Avainsana-arkisto: avioliitto

Ajatusten virtaa

Viikonlopun tapahtumat pyörivät vielä jonkin verran mielessäni ja näkee, että myös lapsilla on saman suuntaiset ajatukset. Tuntuu hurjalta, kun arki menee silmän räpäyksessä palasiksi eikä voi olla varma tuleeko se enää ehjäksi.

Turvallisuuden tunnettamme on koeteltu useaan otteeseen viimeisen kolmen vuoden aikana, joten tällaiset episodit elämässä vaikuttavat meihin kaikkiin aina aika syvästi.

Ne eivät hallitse elämäämme, mutta olemme oppineet, että elämässä asiat eivät aina mene suunnitellusti ja aamulla voikin joutua heräämään aivan toisenlaiseen todellisuuteen, kuin mille ilalla tuli toivottaneeksi hyvää yötä.

Omat ajatukseni ovat askarrelleet nyt monen asian kimpussa ja välillä ne ovat karanneet kauas hääpäiväämmekin. Mielessä on vilahdellut monenlaisia muistoja ja sitten yhtäkkiä myös ajatelma, joka löytyi kirjoitettuna myös hääkarkeistamme.

Ajatusten virtaa

Löysin sen ensimmäisen kerran monia vuosia sitten ja se tuntui juuri siltä ainoalta oikealta valinnalta tuohon tarkoitukseen. Minusta se sisälsi avioliiton ytimen.

Avioliittohan on yhteinen matka ja aviopuolisoilla olisi hyvä olla sama päämäärää sekä tietenkin tahtoa rakastaa  hyvinä päivinä, mutta etenkin niinä pahoina päivinä.   Kaikkihan jaksavat rakastaa hyvän sään aikaan, mutta entäpä, kun vastaan tulee murheita, sairastumisia ja arkea?  Silloin punnitaan, mistä aineksista yhteinen elämä on rakennettu.

Toisaalta koen, että olemme olleet hirveän onnekkaita kaikkien mutkiemme keskellä. Jos maailmassa on jaettu onnea jokaiselle samanverran niin luultavasti olemme oman määrämme jo kuluttaneet – ja ehkäpä lainanneet jo vähän toisiltakin. 😀

Ja toisaalta taas koen, että oikeastaan onnella ei ole asiassa mitään tekemistä. Kaikki on lopulta kiinni tahdosta ja siitä, että kuulee toisen ne hiljaisemmatkin viestit – jopa ne, joita ei ole puettu edes sanoiksi.

Vasta silloin, kun elämä heittää esteitä eteen ja rikkoo turvallisuuden tunteen, näkee toden teolla millaisessa parisuhteessa elää.



web analytics


Hääpäiväaatoksia

Viikko on ollut sen verran työntäyteinen, että olimme aivan unohtaa hääpäivämme. Onneksi kuitenkin vain melkein. Varsinainen juhlinta, jonka suunnittelu aloitettiin jo reilu vuosi sitten varaamalla liput Oopperan kummitukseen, on sitten vähän myöhemmin ensi kuussa.

Hääpäiväaatoksia
Tuusulan kirkko

Yhteistä taivalta meillä on takana nyt 13 vuotta. Siihen on mahtunut, jos jonkinmoista ja olemme oppineet toisistamme paljon näiden vuosien aikana. Olemme tunteneet toisemme jo 15 vuotta. Tuntuu hassulta, sillä aika ei tunnu noin pitkältä ja se on kulunut yhdessä hujauksessa ja toisaalta tuntuu, että olemme olleet yhdessä jo vaikka kuinka kauan. Ei 13 vuotta kuitenkaan ole vielä aika eikä mikään.

Tapasimme 2000 vuoden kynnyksellä nykyään varsin tavallisella tavalla eli netissä. Vuosia sitten se ei kuitenkaan ollut mitenkään yleinen tapa eikä ainakaan kovin moni päätynyt naimisiin. Melkein päivälleen kaksi vuotta tutustumisestamme astelimme kuitenkin alttarille ja reilu 9 kuukautta sen jälkeen syntyi ensimmäinen poikamme.

kuva_tuusulankirkko03

Uskomatonta, että tuosta kaikesta on noin monta vuotta.

