Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Kirjamessujen toinen ihastukseni Maahengen pisteellä oli ehdottomasti Marjatta Levannon kirjoittama Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki.

Ihan ensimmäiseksi silmäni tavoittivat kansikuvan salaperäisyyden, joka kiidätti minut hetkessä lapsuusmaisemieni metsiin ja kalliolle  sienien ja varpujen joukkoon. Ja sitten teksti veikin jo mukanaan.

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki
Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki

Kirjassa Julia Vuoren piirtämät ihastuttavat puunhaltijat sukeltavat  salaperäiseen maailmaan suomalaisten taiteilijoiden maisemissa ja oppaanaan heillä on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen.

Itseäni alkoi kiehtoa välittömästi kuvien, tekstin ja Väinämöisen taidokas yhdistäminen. Itselleni Kalevala on sangen rakas, sillä se oli yksi niistä teoksista, jota äitini luki minulle aamuisin ennen kouluun lähtöä ja sillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Lukemisen alkaessa selvisi, että Metsän pieni kansa sisälsi paljolti niitä aineksia, joilla sydän valloitetaan iäksi – iästä riippumatta.

metsänpienikansa01 (2)


”Sinä iltana oli merkillinen auringonlasku. Punaisena hehkuvaa taivasta hämmästeli joukko metsän väkeä, puunhaltijoiden porukka. Paikalle olivat sattuneet ystävykset pajunhaltija, pihlajanhaltija ja vaivaiskoivunhaltija. Auringonlaskun kaiken ylle levittäytyvä mahtavuus teki syvän vaikutuksen heihin kaikkiin”


metsänpienikansa02 (2)

Metsän pieni kansa on uskomattoman monipuolinen. Se on taidekirja ja satukirja. Se on myös aarreaitta kansanperinnettä rakastavalle ja aivan ehdottomasti se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirja herättelee mielikuvituksen lentelemään Väinämöisen ja puunhaltijoiden matkassa. Retki on mielenkiintoinen  ja jännittävä, ehkä hiukan pelottavakin – sillä tavalla sopivasti.

Väinämöinen kuljettaa puunhaltijat ja lukijan läpi tietäjien salaisuuksien. Veden vaaralliset asukit käyvät tarinan myötä tutuiksi eivätkä taivaan hattaratkaan jää tuntemattomiksi. Metsässä vilisevät haltijat, tontut, hiidet, metsänneidot, sinipiiat sekä monet muut asukit, jotka käydään läpi nekin ja lukijan mieleen painuu Väinämöisen neuvo:

”Siitä vain kurkistelemaan muurahaiskekoihin, kiven rakoihin ja kantojen koloihin. Niissä saattaa hyvällä onnella kohdata vallan merkillistä, ennennäkemätöntä porukkaa.”

Niinhän se on. Silmät auki pitämällä voi löytää kaikkea ja tulee varmasti myös huomanneeksi sammakon, josta Väinämöinen jaksaa varoitella. Karhun kansastakin hän kertoo sekä salaisista aarteista ja menninkäisistä. Vainajien kohdalla viimeistään tihenee jännitys ja pienimmät kuuntelijat käpertyvät kainaloon Pajunhaltijan vääntäessä itkua. Väinämöinen jatkaa matkaa rauhallisempiin aiheisiin ja syvennytään kodinhaltijoihin sekä jättiläisiin. Lapin loimujen ja loitsujen myötä päästään tulikettuun ja revontuliin ja pian lukija pääsee uppoutumaan vuorten ja tunturien väen touhuihin.

metsänpienikansa03 (2)

Kirja on kaikin puolin  kaunis ja takakannen painuessa kiinni tuntuu oudon levottomalta – ihan niin kuin aina silloin, kun tulee päättäneeksi kirjan, joka on jollain tapaa sykähdyttänyt ja uinut sydämen perimmäisiinkin sopukoihin. Tulee tunne, ettei haluaisi päästää vielä irti.

