Lasten allergiatestit

Tänään oli lastemme kauan odotettu allergiatutkimus.  Kaiken piti selvitä tänään ja huolten piti olla ohi. Toisin kävi.

Tapasimme tänään kaksi lääkäriä. Toisen, joka ymmärsi tilanteemme ja toisen, joka ei selvästikään pitänyt luomusta tai mistään siihen liittyvästä ja mietti asiaa kunnan ja kulujen kannalta eikä niinkään lastemme. Lopputulos on sekava, mutta niin olivat perustelutkin.

Ensimmäinen lääkäri keskusteli kanssamme asiasta niin kuin pitikin, mutta tuumi sitten, ettei hänen valtuutensa riitä asiasta päättämiseen ja niinpä huoneeseen tuli toinen lääkäri, titteliltään korkeampi. Meille kerrottiin ummet ja lammet siitä, kuinka kyseisiä asioita ei voida tutkia allergiatesteillä, mutta nuo asiathan me jo toki tiesimme.

Sitten ehdotettiin siedättämistä lisäaineille ja torjunta-aineille. Puhuttiin myös siitä, että olisi kovin väärin lapsia kohtaa, jos heihin alettaisiin testata torjunta-aineita ja tästä olimme aivan samaa mieltä, mutta  samaan hengen vetoon kuitenkin ehdotettiin, että lapsillemme voisi kokeilla torjunta-aineita kouluruuan muodossa.

On siis väärin testata lapsia sairaalaoloissa torjunta-aineilla, mutta koulun ruokalassa se on täysin sallittua? Ja koska käytetyt torjunta-aineet ovat sallittuja, ei niiden kohdalla pitäisi kuulema olla mitään hätää.

Lapsemme eivät myöskään virallisten luokitusten mukaan voi olla kyseille aineille allergisia. Tämä on sellainen pilkun viilauskohta, että jokaista vanhempaa ottaisi päähän. Kyse on valkuaisaineesta, jonka avulla allergiat määritellään. Ja koska torjunta-aineissa ei luonnollisestikaan tätä ole, ei niille siis tietenkään voi olla allerginen. Ja ruoka ei hänen mukaansa vaikuta terveyteen tällä tavalla. Onhan se mukavaa, että me halomme hiuksia, jonkin asian tarkasta määritelmästä. Oli sitten allergiaa tai ei niin jotain asialle olisi meidän mielestämme tehtävä.

Meitä kehotetiin vain jatkaamaan kortisnonin käyttöä. Niin se valitettavasti taitaa olla, että monesti tykätään  hoitaa oiretta eikä niinkään syytä.

Automatkalla kotiin mieheni ja minä keskustelimme. Olimme molemmat vihaisia. Emme voineet ymmärtää ajatusta, jonka varjolla poljetaan heikompia ja ajattellaan vain rahaa.

Toinen lääkäreistä oli tosiaan ihan mukava ja vaikka hän ei allergiatodistusta voikaan kirjoittaa, saamme häneltä kuitenkin paperin, jonka pitäisi auttaa meitä eteenpäin ruoka-asiassa. Ainakin niin, että lapsi saa ottaa helpommin eväät mukaansa eikä häntä pitäisi pakottaa syömään koulussa tavallista ruokaa. Se toinen lääkäri – hänestä ei meillä taida olla oikein mitään hyvää sanottavaa. Hän oli taitava sivuuttamaan asioita ja tavoissakin oli toivomisen varaa, sillä lähtiessään hän ei hyvästellyt meitä lainkaan.

Koko tapaamisesta jäi kaiken kaikkiaan paha olo. Kysyimmekin heiltä, että mitä ihmettä meidän sitten oikein pitäisi tehdä. Polkeehan moinen asia jo lastemme ihmisoikeuksia. Eikö ruoka, josta ei sairastu kuuluu jokaisen oikeuksiin? Vastaus oli, että kyllä kuuluu, mutta he eivät voi asialle mitään. Lääketiede, kun ei oikein pysty näitä asioita tutkimaan. Jos kyse olisi vaikka porkkanasta, niin ei mitään ongelmaa olisi. Jos testissä ei tule oireita, mutta käytännössä tulee niin porkkanaa vältetään. Sama ei kuitenkaan käy torjunta-aineiden kanssa, koska niille ei voi olla allerginen sanan virallisessa merkityksessä.

Jokunen kuukausi sitten jonkun lukijani huulena heitetty oman uskonnon perustaminen alkaa kuulostaa uskomattoman houkuttelevalta. Uskonnolliset syyt kelpaavat  ilman todisteluja mutta se, että väärä ruoka pistää ihon vuotamaan verta ei. Ajatus tuntuu järjettömältä. Lastemme  oireet eivät ole kuulema riittävän vakavia.

Ihmettelenmme myöskin lääkärin kommenttia kuntien säästötoimista. Miten kunnan asiat kuuluvat lääkärille? Eikö hänen pitänyt hoitaa potilasta eikä kuntaa?

