Mustikkainen vispipuuro kahdella tapaa

Tällä viikolla Luomupuuron ME-harjoituksiin kuului metsäretki. Mikäs sen paremmin heinäkuiseen luomupuurotreeniin sopisikaan kuin rentoutuminen metsän vihreässä sylissä. Siinä maisemia ihaillessa ja tuulen havinaa kuunnellessa lepäsi mieli.

Marjasaalis jäi tosin vielä laihanlaiseksi, joten loput puuroon tarvittavat metsän herkut saalistettiin ihan vain oman kotoisan pakastimen perukoilta, jossa onneksi oli vielä mistä ottaa.

Mustikkainen vispipuuro kahdella tapaa

Mustikkainen Vispipuuro

Vispipuuro on  aina ollut yksi lempipuuroistani. Monesti se on tehty puolukasta, mutta myös mustikkainen versio on varsin makoisa ja sopii hyvin näin alkavaan mustikkasesonkiin. Ei muuta kuin metsään poimimaan aarteet talteen ja nauttimaan samalla metsän ihanasta rauhasta.

1 l vettä
n. 5 dl luomumustikoita tai maun mukaan
1, 5 dl luomumannasuurimoita (myös spelttimanna on tässä mainio) 
1- 1, 5 dl luomusokeria
n. 1 tl suolaa

1. Laita kattilaan pieni määrä vettä, sokeri ja marjat. Keitä, kunnes marjat hajoavat.
2. Voit siivilöidä marjojen kuoret pois tai antaa olla. Itse en kuoria siivilöi koskaan pois, sillä en halua haaskata hyvää raaka-ainetta ja minusta kuoret ovat puurossa ihan mukavat.
3. Lisää joukkoon loppu vesi, mannaryynit sekä suola. Hauduta puuroa noin 10 minuuttia.
4. Anna jäähtyä hetki ja vatkaa sitten huolella, kunnes puuro on muuttunut kuohkeaksi. Vatkatessa puuron määrä lisääntyy ihanasti ja vatkauksen lopputuloksena saadaan ihanan ilmava herkku, joka sopii niin välipalaksi kuin jälkiruuaksikin.
5. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Joukkoon sopii  maito, mustikat sekä ripaus sokeria.

LUOMUPUURONme2

mustikka01
Mustikkainen Kardemummavispipuuro

1 l vettä
n. 5 dl luomumustikoita tai maun mukaan
1-2 tl luomukardemummaa jauhettuna tai maun mukaan

1, 5 dl luomumannasuurimoita (myös spelttimanna on tässä mainio)
1-1, 5 dl luomusokeria
n. 1 tl suolaa

1. Laita kattilaan pieni määrä vettä, sokeri ja marjat. Keitä, kunnes marjat hajoavat.
2. Voit siivilöidä marjojen kuoret pois tai antaa olla. Itse en kuoria siivilöi koskaan pois, sillä en halua haaskata hyvää raaka-ainetta ja minusta kuoret ovat puurossa ihan mukavat.
3. Lisää joukkoon loppu vesi, mannaryynit sekä jauhettu kardemumma ja suola. Hauduta puuroa noin 10 minuuttia.
4. Anna jäähtyä hetki ja vatkaa sitten huolella, kunnes puuro on muuttunut kuohkeaksi. Vatkatessa puuron määrä lisääntyy ihanasti ja vatkauksen lopputuloksena saadaan ihanan ilmava herkku, joka sopii niin välipalaksi kuin jälkiruuaksikin.
5. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Joukkoon sopii  maito, mustikat sekä ripaus sokeria.luomupuuronme

Ensi perjantaina taas erilaiset puurot. Tule katsomaan, mitä silloin on tarjolla.

Aiempien viikkojen  Puuroperjantai-postauksiin pääset tutustumaan näppärästi täällä. Tähän mennessä on maisteltu monenmoisia makuja aina kahvista valkosipuliin ja kurkkuun sekä taateliin.

Tule mukaan tekemään Luomupuuron maailmanennätystä!

————————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

 



free hit counter





real time web analytics


Lupiinit lakoon

Lupiinit lakoon
Lupiinilauma kotimme lähellä.

