Avainsana-arkisto: Antikvariaatti

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Antikvariaatti Tessin löysimme jokunen viikko sitten ihan vahingossa. Meille aikuisille antikvariaatin antimet mahdollistivat lapsuudenlukukokemuksen täydellistymisen. Mieheni ja minä olimme molemmat lukeneet Taru Sormusten Herra-sarjakuvan vain osittain. Itse muistelen lukeneeni siitä kaksi osaa ja hän kertoi lukeneensa vain yhden. No, nyt meillä on käsissämme kaikki kolme osaa ja saimme ne sopuhintaan. Nyt kun vielä jossain myytäisiin aikaa, että ehtisin lukea kaikki kolme albumia putkeen. 😀

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Viime viikolla kävimme lasten kanssa pienellä pyrähdyksellä kaupungissa. Suuntasimme taas Espooseen,  sillä Mikael ja Rasmus olivat toivoneet saavansa ”uusia” taskareita sekä Roope-setiä. Tiesimme, että Antikvariaatti Tessi olisi vastaus tähän kaipuuseen.  Tessi sijaitsee Tapiolassa Kino Tapiolan läheisyydessä. Ja onpa siinä muuten vieressä myös herkullinen turkkilainen ravintola Kilim.

Antikvariaatti Tessi on iloisen yllättävä ja valikoima laaja. Asiakaspalvelu hyvää ja hymyssä suin tuotettua.

Monissa antikvariaateissa on tottunut siihen, että ovesta sisään astuttaessa aukenee pienehkö huone, joka on sisustettu  hyllyillä, jotka on sijoitettu huoneen seinille tai sitten hyllyjä on vieri vieressä niin, että kulkeminenkin saattaa olla joskus hankalaa. Tessissä on tehty tämä kaikki paitsi, että kulkeminen ei ole hankalaa. Mutta sitten siihen varsinaiseen aarteeseen. Tessissä on myös alakerta ja ISO sellainen! Siellä on varmasti kirjoja jokaiselta kirjailijalta, joka vain on koskaan kynänsä paperiin laittanut! Itse pidin erityisesti aika upeasta keittokirjavalikoimasta ja löytyipä sieltä kotiin vieminen äidillenikin. Tessin erikoisuus on ehkä se, että kirjojen hinnat onkin merkattu takasivulle eikä etusivulle niin kuin oikeastaan kaikissa muissa antikvariaateissa, joissa olen käynyt.

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Valikoiman laajuus hämmästytti myös lapsemme ja vanhin poikamme kajauttikin ilmoille sellaisen kommentin, että myös antikvariaatin pitäjää hiukan hymyilytti. ”Voi pyhä Sylvi”-huudahdusta ei ehkä ihan joka päivä kuule pojalta, joka seisoo täyden taskarihyllyn edessä. 😀

Aikaa antikvariaatissa kului hyvä tovi, sillä Mikael ja Rasmus selasivat pikkuveljensä avustuksella valikoiman aika antaumuksella läpi. Pojat löysivät ilokseen ison kasan uutta luettavaa ja tuumivatkin, että nyt isin piti rakentaa lisää taskarihyllyä, sillä nykyiset eivät enää vanhaan pieneen hyllypätkään mahdu. No, onneksi on vielä seinätilaa hyllyille, jotka isi tekee mittatilaustyönä, jotta niihin mahtuu mahdollisimman monta taskaria ja Roope-setää eikä yhtään seinätilaa mene hukkaan.

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Kesän paras päivä antikvariaatti Tessissä

Päivän kruunasi vielä Vantaan IKEAssa syödyt luomuiset tomaatti-juusto calzonet. Kotimatkalla pojat tuumivatkin, että oli koko kesän paras päivä! Nykypäivänä voi olla yllätys, että lapsi todella on tyytyväinen siihen, että saa muutaman Aku Ankan taskukirjan tai Roope-sedän.

Ehkäpä me aikuiset vain kuvittelemme, että lasten mielestä kesälomajuttujen pitää olla jotain suurta ja ihmeellistä – tai ainakin vähintään huvipuistoreissu, johon siihenkin uppoaa lapsiperheellä pieni omaisuus.

Pienelläkin rahalla saa aikaan iloa ja elämyksiä ja mikä tärkeintä – sitä ihanaa yhdessäoloa.



create counter


Pieni reissu ja puutarhapuuhia

Kuva_kirjankansi2Viikonloppu oli hiukan erilainen. Vierailimme appivanhempieni luona. Reissuun piti alunperin lähteä jo perjantaina, mutta aikataulut menivät ihan uusiksi, kun mieheni työprojekti jatkui ja lopulta tultiin siihen tulokseen, ettei matkaan voitaisi vielä perjantaina lähteä – niinpä auto pakattiin illalla valmiiksi ja aamulla lähdimme matkaan – tosin yksi lapsi vähemmän mukana, sillä Mikael oli koulunäytelmässä Eemelin isänä ja jäi siksi matkasta – tosin ihan yhteisellä sopimuksella ja tyytyväisenä, sillä sai viettää Mummin kanssa aikaa kahdestaan. Välillä on mukava hajottaa tuo ”lapsipaketti” ja suunnata eri suuntiin hetkeksi.

