GMO uutisia EU:sta

4. joulukuuta kokoontuivat EU:n jäsenmaiden ympäristöministerit . He vaativat muutoksia gm-kasvien riskinarviointiin.

Ministerit kaipaavat pitkän aikavälin tutkimuksia, joissa selviteltäisiin ihmisten terveyteen liittyviä riskejä, ympäristölle koituvia riskejä sekä gm-maatalouden vaikutuksia viljelijöiden elinolosuhteisiin. Tutkimuksien tulee olla gm-yhtiöistä riippumatonta. Nykyäänhän lähes kaikki tutkimus on gm-kasveja tuottavien yhtiöiden tekemiä. Ministerit haluavat myös, että kasveja, jotka tuottavat torjunta-ainetta, kohdellaan samoilla tiukoilla säädöksillä kuin itse torjunta-aineitakin. Tämän lisäksi ministerit vaativat alueellisille ja paikallisille yhteisöille oikeutta perustaa GMO-vapaita alueita.

EFSA eli Euroopan elintarvikevirasto on päätynyt arvostelun kohteeksi, koska se lähes poikkeuksetta on hyväksynyt gm-kasvien lupahakemukset, vaikka turvallisuustutkimukset ovat gm-kasveja kehittävien yhtöiden itsensä tekemiä. EFSA ei myöskään pyynnöstä ole luovuttanut näiden tutkimusten toksikologista alkuperäisaineistoa muun tiedeyhteisön vertaisarvioitavaksi, vaikka EU:n lainsäädäntöohje tätä edellyttää.

2007 EFSA joutui luovuttamaan alkuperäisen tutkimusaineiston sitä pyytäneelle Greenpeacelle saksalaisen vetoomustuomioistuimen päätöksellä. Caenin yliopiston professori Gilles-Eric Séralinin sekä hänen johtamansa tutkijaryhmä sai tähän aineistoon käyttöoikeudenvertaisarviointia varten. Séralini on toiminut Ranskan hallituksen bioteknologisena neuvonantajana ja merkittävänä vaikuttajana Maailman kauppajärjestö WTO:n ratkaistessa Yhdysvaltojen vaatimusta taivuttaa EU hyväksymään merkitsemättömät gm-tuotteet markkinoilleen. WTO ratkaisi asian EU:n eduksi.

Viimeaikaiset tutkimukset, jotka Itävalta ja Italia ovat tehneet tukee varovaisuutta GM-kasvien suhteen. Toivottavasti myös päättäjät ottavat nämä tutkimukset tosissaan ja alkavat todenteolla vastustaa GM-kasvien maihinnousua Euroopassa ja meillä Suomessa. päätkset tehdään nyt! Aika näyttää miten maailman käy.

Miksi minä en pidä geenimuuntelusta

Kansanedustajilta tupsahtelee tasaiseen tahtiin vastauksia. Osa todella hyviä ja osasta huomaa, että on tainnut Monsanton ja kumppaneiden lobbarit käydä kylässä. Onhan heillä oikeus mielipiteeseensä, meillä jokaisella on. Toivoisin kuitenkin, että ihminen ja ympäristö menisi oikeasti rahan edelle. Paljon on asiassa sanottavana meillä kuluttajilla. Nyt, jos koskaan on hyvä mennä kauppaan ja ostaa sitä luomua, sillä jos luomun kulutus nousee, on se selvä viesti eteenpäin. Myöskin gm-possujen kaupan hyllylle jääminen on viesti.

Joku voi ehkä ihmetellä, miksi minä olen niin kiinostunut tästä asiasta ja alkanut toimia. Blogin alkuajoilla, kun ei tällaista tekstiä ollut. Ihmettely on oikeutettu ja yritän nyt selittää henkilökohtaista kantaani tähän asiaan.

Monet teistä tietävät, että etenkin meidän nuorimmaisemme on yliherkkä mm. monille lisäaineille, mutta pelkkien lisäaineiden pois jättäminen ei vielä ratkaissut kaikkea. Luomuun siirtymisemme myötä hänen iho-ongelmansa ja suolistoreaktionsa ovat kadonneet. Vanhemmalla pojalla myös – hänellä oireet vain olivat lievemmät. Itselläni jotkin hedelmät, jotka on tuotettu tavanomaisella tuotannolla, turvottavat kurkun. Joskus pahemmin, joskus vähemmän. Luomulla meillä ei näitä ongelmia ole.