Pihaamme mystisesti saapuneen jättipalsamikasvuston alkuperä alkoi selvitä meille. Emme ihan heti muistaneet, että viime vuonna pihaan tilattiin isohko sorakuorma, joka tuotiin kuorma-autolla sivupihalle ja kärrättiin sieltä erissä takapihalle. Kun  aloimme ajatella, mihin joka paikkaan soraa laitettiin ja millä reiteillä sitä kärrättiin, alkoi jättipalsamien sijaintipaikoissakin olla tolkkua. Tuo tuiki tarpeellinen sorakuorma on siis todennäköinen syyllinen tämän kesän äkkiä ilmaantuneisiin harmillisiin jättipalsamipöheikköihimme.

Jättipalsamin leviämisestä suivaantuneina aloimme katsella pihaamme vuosi vuodelta lähemmäksi tulevaa lupiiniviidakkoakin hiukan toisella tavalla ja niin päätin rimpauttaa kuntaan ja kysyä olisiko sopivaa, jos alkaisimme raivata tuota pihaamme uhkaavasti lähestyvää pöheikköä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli kunnasta käynyt jo joku kurkkimassa lupiinitilannetta tien varrella ja lupa lupiinien poistoon tuli ja tulevina vuosina meidät voikin nähdä tienpätkän lupiiniviidakkoa kaatamassa. Toivottavasti työ tuottaa tulosta ja saamme tulevaisuudessa nähdä enemmän kotoperäisiä kasveja tienpientareella.

lupiini03
Muutama yksittäinen lupiini, jotka olivat jo ihan parin metrin päässä pihastamme.

Mitä vikaa lupiineissa sitten on?

Luulenpa, että aika monen lapsuudenkodin puutarhassa kasvoi lupiini. Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset upeat kukinnot olivat ainakin minusta hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia mukaani ja kylväisin ylväitä kukkia omaankin pihapiiriini. No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme. Lupiini rehevöittää kasvipaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkarat. Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä.

Tuossapa monta hyvää syytä tarttua toimeen, vaikka tilanne näyttäisikin kurjalta. Pala palalta etenemällä isompikin asia saadaan selätetyksi.

lupiini01
Kesän lämmössä kypsyviä siemenkotia.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivaman lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

lupiini02
Lupiinin juurakon poistoa.

Oma projektimme

Mieheni ja minä päätimme ottaa huoleksemme pätkän tiestä, jonka varrella asumme. Toivomme, että lopulta saamme nyt syntyneet lupiinikasvustot poistettua, mutta jos onnistumme edes estämään kasvuston leviämisen olemme onnellisia, sillä tienvarressa on vielä runsaasti kotoperäisiä niittykasveja.

Eilen aloitimme projektimme ja koska lupiinit olivat viikon aikana ennättäneet jo kasvatella aika komeita siemenkotia, emme tänä vuonna tehneet muuta kuin kaivoimme meidän puolellemme tietä ilmaantuneet lupiinit juurineen pois ja toiselta puolen tietä katkoimme kukkavarret siemenineen pois, jotta uusia kasveja ei niistä pääsisi syntymään.

Ensi vuonna aloittamme projektin ajoissa ja niitämme kasvin maan tasalle mahdollisimman pian. Tämän kesän kukkavarsisaldo oli 6 täyttä jätesäkillistä, mutta saimmepas kaikki talteen ja kasvit eivät pääseet leviämään lisää!

lupiini04
Poistimme varovasti kukkavarsia, joissa oli jo siemenkotia.

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme menestymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue –  jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiinkin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Tuskin saamme sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tien varsille ja niityille olisi iso asia.

Soitto omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta.

Tänäkin kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien ja niittyjen raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi alkaa laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

————————-

Vieraslajeista kannattaa lukea lisää vaikkapa Vieraslajit-sivustolta ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita.

lupiini05
Siemenkodat päätyivät suoraan säkkiin.

————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagrammissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.


site stats

Hedelmäistä riisipuuroa isoäidin tapaan

Tällä viikolla tuntui siltä, että remonttiraivauksen keskellä kaivattiin erityistä hemmottelua. Puurotreenit jatkuivat hedelmäisissä tunnelmissa, kun kattilat täyttyivät niin omenoista kuin aprikooseistakin ja varsinaiseksi puuroainekseksi valikoitui lasten toiveesta riisi.

