Koulutunnelmissa ja liian pienissä kengissä

Vanhin lapseni on muistanut hehkuttaa viimeisen viikon koulun alkamista. Nuorimmainen on omaan hiljaiseen tapaansa asiasta myös iloinen, mutta pieni pilvi leijui vaitonaisen ilon yläpuolella. Kovasti pienessä päässä mietittiin kuinka väsynyt hän tulisi olemaan koulupäivien jälkeen ja tuleeko kaikesta yhtä rankkaa kuin viimeksi. Molemmat pojat pohtivat myös sitä kuinka ikävä heillä tulee pikkuveljeä koulupäivän aikana ja kuinka paljon nuorimmainen mahtaakaan ikävöidä heitä!

Ikävä tulee varmasti puoli ja toisin. Koulu kuitenkin alkaa ja varovaisen toiveikkaana katsomme tulevaisuuteen.

Tällä viikolla pitäisi hoitaa muutama asia pois alta ennen koulun alkua. Vanhin on valitellut parin viikon ajan kenkiään – ovat jälleen jalat kasvaneet ja varpaat kaipaavat ennestään tuttuun vaativaan tapaansa lisää tilaa. Kengät kierrätetään eteenpäin pikkuveljelle, joka hänkin on jo pariin kertaan maininnut, että kohta jäävät kengät taas pieniksi. Uskomattoman äkkiä kasvavat lasten jalat. Tuntuu, että kenkiä ja vaatteita muutenkin saa olla hankkimassa yhtenään.

Nuorimmaisen vaatteet on vielä yksinkertaista hankkia nettikaupoista, mutta isompien lasten vaatteiden hankinta siten on jo vähän vaikeampaa – ainakin joidenkin vaatekappaleiden kohdalla. Kengät ovat yksi sellainen ja kokemuksesta tiedänkin, että siihen saa uppoamaan roppakaupalla aikaa ennen kuin sopivat kengät kaupan hyllyiltä löytyvät. Viikonlopusta ainakin toinen päivä hujahtaa siis kauppoja kierrellen.

Vaatteet ovat aiheuttaneet meillä useinkin pohdintoja. Etenkin vanhin lapseni pohtii, miksi kaikki kirkkaat ja ihanat väri ovat aina vain tyttöjen vaatteissa. Niin miksi? Miksi tytöillä on etuoikeus punaiseen, keltaiseen  ja muihin aurinkoisiin väreihin? Kai pojatkin pitäisivät jostain muusta kuin sinisestä, mustasta ja vihreästä sekä muutamasta ruskean sävystä?

Meillä lapset ovat aina pitäneet kirkkaista väreistä – etenkin vanhin lapseni. Siksi kauppojen vaateväripolitiikka onkin aiheuttanut enemmän ja vähemmän harmaita hiuksia. Aikaa menee tuhottoman paljon, kun yrittää löytää mieluista vaatetta, oli käynti kohde sitten tavaratalo tai kirppari.

Aistiyliherkkä lapsi ei myöskään ole välttämättä valmis pukemaan ylleen vaatetta, joka jo lähtökohtaisesti tuntuu vastenmieliseltä. Aikuisesta voi tuntua hassulta, kun toinen kieltäytyy pukemasta ylleen paitaa, joka on väärän värinen tai siinä on väärä kuva. Niin se vain kuitenkin, että epämiellyttäväksi koettu vaate jää  käyttämättä. Ehkä olisikin helpompaa ajatella väärä väri tai epämiellyttävä kuva vaikkapa hankaavana saumana tai pesulappuna – siten se olisi ehkä helpompi ymmärtää ja onnistuu samaistumaan lapsen ajatusmaailmaan. Väärä väri tai epämiellyttävä kuva voi tuntua lapsesta ”hankaukselta”. Harvapa meistä aikuisistakaan haluaa tai suostuu pitämään yllään vaatetta, joka ei ole mukava. Ja kuvittele kuinka hankalaa olisi istua hankaavan pesulapun kanssa hiljaa paikallaan koko koulupäivä, kuunella opettajaa ja yrittää olla välittämättä luokassa väistämättä syntyvästä supinasta. Jo siinä alkaisi aistituntemuksia olla aistiyliherkällä liikaa!

Itse aikuisena ihmettelen myös lasten ja nuorten vaatteiden väri- ja kuvamaailmaa. Eivät kaikki lapset ja nuoret halua mustaa tai pääkalloja sen paremmin kuin epämääräisiä öhkömöhköhirviöitä.  Jotkut haluavat kirkkaita värejä ja iloisia kuvia. Luulenpa, että tänäkin syksynä tulemme törmäämään tähän ainaiseen ongelmaan.

Suureksi kasvaminen – tai ainakin 152cm ylittäminen voi olla yllättävän tuskallista. Lego ei nimittäin enää valmista siitä suurempia vaatteita.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.