Kirjan sujahtaessa omalle paikalleen hyllyyn viivähtää käsi vielä sen selkämyksessä – silittäen – tietäen, että jälleennäkeminen olisi pian edessä.

Parhaisiin palataan aina uudelleen.

metsänpienikansa07

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Syksyisillä kirjamessuilla löysin tieni Maahengen tunnelmalliselle kirjapisteelle. Edessäni levittäytyi mielenkiintoisten kirjojen meri ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Terhi Frimanin kirjoittama Luontoruokaa oli yksi niistä kirjoista, joista toivoin saavani arvostelukappaleen – ja sainkin.

Luontoruokaa - tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa on näppärä käteen sopiva kirja, joka vie matkalle metsiin ja vesille. Kansien väliin on kerätty kiehtovia reseptejä, joihin käytetään luonnonantimia niin metsistä, niityiltä kuin vedestäkin ja löytyypä reseptien joukosta myös se kuuluisa pettuleipä, joskin hiukan muokattuna. Maku on tässä kuulema ihan mainio. Tätä kun pääsisi kokeilemaan!


Leenan ihana pettuleipä

2, 5 dl vettä
30 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai kuusenkeräkksiirappia)
1,5tl suolaa
n. 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl pettujauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan hiiva ja sokeri ja sekoitetaan osa hiivaleipäjauhoista nesteeseen. Annetaan liinan ala olla noin 15 minuuttia. Lisätään suola ja ja loput hiivaleipävehnäjauhoista sekä lopuksi pettujauho, alustetaan hyvin. Jätetään nousemaan n. 1,5 tunniksi, jonka jälkeen leivotaan kaksi leipä pellille, painellaan mataliksi ja kohotetaan liinan alla. Paistetaan 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


luontoruokaa04 (2)

Suolaheinäletuista koivunlehtisimaan

Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla monen monituista reseptiä, joihin lukeutuu monille tuttuja kasveja ja muita luonnonantimia, joita on tavattu ennen käyttää enemmänkin hyödyksi. Nykyisin on moni löytänyt villivihannesten vivahteikkaan maailman. Nyt soisi, että myös muut luonnonherkut nousisivat samalla tavoin esiin ja tässä Luontoruokaa onkin oiva apu.

Luontoruokaa-kirja antaa monia mielenkiintoisia hetkiä jo kokeneemmallekin villiruuan ystävälle, mutta voi olla se alkuunpaneva sysäys jollekin, joka ei ole vielä ottunut yhdistelemään erilaisia luonnonantimia omalle lautaselleen maukkaaksi kokonaisuudeksi.

Luontoruokaa -kirja kattaa vaivattomasti ja kohtalaisen laajasti luonnosta löytyviä raaka-aineita, niin että vesi herahtaa kielelle, kun lukee vaikkapa Terhin retkileivästä, hunaja jäniksestä tai voikukkaisesta jälkiruuasta. Moniin ruokiin ainekset löytyvät ihan omasta pihapiiristä. Joitain joutuu hakemaan vähän kauempaa.

Jokamiehenoikeudet ja vastuu

Kirja muistuttaa asiaankuuluvasti myös siitä, mitkä asiat kuuluvat jokamiehen oikeiden piiriin ja mitkä eivät. Hyvä onkin muistaa, että vaikka marjat, sienet ja kukat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin, niin mm. kerkät, käävät ja jäkälät on syytä jättää rauhaan. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Minusta on on hyvä, että nuokin tiedot on kirjaan lisätty. Lukija nimittäin innostuu helposti kirjan tarinoiden ja reseptien myötä  kulkemaan metsän syliin ruokaa etsimään. Olisi perin kurjaa, jos iloisesti ja hyvällä mielellä alkanut keräilyreissu päättyisi ikävästi vain siksi, että asiat eivät olisi tiedossa ja tietämätön keräilijärukka joutuisi ongelmiin maanomistajan kanssa.

luontoruokaa03

Kuvat kohdillaan

Kirja sisältää hyvän määrän kuvia, jotka ovat Antti Sarajan käsialaa, Joukossa on niin ruokaa kuin maisemiakin ja etenkin maisemakuvat ihastuttivat minua suuresti. Niihin oli onnistuttu vangitsemaan suomalaisen luonnon kauneus juuri sellaisena kuin se on ja mieleen nousivat monen vuoden takaiset muistot aamuhämärissä ihastelluista auringonnousuista ja sankan sumun syleilemistä niityistä.

