain hetki avata tuo nuoruuteni lempiopus ja sujahtaa sen niin tuttuun maailmaan.

Vaikka olenkin jokaisen runon siitä lukenut niin tapaan palata lukemaan muutamaa aina uudelleen ja uudelleen. Yksi lempirunojani on The Lady of Shalott. Osaan sen ulkoa, mutta silti haluan lukea sen juuri tästä vihreäkantisesta kirjasta enkä vain lausua päässäni. Rakastan runon rivejä ja tunnelmaa. Painojälkeä, joka tuntuu himpun verran karhealta sormien alla. Ajan patinoimaa paperia. Sivujen pehmeyttä, kansien karheutta. Paketti on täydellinen.

Kirjasta löytyy edellisen omistajan merkintöjä. Etukannen mukaan hän on ollut nimeltään Saara Ingerö ja käsialasta päätellen merkinnät ovat hänen eivätkä jonkun muun. Myös lempirunostani noita merkintöjä löytyy – ehkä meillä on ollut sama lempiruno tai sitten ei. Tuntuu kuitenkin mukavalta, että kirja on ollut pidetty ennen kuin se tuli minulle. Kirja oli ja on yhä ihan hyvässä kunnossa, mutta jo löytäessäni sen näin, että sivuja oli luettu moneen kertaan. Ehkäpä neiti tai rouva Ingerökin on istunut kesäpäivänä keinussa, lukenut runoja ja haaveillut – hukkunut hetkeksi maailmaan, jota ei enää ole.

Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin


shopify analytics ecommerce tracking


Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Antikvariaatti Tessin löysimme jokunen viikko sitten ihan vahingossa. Meille aikuisille antikvariaatin antimet mahdollistivat lapsuudenlukukokemuksen täydellistymisen. Mieheni ja minä olimme molemmat lukeneet Taru Sormusten Herra-sarjakuvan vain osittain. Itse muistelen lukeneeni siitä kaksi osaa ja hän kertoi lukeneensa vain yhden. No, nyt meillä on käsissämme kaikki kolme osaa ja saimme ne sopuhintaan. Nyt kun vielä jossain myytäisiin aikaa, että ehtisin lukea kaikki kolme albumia putkeen. 😀

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Viime viikolla kävimme lasten kanssa pienellä pyrähdyksellä kaupungissa. Suuntasimme taas Espooseen,  sillä Mikael ja Rasmus olivat toivoneet saavansa ”uusia” taskareita sekä Roope-setiä. Tiesimme, että Antikvariaatti Tessi olisi vastaus tähän kaipuuseen.  Tessi sijaitsee Tapiolassa Kino Tapiolan läheisyydessä. Ja onpa siinä muuten vieressä myös herkullinen turkkilainen ravintola Kilim.

Antikvariaatti Tessi on iloisen yllättävä ja valikoima laaja. Asiakaspalvelu hyvää ja hymyssä suin tuotettua.

Monissa antikvariaateissa on tottunut siihen, että ovesta sisään astuttaessa aukenee pienehkö huone, joka on sisustettu  hyllyillä, jotka on sijoitettu huoneen seinille tai sitten hyllyjä on vieri vieressä niin, että kulkeminenkin saattaa olla joskus hankalaa. Tessissä on tehty tämä kaikki paitsi, että kulkeminen ei ole hankalaa. Mutta sitten siihen varsinaiseen aarteeseen. Tessissä on myös alakerta ja ISO sellainen! Siellä on varmasti kirjoja jokaiselta kirjailijalta, joka vain on koskaan kynänsä paperiin laittanut! Itse pidin erityisesti aika upeasta keittokirjavalikoimasta ja löytyipä sieltä kotiin vieminen äidillenikin. Tessin erikoisuus on ehkä se, että kirjojen hinnat onkin merkattu takasivulle eikä etusivulle niin kuin oikeastaan kaikissa muissa antikvariaateissa, joissa olen käynyt.

