Avainsana-arkisto: Erityislapsi

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta

Aistihuoneremonttia on edennyt välillä tuskastuttavan hitaasti. Mieheni venyvät työpäivät, päivystykset ja työmatkat ovat tulleet useasti tielle ja vasta nyt alkaa huone olla valmis, vaikka valmistuminen oli suunnitelmissa ensin kesän kynnyksellä ja sitten koulujen alkuun mennessä. No, ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta nyt alkaa onneksi näyttää tilanne valoisammalta. Toiveissa olisi saada talon muutkin melkein valmiit kohteet loppuun, kuten vaikkapa keittiön oviaukko, johon meillä ei ollut ensin edes tarvittavia välineitä.

Pallomeripallojen kuivatusta ja aistihuoneen pallomeren testausta
Pallomeri on nyt melkein valmis. Pientä hienosäätöä vaaditaan, jotta pienehkö suunnitteluvirhe saadaan korjatuksi ja pallot eivät enää vuoda pois altaasta. Samalla saamme oikeastaan hauskan lisäosan pallomereen. Seinän läpällä suljettu reikä saa nimittäin oven ja sen saa sitten tarvittaessa auki ja pallomereen pääsee halutessaan ryömimään tunnelia pitkin, joka on siis oikeasti koirien agilityputki, mutta koska agilityputket olivat huomattavasti edullisempia kuin lasten terapiavälineet niin agility-osastolta tulin sitten välineen hankkineeksi. Sen verran on jo sitäkin testattu, että voi sanoa sen olevan varsin hyvä hankinta.

Pallomereen tulee kokonaisuudessaan 5000 palloa. Jokaisen pallon olen pessyt ennen kuin ne pallomereen päätyivät. En tiedä olisiko ollut varsinaisesti tarvetta sille, mutta ajatus tuntui mukavalta ja niinpä meillä on nyt pallomeressä jo 4000 putipuhdasta palloa ja viimeiset 1000 ovat vielä verkkopusseissa saunanlauteilla kuivumassa. Sauna onkin ollut jo jokusen päivän ajan pallomeripallojen kuivaamo ja saunaa ei ole saanut käyttää, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi muovipalloille.

pallomeri02

Ensimäiset testauksetkin on jo tehty ja pikkuisemme huusi heti 3000 pallon jälkeen ”Haluan hukkkua tuonne!” Ja tänä aamuna tyhjentäessäni uuden satsin palloja mereen hän aneli koiranpentukatseen kera ”Anna minun hukkua.” 😀

Selvää lienee, että pallomerta on odotettu ja tämän päiväiset pikakokeilut osoittivat, että kaikki lapset ovat pallomerestä yhtä innoissaan. Syyttä ei alunperin päätetty, että pallomerestä tulee syvä ja viimeisen 1000  pallon jälkeen korkeus pyörii melkein 60 cm korkeudella. Pallomeren levyes on n. 90 cm ja pituus vaihtelee reilusta metristä aina 140 cm saakka. Pallomereen mahtuu siis istumaan ja ”hukkumaan” ihan aikuinenkin. 😀

Syysloman loppu on jo käsillä ja meillä on mieheni kanssa toiveissa viettää hiukan yhteistä aikaa näiden kaikkien remonttipuuhien lomassa. Saa nähdä ehdimmekö kuitenkaan, sillä tarkoitus olisi saada viimeinen iso rutistus tehdyksi ja huone olisi sitten valmis – tosin liukumäki pitää vielä rakentaa, mutta en halua laskea sitä mukaan, sillä  se ei vaikuta huoneen käyttöön tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan huoneessa. Liukumäki on vain yksi niistä välineistä, jotka rakennamme itse.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen kirjoittamaan ja kertomaan teille kuvien kera, mitä kaikkea olemmekaan saaneet huoneeseen jo valmiiksi ja hankituksi. Yksi ihanuuksista on Riippumattojen maailman La Siesta Joki riippupussi, josta piakkoin juttua.

pallomeri03


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Katse ensi syksyssä

Koulut päättyivät viime viikolla ja Suvivirsi kajahti ilmoille. Se, jos mikä on selvä kesänmerkki, vaikka kurkuntaimet pitääkin yhä peitellä hallaharson alle nukkumaan.

Suvivirrestä huolimatta ei meillä  ehkä olla vielä ihan lomatunnelmissa, sillä nuorimmaisen puhe- ja SI-terapiat jatkuvat vielä  juhannukselle saakka ja aistihuoneen rakentaminen taitaa jatkua vielä hetken sen jälkeenkin. Jos ollaan ihan tarkkoja niin minun pitäisi olla siellä juuri nyt maalaamassa, mutta istunpa nyt kuitenkin tässä ja naputtelen postausta.