Nyt siis odottelemme paperia, joka ehkä auttaa meitä. Mukavampi lääkäri todellakin ymmärsi ongelmamme ja tajusi, että olimme käyneet pitkän matkan tähän pisteeseen.

Tekisi mieleni sanoa jotain muutakin, mutta ajatukseni eivät ole kovinkaan painokelpoisia tai mieltäylentäviä, joten jätänpä ne sanomatta.  Aika kiukkuinen ja huolissani olen vieläkin.

Saippuaa hiuksiin

Hiukset ovat eläneet lievästi sanottuna omaa elämäänsä. Eilen hermostuin siihen ihmeelliseen mönjään ja ja päätin kokeilla mummini aikaista temppua ja laimensin ihka oikeaa mäntysuopaa ja pesin hiukseni sillä.

Lopputulos oli ehdottomasti parempi kuin pesupähkinällä ja hiukan parempi kuin palashampoolla. Sen verran mukavalta tämä tuntui, että saattaapi olla että kokeilen sillä vielä ainakin yhden kerran. Pesuvälin olisi tarkoitus pysyä samana eli kerran viikossa.

Shampottomuus alkaa hiukan tuntua epämiellyttävältä. Ehkä lähinnä tuon tahman vuoksi. Toisaalta en millään haluaisi lopettaa ennen kuin tuo 12 viikkoa on täynnä. Muutama viikko enää puuttuu siitä. Ja se täytyy mainita, että kun hiukset ovat kiinni ne ovat ihan hyvät. Hiukset ovat myös tuuheat ja helposti harjattavat. Takkuja ei ole oikein olenkaan ja ne, mitä löytyy ovat sellaisia ihan pieniä. Eivät todellakaan sitä luokkaa kuin ennen. Ennen takkujen selvittämiseen vaadittiin toinen ihminen, sillä itse en niitä saanut millään auki! Ja se, mikä on ehkä tärkeintä – hiukset eivät todellakaan haise. Eli ympäristöhaittoja ei ole. 🙂

Tällä hetkellä elämä pyörii kuitenkin liikaa hiusten ympärillä eli jotain pitää muuttua tai 12 viikon jälkeen jotain muuta muuttuu.

Pesty Urtekramin shampoolla – kerran

Torstaina oli pakko pestä pää, jollain joka varmasti puhdistaa sen. Perjantaina piti mennä ihmistenilmoille ja sen näköisellä päällä, kun minulla oli, ei yksinkertaisesti voinut mennä minnekään. Palashampoon tahmaisuus ei suostunut katoamaan millään.

Urtekramin shampoota uskaltauduin päähäni kaatamaan ja pääsin tuosta kirotusta tahmasta eroon. Hiukset olivat ihan mukavan tuntuiset senkin jälkeen, mutta se mahdottoman ihana pehmeys ja kuohkeus katosi sen siliän tien. Nyt on jo ihan ikävä ihanan tuntuisia hiuksia.

Taidan tällä hetkellä mennä jossain viikolla kuusi tuon shampoottomuuden kanssa. En usko, että tuo yksi urtekrami-kerta pilasi mitään, sillä en ole kuitenkaan hiuksia sen useammin pessyt – päinvastoin. Eli joidenkn arvioiden mukaan tätä tasaantumisaikaa on jäljellä toiset 6 viikkoa, jos minun hiusteni kohdalla vaaditaan se 12 viikkoa… Vielä en kuitenkaan ajatellut luovuttaa, vaikka kieltämättä mielessä on käynyt.

Taitaisin jäädä kaipaamaan sitä ihanaa pehmeyttä ja runsautta, jota ei ainakaan tähän saakka millään shampoolla ole tullut, vaikka joskus jonkun shmapoon kohdalla olen niin erehtynyt luulemaan. Harjaamiset pitäisi taas saada toimimaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella onnettomat tuon harjauksen suhteen – aika ei meinaa millään riittää.

Shampoota tai jotain sinne päin

Ajattelinpa sitten raapustella tänne muutaman rivin aikani kuluksi. En osaa mennä vielä nukkumaan, kun odottelen miestäni kotiin työmatkalta. Voisin hyvin nukkua muutaman tunnin ennen kuin hän on kotona, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa mennä nukkumaan, kun odottaa.

Muutama sana siis no poosta.

Tänään oli pakko pestä hiukset, sillä ne olivat oikeasti aivan kauheat. Kiva, että olemme sairastaneet, sillä nyt ei ole ollut pakko mennä minnekään ja pesuväliä on saanut hiukan pidemmäksi. Nyt oli kuitenkin pakko pestä, koska en enää kestänyt katsoa hiuksiani.