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Valikoiman laajuus hämmästytti myös lapsemme ja vanhin poikamme kajauttikin ilmoille sellaisen kommentin, että myös antikvariaatin pitäjää hiukan hymyilytti. ”Voi pyhä Sylvi”-huudahdusta ei ehkä ihan joka päivä kuule pojalta, joka seisoo täyden taskarihyllyn edessä. 😀

Aikaa antikvariaatissa kului hyvä tovi, sillä Mikael ja Rasmus selasivat pikkuveljensä avustuksella valikoiman aika antaumuksella läpi. Pojat löysivät ilokseen ison kasan uutta luettavaa ja tuumivatkin, että nyt isin piti rakentaa lisää taskarihyllyä, sillä nykyiset eivät enää vanhaan pieneen hyllypätkään mahdu. No, onneksi on vielä seinätilaa hyllyille, jotka isi tekee mittatilaustyönä, jotta niihin mahtuu mahdollisimman monta taskaria ja Roope-setää eikä yhtään seinätilaa mene hukkaan.

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Päivän kruunasi vielä Vantaan IKEAssa syödyt luomuiset tomaatti-juusto calzonet. Kotimatkalla pojat tuumivatkin, että oli koko kesän paras päivä! Nykypäivänä voi olla yllätys, että lapsi todella on tyytyväinen siihen, että saa muutaman Aku Ankan taskukirjan tai Roope-sedän.

Ehkäpä me aikuiset vain kuvittelemme, että lasten mielestä kesälomajuttujen pitää olla jotain suurta ja ihmeellistä – tai ainakin vähintään huvipuistoreissu, johon siihenkin uppoaa lapsiperheellä pieni omaisuus.

Pienelläkin rahalla saa aikaan iloa ja elämyksiä ja mikä tärkeintä – sitä ihanaa yhdessäoloa.



create counter


Pikku Tiikeri tapasi Apsi-apinan

Pikku Tiikeri tapasi Apsi-apinan

Jotkut lukijoista muistavat Kodin Terran kevätmessuilla sattuneen ikävän tapahtuman, joka oli suuri pettymys Kasperille.  Kodin Terrasta oltiin meihin yhteydessä ja tarjottiin mahdollisuutta tavata Apsi. Tapaaminen olisi onnistunut vaikka meillä kotona! Aika mahtava tapa huomioida lapsi! Monen asian vuoksi kuitenkin päädytiin siihen, että kipittelimme itse Kodin Terralle Apsia tapaamaan ja tänä aamuna pääsi Kasper näkemään ihastelemansa Apsi-apinan.

Useampi päivä ennen tapaamista napittelimme jo tabletilta Apsin kuvia ja Kasper oli varsin hymyileväinen niitä katsellessaan ja tulipa hän monesti pyytämäänkin, että katsoisimme niitä uudelleen. Apsin hymy toi hymyn myös Kasperille. 🙂

Tapaamispäivän aamuna Kasper muisti heti silmät avattuaan, että menemme katsomaan Apsia. Sekin kertonee jotain siitä, kuinka iso asia se hänelle oli. Koko automatkan Terralle Kasper sanoi ”Äppi” ja viittoi kauppa-sanaa. Hän tiesi, että näkisimme Apsin siellä kaupassa, jossa on paljon kasveja.

Heti kauppaan päästyämme oli pikkuisen ilme keskittynyt ja silmät liikkuivat paikasta toiseen Apsia etsien. Näki, että häntä jännitti kovasti ja kun Apsi sitten tapsutteli apsimaiseen tapaansa paikalle oli Kasper iloisen hämmästynyt. Tilanne oli hyvin jännittävä ja ensimmäisen hämmästyksen jälkeen ei Kasperista lähtenyt sen paremmin ääntä kuin ilmeitäkään ja viittomatkin katosivat käytöstä. Piti keskittyä jännittämiseen. Kasper pääsi istumaan Apsin syliin ja nappasimme muistoksi pari kuvaa, jotka laitetaan muistoksi Kasperin omaan albumiin.