Nyt maltan tuskin odottaa kevättä, jotta pääsen hyödyntämään kirjan ihania reseptejä niin nokkospeston kuin kesämehunkin muodossa. Pahimpaan villiruuan kaipuuseen voin onneksi lukea kirjan maanläheisiä tarinoita resepteistä ja niiden tekijöistä – ihmisistä, joille luontoruoka on elämäntapa.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Onneks on luomua ja lähiruokaa


Kirjat saatu arvostelukappaleina.


Tietokirjailija Merja Koski julkaisi syksyn aikana ihanaakin ihanamman kirjan, Onneks on luomua.

Kirja on valtavan upea läpileikkaus suomalaisesta luomutuotannosta ja sen tekijöistä. Lisäksi kirjassa on hyvä määrä mielenkiintoisia reseptejä, joiden tähtinä ovat kotimaiset luomuraaka-aineet.

Itse sain kuulla kirjasta ensimmäisen kerran kesällä, kun ihmeekseni sähköpostiini kilahti viesti, jossa kysyttiin sopisiko kirjaan liittää tarinaa minusta luomun kuluttajana.

Onneks on luomua ja lähiruokaa


”Luomu tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettua maa- ja elintarviketaloutta, se on ekologista ja eettistä tuotantoa.”


onneksonluomua06

Onneks on luomua ja Onneks on lähiruokaa

Merja Koski julkaisi jo 2015 kirjansa Onneks on lähiruokaa, joka nimensä mukaisesti kertoo kotimaisesta lähiruuasta (siis myös luomusta)  suurella rakkaudella, sillä sivuilta pystyy hyvin aistimaan Merja Kosken intohimon ruokaa ja puhtaita kotimaisia raaka-aineita kohtaan.  Sen kuulee hetkessä hänen kanssaan keskustellessakin.

Tänä syksynä julkaistu Onneks on luomua on hyvin luonnollinen ja odotettu jatkumo edeltäjälleen. Onneks on luomua-kirja syventyy kotimaiseen luomutuotantoon ja tuo sen lähelle kuluttajaa elämänmakuisten tarinoidensa myötä.

onneksonluomua02


”Luomutuotannossa hyödynnetään luonnon kiertokulkua, vuoroviljelyä, ja maanparannuskasveja, näin edistetään luonnon hyvinvointia. Luomutuotannossa eläimet saavat elää luonnollista, mahdollisimman lajinmukaista elämää ja ne syövät luomurehua.”


onneksonluomua04

Syvemmin luomusta

Onneks on luomua vastaa usein kysyttyihin kysymyksiin luomusta. Se pohtii, mitä luomu on ja mikä siinä on niin hyvää. Se tekee myös erilaiset luomumerkit kuluttajalle tutuiksi ja tuo luomutilojen elämää, ihmisiä ja tuotantoa esiin lämpimällä ja kauniilla kerronnallaan, jota höystävät upeat kuvat.