Kyseiset reseptit muistuivat taas mieleeni selatessani viime viikolla reseptivihkoa, johon vuosien varrella on tullut kirjoitettua yhtä sun toista. Paljon vanhoja reseptejä 1920-luvun keittokirjoista ja toki muunkin ajan.

Saattaapa hyvinkin olla, että molemmat mumminikin ovat näitä aikanaan keitelleet ensin lapsuudenkotinsa puuhelloilla ja sitten myöhemmin oman kotinsa valurautaliesillä perheen odottaessa vesikielellä tuoksuvan puuron valmistumista.

Hedelmäistä riisipuuroa isoäidin tapaan

Riisi-omenapuuro

n. 3 dl vettä
1 l luomumaitoa
n. 2 dl luomupuuroriisiä
n. 1 tl suolaa
n. 7 luomuomenaa kuorineen tai kuorittuna 

1. Laita n. 3 dl vettä ja kiehauta. Lisää sitten riisit ja anna kiehua muutaman minuutin, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja anna hauduttele hissukseen kannen alla välillä sekoitellen vajaan tunnin verran. Lisää joukkoon paloitellut omenat ja kiehauta. Valmista, kun koostumus miellyttää omaa silmää ja makunystyröitä.

Riisi-aprikoosipuuro

n. 3 dl vettä
1 l luomumaitoa
n. 2 dl luomupuuroriisiä
n. 1 tl suolaa
n. 200 g kuivattuja luomuaprikooseja (tai maun mukaan)

1. Laita n. 3 dl vettä ja kiehauta. Lisää sitten riisit ja anna kiehua muutaman minuutin, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja anna hauduttele hissukseen kannen alla välillä sekoitellen vajaan tunnin verran. Lisää joukkoon paloitellut kuivatut aprikoosit ja kiehauta, jotta aprikoosit pehmenevät hiukan.

Mikäli omena tai aprikoosi eivät syystä tai toisesta maistu, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla jollain muulla hedelmällä.

omena

Ensi perjantaina taas erilaiset puurot. Saa nähdä, mitä silloin on keksitään. 🙂

Aiempien viikkojen  Puuroperjantai-postauksiin pääset tutustumaan näppärästi täällä. Tähän mennessä on maisteltu monenmoisia makuja aina kahvista valkosipuliin ja kurkkuun sekä taateliin.

Tule mukaan tekemään Luomupuuron maailmanennätystä!

Kuvat: © Luomulaakson Maria


web counter





web analytics


Discworld-asun suunnittelua

Viikonloppu vierähti jälleen luvattoman nopeasti. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon jäi tekemättäkin ja tuntuu, että kesä valuu niin kovaa sormien välistä, että emme taida tänäkään kesänä ehtiä sitä kaikkea tehdä, joka pitäisi, jotta arki muuttuisi taas pikkuisen helpommaksi. Asiaa ei toki auta, että mieheni on taas joutunut monen monituista kertaa työmatkalle, joka on pitänyt hänet koko viikon poissa kotoa. Työmatkat tuntuvat meistä kaikista hyvin raskailta. Niihin ei taida ihan kokonaan koskaan tottua ja ikävä on kaikilla.

Elokuussa on onneksi tiedossa jotain mukavaakin, sillä ystäväpariskunta pitää silloin naamiaiset Discworld-teemalla ja luonnollisestikin vieraat pukeutuvat kyseisen kirjasarjan hahmoiksi. Discworld on Terry Pratchettin kirjoittama kirjasarja, josta on tehty myös TV-sarjoja. Minut Discworldin maailmaan tutustutti mieheni jo monta vuotta sitten.