Kasper sai Apsilta ilmapalloista tehtyjä hahmoja. Koiran, kissan ja kukan, joista kukka oli ehdoton suosikki. Hän kantoikin sitä koko sen ajan kun kaupassa olimme ja siinä taimien välissä kävellessämme saimme kuulla yhtäkkiä jotain mahdottoman kaunista. Pieni hiljainen ääni kuiskasi ”kukka” ja sitten vielä uudestaan kuin makustellakseen uutta sanaa. Koko ajan hiukan kovempaa, kunnes alun kuiskaus oli muuttunut ihan normaaliksi puheääneksi. Piti käydä ihan infopisteellä kertomassa asiasta ja pyytää välittämään se Apsillekin kiitoksien kera.  Uusi sana ei ole ihan pieni asia.

Pikku Tiikeri tapasi Apsi-apinan

Automatkalla alkoi ihan itkettää, kun pikkuinen osoitteli auton ikkunasta ulos, sanoi ainakin sata kertaa ”Äppi” ja ”kukka”. Kun kysyin antoiko Apsi Kasperille kukan sain vastaukseksi suloisen hymyn – juuri sellaisen, joka rytistää nenän tuhannelle myttyrälle ja samaan aikaan kurkusta kuplii ilmoille suloinen kiherrys.

Ei kulunut kauaakaan kun pikkuinen nukahti, sillä aamusta asti alkanut jännitys oli käynyt voimille. Eikä uuden sanan oppiminen sekään ole ihan pikkujuttu. 🙂

Vielä kotonakin Kasper jatkoi kukan kantamista, näytti sitä veljilleen samalla, kun selitti ääntein ja viittomin, missä oli käynyt ja mitä oli tapahtunut.

Saattaa olla, että tämä päivä on Kasperin tähän astisen elämän ihmeellisin.

Lämmin kiitos vielä tätäkin kautta Kodin Terralle ja Apsille Kasperin ilahduttamisesta.

kuva_apsiapina3

shopify analytics ecommerce tracking


Lähi & Luomuruokamessut Helsingissä

En tiedä miten muualla, mutta meillä on viime viikot odotettu Lähi & Luomuruokamessuja ja vieläkin enemmän sen jälkeen, kun sain tiedon, että saan messuille bloggaajapassin! Voi sitä ilon määrää, kun sähköpostin sain luettua!

Olen jo selannut kaikki näytteilleasettajat ja pohtinut, mitä kaikkea haluan messuilla ehdottomasti nähdä. Listasta tuli ihan kiitettävän pitkä. Tällä hetkellä ehkä eniten odotan pääseväni katsomaanVavesaaren Tilan tuotteita, sillä jouluna herkuttelimme heidän marmeladeillaan ja täytyy sanoa, että olivat ihan jotain muuta kuin perinteiset Vihreät kuulat ja kumppanit! Pahoittelut Fazerin suuntaan, mutta oikeat aineet maistuvat – niin, ne maistuivat oikeilta.

Vavesaaren Tilan marmeladi maistui siltä kuin pitikin eli meidän tapauksessamme makuina olivat puolukka ja tyrni. Molemmat olivat juuri sen makuisia kuin pitkin, maun tunnisti ja se oli oikea, pakkaukseen leikatut palat sopivan pieniä ja oi, niin suloisen pehmeitä. Elän toivossa, että messuilta voin ostaa marmeladeja uudelleen, sillä makumuistot kaipaavat uudistamista ja olisi ihana taas herkutella!

Messuilla on  samaan aikaan myös Kevätmessut sekä Vuoden Kokki- kilpailu. Molemmat tapahtumat kiinnostavat myöskin ja luulenpa, että tulen viihtymään messuilla vallan mainiosti!

Messuihin liittyen käynnistyy blogin historian toinen arvonta. Voittona kaksi lippua, jotka sain bloggaajapassin lisäksi. Samalla lipulla pääset siis tutustumaan viiteen  tapahtumaan: Kevät puutarha, OmaKoti, OmaMökki, Sisusta! sekä Luomu & Lähiruokamessu.