Onneks on luomua -kirja saa lukijan haluamaan nähdä omin silmin tilat ja niiden asukkaat. Arjen ja ympäristön.  Ja niille, jotka eivät tiloja pääse omin silmin katsomaan, se tuo välähdyksen suomalaista maaseutua ja luomutuotantoa ihan sinne lämpöiseen sohvan nurkkaan saakka.


onneksonluomua07


”Luomu on tarkkaan valvottu ruoantuotantotapa. Suomalainen luomutuotanto on lähellä tuotettua, sen alkuperän voi varmistaa ja monilla tiloilla on mahdollisuus käydä vierailemassa.”


onneksonluomua03

Kauneus kansien välissä

Onneks on luomua -teos on yksi  kauneimpia koskaan lukemiani ruoka-aiheisia kirjoja. Kuvat ovat tunnelmallisia ja kertovia. Ne huokuvat maaseutua ja elämää. Ne ovat värikkäitä ja välillä voi melkein haistaa tuoreet juurekset ja höyryävän keiton. Onneks on luomua-kirjan kuvat ovat rikkaita ja syviä.  Ne ovat ehdottomasti maaseutua ja luomua parhaimmillaan.

Merja Kosken teksti ei  jää kuvien varjoon vaan se ottaa paikkansa niiden rinnalla tuoden esiin tarkasti tehdyn taustatyön, joka kantaa koko kirjan läpi ja ilahduttaa lukijaa. Näkee, että Koski on tehnyt tarkkaa työtä rautaisella ammattitaidolla, joka näkyy kirjan jokaisella sivulla.

Kumpi tahansa Onneks on-kirjoista sopii mainiosti lahjaksi niin itselle kuin jollekin läheiselle, joka on kiinnostunut lähi – ja luomuruuasta.

onneksonluomua08

Arvottavana Onneks on lähiruokaa-kirja

Pukinkonttiin voi nyt yrittään saada täytettä kirjan muodossa, sillä Luomulaakso arpoo yhden Onneks on lähiruokaa-kirjan kaikkien lukijoidensa kesken.

Osallistumisohjeet ovat tässä:

Kerro kommentissasi, mitä luomuruoka sinulle merkitsee ja olet mukana arvonnassa.  Osallistumisaika päättyy 10.12 kello 23.59 ja voittajalle ilmoitetaan maanantaina 11.12 sähköpostitse, joten olethan tarkkana kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varattuun kenttään.

Kirjoja voi ostaa mm. Onneks on-sivustolta sekä Booky.fi.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Älä osta mitään päivä vs. Black Friday

Minulla on ongelma.

Black Friday on elokuvaharrastajan unelmapäivä ja tänä vuonna se on myös pennejä venyttävän perheenäidin ehkäpä odotetuin päivä. Meidän hellamme sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja uusi pitäisi saada. Ongelma on tietenkin se, että Black Friday on myös Älä osta mitään-päivä.

Sanomattakin lienee selvä, että tänä vuonna meidän taloudessamme kulutetaan rahaa tuona päivänä enemmän kuin ehkäpä minään muuna päivänä koko vuonna – ainakin, jos ei lasketa toukokuista kattoremonttia mukaan.

Aloin pohtia asiaa hiukan enemmän ja vaikka minussa asuukin pieni ekoihminen ja olen ehdottomasti Älä osta mitään-päivän kannalla, niin samalla pohdin, kuinka järjetöntä perheemme kannalta olisi jättää suunnitellut ja toivotut hankinnat tuona päivänä tekemättä.

Älä osta mitään päivä vs. Black Friday

Ostamatta jättäminen olisi toki kannanotto kulutusyhteiskuntaa vastaan. Osoitus siitä, että kaikkea ei pidä eikä tarvitse ostaa. Mutta entäpä ne harkitut ostokset?

Jäin miettimään vaihtoehtoja ja seuraamuksia, jos pitäisin älä osta mitään-ajatuksesta kiinni. Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi:

  1. Voisin ottaa kantaa ja pitää kukkaronnyörit tiukasti kiinni perjantaina ja ostaisin ne täsmälleen samat asiat sitten jonain toisena päivänä kalliimmalla hinnalla.
  2. Toinen vaihtoehto olisi ostaa ne samat tavarat tuona päivänä edullisemmin tietäen, ettei niitä olisi mahdollista ostaa eettisempinä versioina, joten se puoli pysyisi samana, tein ostokset sitten minä päivänä tahansa.

