Saippuaa hiuksiin

Hiukset ovat eläneet lievästi sanottuna omaa elämäänsä. Eilen hermostuin siihen ihmeelliseen mönjään ja ja päätin kokeilla mummini aikaista temppua ja laimensin ihka oikeaa mäntysuopaa ja pesin hiukseni sillä.

Lopputulos oli ehdottomasti parempi kuin pesupähkinällä ja hiukan parempi kuin palashampoolla. Sen verran mukavalta tämä tuntui, että saattaapi olla että kokeilen sillä vielä ainakin yhden kerran. Pesuvälin olisi tarkoitus pysyä samana eli kerran viikossa.

Shampottomuus alkaa hiukan tuntua epämiellyttävältä. Ehkä lähinnä tuon tahman vuoksi. Toisaalta en millään haluaisi lopettaa ennen kuin tuo 12 viikkoa on täynnä. Muutama viikko enää puuttuu siitä. Ja se täytyy mainita, että kun hiukset ovat kiinni ne ovat ihan hyvät. Hiukset ovat myös tuuheat ja helposti harjattavat. Takkuja ei ole oikein olenkaan ja ne, mitä löytyy ovat sellaisia ihan pieniä. Eivät todellakaan sitä luokkaa kuin ennen. Ennen takkujen selvittämiseen vaadittiin toinen ihminen, sillä itse en niitä saanut millään auki! Ja se, mikä on ehkä tärkeintä – hiukset eivät todellakaan haise. Eli ympäristöhaittoja ei ole. 🙂

Tällä hetkellä elämä pyörii kuitenkin liikaa hiusten ympärillä eli jotain pitää muuttua tai 12 viikon jälkeen jotain muuta muuttuu.

Pesty Urtekramin shampoolla – kerran

Torstaina oli pakko pestä pää, jollain joka varmasti puhdistaa sen. Perjantaina piti mennä ihmistenilmoille ja sen näköisellä päällä, kun minulla oli, ei yksinkertaisesti voinut mennä minnekään. Palashampoon tahmaisuus ei suostunut katoamaan millään.

Urtekramin shampoota uskaltauduin päähäni kaatamaan ja pääsin tuosta kirotusta tahmasta eroon. Hiukset olivat ihan mukavan tuntuiset senkin jälkeen, mutta se mahdottoman ihana pehmeys ja kuohkeus katosi sen siliän tien. Nyt on jo ihan ikävä ihanan tuntuisia hiuksia.

Taidan tällä hetkellä mennä jossain viikolla kuusi tuon shampoottomuuden kanssa. En usko, että tuo yksi urtekrami-kerta pilasi mitään, sillä en ole kuitenkaan hiuksia sen useammin pessyt – päinvastoin. Eli joidenkn arvioiden mukaan tätä tasaantumisaikaa on jäljellä toiset 6 viikkoa, jos minun hiusteni kohdalla vaaditaan se 12 viikkoa… Vielä en kuitenkaan ajatellut luovuttaa, vaikka kieltämättä mielessä on käynyt.

Taitaisin jäädä kaipaamaan sitä ihanaa pehmeyttä ja runsautta, jota ei ainakaan tähän saakka millään shampoolla ole tullut, vaikka joskus jonkun shmapoon kohdalla olen niin erehtynyt luulemaan. Harjaamiset pitäisi taas saada toimimaan. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella onnettomat tuon harjauksen suhteen – aika ei meinaa millään riittää.

Shampoota tai jotain sinne päin

Ajattelinpa sitten raapustella tänne muutaman rivin aikani kuluksi. En osaa mennä vielä nukkumaan, kun odottelen miestäni kotiin työmatkalta. Voisin hyvin nukkua muutaman tunnin ennen kuin hän on kotona, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa mennä nukkumaan, kun odottaa.

Muutama sana siis no poosta.