Rasmukselle reissu oli mukava. Kävimme taas vaihteeksi jo niin tutuksi tulleessa Kouvolan Lukusopissa täydentämässä lukuvarastoja ja itsekin löysin sieltä mainion aarteen varastoihin. ”Kortiton ruoka ja miten käytän korttiannokseni” vuodelta 1943 ihastutti heti. Kirja alkaa lausella ”Nyt jo alkaa elintarviketilanne olla sellainen, etteivät useimmat perhenemännät tiedä, mitä laittaa ruuaksi.” Ehkäpä kirjasta löytyy vinkkejä meillekin, jotka elämme niin asuntolainen kuin kattoremonttilainankin puristuksissa. 😀 Ainakin kirjaa on hauska lukea ja on varmaa, ettei siinä kehoteta avaamaan pakastepussia tai kypsentämään mitään mikrossa. 😀

Antikvariaatin lisäksi pyörähdimme myös leikkipuistossa Rasmuksen ja Kasperin kanssa, jotka molemmat nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta ja uudesta leikkikaverista, sillä puistossa saimme seuraksi läheisessä talossa asuneen tytön, jonka kanssa aika vierähti nopeasti liukumäkeä laskien ja hippaa leikkien. Hauskaahan se oli. On ihanaa huomata, kuinka helposti lapset alkavat leikkiä yhdessä, vaikka ovat aivan vieraita toisilleen.

Viikonloppu ei sujunut lopuilta osin ihan niin kuin suunniteltiin, sillä Rasmus sairastui yöllä ja hetken tuntui, ettei oksentamisesta tule lainkaan loppua. Jokunen tunti meni yöllä valvoessa, mutta tulihan se uni vihdoin pienen reppanankin silmiin ja vatsakipu hellitti sen verran, että pääsi takaisin unten maille. Me aikuiset sitten emme ihan yhtä vikkelästi unen päästä saaneetkaan enää kiinni. Niinpä sunnuntaina emme jaksaneetkaan enää suunnata Mustilan Arboretumiin vaan päätimme, että menemme sinne sitten jokin toinen kerta. Eipä tuo sieltä mihinkään katoa – onneksi. Joskus myöhemmin kesällä sitten, jos aikatauluihin sopii.

Tänään pitäisi taas pujahtaa kasvimaata kuopsuttelemaan. Tekemistä on riittänyt jo monen monituista viikkoa ja päivät ovat venyneet kevyesti 12 tuntisiksi eikä tekeminen tunnu vieläkään loppuvan. Veikkaan, että viikko vielä ja sitten on kaikki syötävät kasvit saatu aluilleen ja pääsemme odottelemaan satoa. Eivät työt kuitenkaan siihen lopu. Perennapenkistä on vielä pätkä kunnostamatta ja se meidän takapihamme… Sinne on varmasti piiloutunut se Ruokolahden kuuluisa leijonakin. 😀

hit counter


Lukusoppi Kouvolassa

lukusoppi antikvariaattiAntikvariaatit ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja niistä on tullut yksi jos toinenkin ihanuus löydettyä.

Toki uuden uutukainen kirja on ihana myöskin, mutta niitä vanhoja kirjoja ei pahemmin uutena löydä. Joskus jos on oikein hyvä tuuri saattaa kuitenkin ihka tavallisestakin antikvariaatista löytää sellaisen ihmeellisen upeassa kunnossa olevan kappaleen jostain vanhasta ihanuudesta.

Varmaan mieleenpainuvin löytö oli Maailman Historia, jonka ensimmäinen osa oli painettu jo 1914. Sarjassa oli 6 osaa, joista pari piti käyttää kirjansitojan hellässä huomassa, Sen löysin joskus kauan sitten tuusulalaisesta pienestä antikvariaatista, jota ei enää edes silloisessa muodossa ole olemassa.

Nykyisin suosikki antikvariaatti on ehdottomasti Kouvolan Lukusoppi, josta olen onnistunut löytämään yhden jos toisenkin kohtalaisen vanhan keittokirjan.

Keittokirjat ovatkin yksi niistä kohteista, joita aina etsin antikvariaateissa käydessäni. Vanhat keittokirjat ovat jotenkin hellyyttäviä vanhoine sanoineen ja sitäkin vanhempine kuvineen – jos kuvia nyt ylipäätään sattuu olemaan. Vanhoissa keittokirjoissa niitä ei nimittäin pahemmin ole! Mutta kukapa ei rakastuisi kirjaan, jossa voikin pestään ja jauhoista siivilöidään pois roskat ja kivet!

Kouvolan Lukusoppiin minut tutustutti aviomieheni jo reilut 10 vuotta sitten. Hänkin sattuu pitämään kirjoista, vaikka keittokirjat jättääkin rauhaan. Lukusopin pitäjä on käynyt tutuksi jo koko perheellemme pienimmäistä myöden, sillä lähes aina Kouvolan suunnalla käydessämme poikkeamme pikkuiseen, vanhoilta kirjoilta tuoksuvaan kauppaan.

Lapset penkovat yleensä taskukirjoja matkalukemiseksi ja itse etsin muutamaa kaipaamaani nidettä sekä tietenkin niitä keittokirjoja. Viimeksi löysin Kainuun Leipä-nimisen kirjan, joka välittömästi muutti asumaan meille. Kirja ei ole todella vanha, mutta riittävän vanha, jotta siinä on oikeita reseptejä eikä sellaisia, joissa avataan pussi herne-maissi-paprikaa ja sekoitetaan se pakasteallas perunasuikaleiden kanssa kattilassa, jossa oleva kuumennettu vesi on todennäköisesti sekin ostettu kaupasta. No, ei ehkä ihan, mutta idea kävi varmasti selväksi. Vanhoissa keittokirjoissa on oikeita reseptejä ja oikeaa ruokaa.