Erona olisi se paljonko rahaa kuluisi (ja toki se paljonko kauppa niistä saisi) ja mihin sitä voisi saada säästymään ostamalla samat tuotteet nyt edullisemmin. Senttiä venyttävä perheenäiti nosti päätään katsellessani remonttien kuluttamaa pankkitiliämme ja pohdin arvojamme. Olisiko meillä varaa kannanottoon?

Pyörittelin asiaa. Tuumin sitäkin, kuinka paljon elokuvat vievät tilaa kotona ja sitä, että saisihan niitä nykyisin sähköisestikin. Saisi, mutta näkyvyys meidän nettiliittymällämme olisi usein takkuileva ja miellyttävä elokuvahetki olisi hetkessä hermojaraastava, kun vuorosanat menisivät pahimmillaan parin sanan vauhtia eteenpäin ja joka välissä olisi pieni tuumaustauko. Ei kiitos. Se ei olisi enää hermolepoa  ja rentoutumista vaan kidutusta.

Mietin sitäkin, että oikeasti kukaan ei tarvitse  elokuvia. Siis todella tarvitse. Ei niin kuin ruokaa tai lämpimiä vaatteita. Mutta siihen ei tarvitse kategoriaan putoaisi sitten myös elokuvien lisäksi rakastamani kirjat ja oikeastaan melkein kaikki asiat.  Ajatus oli sietämätön ja tulin siihen tulokseen, että minä todellakin tarvitsen ainakin niitä kirjoja ja elokuvia. Ehkäpä pieni ekoihminen minussa oli nyt hiukan surullinen huomatessaan, että ihan kaikkeen ei omakaan innostus ekoilun puolesta riitä. Toki ilman elokuvia ja kirjoja tulee toimeen, mutta koen kuitenkin, että oma elämäni on rikkaampaa niiden ansiosta.

Luku- ja elokuvahetket ovat lisäksi perheemme yhteinen juttu ja ne ovat myös asioita, joista mieheni kanssa nautimme suuresti. Elokuvat olivat muuten ihan niitä ensimmäisiä asioita, jotka meidät toivat yhteen.

Sain huomata, että vaakakupissa painoi hyvin moni asia eikä ratkaisu ollut lainkaan yksinkertainen. Ei ollut olemassa yhtä hyvää tai välttämättä edes yhtä oikeaa vastausta.

Niinpä tulin siihen tulokseen, että kannanotot saisivat minun puolestani ainakin tänä vuonna jäädä tekemättä, mutta järkeään ei tarvitse Black Fridaynäkään menettää. Itselläni on jo tarkkaan suunniteltu lista elokuvista, joiden hintoja aion tuona päivän seurata ja sen mukaan vuotuiset elokuvahankintamme tehdä. Niistä sitten nautimme vuoden mittaan ihan koko perheen voimin.

Ja se hella – se on vähän vaikeampi pala. Taustatöitä on kuitenkin tehty ja päätetty, että hellan tilalle tulee  keittotaso sekä erillisuuni. Niistä kun toisesta sitten aika joskus jättää, niin eipä tarvitse (toivottavasti) molempia uusia kerralla.  Budjetti on jo selvä ja vähimmäisvaatimukset molemmille aparaateille tarkkaan harkittu. Nyt vain toivotaan, että kohdalle osuu sopivanlaiset laitteet, jotta päästään taas kunnolla kokkailemaan. Onneksi oli talossa viime vuoden keittiöremonttiin hankittu yksittäinen keittolevy, jonka avulla saa perheen ruokituksi, kunnes jossain vaiheessa saamme taas keittiön kuntoon.

Vuoden mittaan on sitten hyvä jatkaa mietintää Älä osta mitään-päivän hengessä ja tarkastella omia kulutustottumuksiaan ja mielitekojaan.  Turhaa ja tarpeetonta kun ei tarvitse ostaa koskaan.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

.