Tänään en kuitenkaan pessyt soodalla vaan keittelin pesupähkinöistä shampoota. En tiedä vielä, mikä lopputulos on, koska hiukset kuivuvat nykyään noin puoli päivää tai pidempään. Luulen kuitenkin, että täydellisen puhdasta pesupähkinälitku ei saanut aikaan. Hiukset olivat kyllä todella tahmaiset ja pahin syy siihen oli tuo palashampoo, jota menin kokeilemaan hätäpäissäni, kun piti saada yhtenä päivänä hiukset paremmiksi. Palashampoo pesi kyllä kauniisti päältä, mutta jätti muualle jälkeensä sen ihme tahman kuten aina ennenkin. Tuntuu, että sitä tahmaa on hiuksissa vieläkin…

Ne kohdat, joissa tuota tahmaa ei ollut tuntuvat ihan mukavilta nytkin. Joten saattaapi olla, että jatkan kokeilua tuon pesupähkinäshampoon kanssa. Ainakaan siitä ei tulisi muovijätettä.

Shampootonta elämää jo 4 viikkoa

Ihan mukavasti on sujunut. Maanantaina pesin taas soodalla ja nyt hiukset ovat ihan kivan tuntuiset. Olen myös alkanut huuhdella hiuksia sitruunamenhulla. Laitan yhden sitruunanmehun n. 2.5 desiin vettä ja kaadaan hiuksiini. En kaada sitä ihan pääläelle, koska en kaipaa sitä sileyttämään siellä. Sitruunamehu kirkastaa hiuksiani ihan kivasti ja kammattavuus on upea sekä pehmeys.

Ajattelin, että olisi mukavaa pidentää tuota soodapesun väliä edes hiukan. Nyt onnistuin pidentämään yhdellä päivällä. Enempikin olisi ollut mukava, mutta kun piti mennä lääkärin ja muuallekin ihmisten ilmoille ja hattua ei voinut käyttää niin pestävähän ne hiukset oli. Loppuviikosta hiukset eivät minusta näytä vielä siltä, että haluasin mennä jonnekin ilman hattua. Pikku hiljaa tämä kuitenkin paranee.

Katsotaan kuinka pitkään voisi seuraavan kerran venyttää soodapesua. Riippuu varmaan paljon siitä, minne joudun menemään.

Margariinia vai voita?

Vuosia sitten, kun asuin vielä äitini luona, ihmettelimme rasvojen kummallista maailmaa. Noihin aikoihin aloimme molemmat kiinnostua kreetalaisesta ruuasta. Äidilläni oli todettu diabetes ja ruoka alkoi kiinnostaa enenevässä määrin ihan terveyden kannalta.

Pähkinänkuoressa asia oli tämä. Voi aiheuttaa sydän- ja verusuonisairauksia. Margariinin epäillään aiheuttavan syöpää. Kumpaahan sitä söisi? Kumpaan olisi kivempi kuolla? 😉

Isovanhempani söivät voita – ja paljon. Muistan Pappani minulle tekemät voileivät, joiden päällä oli varmaan 5cm voita. Se siis todellakin oli VOIleipä! Se oli hyvää… Siitä ei pääse mihinkään ja oli kiva, kun Pappa teki leivän juuri minulle. Isovanhemmistani Mummi kuoli kesällä 2007 95-vuotiaana ja Pappani kuoli 1986 muistaakseni 73-vuotiaana. Mummi ei paljon lääkäreitä koskaan tarvinnut. Pappani kuoli noin aikaisin lähinnä siksi, että poltti kolmisen askia tupakkaa päivässä… Sillä kun tuppaa olemaan seuraamuksia.

Molemmat isovanhempani söivät siis reilusti voita, mutta he söivät myös kalaa, jokaisena päivänä. Lähinnä silliä ja joskus lohta. Tuohon aikaan sillitkin tulivat kaupaan sellaisissa isoissa tynnyreissä. Nykyään kaikki sillit taitaa olla pakattu muoviin muutaman e-koodin seuraksi. Mummini ei kuollut minkään sortin sydän-ja verisuonitautiin. Hänen suonensa ja sydämensä voivat oikein hyvin. Luulen, että kalalla oli jotain tekemistä asian kanssa. Varmasti jollain muullakin asialla.

Lääkäriltä kyselimme myös asiasta. Hänen vastauksensa oli selvä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta ehdottomasti voita. Sydän- ja verisuonitaudit kun ovat paljon helpompia hoitaa kuin syöpä. Unohtaa ei pidä myöskään kasviöljyjä – lähinnä kylmäpuristettuja oliivi- ja rypsiöljyjä. Mutta joskus johonkin on pakko laittaa kovaa rasvaa, vaikka juokseva olisi kuinka paljon terveellisempää.

Leivontaan meillä käytetään  voita, silloin kun oliiviöljy ei käy. Leivänpäälle laitetaan voista, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja vedestä tehtyä sekoitusta, joka muistuttaa ulkonäöllisesti paljon margariinia. Tämä on helppo maustaa vaikka valkosipulilla, jos kaipaa vaihtelua. Ruuanlaittoon käytetään lähes poikkeuksetta kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä.

|LuomuBlogi | EkoBlogi |