Muistelin viime yönä (yöt ovat tähän erinomaista aikaa – ainoa vika on, että öinen ajattelu syö niin vietävästi tuota yöunta..) lastemme vauva-aikaa ja vähän siitä eteenpäin. Tajusin, että silloin meillä ei näitä samanlaisia ongelmia ollut. Silloin nimittäin ostin paljon luomua, mutta vain lapsille, koska rahat eivät yksinkertaisesti olisi riittäeet siihen, että me kaikki olisimme sitä syöneet. Ikävää, mutta tosiasia. Muutimme pari vuotta sitten ja muuttoaikana luomu katosi ruokakorista lähes kokonaan ja muutenkin muut asiat olivat ajatuksissa ensimmäisenä. Eikä rahatilannekaan varmasti ollut paras mahdollinen. Olimme pari-kolme kuukautta kahden asunnon ”onnellisia” omistajia. Voitte vain kuvitella, mitkä asiat olivat tuohon aikaan mielessämme.

Lokakuun 15. päivä postasin ensimmäisen kerran GMOsta. Aikaisemmin tiesin asiasta lähinnä vain, että sellaista on olemassa USAssa ja, että koskaan en erityisemmin ole asiasta pitänyt. Tuo ei kuitenkaan tuntunut niin isolta asialta, että olisin jotain tehnyt asian muuttamiseksi. En myöskään tiennyt EUn päätöksistä hyväksyä muuntogeenisiä kasveja enkä sitä, että Suomessakin ollaan suunnittelemssa rinnakkaiselolakia. En myöskään tiennyt niistä lukuisista ongelmista, jotka liittyvät ihmisten ja eläinten terveyteen. Ihmisoikeusongelmat ja kaikki se peittely, joka gm-kasveihin liittyy ovat myös vakavia asioita. Ensimmisen GMO postaukseni aikoihin olin käynyt varmaan noin puolisen kuukautta aikaisemmin Kemikaalicocktailin sivuilla ja maailmani oli saanut sysäyksen muutokseen. Aloin hakea tietoa aiheesta ja mitä enemmän opin, sitä pahempi olo minulle tuli. Tajusin, kuinka suuresta asiasta oli kyse ja sen, että meillä oli ekokatastrofin ainekset käsissä.

Gm-kasveja ei meillä voi syödä. Niissä torjunta-ainejäämät ovat suuremat kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ajatus on edelleen sietämätön. Jos gm-kasvit todella nousevat maihin Suomessa ja muualla Euroopassa ei tavanomaisella tai luomutuotannolla ole mahdollisuuksia. Saastuminen gm-aineksella tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Suojavyöhykkeet, joita kovasti mainostetaan, todennäköisesti hidastavat gm-aineksen leviämistä, mutta ne eivät estä sitä. Ekokatastrofi on valmis.

Ajatus siitä, että jonain päivänä en voikaan antaa lapsilleni ruokaa, jolla he pysyvät terveenä ja kunnossa tuntuu todella pahalta. Tämä on varmasti yksi tärkeimmistä syistä, mikä saa minut toimimaan. Haluan tietää, että olen tehnyt kaiken lain salliman asian muuttamiseksi. Sen enempää en voi. Minä tulen aina ensimmäisenä olemaan äiti ja puolustamaan lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan.

Uskoisin, että jokainen äiti, isä ja isovanhempi tuntee samoin. Se on kirjoitetttu meihin jo evoluution alussa.

Kiiwiä voi taas syödä!

Tänään ostin kokeeksi luomu kiiwejä. Kiiwit ovat minulla aina turvottaneet kurkun niin, että nieleminen on ollut aika vaikeaa, banaani on tehnyt ihan saman. Eihän se tietenkään haittaa jos kiiwejä ei syö, mutta kun niistä sattuu tykkäämään aika paljon niin sitten aika ajoin olen aina eksynyt kiiwin kokeilemaan – samoilla tuloksilla. Vannon aina, että ei enää koskaan, kun kurkkua alkaa kuristaa ja nieleminen on tosi vaikeaa. Mutta tänään oli ihan toista. Minä söin kokonaisen kiiwin! Ihan kokonaisen ja minun kurkkuni ei ole turvoksissa ja nieleminen sujuu kuin tyhjää vain. Minä en taidakaan olla allerginen kiiwille vaan jollekin aineelle (torjunta-aine???), jota tavallisissa kiiweissä on. Kuvassa on meidän kiiwipaketti, josta puuttuu kaksi kiiwiä. Eivät muuten olleet paljon sen kalliimpia kuin tavallisetkaan kiiwit yleensä. Näitä meillä taidetaan aina joskus hankkia, kun halutaan herkutella.