Joulun kotimaiset herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta

Joulu ei ole joulu ilman ruokaherkkuja. Ainakin minun mielestäni joulu on ihanan yhdessäolon lisäksi tuoksuja ja makuja – jotkut perinteisiä ja toiset ihan uusia ja odottamattomia.

Mikäpä sopisikaan paremmin tuohon pakettiin kuin REKO-lähiruokarenkaan herkulliset lähellä tuotetut ruokalahjat. Ja kun on jo koko vuoden hankkinut ison osan arkisenkin ruokapöydän tarjoomuksista REKOsta, niin eipä sitä joulunakaan tule muualle suunnanneeksi. Miksipä sitä hyvästä luopuisi.

Joulun kotimaiset herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta
Wildemans Gårdin herkullisia juomia.

Joulun herkkulahjat REKO-lähiruokarenkaasta

Oma paikallinen REKOmme Nurmijärvellä on pullollaan ihania vaihtoehtoja ruokalahjoiksi. Löytyy niin kahvia kuin makeisiakin, jos toivoo perinteistä lahjaa. Ruokaharrastaja taas saattaa hyvinkin ilahtua ja olla ikionnellinen saadessaan herkkukorin pullollaan laadukkaita, kotimaisia ruoka-aineita: kasviksia, lihaa, juustoa…

REKOn valtti onkin laadukas valikoima lähituotettuja herkkuja. Moni näistä on vielä lisäksi sertifioitua luomua, jota itse mielelläni valitsen niin omaan ruokapöytääni kuin lahjaksikin. Maltan tuskin odottaa JouluREKOamme, mutta vielä on jaksettava 35 yötä kärvistellä ennen kuin pääsee nauttimaan ihanasta jouluisesta tunnelmasta hämyisellä parkkipaikalla Keudan kupeessa, Lopentien varrella.

Viime vuonna meiltä lähti monelle ihmisille lahjaksi Six Potin luomupavuista paahdettuja tuoksuvia ja laadukkaita kahveja ja tänä vuonna ajattelimme ilahduttaa lahjansaajia Kal’s Specialty Foodsin hyytelöillä sekä Suomen Karamellitehtaan suussa sulavalla fudgella. Hauskaa on, kun valikoimaa on sen verran, että pitää hiukan miettiä, mitä tänä vuonna lahjakääröön sujauttaisi.

rekotuusula03
REKOssa riittää tunnelmaa niin kesällä kuin talvellakin ja samalla tulee käyneeksi monta mielenkiintoista juttutuokiota mukavien ihmisten kanssa..

Jouluruuat REKOsta

Joululahjojen lisäksi REKOsta saa näppärästi hankittua myös ne juhlapäivän herkut eli niin kinkut, laatikot kuin rosolliaineksetkin ja monessa REKOssa on tarjolla myös juustoja ja erilaisia vegaanivaihtoehtoja joulua sulostuttamaan. Myös etniset ruuat ovat useilla alueilla hyvin edustettuna. Valikoima riippuu aina hiukan siitä, mitä tuottajia missäkin REKOssa on mukana.

Meilläkin on jo parin joulun verran nautittu REKOn antimista joulupöydässä ja vesikielellä odottelemme tulevaa JouluREKOa. Joulun alla viimeinen REKO-jako on nimittäin monissa REKOissa nimetty JouluREKOksi ja tunnelma on sen mukainen.  Monissa JouluREKOissa on ruokatuottajien lisäksi myös REKOn henkeen sopivia käsityöläisiä.

JouluREKO on ehdottomasti kokemus.

Vielä ehtii tämän vuoden JouluREKOon mukaan!

Jos et vielä kuuluu oman paikkakuntasi REKOon, niin liity ihmeessä. Annat samalla joululahjan itsellesi, sillä kun REKOn makuun pääsee ei enää halua palata vanhaan. REKO onkin mitä parhain tapa täyttää  ruokakaappi myös arkena.

Löydät listan Facebookissa toimivista REKO-renkaista joko täältä Luomulaaksosta, Facebook-ryhmästä REKO-lähiruokarenkaat tai  Aitojamakuja-sivuston kartalta.

