Leivontaa ja vuodenaikoja

On ollut ihanaa kun arki on alkanut pyöriä lähes tulkoon normaalisti. Reilun vuoden takaiseen elämään verrattuna nykyinen on yhtä juhlaa. Iloinen olen ehkä eniten siitä, että olen taas saanut leipomiset pyörimään niin kuin pitää ja jokapäiväinen leipämme kohoaa juurella nostatettuna leipomon nurkassa. Tänään on vuorossa lanttuleipä, mutta aiempina päivinä on herkuteltu niin kesäkurppitsasämpylöillä kuin punajuurileivälläkin. Taisipa tuossa yhtenä päivänä olla porkkanasämpylöitä! Lapset ovat nauttineet siitä, että leipä tulee taas omasta uunista. Kaupanleipä ei vain ole samanlaista ja nyt kun käytössämme on taas juuri niin kaupanleipä ei pääse lähellekkään sitä makujen sinfoniaa, joka syntyy omalla juurella. Jokaisessa kodissa pitäisikin olla ihan ikioma juuri.

Juuri keittiönnurkassa asuu nykyisin pienessä IKEAn purkissa. Tämä on niitä harvoja asioita, joista IKEAssa pidän. IKEAn purkit – useimmista niistä pidän.

Juuri on tullut hyvin paljon vaativaisemmaksi näinä helteisinä päivinä ja tuntuu, että pari tuntia ruokkimisen jälkeen se aikoo kiivetä ulos purkista oli siinä sitten kansi tai ei! No, hauska on huomata, että juuri on kotiutunut hyvin ja jaksaa sitten nostattaa leipämmekin hienosti. Ruokkiminen pitää nyt kuitenkin ehdottomasti muistaa tehdä kahdesti päivässä kun kylmempinä kausina voi selvitä yhdellä ruokinnalla päivässä – pirteämpi juuri kuitenkin on jos sen ruokkii aina 12 tunnin välein.

Oma pieni juureni on nyt potkutellut hyvinvoivana aina keväästä saakka Tänään nousemassa on vielä ruisleivät, joista ainakin yksi päätyy pakastimeen yhdessä muutaman silputun kesäkurpitsan kanssa. Tekemistä siis vielä tänäkin päivänä riittää ja näin sadonkorjuun lähestyessä tekeminen sen kun lisääntyy – etenkin kun edessä on vielä elokuussa pari remontointiviikkoa. Josko sitten sen jälkeen elämä alkaisi lipua hiukan rauhallisemmin uomassaan ja saisimme nauttia kiireettömistä syyspäivistä, ihmetellä värikkäitä putoavia lehtiä ja haistella syksyisen kirpakkaa tuulta. Ihan totta – tänä vuonna minä odotan syksyä, ihan yhtä paljon kuin odotin kevättä ja sitten kesää. Syksy on kaunis väreineen ja ropisevine pisaroineen. Toki se on myös märkä ja kylmä, mutta tuo silti mukanaan ihan toisenlaisen kauneuden kuin vihreän kyllästämä kesä.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.