Tällä viikolla pitäisi muuten suunnata matka luomutilalle ostamaan juureksia, perunaa ja ehkä jyviäkin. Katsotaan riittääkö aika vai ostammeko vain hiukan varaston täydennystä lähikaupasta, jonka luomuvalikoima jättää aika paljon toivomisen varaa…

Pavel Stránský – Auschwitzin selviytyjä

Esiintyykö antisemitismiä yhä? Minulla oli tapana sanoa työtovereilleni: ”Kun maailmassa tapahtuu jotain kauheaa syyttäkää siitä juutalaisia tai polkupyöräilijöitä.” Kun ystäväni ihmetellen kysyvät: ”Pavel, miksi ihmeessä polkupyöräilijöitä?” minä sanon heille: ”Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt kysyä miksi juutalaisia?”

Pavel Stránský

Pavel Stránský - Auschwitzin selviytyjäEilen historia heräsi eloon. Eilen toinen maailmansota sai kasvot selvemmin kuin koskaan ennen. Eilen Pavel Stránskýn tarina heräsi eloon taas uusille ihmisille – myös minulle.

Pavel Stránský on 87-vuotias Tsekin juutalainen, joka selvisi hengissä Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriltä. Hän painoi vapautuessaan 36 kiloa. Käsivarressaan hänellä on ihoon tatuoitu numero. Numero oli helpompi tappaa kuin ihminen, jolla on nimi. Numero, ei ole mitään.

Vuonna 1941 Stránský kuljetettiin Theresienstadtiin. 1943 hänet, hänen vaimonsa Vera ja tämän äiti siirrettiin junalla Auschwitziin. Matka kesti 2 yötä ja yhden päivän. Matkalla ei saanut vettä tai mitään syötävää. Oli selvittävä sillä, mitä mukana oli, jos oli mitään. Vaunut ahdettiin täyteen ja monia kuoli matkalla. Iso osa Auschwitziin saapuvista marssitettiin suoraan kaasukammioihin. Uusille tulokkaille kuiskailtiinkin heti laiturilla: ”Katsokaa ylös.” Tulijat näkivät piipuista nousevan savun. ”Uuni on ainoa tie ulos Auschwitzista”. Uudet tulokkaat eivät vielä tuolloin ymmärtäneet asian oikeaa laitaa.

Pavel pääsi onnekseen leirin lasten opettajaksi ja sanoikin, että tuo on iso syy siihen, miksi hän selvisi hengissä. He eivät saaneet varsinaisesti opettaa lapsille mitään, mutta heillä oli lupa kertoa lapsille tarinoita ja monesti tarinoiden loppua muunneltiin, jotta niihin saatiin onnellinen ja toivorikas loppu. Lapset tekivät myös esityksiä, joita natsit tulivat seuraamaan ja taputtivat mainioille näytöksille. Myös pahamainen tohtori Mengele oli noiden miesten joukossa.

Tohtori Mengele teki kokeita ihmisillä. Hän halusi kokeilla mm. sitä voiko ihmisten silmien väriä vaihtaa. Kokeet olivat epäinhimillisiä ja aiheuttivat paljon tuskaa ja kuolemaa. Erityisesti kaksoset saivat kokea kovia. Stránský kertoi myös kahdesta äidistä, jotka saapuivat raskaana tuhoamisleirille. Mengele halusi selvittää kauanko vastasyntyneet selviäisivät hengissä, jos heitä ei ruoki. Äidit tappoivat lapsensa mieluummin kuin antoivat ne natsien käsiin nääntymään nälkään. Noiden äitien tunteita lienee mahdotonta kuvitella.

Leirillä vangit saivat syödäkseen aamulla kupillisen makeuttamatonta yrttiteetä, ruualla punajuuri tai turnipsi keittoa ja illalla taas yrttiteetä. Vettä ei ollut tarjolla. Ainut neste tuli teestä ja keitosta, jota ei oikein ruuaksi voinut kutsua.

1944 Pavel oli niiden joukossa, jotka päätettiin siirtää Saksaan. Alkoi kuolemanmarssi joka kesti 18.4.1945 ja päättyi 7.5.1945. Keskitysleirille jääneet kaasutettiin.

