No ’poota toisella päällä

Mieheni shampoottomuus kokeilu on jatkunut nyt noin kaksi viikkoa ja hyvillä tuloksilla. Täytyy sanoa, että hänen hiuksillaan se tuntuu sujuvan paremmin kuin minun hiuksillani.

Hiukset tuntuvat mukavilta, puhtailta eivätkä haise. Vesipesuja hän tekee lähes päivittäin. Sooda pesun toistaseksi kerran viikossa eli siis kaksi sooda pesua on nyt takana ja jos vain mahdollista olisi seuraava pesuväli sitten pidempi. Toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että pidempi pesuväli olisi hyvinkin mahdollinen. Täytyy sanoa, että lyhyet hiukset, jotka eivät mene samalla tavoin päätä myöden kuin pitkät, pysyvät paljon pidempään parempina. Tuota rasvaa ei sirry päänahasta hiksiin yhtään niin nopeasti ja hiusten kanssa on sitten helpompi elellä pidempään ilman sen suurempia pesuja. Melkein kateeksi käy!

Mieheni itse huomasi tuossa yhtenä päivänä, että hänen päänahkaansa ei enää kutita! Eli kaiken puolin hyviä tuloksia tähän saakka.

Lisäaineita ja herkkuja

Kaksi päivää olemme syöneet mitä sattuu – siis mieheni ja minä. Saimme iloksemme pitää kaksi päivää lomaa ihan kahdestaan ja se kului seurusteluajoilta tutulla tavalla. Katsoimme elokuvia ja napostelimme herkkuja. Kaksi päivää kului siis ihanasti laiskotellen. Hankimme ei-luomu herkkuja, koska lapsia ei ollut paikalla. Jo ensimmäisenä päivänä saimme huomata, että tekomme ei ollut ihan viisas…

Mieheni iholle nousi upea urtikaria. Hänkään ei ollut pitkään aikaan pahemmin lisäaineita syönyt ennen kuin nyt. Kutina oli kova ja läntit aika pahan näköisiä. Onneksi oireet ovat jo alkaneet rauhoittua. Muitakin oireita tuli molemmille. Käsittämättömän hassu olo oli yksi niistä. Siis ei varsinaisesti paha tai huono olo vaan hassu. Tunnetta on äärettömän vaikeaa kuvailla muuten. Seuraavana päivänä jätimme irtokarkit laatikkoonsa ja tuota hassua oloa ei tullut. Tavallista maitosuklaata onnistui syömään ihan hyvin ilman oireita, mutta nuo irtokarkit, joiden e-koodi lista on pidempi kuin varmaa millään muulla teollisella tuotteella, ovat vihoviimeinen keksintö. Ehkä mekin opimme jotain.

Minun pahin oireeni parin päivän välinpitämättömyydestä on kammottava särky käsissä ja käsivarsissa. Nakerrus alkoi toisena päivänä ja voimistui ja tänään olen kävellyt tuskaisena edestakaisin ja välillä toivonut, että en omistaisi käsiä lainakaan. Kaikenlainen tekeminen lisää särkyä, myös tämän kirjoittaminen. Olkoon tämä sitten minulle opetuksena. Ehkäpä me ensi kerralla hankimme ihan kiltisti herkkuja, joista emme tule kipeäksi niin ei sitten tarvitse kärsiä ”lomalta paluu säryistä” niin kuin nyt.

Miksi sitten ostimme tuollaista moskaa itsellemme? Varsin hyvä kysymys, johon meiltä ei taida löytyä ihan niin hyvää vastausta. Ajattelimme, että pari päivää ei haittaisi ja minullekaan ei tulisi tuota särkyä käsiin. Särkyhän on ollut minulle ihan tuttu vieras hyvin monen vuoden ajan ja se lakkasi, kun aloin syödä lisäaineetonta ruokaa. No, nyt sain kuitenkin huomata, että parin päivän lipsuminen tuo säryt takaisin ja todella kovina. Toinen seikka, mitä ajattelimme oli tuo rahan säästäminen. Ovathan tavallisen tuotteet halvempia ja kun ne tulivat ”vain” meille eikä lapsille… Huono syy tämäkin. Pari päivää sisältävät kuitenkin jotain hyvääkin. Saimme elävästi huomata, miten suuri merkitys on sillä, mitä syömme.