Katse ensi syksyssä

Vaiherikas kevät

Kevät oli meillä vaiherikasta aikaa ja söi voimia ja aikaa aikatavalla. Ensi vuoden koulusuunnitelmat olivat kovasti työn alla, sillä mm. koulukiusaaminen aiheutti jälleen isompia ongelmia tai oikeastaan se on aiheuttanut sitä koko ajan, sillä se ei ole koskaan varsinaisesti loppunut. Joskus se on ollut hiukan piilossa ja vaimeampana, mutta aina olemassa, hiljaa pinnan alla kiemurtaen ja nakertaen.

Kiusaamista on monenlaista ja osa siitä pysyy helposti hiukan piilossa ja peiteltynä, jos ei ole oikein tarkalla korvalla tilannetta kuulostele. Etenkin kun kiusattava pelkää, että aikuisten puuttuminen pahentaa tilannetta entisestään.

Nyt olimme  tulleet siihen pisteeseen, että emme enää halunneet jatkaa samaa tilannetta ja niinpä monen ajatuksen kautta päädyimme ainoaan mahdolliseen vaihtoehtoon niistä vaihtoehdoista, joita meidän oli mahdollista lapsellemme saada. Niinpä ensi keväänä meillä aloitellaan lukuvuotta uudessa koulussa.

Uusi koulukaan ei ole onneksi kaukana, vaikka matkaa vähän enemmän kertyykin. Onneksi kyseessä ei ole ekaluokkalainen, jolle matka saattaisi hiukan turhan pitkä olla. Kuljetusvaihtoehtojakin on käyty läpi ja suunnitelmia tehty eri tilanteiden varalle, jotta arki sitten sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, kun se taas elokuussa alkaa. Koulumatkaakin ehditään hyvin kesän mittaan yhdessä harjoitella.

lemmikit

Vaikea päätös

Myönnettävä on, että tehdessämme päätöstä meitä oikeasti hirvitti. Pohdimme ryhmääntymistä, kavereita, luokkaa, opettajia, koulumatkaa ja varmasti kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Sellaisiakin asioita, joilla ei oikeasti ollut edes merkitystä.

Konsultoimme lähestulkoon kaikkia lapsemme kanssa tekemisissä olevia aikuisia aina terapeuteista harrastusohjaajiin. Kuuntelimme toki myös lasta, hänen mielipidettään ja tuntemuksiaan asian suhteen, vaikka lapsi ei tällaista päätöstä teekään. Vastuu on aina vanhemmilla. Lopulta päätös syntyi.

Myönnettävä on sekin, että hetken pelkäsimme tehneemme huonon päätöksen, mutta vain hetken, sillä päätöksen myötä asian selvitessä ja varmistuessa saimme nähdä lapsessamme aika hurjan muutoksen.

Pitkään jatkunut kiukku alkoi hälvetä ja monikin asia helpottui. Kiukku tuntui alkavan laantua ja sen tilalle tuli ihmeellinen rauha, jollaista emme olleet sitten eskarin jälkeen nähneet. Se oli se sama rauha ja ilo, jota olimme nämä kaikki kouluvuodet kaivanneet ja luulleet, että se olisi iäksi menetetty. Olimme väärässä. Nyt olimme täysin varmoja, että koulunvaihdos oli ollut oikea päätös.

Ensi syksy

Ensi syksystä tulee erilainen ja vaikeuksiakin varmasti ilmenee, sillä onhan muutos suuri meille kaikille. Mutta ainakin tuolla muutoksella on hyvä alku. Sanoisin jopa, että paras mahdollinen.

Rauhallisuuden siemen, joka nyt pääsi taas valloilleen kuormittavasta kouluarjesta huolimatta kantaa pidemmälle kuin moni muu asia. Ja tärkeintä on, että nyt esiin noussut vanha, kaivattu olo lähtee lapsesta itsestään eikä tule ulkopuolelta.

Se on mahtava voimavara ensi vuotta ajatellen ja se toivottavasti jaksaa kannatella niiden vaikeidenkin hetkien ylitse.


web stats


Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Aistihuone on taas rakentunut lisää. Projekti tuntuu loputtomalta ja muutama mutkakin on jo kohdattu, mutta niistä onneksi selvittiin, kun muutettiin hiukan suunnitelmia. Saattaa olla, että lopputuloskin on oikeastaan parempi kuin mitä se olisi alkuperäisellä suunnitelmalla ollut.