Pavel oli jälleen Theresienstadtissa. Hän tapsi siellä sukulaisensa, joka varoitti syömästä lihaa tai makkaroita ja kehotti syömään vain leipää ja hiukan rasvaa. Osa nälkiintyneistä, kuoleman partaalla olevista ihmisistä ahmi kuitenkin lihaa ja he kuolivat, koska elimistö ei sellaista ruokaa nälkiintymisen jälkeen kestänyt.

Pavel tapasi Veransa jälleen 1945. Vera vapautettiin Bergen-Belsenin leiriltä. He saivat myöhemmin 2 lasta.

——
Sain ostetua Pavel Stránskýn kirjoittaman kirjan ”As Messengers for the Victims – From Theresienstadt to Theresienstadt with a stop in Auschwitz-Birkenau and Schwarzheide”

Eilinen oli ehdottomasti elämäni liikuttavin ja samalla järkyttävin kokemus. Olen yli 15 vuotta ollut kiinnostunut holokaustista ja hankkinut siitä paljon tietoa niin kirjojen kuin dokumenttienkin muodossa, mutta eilinen oli jotain ihan muuta. Vaikka ihan uutta tietoa paljon ei tullutkaan niin se, että koko tapahtuma sai kasvot ihan eri tavalla kuin ennen oli sanoinkuvaamatonta. Holokausti tuli paljon lähemmäs. Ennen se oli järkyttävä tapahtuma historiassa. Asia, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua ja jota ei saa koskaan enää tapahtua. Se on yhä tuota kaikkea, mutta vahvemmin. Se on nyt minussa aivan eri tavalla kuin ennen. Pavel Stránskýn tarina ei saa unohtua. Kenenkään holokaustissa kuolleen tai selvinneen tarina ei saa unohtua. Me kaikki olemme sen heille velkaa.

On hienoa, kuinka Stránský jaksaa kiertää kertomassa tarinaansa aina uusille ihmisille. Hän on kertonut jo 20 000 koululaiselle tarinansa, joka on sekä kertomus holokaustista, mutta myös rakkaudesta. Hänen ja Veran rakkaus jaksoi kantaa heidät vaikeiden aikojen yli, antoi toivoa ja voimia silloin, kun niitä kipeimmin tarvittiin. He jaksoivat uskoa siihen, että näkisivät vielä.

Pavel Stránský - Auschwitzin selviytyjä

Pavel tuntee tärkeäksi kertoa holokaustista etenkin nuorille. Hän tuntee asian velvollisuudekseen niitä kohtaan, jotka eivät selviytyneet tai jotka eivät tapahtumista pysty puhumaan. Hänen vaimonsa Vera ei omasta holokaustistaan pystynyt kertomaan.

On hyvä, että niinkin moni on hänen tarinansa kuullut. Sääli vain, että ne joiden se ehkä kipeimmin tarvitsisi kuulla, eivät sitä kuule, koska heitä ei kiinnosta ja he jopa kieltävät koko holokaustin olemassaolon. Uusnatsit nostavat päätään eri puolilla Eurooppaa. Myös Suomessa.
Euroopassa äärioikeisto on saanut äänivyöryjä vaaleissa.

Emmekö todellakaan ole oppineet mitään historiasta? Eikö yli kuuden miljoonan ihmisen kuolema – murha – opettanut meille mitään? Ajatelkaa. Suomen väkiluku ei riitä tuohon määrään. Luku on huikea – käsittämätön. Kansanmurhia on tapahtunut entisessä Jugoslaviassa, Sudanissa, Ruandassa. Ja tuskin olemme vielä viimeistä kansanmurhaa nähneet – ikävä kyllä.

Stránský sanoi, että vanhemmat ja myös koulu ovat vastuussa siitä, kuinka lapset kasvatetaan. Rasismi, tässä tapauksessa antisemitismi ei synny tyhjästä. Me voimme vaikuttaa siihen, mitä meidän lapsemme ajattelevat juutalaisista, romaneista, homoseksuaaleista, vammaisista – ihan kaikista. Opetammeko heidät suvaitsemaan erilaisuutta vai opetammeko heitä halveksimaan ja vihaamaan. Meidän käsissämme on paljon. Me kaikki olemme vastuussa tulevaisuudesta.

