Tiedätkö, mitä kuvassa on?

Kuva_eduskunnalle1Kuvassa on iso pino jotain, mutta mitä. No, tietenkin pari kuukautta sitten postitetut geenimuuntelu-aiheiset kirjeet eduskuntaan!

Aikaisemmin olen kirjoittanut päätäjillemme vain sähköpostia, mutta ajattelinpa turvautua ihan perinteiseenkin versioon, kun äitinikin tarjosi apuaan postikulujen kanssa. Ja yllätys oli, että sellaiset, jotka eivät ole sähköposteihin vastailleet vastailivat näihin!

Kirje poikkesi totutusta, sillä se oli rakennettu lastemme ympärille. Ja useammassa vastauksessa mainittiinkin, että se poikkesi mukavasti muusta postista. Ja loppujen lopuksi minähän en voi muuta tehdä, kun yrittää saada asiani huomatuksi ja toivoa, että viesti menee toivotulla tavalla perille. Muullehan minä en mahda mitään. Yrittää silti pitää – ja toivoa!

Kohta alkaa olla viimeiset hetket kertoa mielipiteensä GMOsta päättäjille. Mutta vielä ehtii. Ja helpommallakin kuin tämä konsti pääsee! Sähköposti on huomattavasti helpompi vaihtoehto. Voin sanoa, että vaikka printteri tekikin paljon töitä niin kirjeiden allekirjoittaminen, osoitteiden raapustaminen ja kirjeiden sekä oheistuotteiden kuoriin saattaminen käy ihan työstä. Kaikesta tästä tuli kuitenkin hyvä mieli, sillä ainakin tiedän tehneeni kaiken voitavani, jotta geenimuuntelu pysyisi rajojemme ulkopuolella.

No’poo vai yes ’poo tai ehkä jotain siltä väliltä?

Shamppoottomuus kokeilu on jatkunut nyt jo hyvän aikaa. Ja täytyy sanoa, että se pirunmoinen töhnä, joka kertyy hiuksiin ei ole mukavaa. Se tuntuu kauhealta ja näyttää kauhealta – paitsi, että se ei näy jos hiukset ovat kiinni.

Shamppooseen ei silti haluaisi takaisin, sillä se kutina oli kamalaa ja vaikka jollain ekoshampoolla (esim. Urtekram) ei kutinaa ollutkaan niin hiusten pesuväli kutistuu taas takaisin tuohon pestään jooka tai ainakin jokatoinen päivä, koskahikset/pää alkaa haista hassulta. Ja sekään ei ole mukavaa. Ja kaikenlisäksi tarvitsen jotain hoitoainetta hiuksiini, jos mielin saada takut selvitetyksi… Paitsi, että hoitoainekaan ei yleensä riitä. Hoitoaineen voisi korvata sitruunalla, joka on ollut ehdoton suosikkini silloinkin kun en varsinaisesti pese hiuksiani. Siruuna tekee hiukset ihanan tuntuisiksi ja ovat helposti harjattavat! Ei takun takkua ole ollut sen jälkeen kun aloin hiuksia sitruunalla huuhtoa. Lisäksi se kirkastaa hiusten vaaleahkoa väriä.

Tahman kanssa en halua elää, mutta shampootakaan en enää päähäni pistä! Paha pulma on siis edessä, kun tuota soodaakaan ei saa koko ajan käyttää tai ainakaan se ei ole hyä juttu pitkään käytettynä.

Kokeiltu on jo melkein kaikkea. Palashampoota (josta tuli töhnää hiuksiin), soodaa (kuivattaa liikaa pitkään käytettynä) ekoshampoot (eivät kutita, mutta hiukset/pää alkavat haista likaiselle parin päivän kuluttua), mäntysuopa (laimennettuna, vielä kokeilussa, taitaa tulla töhnää silläkin), pesupähkinälios (ei ainaakn vielä vakuuta minua) astianpesuaine (laimennettuna, kokeilussa, ehkä lupaavin)

Pesen hiukset tällä hetkellä kerran viikossa jollain. Pitkin viikkoa teen vesipesuja sekä huuhteluita sitruunalla.