Discworld-asun suunnittelua

Viime viikonloppuna piipahdimme Jumbossa, jotta saimme hankituks elokuussa järjestettäviin juhliin päällepantavaa. Osia asuihimme on myös  jo kaavittu netin syövereistä ja oman vaatekaapin uumenista, mutta jotain piti päästä hakemaan ihan liikkeestä ja niinpä auton nokka kääntyi lauantaina kohti Jumboa ja naamiaistarvikeliike Marakattia, josta löytyikin apu ja mieheni löysi sieltä autonkuljettajan hatun, josta saamme muokattua Discworldin hahmolle sopivan hatun. Hiukan väriä, siivet ja se on siinä. Muut asun pienet yksityiskohdat ovat vielä hankinnan alla, mutta ei aikaakaan, kun asu on kunnossa ja voimme keskittyä odottamaan toivottua naamiaisjuhlaa. Ensi viikonloppuna tulemme kuitenkin mitä todennäköisimmin kiertämään läpi kirppiksen tai pari, sillä niistä saattaa hyvinkin löytää juuri sen, mitä nyt tarvitsemme.

discworld01
Hattu tarvitsee hiukan muokkausta: väriä ja siivet ja sitten se on valmis ja mieheni naamiaisasu taas hiukan valmiimpi.

Oma asuni tuotti lievästi sanottuna hankaluuksia ja tuli kantapään kautta opittua, että mitään ei kannata tilata, jos sen alkuperä on Kiina – tai kannattaa ainakin varautua pettymykseen. No, olinhan minä siihen toisaalta varautunutkin, kun isosta tunnetusta verkkokaupasta aloin tilaustani tehdä, mutta kyseisen vaatekappaleen saamat runsaat positiiviset kommentit saivat minut hetkeksi unohtamaan, että koko juttu saattoi hyvinkin mennä pieleen ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin ja oma suosikkihahmoni sai jäädä tällä kertaa pölyttymään mieleni sopukoihin, sillä asu, jota olin kaavaillut kuoleman tyttärentyttärelle Susan Sto Helitille sopivaksi, ei  sitten toteutunutkaan odotetulla tavalla  ja hetken aikaa uhkasi iskeä paniikki, kun tajusin, että aikaa ei ole enää paljon ja uuden suunnitelman pohtiminen piti aloittaa pikaisesti, jos mielin päästä valmiiksi. Opittua tuli sekin, että ilmoitetut sentit eivät aina pidä paikkansa – eivätkä osu aina edes ilmoitetun mahdollisen virhemarginaalin sisään. No, oppirahat tuli maksettua ja toiste en samaan lankea.

Onneksi ei kulunut kauaakaan, kun mielessäni yhdistyivät ajatus  erään ihmisen jokin aika sitten heittämästä vitsistä sekä se tosiseikka, että vaatekaapissani oli nykyisin korsetti. Ja eikös se niin ole, että naamiaisissa kuuluukin olla joku sellainen, joka ei normaalisti ole? Eiväthän naamiaiset ole naamiaiset, jos kaikki menevät sinne omana itsenään! Ja siitä se sitten alkoi.

Päänvaivaa tosin vielä aiheuttaa esimerkiksi se seikka,  miten himputissa valitsemani hahmo onnistuu kävelemään monen sentin piikkikoroilla? Tai edes pysymään pystyssä!  Oma kokeileva alelaarihankintani lähtee nimittäin takaisin Zalandolle ja kovaa. Ei noilla selviä edes yhtä juhlaa ja jotenkin tuntui hassulta hankkia kengät, joita ei missään nimessä voisi tulevaisuudessa käyttää missään, vaikka eivät oikein mitään maksaneetkaan.  Mutta tulipa kokeilluksi ja nyt ei ainakaan enää tarvitse miettiä, josko tuollaisilla kengillä kuitenkin selviäisi.

Parasta asussani itse asiassa muuten on, että käytännössä jokainen osa käy hyvin käyttöön myös tulevaisuudessa – joskaan eivät yhtä aikaa.

discworld02



hit counter


Rukiinen taatelipuuro kahdella tapaa

Tämä viikko on ollut työntäyteinen monellakin saralla. Harjoitukset syyskuussa häämöttävää Luomupuuron maailmanennätystä varten ovat silti jatkuneet samalla kun olen lasten kanssa tehnyt parhaani, jotta pihamme vallanneet jättipalsamikasvustot saataisiin taltutetuksi. Tällä hetkellä ainakin saimme erävoiton ja hyvillä mielin pääsimme iltaisin maistelemaan isomummin aikaista rukiista taatelipuuroa ja syötäväksikin kelpaava jättipalsami jätettiin suosiolla puuroreseptien ulkopuolelle.  Taatelipuuro hemmotteli meitä mukavasti pitkän, työntäyteisen päivän jälkeen.  Väsyneet kitkijät rauhoittuvat syötyään ja uni tuli melkein heti, kun pää painui tyynyyn.