Turhat lisäineet eivät ole hyväksi kellekään. Suurin osa niistä on aineita, jota ruokateollisuuden ei olisi lainkaan pakko käyttää, mutta se käyttää niitä, koska ne ovat halpoja ja helppoja ja kuluttajat eivät ole tosissaan alkaneet vaatia muutosta. Vaihtoehtoja on olemassa! Ehkä yksi hulluimmista on väriaine karjalanpiirakassa! Tällainen tuote löytyy kaupan valmisruoka hyllystä. Piirakat on pakattu isohkoon pahvilaatikkoon. Iso osa elintarvikkeista, joita kaupoissa myydään, ovat kovin kaukana siitä, mitä ruuan todella pitäisi olla.

Käteni ovat äärimmäisen kipeät, turvonneet ja tuntuu kuin jokin nakertaisi niitä sisältä. Toivon, että ne ovat huomenna jo hiukan paremmat ja viikon päästä säryt ovat toivottavasti vain ikävä muisto. Ja toivoisin olevani sitten seuraavalla kerralla hiukan viisaampi enkä altista itseäni jälleen aineille, jotka tekevät sairaaksi.

Kantapään kautta oppimisessakin on puolensa.

No ’poo mietteitä

Olen huomannut, että asian ydin on hukassa. En enää tiedä, miksi aloitoin shamppoottomuuden ja mikä siinä oikeastaan on tärkeintä. Sekö, etten käytä kaupan mämmöjä, muovijätteen vähentäminen, hiusten kunto vai mikä. Kaupan mömmöjä en enää halua päähäni, mutta esim. Urtekaramin shamppoo on ollut ihan hyvä. Miksi siis yritän selvitä ilman sitä? No, muoviajätettä siitä tulee ja paljon. Mikä on se tärkein asia? Elää mahdollisimman myrkyttömästikö? Pientä kriisiä siis käydään läpi. Miksi teen tätä?

No poolla ollaan menty nyt jo hyvän aikaa. Hiukset ovat ihanat. Ja sitruuna pitää hiukset helposti harjattavina. Tahmasta kärsitään – vihreä tee helpottaa hiukan. Ja tahmassa on oma hassu hajunsakin – ei paha, mutta ei niin hyväkään.

Joskus mietin, että riittäisikö kuitenkin jo se, että hiustenpesu väli olisi tuo viikko tai hiukan päälle? Onko shampoottomuus todella niin tärkeää vaiko se, että tuota jätettä ei synny lainkaan? Sitten taas alkaa miettiä, että josko kuitenkin voisi elää niin, että jätettä ei ainakaan tuosta hiustenpesusta synny. Ja toisaalta kiinnostaa sekin, mitä hiuksille tulee tapahtumaan, jos tätä jatkan? Millaiset ne ovat vaikkapa puolen vuoden päästä. Paljon pohdittavaa ja kovin vähän vastauksia. Ja tuleehan vaikkapa vihreän teenkin käytöstä jätettä – vähemmän toki, mutta jätettä silti.

Sen verran olen huomannut, että Urtekramilla pestessä kerta viikossa pesu on aika vaikea, sillä hiukset eivät vain selviä puhtaina sinne asti. Ympäristöystävällisempi (ja ihmisystävällisempi) shamppoo toki on! Mutta riittääkö se minulle? Kerran noin yhdessä ja puolessa viikossa heitän roskiin yhden muovipullon, jos pesen hiuseni tuolla. Haluanko tehdä niin? Olisihan se paljon mukavampaa, jos niin ei tarvitsisi tehdä.

Tällä hetkellä hiukset pysyvyät noin yhdestä viikosta kahteen viikkoon puhtaina. Vesipesut välissä eivät aina paranna tilannetta niin kuin aluksi luulin. Ongelmaksi näin kesäaikaan on muodostunut ulkona hiuksiin tarttuva siitepöly ja muu pöly. En oikein voisi mennä niiden kanssa nukkumaan vaan pölyt pitäisi huuhtoa illalla pois tai aamulla silmät ovat kovin turvonneet ja aika ajoin hengittäminenkin öiseen aikaa vaikeutuu. Voi olla, että pääsen kunnolla jatkamaan tätä kokeilua sitten syksyllä, kun siitepöly tilanne helpottaa. Näin kesällä kun olen suunnilleen muuttanut ulos, joten ongelma on todellinen.