Harjaamiset ovat olleet nyt olemattomat. Siihen ei vain yksinkertaisesti löydy aikaa. Harjauksesta täytyy sanoa, että se on ainut tapa saada irtolika oikeasti pois hiuksista. Hiuksissa on aivan mielettömästi esimerkiksi pölyä. Tätä seikkaa ei usko ennen kuin katsoo harjaansa. Hiusten piti tulla puhtaaksi pesussa, mutta irtolika ei oikeasti lähde vedellä vaan harjaamalla. Luulen, että tämä ongelma moninkertaistuu pitkillä hiuksilla, joihin varmaan kertyy tuota pölyäkin ihan toisella tavalla. Roikkuvathan ne esimerkiksi hammaslääkärillä ollessa lattiallakin… Lyhyet taitavat olla paremmassa turvassa. Harjaaminen siis todella poistaa likaa! Ja kun pöly on poissa kiiltävät hiuksetkin ihan uudella tavalla!

Varmaa kaiken tämän jälkeen on, että tuohon perinteiseen shampoosen ei takaisin palata. Kokemukset siitä eivät olleet mitenkään hyviä ja hiuksiakin lähti enemmän kuin halauaisin. Nykyään ei lähde juuri lainkaan! Ja päänahkaa ei kutita! Kerran viikossa pesu ei kuulosta pahalta ainakaan minusta. Ja eläsisin ihan tyytväisenä tämän vaihtoehdon kanssa.

Onhan se hienoa, että shampoottomuus toimii toisilla paremmin. Itse en kuitenkaan halua näyttää siltä kuin näytän, jos en laita minkäänvaltakunnan pesuainetta päähäni. Mutta shampoo ei toimi eli jossain mielessä olen siis yhä no ’poolla! 🙂 Nyt hakusessa onkin pesuaine, joka toimii ja on ympäristöystävällinen. Vaatimukset ovat kohtuu kovat.

No ’poota ei ole kokonaan silti hylätty. Mieheni aloittaa kokeilun, kun hänen lomansa ensin alkaa! Hänen hiuksensa ovat lyhyet, joten on mukavaa, kun saa tyystin erilaisen vertailukohteen ihan kotiin! Katsotaan miten hänelle käy!

Lasten allergiatestit

Tänään oli lastemme kauan odotettu allergiatutkimus.  Kaiken piti selvitä tänään ja huolten piti olla ohi. Toisin kävi.

Tapasimme tänään kaksi lääkäriä. Toisen, joka ymmärsi tilanteemme ja toisen, joka ei selvästikään pitänyt luomusta tai mistään siihen liittyvästä ja mietti asiaa kunnan ja kulujen kannalta eikä niinkään lastemme. Lopputulos on sekava, mutta niin olivat perustelutkin.

Ensimmäinen lääkäri keskusteli kanssamme asiasta niin kuin pitikin, mutta tuumi sitten, ettei hänen valtuutensa riitä asiasta päättämiseen ja niinpä huoneeseen tuli toinen lääkäri, titteliltään korkeampi. Meille kerrottiin ummet ja lammet siitä, kuinka kyseisiä asioita ei voida tutkia allergiatesteillä, mutta nuo asiathan me jo toki tiesimme.

Sitten ehdotettiin siedättämistä lisäaineille ja torjunta-aineille. Puhuttiin myös siitä, että olisi kovin väärin lapsia kohtaa, jos heihin alettaisiin testata torjunta-aineita ja tästä olimme aivan samaa mieltä, mutta  samaan hengen vetoon kuitenkin ehdotettiin, että lapsillemme voisi kokeilla torjunta-aineita kouluruuan muodossa.

On siis väärin testata lapsia sairaalaoloissa torjunta-aineilla, mutta koulun ruokalassa se on täysin sallittua? Ja koska käytetyt torjunta-aineet ovat sallittuja, ei niiden kohdalla pitäisi kuulema olla mitään hätää.

Lapsemme eivät myöskään virallisten luokitusten mukaan voi olla kyseille aineille allergisia. Tämä on sellainen pilkun viilauskohta, että jokaista vanhempaa ottaisi päähän. Kyse on valkuaisaineesta, jonka avulla allergiat määritellään. Ja koska torjunta-aineissa ei luonnollisestikaan tätä ole, ei niille siis tietenkään voi olla allerginen. Ja ruoka ei hänen mukaansa vaikuta terveyteen tällä tavalla. Onhan se mukavaa, että me halomme hiuksia, jonkin asian tarkasta määritelmästä. Oli sitten allergiaa tai ei niin jotain asialle olisi meidän mielestämme tehtävä.