Ostamalla REKOsta tuet kotimaista tuottajaa ja tuotantoa.

rekojelly


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

 

Yöllisiä huolipeikkoja

Koko syksy on vierähtänyt lasten asioiden parissa. Yhteistyötahoja on nyt useampi kuin koskaan ennen ja moni asia on pyörähtänyt aivan uudella tavalla eteenpäin.

Tällä hetkellä olemme painineet kyselylomakepinon parissa ja tuntuu, että ne ja raskaat arjen mutkat ovat imeneet kaiken jaksamisen meiltä kaikilta. Ihan helppoa ei ole ollut jaksaa arjen ja remonttien parissa, kun siihen lisätään vielä mieheni tolkuttoman pitkät työpäivät sekä työmatkat. Onneksi silläkin rintamalla pitäisi tulla vuoden vaihteessa helpotusta, kun mieheni työnkuva hiukan muuttuu.

Yöllisiä huolipeikkoja

Joulukuussa pääsemme vihdoin lääkärin juttusille ja aletaan selvittää asioita ihan eri tavalla kuin ennen. Tällä hetkellä puhutaan paljon autisminkirjosta, ADHDstä, tic-oireista ja monesta muusta asiasta. Nähtäväksi jää, millainen diagnoosi sitten aikanaan saadaan.

Arki on nyt päivästä toiseen kahlaamista ja lapsen kuormittumista, selviytymistä aamusta iltaan. Kun pääni illalla osuu tyynyyn tulee uni hetkessä. Mutta kun kello lyö yksi, niin silmäni räpsähtävät auki ja makuuhuoneen katto käy joka yö aina vain tutummaksi – sitä kun tulen tuijotelleeksi lopun yötä huolipeikkojen rellestäessä päässäni. Ne kuiskuttelevat ja kiusaavat kertoen, mitä kaikkea voikaan vielä mennä pieleen. Ja tuntuu, että pahimmat pelot nousevat pintaan. Ja se huoli lapsista – se on suunnaton. Toistaiseksi ovat huolipeikot joka yö vetäneet pidemmän korren ja aamulla vuoteesta nousee hyvin väsynyt äiti.

Ei kuitenkaan unohdeta niitä hyvä asioita

Olemme todella kiitollisia siitä, että niin terapeutit kuin opettajatkin ovat olleet tukenamme syksyn aikana. Olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja saaneet aikaan tukiverkostoa, joka kannattelee lasta ennemmän kuin koskaan ennen. Silti tuntuu, että se ei nyt riitä, mutta yhteistyö tuntuu hyvältä ja tiedäme, että emme ole yksin asian kanssa.

Ja ehkäpä oleellisinta tässä syksyssä on ollut terapeutti, joka on paneutunut asioihimme sellaisella tarmolla ja antaumuksella, että en ole koskaan tainnut sellaista nähdä, vaikka vuosien varrella olemmekin saaneet kohdata aivan mahtavia terapeutteja. Tuntuu että iki-ihana SI-terapeuttimme on tehnyt enemmän kuin koskaan voisimme edes pyytää ja hän on ollut niin tärkeä tuki arjessamme, että ihan hirvittää päivä, jolloin maksusitoumus päättyy ja jäämme ilman hänen tukeaan ja ohjaustaan.

Nyt pitää jaksaa  vielä muutama viikkoa ennen kuin saamme lisää vastauksia ja toivottavasti myös  niitä arjen työkaluja, jotta erityisapsiperheen arki olisi edes asteen verran helpompaa meille kaikille.

Itsekkäästi kuitenkin nyt toivoisin, että saisin nukkua täysiä öitä eikä noita kolmen neljän tunnin pätkiä yöstä toiseen. Ei sellaisilla jaksa loputtomiin.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 

.

Web Analytics Made Easy - StatCounter


|LuomuBlogi | EkoBlogi |