Aistihuoneen oleskelunurkkaus saa muodon

Kuvan rakennelma tuli sille paikalle, jossa oli ennen sänky, jonka alle kaavailimme pallomerta. Sänky oli kuitenkin turhan suuri huoneeseen ja vei keinuilta tarvittavaa tilaa liiaksi. Mahtava pallomeri sen alle olisi kyllä tullut, mutta nyt täytyy tyytyä pienempään versioon, johon siihenkin saadaan kyllä uppoamaan varsin hyvä määrä palloja.

Alaosaan on siis tulossa jonkinlaiset seinät, jotta saadaan pallomeri aikaiseksi ja seiniin toivottavasti saadaan näppärät, tarvittaessa suljettavat reiät, jotta pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelinkautta. Ainakin minusta olisi valtavan hauskaa, jos tunnelista voisi sukeltaa suoraan pallomereen. Sehän voisi olla vedenalainen luola tai vaikka mitä muuta jännittävää! Pallomerestä olisi tarkoitus tulla sen verran syvä, että se tuntuu pallomereltä vielä noista meidän isommistakin lapsistamme edes silloin kun he siellä istuvat.

Rakennelman yläosaan tulee vielä hyvä pätkä kaidetta, jotta kukaan ei putoa. Olen pohtinut josko sinne saisi jonkin led-valosarjan, joka olisi ihanan tunnelmallinen ja rauhoittava, kun pimeä vuodenaika taas alkaa. Lamput voisivat olla tähtitaivaana tai kaiteessa vaikkapa kiiltomatoina jonkinlaisten köynnösten joukossa. Pitääkin kaivella varastoja josko sopivia köynnöksiä löytyisi. Ylätasanteella voi sitten vaikkapa lukea, piirtää tai ihan vain olla ja rentoutua. Tasanteelle pääsee kiipeämään viereen rakennettavilta puolapuilta.

aistihuone08

Vähän aikaa sitten meille saapui myös Riippumattojen maailmasta La Siestan riippupussi.  Lähetys aloitti blogiyhteistyön kyseisen yrityksen kanssa. Riippupussi oli jo jonkin aikaa ollut hankintalistalla aistihuoneeseemme ja onkin aivan mahtavaa, että pääsemme kokeilemaan, jotain näin toivottua tavaraa! Maltan tuskin odottaa, että huone on valmis ja lapset pääsevät kokeilemaan pussia ihan kunnolla! Isommat ovat jo suunnitelleet, kuinka lukevat siellä läksyjään tai vaikkapa piirtävät ja pienimmäinen vain yksinkertaisesti nauttii pussissa istumisesta. Hän on jo sitä kokeillutkin, kun pidin pussista kiinni ja hän kiipesi sinne sisään istumaan. Oli kuulema kivaa ja hymy ylsi korviin saakka ja minä sain ihan hyvän annoksen jumppaa, kun pitelin pussista kiinni. 😀 Olen aikasen varma, että jokainen lapsista tulee nauttimaan pussista  suuresti, mutta jokainen käyttää sitä hiukan eri tavalla.

Olemme iloisia, että huone on taas hiukan valmiimpi ja seuraavan viikonlopun jälkeen taas hiukan enemmän. Vielä kuitenkin riittää tekemistä aina jalka- ja varjolistoja myöten.



free web stats


Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Aistihuoneen remontti on taas ottanut pari askelta eteenpäin ja vaikka ei vielä aivan hirveästi ole valmista, niin suunnitelmat ovat selkiytyneet ja matkalla hiukan muuttuneetkin.

Sänky, joka alun perin oli huoneeseen jäämässä ja jonka alle olimme suunnitelleet pallomeren, purettiin varastoon. Tällä tavalla saimme huoneeseen enemmän käytettäviä neliöitä ja turvallisempia keinumisia.

Kuulumisia lasten aistihuoneremontista

Viime viikolla sain puuparrut maalatuksi ja vähän sen jälkeen ensimmäisen kattokiinnike keinuja varten saatiin paikoilleen ja siihen testattiin heti hämähäkkikeinua tai tuttavallisemmin hämihäkkikeinua, joksi nuorimmainen sitä nimittää ja sana on ollut sen verran tarttuva, että samalla nimellä sitä kutsuu jo  koko perhe.