Shampoottomuus silti edelleen kiinnostaa ja viikon päästä olisi miehenikin tarkoitus aloittaa oma kokeilunsa kesäloman myötä. Katsotaan miten hänelle käy? Ja mitä minuun tulee – ainakaan vielä ei tähän päähän shampoota laiteta!

Tiedätkö, mitä kuvassa on?

Kuva_eduskunnalle1Kuvassa on iso pino jotain, mutta mitä. No, tietenkin pari kuukautta sitten postitetut geenimuuntelu-aiheiset kirjeet eduskuntaan!

Aikaisemmin olen kirjoittanut päätäjillemme vain sähköpostia, mutta ajattelinpa turvautua ihan perinteiseenkin versioon, kun äitinikin tarjosi apuaan postikulujen kanssa. Ja yllätys oli, että sellaiset, jotka eivät ole sähköposteihin vastailleet vastailivat näihin!

Kirje poikkesi totutusta, sillä se oli rakennettu lastemme ympärille. Ja useammassa vastauksessa mainittiinkin, että se poikkesi mukavasti muusta postista. Ja loppujen lopuksi minähän en voi muuta tehdä, kun yrittää saada asiani huomatuksi ja toivoa, että viesti menee toivotulla tavalla perille. Muullehan minä en mahda mitään. Yrittää silti pitää – ja toivoa!

Kohta alkaa olla viimeiset hetket kertoa mielipiteensä GMOsta päättäjille. Mutta vielä ehtii. Ja helpommallakin kuin tämä konsti pääsee! Sähköposti on huomattavasti helpompi vaihtoehto. Voin sanoa, että vaikka printteri tekikin paljon töitä niin kirjeiden allekirjoittaminen, osoitteiden raapustaminen ja kirjeiden sekä oheistuotteiden kuoriin saattaminen käy ihan työstä. Kaikesta tästä tuli kuitenkin hyvä mieli, sillä ainakin tiedän tehneeni kaiken voitavani, jotta geenimuuntelu pysyisi rajojemme ulkopuolella.

No’poo vai yes ’poo tai ehkä jotain siltä väliltä?

Shamppoottomuus kokeilu on jatkunut nyt jo hyvän aikaa. Ja täytyy sanoa, että se pirunmoinen töhnä, joka kertyy hiuksiin ei ole mukavaa. Se tuntuu kauhealta ja näyttää kauhealta – paitsi, että se ei näy jos hiukset ovat kiinni.

Shamppooseen ei silti haluaisi takaisin, sillä se kutina oli kamalaa ja vaikka jollain ekoshampoolla (esim. Urtekram) ei kutinaa ollutkaan niin hiusten pesuväli kutistuu taas takaisin tuohon pestään jooka tai ainakin jokatoinen päivä, koskahikset/pää alkaa haista hassulta. Ja sekään ei ole mukavaa. Ja kaikenlisäksi tarvitsen jotain hoitoainetta hiuksiini, jos mielin saada takut selvitetyksi… Paitsi, että hoitoainekaan ei yleensä riitä. Hoitoaineen voisi korvata sitruunalla, joka on ollut ehdoton suosikkini silloinkin kun en varsinaisesti pese hiuksiani. Siruuna tekee hiukset ihanan tuntuisiksi ja ovat helposti harjattavat! Ei takun takkua ole ollut sen jälkeen kun aloin hiuksia sitruunalla huuhtoa. Lisäksi se kirkastaa hiusten vaaleahkoa väriä.

Tahman kanssa en halua elää, mutta shampootakaan en enää päähäni pistä! Paha pulma on siis edessä, kun tuota soodaakaan ei saa koko ajan käyttää tai ainakaan se ei ole hyä juttu pitkään käytettynä.