Meitä kehotetiin vain jatkaamaan kortisnonin käyttöä. Niin se valitettavasti taitaa olla, että monesti tykätään  hoitaa oiretta eikä niinkään syytä.

Automatkalla kotiin mieheni ja minä keskustelimme. Olimme molemmat vihaisia. Emme voineet ymmärtää ajatusta, jonka varjolla poljetaan heikompia ja ajattellaan vain rahaa.

Toinen lääkäreistä oli tosiaan ihan mukava ja vaikka hän ei allergiatodistusta voikaan kirjoittaa, saamme häneltä kuitenkin paperin, jonka pitäisi auttaa meitä eteenpäin ruoka-asiassa. Ainakin niin, että lapsi saa ottaa helpommin eväät mukaansa eikä häntä pitäisi pakottaa syömään koulussa tavallista ruokaa. Se toinen lääkäri – hänestä ei meillä taida olla oikein mitään hyvää sanottavaa. Hän oli taitava sivuuttamaan asioita ja tavoissakin oli toivomisen varaa, sillä lähtiessään hän ei hyvästellyt meitä lainkaan.

Koko tapaamisesta jäi kaiken kaikkiaan paha olo. Kysyimmekin heiltä, että mitä ihmettä meidän sitten oikein pitäisi tehdä. Polkeehan moinen asia jo lastemme ihmisoikeuksia. Eikö ruoka, josta ei sairastu kuuluu jokaisen oikeuksiin? Vastaus oli, että kyllä kuuluu, mutta he eivät voi asialle mitään. Lääketiede, kun ei oikein pysty näitä asioita tutkimaan. Jos kyse olisi vaikka porkkanasta, niin ei mitään ongelmaa olisi. Jos testissä ei tule oireita, mutta käytännössä tulee niin porkkanaa vältetään. Sama ei kuitenkaan käy torjunta-aineiden kanssa, koska niille ei voi olla allerginen sanan virallisessa merkityksessä.

Jokunen kuukausi sitten jonkun lukijani huulena heitetty oman uskonnon perustaminen alkaa kuulostaa uskomattoman houkuttelevalta. Uskonnolliset syyt kelpaavat  ilman todisteluja mutta se, että väärä ruoka pistää ihon vuotamaan verta ei. Ajatus tuntuu järjettömältä. Lastemme  oireet eivät ole kuulema riittävän vakavia.

Ihmettelenmme myöskin lääkärin kommenttia kuntien säästötoimista. Miten kunnan asiat kuuluvat lääkärille? Eikö hänen pitänyt hoitaa potilasta eikä kuntaa?

Nyt siis odottelemme paperia, joka ehkä auttaa meitä. Mukavampi lääkäri todellakin ymmärsi ongelmamme ja tajusi, että olimme käyneet pitkän matkan tähän pisteeseen.

Tekisi mieleni sanoa jotain muutakin, mutta ajatukseni eivät ole kovinkaan painokelpoisia tai mieltäylentäviä, joten jätänpä ne sanomatta.  Aika kiukkuinen ja huolissani olen vieläkin.

Saippuaa hiuksiin

Hiukset ovat eläneet lievästi sanottuna omaa elämäänsä. Eilen hermostuin siihen ihmeelliseen mönjään ja ja päätin kokeilla mummini aikaista temppua ja laimensin ihka oikeaa mäntysuopaa ja pesin hiukseni sillä.

Lopputulos oli ehdottomasti parempi kuin pesupähkinällä ja hiukan parempi kuin palashampoolla. Sen verran mukavalta tämä tuntui, että saattaapi olla että kokeilen sillä vielä ainakin yhden kerran. Pesuvälin olisi tarkoitus pysyä samana eli kerran viikossa.