Ensimmäiset keinumiset hämähäkkikeinussa olivat mahtavat ja lapsilla oli suu pielet korvissa saakka ja varmaa on jo tässä vaiheessa, että vuoroja on jaettava, kun huone saadaan valmiiksi. Sen verran suuren suosion sai jo pelkkä hämähäkkikeinu!

aistihuone03
Trampoliini oli meillä jo ennestään.
aistihuone06
Melkein valmis pallomeri, oleskelupaikka sekä puolapuut. 😀

Posti on tuonut  huonetta varten jo monen monituista osaa ja kaikki odottavat jo kovin malttamattomina, että kaikkea päästäisiin kokeilemaan. Vielä joudutaan kuitenkin malttamaan, sillä sängyn purkaminen aiheutti muutaman lisätyön. Tilalle olisi nimittäin tarkoitus rakentaa huoneen nurkkaan sänkyä vastaava rakennelma, mutta kulmamallisena ja reilusti pienempänä. Ylös tulisi istuskelupaikka, jossa voisi lukea tai vain olla. Paikkaan pääsisi pujahtamaan näppärästi puolapuilta, jotka nekin rakennetaan tulevien viikkojen aikana.

Rakennelman alakertaan sitten se kaivattu pallomeri, jolle näillä näkymin olisi tulossa syvyyttä ehkäpä sellaiset 70 cm. Mikäli suunnitelmat sujuvat yhtä hyvin käytännössä kuin päässäkin niin pallomereen pääsee sujahtamaan tunnelin kautta ja samalla pääsee sukeltamaan pallojen läpi. Kuulostaa aika hauskalta ja ainakin lapset ovat kovasti innoissaan ja malttamattomia eikä hetkeen ole kulunut päivääkään ilman kyselyä valmistumisaikataulusta.

aistihuone02
Aistihuoneen välineitä huoneen seinällä olevassa uudessa hyllyssä odottamassa käyttöönottoa.

Toiseen paikkaan huonetta tulee vielä hiukan suuremmat puolapuut, johon saadaan näppärästi liitettyä lisätoimintoja kuten liukumäki ja ehkäpä jotain muutakin. Voi olla, että suunnitelmat eivät ole ihan vielä valmiit vaan elävät yhtä kauan kuin itse rakennusprojektikin.

Viime viikoina huoneen valmistumista ovat hidastaneet paljon mieheni pitkät työpäivät sekä muutamat työmatkat, mutta onneksi kohta pitäisi niidenkin saralla edes vähän helpottaa ja sitten saadaan paikoilleen niin pallomeret, rengaskeinut kuin muutkin ihanuudet!

Joskus tuntuu, ettei valmista tule koskaan, mutta niin taitaa olla kaikkien remonttien kanssa ja meillä on remontoitu yhtä soittoa jo vuoden verran – kohde on vain vaihtunut. Ilmassa on välillä  remonttiväsymystä, mutta vielä jaksetaan. Ja paremmalla puolella jo kuitenkin ollaan.



web analytics


Tänään minä olen vihainen

Olen suuri Star Wars-elokuvien ystävä. Etenkin niiden kolmen alkuperäisen. Olen myös erityislasten äiti ja tänään minä olen vihainen.

Tänään minä olen vihainen
Kuva: Pixabay.com

Huonoa harkintaa

Tänä aamuna Facebookin uutisvirtaani osui jälleen erään epävirallisen elokuviin liittyvän sivuston odotettu Star Wars-meemi. Paitsi, että tänä aamuna se ei ollutkaan hauska. Ei edes vähän hauska, vaikka pystyinkin näkemään meemin tekijän idean kuvan ja tekstin taustalla. Silti se ei tehnyt siitä hauskaa.

Kuvassa oli Tähtien sota-elokuvista tuttu stormtrooper joka sanoo ”We weren’t expecting special forces” ja tuon kuvan ja tekstin alla oli stormtrooperin vierellä mustapukuinen hahmo, jolle oli laitettu Down-lapsen kasvot.

En ollut ainoa, joka ei kuvasta pitänyt enkä suinkaan ainoa, joka siitä raportoi.

nettimeemi

Poissa silmistä, poissa mielestä

Ihmettelemään jäin kuvan alle kertyviä kommentteja, joissa useassa kehotettiin vain skrollaamaan kuvan yli, jos se ei miellytä tai naurata. Turha siitä oli kuulema vetää hernettä nenään ja maailmassa oli paljon asioita, joiden kohdalla voi tehdä samoin. Jos ei miellytä, ohita. Kuvaa ei pitänyt ottaa vakavasti.

Uskallan olla eri mieltä.