Tänään oli pakko pestä hiukset, sillä ne olivat oikeasti aivan kauheat. Kiva, että olemme sairastaneet, sillä nyt ei ole ollut pakko mennä minnekään ja pesuväliä on saanut hiukan pidemmäksi. Nyt oli kuitenkin pakko pestä, koska en enää kestänyt katsoa hiuksiani.

Tänään en kuitenkaan pessyt soodalla vaan keittelin pesupähkinöistä shampoota. En tiedä vielä, mikä lopputulos on, koska hiukset kuivuvat nykyään noin puoli päivää tai pidempään. Luulen kuitenkin, että täydellisen puhdasta pesupähkinälitku ei saanut aikaan. Hiukset olivat kyllä todella tahmaiset ja pahin syy siihen oli tuo palashampoo, jota menin kokeilemaan hätäpäissäni, kun piti saada yhtenä päivänä hiukset paremmiksi. Palashampoo pesi kyllä kauniisti päältä, mutta jätti muualle jälkeensä sen ihme tahman kuten aina ennenkin. Tuntuu, että sitä tahmaa on hiuksissa vieläkin…

Ne kohdat, joissa tuota tahmaa ei ollut tuntuvat ihan mukavilta nytkin. Joten saattaapi olla, että jatkan kokeilua tuon pesupähkinäshampoon kanssa. Ainakaan siitä ei tulisi muovijätettä.

Shampootonta elämää jo 4 viikkoa

Ihan mukavasti on sujunut. Maanantaina pesin taas soodalla ja nyt hiukset ovat ihan kivan tuntuiset. Olen myös alkanut huuhdella hiuksia sitruunamenhulla. Laitan yhden sitruunanmehun n. 2.5 desiin vettä ja kaadaan hiuksiini. En kaada sitä ihan pääläelle, koska en kaipaa sitä sileyttämään siellä. Sitruunamehu kirkastaa hiuksiani ihan kivasti ja kammattavuus on upea sekä pehmeys.

Ajattelin, että olisi mukavaa pidentää tuota soodapesun väliä edes hiukan. Nyt onnistuin pidentämään yhdellä päivällä. Enempikin olisi ollut mukava, mutta kun piti mennä lääkärin ja muuallekin ihmisten ilmoille ja hattua ei voinut käyttää niin pestävähän ne hiukset oli. Loppuviikosta hiukset eivät minusta näytä vielä siltä, että haluasin mennä jonnekin ilman hattua. Pikku hiljaa tämä kuitenkin paranee.

Katsotaan kuinka pitkään voisi seuraavan kerran venyttää soodapesua. Riippuu varmaan paljon siitä, minne joudun menemään.

Margariinia vai voita?

Vuosia sitten, kun asuin vielä äitini luona, ihmettelimme rasvojen kummallista maailmaa. Noihin aikoihin aloimme molemmat kiinnostua kreetalaisesta ruuasta. Äidilläni oli todettu diabetes ja ruoka alkoi kiinnostaa enenevässä määrin ihan terveyden kannalta.

Pähkinänkuoressa asia oli tämä. Voi aiheuttaa sydän- ja verusuonisairauksia. Margariinin epäillään aiheuttavan syöpää. Kumpaahan sitä söisi? Kumpaan olisi kivempi kuolla? 😉

Isovanhempani söivät voita – ja paljon. Muistan Pappani minulle tekemät voileivät, joiden päällä oli varmaan 5cm voita. Se siis todellakin oli VOIleipä! Se oli hyvää… Siitä ei pääse mihinkään ja oli kiva, kun Pappa teki leivän juuri minulle. Isovanhemmistani Mummi kuoli kesällä 2007 95-vuotiaana ja Pappani kuoli 1986 muistaakseni 73-vuotiaana. Mummi ei paljon lääkäreitä koskaan tarvinnut. Pappani kuoli noin aikaisin lähinnä siksi, että poltti kolmisen askia tupakkaa päivässä… Sillä kun tuppaa olemaan seuraamuksia.