Viikon aikana tein puuroa pääasiassa kahdella tapaa. Keitin sen perinteiseen tapaan ruisjauhoihin, mutta koska se vei aika paljon aikaa ja en oikeasti enää jaksanut asua reilua tuntia keittiössä, päätimme yhteistuumin hiukan oikaista reseptissä ja niinpä keitin taatelipuuroa myös ruishiutaleilla. Hyvin toimi sekin, joskin maku ja suutuntuma olivat vähän erilaiset. Molemmat vaihtoehdot kuitenkin upposivat hyvin nälkäisiin massuihin ja puurokattila tyhjeni alta aikayksikön.

Rukiinen taatelipuuro kahdella tapaa

Rukiinen taatelipuuro isomummin tapaan

Tämän puuron reseptin tulin poimineeksi itselleni jo vuosia sitten. Jos en ihan väärin muista, niin kyseessä taisi olla jokin 1920-luvun keittokirja. Kovin montaa kertaa en taatelipuuroa ole syystä tai toisesta tullut tehneeksi, joten olikin jo korkea aika kaivaa resepti esiin.

200-250 g luomutaateleita (tai maun mukaan)
n. 3 dl luomuruisjauhoja
1 l vettä
n. 1 tl suolaa

1. Laita kattilaan vesi. Lisää jauhoja varovasti huolella sekoittaen, jotta ei synny paakkuja. Muista suola. 
2.
Hauduttele puuroa reilun tunnin verran ja lisää sitten joukkoon taatelit ja hauduttele vielä noin 30 minuuttia lisää. Puuron valmistumista  voi nopeuttaa, jos taateleita keittelee hiukan etukäteen ja/tai lisää ne puuron joukkoon aikaisemmin. Alkuperäisessä reseptissä näin ei kuitenkaan tehdä.
3. Nauti voisilmän ja kylmän maidon kera.

Rukiinen taateliruishiutalepuuro

Hiutaleista valmistettu taatelipuuro on reilusti nopeampi versio edellisestä reseptistä. Vaikka jauhopuuroilla onkin oma erityinen paikkansa sydämessäni, niin myönnettävä on, että hiutalepuurot puolustavat paikkaansa jo ihan vain nopeutensa puolesta. Aina ei jaksa haudutella vähintään tuntia – ei etenkään silloin, kun ruokapöydän tuoleilla notkuu jo kolme nälkäistä vesseliä.

200-250 g luomutaateleita (tai maun mukaan)
n. 4-5 dl luomuruishiutaleita
1 l luomumaitoa tai vettä
n. 1 tl suolaa

1. Pieni taateleita hiukan. Kiehauta kattilassa pienessä vesi tilkassa, niin, että taatelien rakenne rikkoontuu ja lisää sitten joukkoon puuron vesi ja hiutaleet sekä suola. 
2.
Keitä kypsäksi ja tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa banaanisiivujen kera. Myös (paahdetut) pähkinät maistuvat makoisilta taatelipuuron kera – banaaneilla tai ilman.

——————-

Ensi perjantaina taas erilaiset puurot. Saa nähdä, mitä silloin on keksitään. 🙂

Pääset näppärästi tutustumaan aiempien viikkojen Puuroperjantai-postauksiin täällä.
luomupuuronme



web statistics




web statistics


Jättipalsami tuli kylään

lupiini
Lupiinilauma kotimme lähellä. Kaunis, mutta vieraslaji sekin.

Olen ollut aina hyvin tarkka sen suhteen, millaisia kasveja pihaamme ilmestyy. Esimerkiksi lupiinia en halua suurin surminkaan päästä pesiytymään pihaamme, vaikka se tuntuu vuosi vuodelta saartavan tonttiamme aina vain tehokkaammin. Olemmepa parina viime vuonna käyneet kaivelemassa liian lähelle ilmaantuneita taimia poiskin ja ylläpitäneet tällä tavalla jonkinlaista turvaväliä.