Nykyään aivan turhan usein käännetään katse pois asioista, jotka eivät miellytä. On helppoa sulkea silmät epäkohdilta ja vääryyksiltä. Loukkauksilta, huonolta käytökseltä ja ties miltä muulta.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se menee. Jos ei kosketa itseä tai välitöntä lähipiiriä, niin ei tarvitse välittää.  Silmät sulkemalla mahdollistetaan ilkeät ja pahansuovat nettimeemit, mutta samaa tapahtuu puheen tasolla myös somen ulkopuolella eli työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa ihan meidän joka päiväisissä keskusteluissamme jopa niin helpolla, että emme tule sitä aina edes huomanneeksi. Miksi ilkeilevät ja loukkaavat vitsit ovat muuttuneet osaksi arkipäiväämme?

Eihän suljeta silmiä epäkohdilta

Millaisen esikuvan annamme omille lapsillemme nauraessamme niille, jotka tarvitsevat apua, tukea ja suojelusta? Miltä mahtaa tuntua kyseiseen Star Wars  kuvaan liitetystä lapsesta, kun hän ehkä joskus sen näkee? Tai miltä tuntuu hänen omaisistaan? Kerran nettiin laitettua ei saa sieltä käytännössä koskaan pois.

Huumoria saa luotua muullakin tavalla kuin ilkeilemällä ja loukkaamalla, mutta ilkeily ja loukkaaminen tuntuvat olevan nykyisin sitä helpointa ja yleisintä huumoria.

Selvää on sekin, että silmien sulkeminen on yksinkertaisempaa kuin asioihin puuttuminen. Itsensä likoon laittamalla voi joutua itsekin loukatuksi. Mutta ainoastaan asioihin puuttumalla saa aikaan muutosta tai ainakin muutoksen siemenen.



web statistics


Kuulumisia SI-terapiasta

Meillä on takana jo aika monta kertaa SI-terapiaa. Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo päässeet näistä kerroista osallisiksi muutaman kuvan muodossa. 🙂

Kasper on nauttinut jokaisesta käynnistä aivan suunnattomasti ja viimeksi sinne matkatessamme taittui reitti autolta terapiaan puolijuoksua eikä äiti meinannut enää pysyä perässä, vaikka käsikädessä kuljimmekin. 😀

Kuulumisia SI-terapiasta

SI-terapia on ollut meille ihan paras juttu pitkään aikaan. Se on tuonut lisää tietoa lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan sekä tämän hetkisistä haasteista, mutta näiden lisäksi myös roppakaupalla iloa. SI-terapia onkin kaiken jännittävyyden lisäksi ihan puhdasta iloa! Eivätköhän kaikki olisi iloisia ja pomppisi tasajalkaa, kun onnistuu ylittämään itsensä ja voittamaan vaikeuden, joka on alkuun tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä.

Viime kerralla riemuitsimme puolapuiden kiipeämisennätyksestä, sillä haparoivan ja epäröivän alun jälkeen päästiinkin pidemmälle kuin koskaan ennen ja korkea paikkakaan ei enää pelottanut yhtä paljon kuin oli alkuun tehnyt.

siterapia01

Erityisen iloinen olen, että olen saanut seurata jokaista terapiakäyntiä vierestä. Se on tarjonnut paljon tietoa ja uskomattoman mahdollisuuden nähdä, kuinka lapsi erilaisiin ärsykkeisiin reagoi ja kuinka hän tilanteissa toimii. Äitinä olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia keinoja auttaa lastani. Minulle se on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä olen aina halunnut tehdä jotain asioiden eteen. Niin se oli jo Rasmuksenkin terapiataipaleen alkaessa. Itselleni tuli parempi olo, jos pystyin oppimaan jotain, joka auttoi ja helpotti lapseni arkea.

Vaikka oman aistihuoneemme rakentaminen onkin nyt katto-ongelmien myötä ottanut takapakkia ja on hetken aikaa tauolla,  niin silti suunnitelmat rullaavat taustalla. Välineitä etsitään innokkaasti ja edullisiakin vaihtoehtoja on onneksi löytynyt jo aika mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että päästään huoneen maalaamisvaiheeseen ja pian sen jälkeen sitten sisustuspuuhiin, mutta muutama hetki kyllä ehtii vierähtää ennen kuin saadaan valmista. Voi olla, että ollaan jo keväässä silloin tai ehkä vähän pidemmälläkin. Saa nähdä, millaisella aikataululla pystymme etenemään.

Nyt kuitenkin nautitaan isoista ja pienistä onnistumisista!



real time web analytics