Arki,  Ihanat asiat

Kummituksen lumoissa

Viikonloppuna oli vihdoin aika käydä lumoutumassa kauan odotetusta Oopperan kummituksesta.

Esitys oli yksi parhaimpia koskaan näkemiäni oopperassa ja voisin katsoa Oopperan kummituksen vaikka kuinka monta kertaa. Jo lavasteet itsessään vaatisivat oman aikansa, jotta ehtisi huomata kaikki tarkkaan harkitut yksityiskohdat.

Välillä huomasin istuvani melkein hengittämättä, koska keskityin esitykseen ja musiikkiin niin intensiivisesti ja toisinaan nousivat kyyneleet silmiini. Niin vaikuttava oli esitys.

Kummituksen lumoissa

Aloitin valmistautumisen ajoissa, sillä jo se, että saan itse hiukset aloilleen ja pysymään kiinni vaatii hyvän aikaa – siis ainakin, jos aion olla varma, että puolet niistä ei irtoa kesken illan.

Olen kuitenkin tietyllä tavalla luovuttanut. Olen aikani yrittänyt vääntää hiuksiani ties millaisille kampauksille kaiken maailman ohjeilla, mutta kun kädet loppuvat aina kesken. Kaikkein eniten olisi halunnut saada itselleni Gibson Girl  kampauksen, mutta kun kädet eivät riitä niin ne eivät riitä. Olen kyllä yrittänyt. Lukuisia kertoja. Välillä melkein onnistunutkin, mutta vain melkein.

Isoin ongelma on, että en näe yhtään mitä teen, kun hiuksiani laitan. Siinä ei paljon peilit lohduta, kun on hiukset harjattuna alas ympäri pään. Näkyvyys on täysi nolla ja pitkät hiuksetkin tarttuvat toisiinsa kuin takiaiset ja hetki sitten hienosti harjattu alkuasetelma on vain muisto, kun yrittää siitä itse täysin sokeana saada osaa nostettua ylös päälaelle. Ja niiden takkujen selvittämiseen sitä aikaa vasta meneekin!

Kaikkien mutkien jälkeen olen luovuttanut – ainakin melkein. Tyytynyt siihen, että hiuksia voi koristella eri tavoin niin halutessaan, vaikka kampaus itsessään ei paljon vaihtelisikaan. Mutta joskus…joskus haluaisin sellaisen Gibson Girl-kampauksen!

kuva_ooppera04
Oopperan myymälässä oli esillä muutamia pukuja.

Vaikka en  himoitsemaani kampausta saanutkaan niin ilta oli mahtava kaikin puolin. 🙂 Saimme viettää yhteistä aikaa poissa kotoa ja näimme henkeäsalpaavan upean oopperaesityksen.

Päätimmekin, että mahdollisuuksien mukaan herättelemme vanhaa tapaamme käydä hääpäivinä oopperassa. Tosin ensimmäinen kerta meni enemmän kuin pieleen ja aloitti epäonnisen sarjan kertomuksessa Hääpäiväkirous, mutta siitä toisella kertaa. 😀

Nyt haluan vielä uinua Oopperan kummituksen upeassa musiikkimaailmassa ja sulkea sisääni jokaisen muistikuvan niin, etten ikinä tule unohtamaan näkemääni.

kuva_ooppera02


web analytics



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.

puhelimen kuoret


4 Comments

  • Sara - My Woodland Garden

    Hei! Kaunis ja kiehtova postaus… ja sivistävä: tuo vuosisadan vaihteen naisihanne oli kuvista tuttu, mutta en tiennyt että sillä on oma nimikin.
    Tuollainen kampaus olisi tosi upea. Jos vaikka lapsesi innostuisivat opettelemaan kampaustaitoja. Tai onko miehesi koskaan kokeillut? 🙂

    • Maria/Luomulaakso

      Välillä olemme käyneet keskusteluja siitä osaisiko tai oikeastaan voisiko hän opetella tekemään minulle kampauksia, mutta toistaiseksi asia on jäänyt keskustelun asteelle. Mutta kukapa tietää, ehkä vielä joskus.

      Tässä kohdassa mietin aina, että se yksi tyttö tähän lapsilaumaan olisi voinut olla aika oiva lisä. 😀 Vaikka enpä minä noita poikia mihinkään vaihtaisi. <3

  • Lovelyladylinnaea

    Ihanaa teillä oli se ooppera! Hienoa että teillä oli ihanaa musiikin lumoissa!

    Ai miten upea kampausvalinta. Ymmärrän nyt tuskasi, ei ole helpoimmasta päästä kammata hiuksia kauniisti ylös, varsinkin jos hiukset ovat tottuneet olemaan valtoimenaan. Onko sinulla valkki hiusten alle? Se tekee minusta kampauksen teon hiukan helpommaksi.

    • Maria/Luomulaakso

      Olen yrittänyt valkinkin kanssa, mutta ei se oikein suju. Hiukseni yltävät melkein polviin saakka auki ollessaan ja käteni eivät vain riitä saamaan niitä aloilleen mihinkään nutturakampaukseen.

      Seurauksena on yleensä enimmäkseen takkuja. 😀 Mutta ehkä pitää taas yrittää – ehkä elän toivossa, että kädet pitenisivät, vaikka hiukset eivät lyhenekkään! 😀 Aurinkoista päivää! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.