Shampottomuus alkaa hiukan tuntua epämiellyttävältä. Ehkä lähinnä tuon tahman vuoksi. Toisaalta en millään haluaisi lopettaa ennen kuin tuo 12 viikkoa on täynnä. Muutama viikko enää puuttuu siitä. Ja se täytyy mainita, että kun hiukset ovat kiinni ne ovat ihan hyvät. Hiukset ovat myös tuuheat ja helposti harjattavat. Takkuja ei ole oikein olenkaan ja ne, mitä löytyy ovat sellaisia ihan pieniä. Eivät todellakaan sitä luokkaa kuin ennen. Ennen takkujen selvittämiseen vaadittiin toinen ihminen, sillä itse en niitä saanut millään auki! Ja se, mikä on ehkä tärkeintä – hiukset eivät todellakaan haise. Eli ympäristöhaittoja ei ole. 🙂

Tällä hetkellä elämä pyörii kuitenkin liikaa hiusten ympärillä eli jotain pitää muuttua tai 12 viikon jälkeen jotain muuta muuttuu.

Pesty Urtekramin shampoolla – kerran

Torstaina oli pakko pestä pää, jollain joka varmasti puhdistaa sen. Perjantaina piti mennä ihmistenilmoille ja sen näköisellä päällä, kun minulla oli, ei yksinkertaisesti voinut mennä minnekään. Palashampoon tahmaisuus ei suostunut katoamaan millään.

Urtekramin shampoota uskaltauduin päähäni kaatamaan ja pääsin tuosta kirotusta tahmasta eroon. Hiukset olivat ihan mukavan tuntuiset senkin jälkeen, mutta se mahdottoman ihana pehmeys ja kuohkeus katosi sen siliän tien. Nyt on jo ihan ikävä ihanan tuntuisia hiuksia.

Taidan tällä hetkellä mennä jossain viikolla kuusi tuon shampoottomuuden kanssa. En usko, että tuo yksi urtekrami-kerta pilasi mitään, sillä en ole kuitenkaan hiuksia sen useammin pessyt – päinvastoin. Eli joidenkn arvioiden mukaan tätä tasaantumisaikaa on jäljellä toiset 6 viikkoa, jos minun hiusteni kohdalla vaaditaan se 12 viikkoa… Vielä en kuitenkaan ajatellut luovuttaa, vaikka kieltämättä mielessä on käynyt.

Taitaisin jäädä kaipaamaan sitä ihanaa pehmeyttä ja runsautta, jota ei ainakaan tähän saakka millään shampoolla ole tullut, vaikka joskus jonkun shmapoon kohdalla olen niin erehtynyt luulemaan. Harjaamiset pitäisi taas saada toimimaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella onnettomat tuon harjauksen suhteen – aika ei meinaa millään riittää.

Shampoota tai jotain sinne päin

Ajattelinpa sitten raapustella tänne muutaman rivin aikani kuluksi. En osaa mennä vielä nukkumaan, kun odottelen miestäni kotiin työmatkalta. Voisin hyvin nukkua muutaman tunnin ennen kuin hän on kotona, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa mennä nukkumaan, kun odottaa.

Muutama sana siis no poosta.

Tänään oli pakko pestä hiukset, sillä ne olivat oikeasti aivan kauheat. Kiva, että olemme sairastaneet, sillä nyt ei ole ollut pakko mennä minnekään ja pesuväliä on saanut hiukan pidemmäksi. Nyt oli kuitenkin pakko pestä, koska en enää kestänyt katsoa hiuksiani.

Tänään en kuitenkaan pessyt soodalla vaan keittelin pesupähkinöistä shampoota. En tiedä vielä, mikä lopputulos on, koska hiukset kuivuvat nykyään noin puoli päivää tai pidempään. Luulen kuitenkin, että täydellisen puhdasta pesupähkinälitku ei saanut aikaan. Hiukset olivat kyllä todella tahmaiset ja pahin syy siihen oli tuo palashampoo, jota menin kokeilemaan hätäpäissäni, kun piti saada yhtenä päivänä hiukset paremmiksi. Palashampoo pesi kyllä kauniisti päältä, mutta jätti muualle jälkeensä sen ihme tahman kuten aina ennenkin. Tuntuu, että sitä tahmaa on hiuksissa vieläkin…

Ne kohdat, joissa tuota tahmaa ei ollut tuntuvat ihan mukavilta nytkin. Joten saattaapi olla, että jatkan kokeilua tuon pesupähkinäshampoon kanssa. Ainakaan siitä ei tulisi muovijätettä.

|LuomuBlogi | EkoBlogi |