Muistan edelleen hääpäivämme aamun. Edellisenä iltana olin jo kovasti jännittänyt seuraavaa päivää ja pohtinut, kuinka kaikki sujuisi. Uni ei tullut silmään, ei sitten millään. Olin yötä äidilläni, omassa vanhassa huoneessani.

kuva_tuusulankirkko04
Näiden ovien toisella puolella jännitin veljeni kanssa.

Muistan, kuinka seisoin Tuusulan kirkon eteisessä veljeni kanssa ja odotin ovien aukeamista. Tuntui, että hengityskin salpautui, sillä jännitin aivan hirveästi, mutta sillä hetkellä, kun ovet edessämme aukesivat ja veljeni lähti kulkemaan kanssani kohti alttaria luovuttaakseen minut tulevalle miehelleni, tuo jännitys suurimmaksi osaksi katosi ja jäljelle jäi vain sellainen vatsanpohjaa pikkuisen nipistävä tunne.

Häämme olivat meidänlaisemme. Teimme tarjottavat itse perheidemme avustuksella. Olemme molemmat onnellisia, että menimme naimisiin tuona syksynä, sillä jos olisimme noudattaneet alkuperäistä suunnitelmaa ja pitäneet häät kesällä ei kaikkia juhlissa olleita vieraita enää olisi ollut mukana, sillä pian ensimmäisen poikamme syntymän jälkeen pappani kuoli eikä hän koskaan ehtinyt näkemään ensimmäistä lastani. Myös muutama muu vanhempi sukulainen olisi ollut jo liian huonossa kunnossa saapuakseen juhliimme. Syksyhäät olivat oikea päätös ja juhlapäivä sujui iloisesti pienen tihkusateenkin päättäessä sulostuttaa päiväämme.

kuva_tuusulankirkko05

Muistan tulevaisuuden suunnitelmamme ennen häitä. Toivoimme omakotitaloa, marjapensaita ja omenapuita. Toivoimme viittä lasta. Saimmekin oikeastaan kuusi, mutta vain kolme syliin saakka. Surujen lisäksi olemme saaneet kokea järisyttäviä onnen hetkiä lastemme syntymien myötä ja jokainen surun ja onnen hetki on tuonut meitä lähemmäs toisiamme ja olemme oppineet jälleen lisää siitä, miten toinen ajattelee, tuntee ja kokee.

Silti, vuosienkin jälkeen toisesta löytyy yhä asioita, joita ei ole ennen huomannut. Aina löytää jotain uutta ja samalla jotain tuttua.

Arjen keskellä ei ehkä aina löydy aikaa parisuhteelle tai edes itselle. Olemme kuitenkin oppineet luovimaan karikoissa. Pysähtymään ja katsomaan toisiimme. Ymmärtämään, että joskus on kova kiire eikä sille aina voi mitään. Arki on sellaista joskus.

kuva_tuusulankirkko07

Arjen keskellä pitää kuitenkin muistaa sanoa toiselle, että tämä on tärkeä ja rakas. Ihan yhtä rakas, kuin silloin hääpäivänä ellei jopa rakkaampi. Minä rakastan sinua ei ole vain sanahelinää. Se on lause, joka sanotaan sydämestä. Sitä pitää sanoa paljon ja usein.

Hääpäivänä lupasimme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ei ole olemassa elämää, joka olisi aina täynnä auringonpaistetta ja hymyä. Elämä on aaltoliikettä. On hyviä ja pahoja päiviä. Terveyttä ja sairautta. Valoa ja varjoa.

kuva_tuusulankirkko02
Näistä ovista astuimme ulos yhdessä 13 vuotta sitten.

Oli mukavaa käydä kävelemässä vihkikirkkomme pihamaalla. Ilma oli kirpeä, mutta aurinkoinen. Tuntui hyvältä sukeltaa hetkeksi muistoihin, sillä tuo kirkko pitää sisällään paljon perheemme tapahtumia. Minut on kastettu samaisessa paikassa, pääsin täällä myös ripille ja rippipappini pääsi vihkimään meidät. Kaksi ensimmäistä lastamme on kastettu tässä kirkossa. Monta tapahtumaa on eletty noiden seinien sisäpuolella.

Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa taakseen. Miettiä elettyä elämää. Punnita päätöksiään ja katsoa sitten tulevaisuuteen – yhdessä rakkaansa kanssa.

kuva_tuusulankirkko09


site stats