Jättipalsami tuli kylään

En ollut millään uskoa silmiäni muutama päivä sitten kävellessäni pihamme pyöräpaikan ohitse. Tuntui, että ihan hetkessä oli pyörätelineen viereen noussut pöheikkö. Se oli ilmaantunut kuin tyhjästä ja vallannut aukean tilan tiheällä kasvustollaan. Mieleeni nousi heti yksi nimi. Jättipalsami.

Jättipalsami tuli kylään

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksi Suomeenkin pesiytyneistä vieraslajeista ja se on peräisin Himalajan alueelta Intiasta. Kukka on toki ihan kaunis, mutta jättipalsami leviää äärimmäisen herkästi, sillä yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä ja kasvi sinkoaa siemenet useiden metrien päähän emokasvista.

Nimensä mukaisesti jättipalsami kasvaa suureksi. Yleisin koko lienee 1,5 metriä, mutta kasvi voi venyä kolmimetriseksikin, kun kasvupaikka on suotuisa.

Vieraslajit.fi kertoo, että  ”Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan jättipalsami kuuluu Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukkoon.

Noilla tiedoilla päätimme ryhtyä välittömästi toimiin epätoivotun vieraan saamiseksi pois pihaltamme. Voi olla, että tämä viikko meneekin metsästäessä pihalta ne pienimmätkin jättipalsamin taimet. Niitä uskomattoman pieniäkin tuntuu olevan melkein joka puolella.

jättipalsami02

Jättipalsamin kitkeminen

Jättipalsamin juuret eivät onneksi ole kovinkaan tehokkaasti kiinni maassa ja koska kasvikaan ei ole ihmiselle vaarallinen (vaan itse asiassa kuulema syötävä  – olisiko tässä kenties seuraava raaka-aine Puuroperjantaihin? 😛  ) on sen poistaminen kohtalaisen helppoa, vaikkakin työlästä, sillä kasvustot ovat yleensä aika tiheitä. Kasvien poistaminen on syytä tehdä hyvissä ajoin eli mieluiten jo silloin, kun kasvi on vielä pieni eikä kukkiakaan ole muodostunut. Jo muodostuneet siemenkodat poksahtavat helposti auki ja uusi sukupolvi jättipalsamia pääsee nopeasti valloilleen. Kasvi  leviää onneksi vain siemenistä, joten huolellinen työ kantaa hedelmää jokusen vuoden päästä.  Tarkempia tietoja jättipalsamin hävittämisestä voit katsoa täältä.

Silmät kannattaa pitää auki, sillä ainakin meille on edelleen hämärän peitossa, mistä jättipalsamilaumat omalle takapihallemme täksi vuodeksi ilmestyivät. Niitä ei nimittäin ole aiemmin näkynyt ja etenkin osa nyt havaituista kasvupaikoista on enemmän kuin outoja – jättipalsami nimittäin puukkaa innokkaana ylös myös takapihalle rakennetun puisen kulkureitin lautojen alta. Tämä viikko kuljetaankin jätesäkkien kera ympäri pihaa ja poimitaan pois jokainen silmiin osunut jättipalsaminalku. Varmuuden vuoksi taidamme tarkistaa ihan jokaisen kolkan.

jättiputki

Onnellisia olemme siitä, että pihaamme nyt pesiytynyt jättipalsami on kuitenkin vaaraton toisin kuin vaikkapa jättiputki, jota emme toivo edes lyhyelle visiitille. Jättiputken torjunta ohjeet on hyvä lukea tarkkaan ennen kuin ryhtyy toimenpiteisiin, sillä kyseinen kasvi ei todellakaan ole sieltä harmittomasta päästä.

Kaikensorttisista vieraslajeista voi lukea lisää vieraslajit-sivustolta. Sieltä löytyy myös ohjeet, kuinka toimia minkäkin kasvin tai öttiäisen kohdalla. Lisäksi sivuston kautta voi ilmoittaa omista vieraslajihavainnoistaan.


free hit counter


|LuomuBlogi | EkoBlogi |