Olkoon tämä toinen arvonta myös uuden ajan alku, sillä kevään aikana blogissa tulee tapahtumaan isoja mullistuksia. 

1. Jätä kommentti tämän postauksen kommenttiboksiin ja voit voittaa omaksesi kaksi lippua Kevätmessuille.
2. Arvonta suoritetaan 16.3, jotta voittaja ehditään vielä tavoittaa ja liput postittaa.
3. Mikäli voittajaa ei tavoiteta viimeistään 18.3 arvotaan uusi voittaja, jotta liput eivät jää käyttämättä.

Kuvat: Messukeskuksen kuva- ja logopankki

Ravintola Pikku Buddha

Isoveljeni vei äitini ja minut syömään. Hän tekee sen muutaman kerran vuodessa ja nuo päivät ovat minulle vapaapäiviä tai ainakin melkein. Tällä kertaa lapset soittivat vain 6 kertaa ollessani vajaat 5 tuntia poissa. 😀

Päätimme vierailla Keravalle viime vuonna avattussa nepalilaisessa ravintola Pikku Buddhassa. Moni tuttu on käynyt siellä useasti ja palaute ravintolasta onkin ollut hyvää ja ruoka herkullista. Asiakaspalvelu puolestaan moitteetonta. Samaan tuloseen tulin itsekin. Täällä käydään varmasti uudelleen!

Luomulaaksossakaan ei aina syödä luomua – etenkin ravintoloissa luomun saaminen ja geenimuuntelun välttäminen ovat hirveän vaikeita asioita elleivät osittain jopa mahdottomia. (Pikku Buddhan GM-vapaudesta minulla ei ole mitään tietoa.)

Lounasaikaan ravintolassa riittää vilskettä, mutta tila on silti ihmeen rauhallinen ja keskustelu sujuu helposti ilman häiriöitä. Lounasannos tuodaan pöytään ja siihen kuuluu lisäksi salaatti, keitto sekä jälkiruuaksi oli tällä kertaa mangolassia ja kahvia ja koska kahvia en ole edelleenkään oppinut juomaan lienee selvä, että minun valintani tulisi ehdottomasti olemaan mangolassi.

Ruoka oli muuten hyvää! Ja hienoa oli sekin, että se oli ensimmäinen ateria todella pitkään aikaan, kun sain syödä ilman, että kukaan  vaati huomiotani tai että ketään tarvitsi syöttää.  Rauhassa syöminen, aikuisten kesken jutustelu on sekin mukavaa. 🙂 Puhelimen laitoin kaukonäköisesti äänettömälle, sillä aikaisemmat poissaolokerrat kotoa ovat opettaneet, että asiaa tulee kummasti poissa ollessani eikä auta, vaikka isi kotona olisikin. Jotkin asiat ilmeisesti on vain pakko kysyä äidiltä. 😀 Lisäksi täytyy mainita, että en voi sietää sitä, että puhelimet pirisevät ravintoloissa.  Kyllä ruokailun ajan (ja pidempäänkin) voi olla tavoittamattomissa. Mitähän ihmiset sanoisivat, jos palattaisiin takaisin lankapuhelinaikaan….

Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin valitsemaan lounaslistalta numeron 6 eli ”Mixed Lunch” ja sain valita listalta annokseeni kahta eri ruokaa. Tällä tavalla pääsin mukavasti kokeilemaan eri makuja. Lampaasta olen aina pitänyt, joten ”Butter Lamb” oli valinta numero yksi ja kaveriksi päätin ottaa ”Malai Koftaa”, joka oli listan juustoinen kasvisvaihtoehto. Molemmat olivat hyviä, mutta ehdoton suosikkini oli tuo lampainen vaihtoehto. Juustoinen kasvipallura ei ole kuitenkaan ihan minun juttuni, vaikka ei se huonoa ollut. Jostain vain pitää enemmän kuin toisesta ja täytyy sanoa, että lammas on minulle sellainen herkku, että lautasella saa olla jotain todella ihmeellistä, että se päihittäisi minkään lampaan.