Pavel Stránský - Auschwitzin selviytyjä



click tracking


Monsanto, GMO ja Suomi

Eilinen Kunigaskuluttaja oli erinomainen. Solubiologi Liisa Kuusipalo toi hyvin esille geenitekniikan riskit. Pahimmillaan siinä on riski, että me vaarannamme koko elollisen luonnon. Lisäksi voimme saada riesaksemme synteettisiä tauteja, hedelmättömyyttä, syöpiä… Eivätkö nuo asiat jo yksin riitä puhumaan GMO:ta vastaan? Lisäksi Kuusipalo sanoi, että ne, jotka geenitekniikan keksivät olivat jo sitä mieltä, että sitä ei pitäisi koskaan viedä ulos laboratoriosta. Luonnossa emme voi enää hallita muuntogeenistä tuotetamme. Tuntuu hurjalta, että olemme valmiit vaarantamaan elollisen, monimuotoisen luontomme. Ja minkä vuoksi? Rahan?

Geenimuuntelun osuus alkaa n. 8 minuutin kohdalla, jos et alkuosaa ohjelmasta viitsi katsoa.Tosin alkuosakin on hyvä, ihan niin kuin Kunigaskuluttaja yleensäkin.

Nyt olisi ehkä hyvä hetki kaikkien ihmisten alkaa miettiä, mitä oikein haluavat ja minkälaisen tulevaisuuden jätämme lapsillemme vai jätämmekä tulevaisuutta lainkaan. Riskeerammeko luontomme ja jätämmekö lapsillemme perinöksi geenimuunnellun maailman. Riskit ovat suuret. Eikö olisi järkevämpää toimia ja estää GMO siemenen valtaan pääsy Suomen pelloilla? Eikö olisi järkevämpää suojata tavallinen ja luomutuotanto? Jos GMO siemen pääsee Suomeen ei meillä kohta ole omaa puhdasta tuotantoa vaan kaikki on geenimanipulaation saastuttamaa. Lopulta olemme riippuvaisia Monsantosta ja kumppaneista. Maailmalla on jo esimerkkejä geenimuunnellun aineksen saastuttamasta muusta tuotannosta sekä  siitä kuinka Monsanto suhtautuu siihen, jos heidän siementään tahattomasti leviää tavallisiin peltoihin. Ja tässä toinen linkki, joka käsittelee samaa asiaa ja vähän lisääkin.

Tämä asia on noussut minulle äärimmäisen tärkeäksi. Ja olen tosiaankin päättänyt tehdä jotain. Kotona on turha murista maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Onnistutko välttämään geenimuunneltua ruokaa?

Tänään työn alla oli penkoa mahdollisimman paljon GMO-jutuista. Soittelin myös muutamaan paikkaan (Kesko, Vataja…). Valmistusaine (eli possu) on syönyt geenimuunneltua rehua. Näin on oikeastaan kaikilla firmoillaa, joka ei toisin ilmoita. Turvallisinta onkin ostaa luomulihaa.

Minusta on todella ikävää, että minkäänlaisia pakkausmerkintöjä ei vaadita lihapaketin päälle kyseisestä asiasta. Ihan kuin olisi itsestäänselvyys, että possut syövät geenimuuneltua rehua. Minä en ainakaan halua syödä geenimuunneltua maissia, soijaa tai possua, joka on syönyt geenimuuneltua rehua. Minusta koko geenimuuntelua pitäisi tutkia vielä eikä syöttää geenimuunneltuja kasveja kaikille. Kuka haluaa olla koekaniina? Nyt se on pakko, jos ei ota asioista selvää.

Eilisen ja tämän päivän perusteella tulin siihen tulokseen, että meidän perhe alkaa hankkia lihansa luomuna. Kaupan tarjonta on tosin kovin onnetonta – siis ihan siinä mielessä, että lihaa ei oikein ole. Niinpä netti tuli taas avuksi. Karkkilasta löytyi luomupossutila. Matkaa on jonkin verran, mutta ei mahdottomasti. Kovin montaa kertaa vuodessa ei sinne tarvitsisi ajella, koska lihaa ei meillä ihan mahdottomasti kuluteta. Myyntierä on kuitenkin puolikas possu kauniisti paloiteltuna haluamaksimme paloiksi. Veljenikin saattaisi lihaa tuolta haluta, joten samalla ajolla saataisiin siis isompi lasti tuotua.

Viime viikolla muuten kokeilimme luomupossua kaupasta. Äitini sanoi, että liha maistui ihan samalta, kuin silloin joskus kauan sitten kun hän oli pieni. Ja ihan totta. Se maistui lihalta – ilman sivumakua!

|LuomuBlogi | EkoBlogi |