Molemmat isovanhempani söivät siis reilusti voita, mutta he söivät myös kalaa, jokaisena päivänä. Lähinnä silliä ja joskus lohta. Tuohon aikaan sillitkin tulivat kaupaan sellaisissa isoissa tynnyreissä. Nykyään kaikki sillit taitaa olla pakattu muoviin muutaman e-koodin seuraksi. Mummini ei kuollut minkään sortin sydän-ja verisuonitautiin. Hänen suonensa ja sydämensä voivat oikein hyvin. Luulen, että kalalla oli jotain tekemistä asian kanssa. Varmasti jollain muullakin asialla.

Lääkäriltä kyselimme myös asiasta. Hänen vastauksensa oli selvä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta ehdottomasti voita. Sydän- ja verisuonitaudit kun ovat paljon helpompia hoitaa kuin syöpä. Unohtaa ei pidä myöskään kasviöljyjä – lähinnä kylmäpuristettuja oliivi- ja rypsiöljyjä. Mutta joskus johonkin on pakko laittaa kovaa rasvaa, vaikka juokseva olisi kuinka paljon terveellisempää.

Leivontaan meillä käytetään  voita, silloin kun oliiviöljy ei käy. Leivänpäälle laitetaan voista, kylmäpuristetusta rypsiöljystä ja vedestä tehtyä sekoitusta, joka muistuttaa ulkonäöllisesti paljon margariinia. Tämä on helppo maustaa vaikka valkosipulilla, jos kaipaa vaihtelua. Ruuanlaittoon käytetään lähes poikkeuksetta kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä.

Hiuksista jälleen

Haaveilen hetkestä, jolloin en enää tarvitse tuota soodaa. Onhan selvää, ettei se voi olla hyväksi hiuksille pitkällä aika välillä. Toisaalta nyt on menossa vasta viikko 3 eli aika alussa ollaan. No poo blogeja lukiessa on käynyt selväksi, että sekin päivä tulee, jolloin soodaa ei enää tarvitse.

Hiukset ovat oleet taas ihanat. Pehmeät ja paksut – ihan latvoihin saakka. Hiukan sähköiset tänään. Rasmus on tällä hetkellä erityisen ihastunut hiuksiini. Hän saattaa tulla istumaan sohvalle viereen ja silittää hiuksiani, kieputtaa niitä kätensä ympärille ja näpeltää jatkuvasti. Tätä ei ole ennen ollut. Hän myös sanoo, että hiukseni ovat kivat. 🙂

Olen miettinyt toimisiko palashampoo hiuksissa. Olisiko siinä mitään ”pahaa” ainetta. Vuonna 1931 julkaistussa Emännän tietokirjassa hiukset pestään kerran viikossa saippualla ja joka päivä harjataan huolella. Jos se toimi silloin, toimisi se varmaan nykyäänkin. Ja palashampoo olisi helppo. Menisikö shampoottomuuden idea ihan piloille sen myötä? Helpompi se ainakin olisi eikä kauhean tyyriskään. Eikä shampoopala kutittanut päätä. Mutta sen kanssa tuli viimeksi kauheasti takkuja. Auttaisko tuo omenaviinietikka siihen? Ja siihen ihmeelliseen tahmaan, jota hiuksiin syntyi myös tuon palashampoon aikana?

Täytyisi kai kokeilla eri vaihtoehtoja. Soodaa en kuitenkaan kaiken aikaa haluaisi käyttää ja sehän ei tässä no poossakaan ole tarkoituksena. Sooda on enemmänkin siirtymäkauden juttu – ainakin minulle.

Nyt olen huuhdellut hiukset lähes joka päivä lämpimällä vedellä ja hiukset on lähes poikkeuksetta harjattu joka ilta – yleensä tuo 100 harjan vetoa. Sunnuntaisin olen pessyt soodalla. Tosin nyt sunnuntaina haluttaisi kokeilla tuolla palashampoolla ja katsoa kuinka käy.

|LuomuBlogi | EkoBlogi |