Kokeiltu on jo melkein kaikkea. Palashampoota (josta tuli töhnää hiuksiin), soodaa (kuivattaa liikaa pitkään käytettynä) ekoshampoot (eivät kutita, mutta hiukset/pää alkavat haista likaiselle parin päivän kuluttua), mäntysuopa (laimennettuna, vielä kokeilussa, taitaa tulla töhnää silläkin), pesupähkinälios (ei ainaakn vielä vakuuta minua) astianpesuaine (laimennettuna, kokeilussa, ehkä lupaavin)

Pesen hiukset tällä hetkellä kerran viikossa jollain. Pitkin viikkoa teen vesipesuja sekä huuhteluita sitruunalla.

Harjaamiset ovat olleet nyt olemattomat. Siihen ei vain yksinkertaisesti löydy aikaa. Harjauksesta täytyy sanoa, että se on ainut tapa saada irtolika oikeasti pois hiuksista. Hiuksissa on aivan mielettömästi esimerkiksi pölyä. Tätä seikkaa ei usko ennen kuin katsoo harjaansa. Hiusten piti tulla puhtaaksi pesussa, mutta irtolika ei oikeasti lähde vedellä vaan harjaamalla. Luulen, että tämä ongelma moninkertaistuu pitkillä hiuksilla, joihin varmaan kertyy tuota pölyäkin ihan toisella tavalla. Roikkuvathan ne esimerkiksi hammaslääkärillä ollessa lattiallakin… Lyhyet taitavat olla paremmassa turvassa. Harjaaminen siis todella poistaa likaa! Ja kun pöly on poissa kiiltävät hiuksetkin ihan uudella tavalla!

Varmaa kaiken tämän jälkeen on, että tuohon perinteiseen shampoosen ei takaisin palata. Kokemukset siitä eivät olleet mitenkään hyviä ja hiuksiakin lähti enemmän kuin halauaisin. Nykyään ei lähde juuri lainkaan! Ja päänahkaa ei kutita! Kerran viikossa pesu ei kuulosta pahalta ainakaan minusta. Ja eläsisin ihan tyytväisenä tämän vaihtoehdon kanssa.

Onhan se hienoa, että shampoottomuus toimii toisilla paremmin. Itse en kuitenkaan halua näyttää siltä kuin näytän, jos en laita minkäänvaltakunnan pesuainetta päähäni. Mutta shampoo ei toimi eli jossain mielessä olen siis yhä no ’poolla! 🙂 Nyt hakusessa onkin pesuaine, joka toimii ja on ympäristöystävällinen. Vaatimukset ovat kohtuu kovat.

No ’poota ei ole kokonaan silti hylätty. Mieheni aloittaa kokeilun, kun hänen lomansa ensin alkaa! Hänen hiuksensa ovat lyhyet, joten on mukavaa, kun saa tyystin erilaisen vertailukohteen ihan kotiin! Katsotaan miten hänelle käy!

Lasten allergiatestit

Tänään oli lastemme kauan odotettu allergiatutkimus.  Kaiken piti selvitä tänään ja huolten piti olla ohi. Toisin kävi.

Tapasimme tänään kaksi lääkäriä. Toisen, joka ymmärsi tilanteemme ja toisen, joka ei selvästikään pitänyt luomusta tai mistään siihen liittyvästä ja mietti asiaa kunnan ja kulujen kannalta eikä niinkään lastemme. Lopputulos on sekava, mutta niin olivat perustelutkin.

Ensimmäinen lääkäri keskusteli kanssamme asiasta niin kuin pitikin, mutta tuumi sitten, ettei hänen valtuutensa riitä asiasta päättämiseen ja niinpä huoneeseen tuli toinen lääkäri, titteliltään korkeampi. Meille kerrottiin ummet ja lammet siitä, kuinka kyseisiä asioita ei voida tutkia allergiatesteillä, mutta nuo asiathan me jo toki tiesimme.

Sitten ehdotettiin siedättämistä lisäaineille ja torjunta-aineille. Puhuttiin myös siitä, että olisi kovin väärin lapsia kohtaa, jos heihin alettaisiin testata torjunta-aineita ja tästä olimme aivan samaa mieltä, mutta  samaan hengen vetoon kuitenkin ehdotettiin, että lapsillemme voisi kokeilla torjunta-aineita kouluruuan muodossa.