Ruokaa odotellessa haimme salaatin ja kasviskeiton. Minulle ei ole mitään tietoa, mitä keitto oli enkä muistanut siitä tarkemmin kysellä, kun pöytäkeskustelu vei huomioni, mutta hyvää se oli! Hetken päästä tuli pääruokakin ja sukelsimme syvemmälle nepalilaisten makujen maailmaan.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tyhjin vatsoin ei Pikku Buddhasta joudu lähtemään, vaikka jotkut jaksavatkin kritisoida seisovanpöydän puutetta lounasravintoloissa. Jos ruoka on hyvää, vaihtoehtoja mukavasti listassa ja annoskoko kohdallaan niin en jaksa kaivata seisovaapöytää. Tämä oli hyvä ja herkullinen kokemus. Ihan erikseen täytyy vielä mainita naan-leivästä, josta olen aina pitänyt ja jota voisin varmasti syödä ihan sellaisenaan, vaikka se kastikkeen kanssa onkin aivan taivaallinen herkku. Pitää ehkä harkita nepalilaisen ruuan päivää meille kotiin…

Mangolassi oli ruuan päälle tosi ihana lisä. Raikas, makeanhapan ja herkullinen. Tulin siihen tulokseen, että sitä täytyy kokeilla kotonakin ja siten myös lapset pääsevät sitä maistamaan.

Ihanan mangolassin jälkeen innostuimme avaamaan ruokalistan vielä kertaalleen jälkiruokien kohdalta, koska mieleen oli jäänyt kummittelemaan nepalilainen jäätelö, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä kulfi. Ihmiset taitavat yhdistää sen enimmäkseen Intiaan, mutta se on varsin suosittu siellä ja monessa muussakin maassa. Nepali sattuu olemaan yksi niistä. Kulfi siirtyi myös listalle ”pakko tehdä kotona lapsille jonain päivänä”. Se on ihanan kylmä yhdistelmä erilaisia pähkinöitä, manteleita ja vaikkapa kardemummaa tai kuivattuja hedelmiä. Se ei tunnu liian makealta, vaikka makea onkin. Kauniissa annoksessa oli ihana häivähdys ruusuvettäkin!

Päivä oli mukava. Oli hauskaa istua veljeni ja äitini kanssa pöytään, pysähtyä, nauttia herkullisesta ruuasta ja jutella mukavia. Tällaisia päiviä vain välillä tarvitsee.

Vastaanotto kotonakin oli onneksi erilainen kuin yleensä, kun  pienimmäinen ei tällä kertaa mököttänyt, kun tulin kotiin vaan juoksi iloisesti hymyillen vastaan ja likisti. Lopun päivää sitten suukoteltiinkiin kaikkien poissaolotuntien edestä.

Tehdään jotain hyvää

Joulu on jo melkein täällä ja monen mielessä pyörii taas  kysymykset joululahjoista. Kepa on kerännyt oivallisen listan meitä auttamaan! Kepan listaan pääset tästä.

Listalla oli paljon hyviä kohteita, joita olisi ihan ilo auttaa. Ja osa on sellaisia, joihin voi antaa ja saa vastalahjaksi hyvän mielen. Ei siis tarvitse ostaa mitään.  Joulupata on yksi tällainen ja kuuluu meidän perheemme perinteisiin. Lähes joka joulu olemme padalle menneet roposemme viemään ja välillä ovat lapset valinneet omista leluistaa jotain padalle vietäväksi. Minusta on hyvä oppia jo pienenä antamaan omistaan toisille. Maailmassa ei koskaan ole liikaa anteliaisuutta ja toivoisin, että olisi mahdollista ilahduttaa useampiakin kuin nyt voimme.

Kepan lista on todella pitkä ja varmasti jokaisen kukkarolle löytyy se sopiva vaihtoehto. Tehdään tänäkin jouluna hyvää ja saadaan samalla itselle iloinen ja hyvä mieli. Siinä on koko joulun ydin.