On siis väärin testata lapsia sairaalaoloissa torjunta-aineilla, mutta koulun ruokalassa se on täysin sallittua? Ja koska käytetyt torjunta-aineet ovat sallittuja, ei niiden kohdalla pitäisi kuulema olla mitään hätää.

Lapsemme eivät myöskään virallisten luokitusten mukaan voi olla kyseille aineille allergisia. Tämä on sellainen pilkun viilauskohta, että jokaista vanhempaa ottaisi päähän. Kyse on valkuaisaineesta, jonka avulla allergiat määritellään. Ja koska torjunta-aineissa ei luonnollisestikaan tätä ole, ei niille siis tietenkään voi olla allerginen. Ja ruoka ei hänen mukaansa vaikuta terveyteen tällä tavalla. Onhan se mukavaa, että me halomme hiuksia, jonkin asian tarkasta määritelmästä. Oli sitten allergiaa tai ei niin jotain asialle olisi meidän mielestämme tehtävä.

Meitä kehotetiin vain jatkaamaan kortisnonin käyttöä. Niin se valitettavasti taitaa olla, että monesti tykätään  hoitaa oiretta eikä niinkään syytä.

Automatkalla kotiin mieheni ja minä keskustelimme. Olimme molemmat vihaisia. Emme voineet ymmärtää ajatusta, jonka varjolla poljetaan heikompia ja ajattellaan vain rahaa.

Toinen lääkäreistä oli tosiaan ihan mukava ja vaikka hän ei allergiatodistusta voikaan kirjoittaa, saamme häneltä kuitenkin paperin, jonka pitäisi auttaa meitä eteenpäin ruoka-asiassa. Ainakin niin, että lapsi saa ottaa helpommin eväät mukaansa eikä häntä pitäisi pakottaa syömään koulussa tavallista ruokaa. Se toinen lääkäri – hänestä ei meillä taida olla oikein mitään hyvää sanottavaa. Hän oli taitava sivuuttamaan asioita ja tavoissakin oli toivomisen varaa, sillä lähtiessään hän ei hyvästellyt meitä lainkaan.

Koko tapaamisesta jäi kaiken kaikkiaan paha olo. Kysyimmekin heiltä, että mitä ihmettä meidän sitten oikein pitäisi tehdä. Polkeehan moinen asia jo lastemme ihmisoikeuksia. Eikö ruoka, josta ei sairastu kuuluu jokaisen oikeuksiin? Vastaus oli, että kyllä kuuluu, mutta he eivät voi asialle mitään. Lääketiede, kun ei oikein pysty näitä asioita tutkimaan. Jos kyse olisi vaikka porkkanasta, niin ei mitään ongelmaa olisi. Jos testissä ei tule oireita, mutta käytännössä tulee niin porkkanaa vältetään. Sama ei kuitenkaan käy torjunta-aineiden kanssa, koska niille ei voi olla allerginen sanan virallisessa merkityksessä.

Jokunen kuukausi sitten jonkun lukijani huulena heitetty oman uskonnon perustaminen alkaa kuulostaa uskomattoman houkuttelevalta. Uskonnolliset syyt kelpaavat  ilman todisteluja mutta se, että väärä ruoka pistää ihon vuotamaan verta ei. Ajatus tuntuu järjettömältä. Lastemme  oireet eivät ole kuulema riittävän vakavia.

Ihmettelenmme myöskin lääkärin kommenttia kuntien säästötoimista. Miten kunnan asiat kuuluvat lääkärille? Eikö hänen pitänyt hoitaa potilasta eikä kuntaa?

Nyt siis odottelemme paperia, joka ehkä auttaa meitä. Mukavampi lääkäri todellakin ymmärsi ongelmamme ja tajusi, että olimme käyneet pitkän matkan tähän pisteeseen.

Tekisi mieleni sanoa jotain muutakin, mutta ajatukseni eivät ole kovinkaan painokelpoisia tai mieltäylentäviä, joten jätänpä ne sanomatta.  Aika kiukkuinen ja huolissani olen vieläkin.

|LuomuBlogi | EkoBlogi |