Kotiruoka vs. kouluruoka

Viime päivinä on keskustelu käynyt hyvinkin kuumana kouluruuan lisäaineista. Toiset sanovat, että se on ihan samanlaista kuin kotiruoka ja toiset taas sanovat sen sisältävän paljon enemmän lisäaineita. Taitaa olla, että molemmat puolet ovat väitteissään oikeassa.

Kotiruokaa on yhtä monelaista kuin on kotejakin. Toiset käyttävät liemikuutioita ja saavat sen mukana ruokaansa esimerkiksi arominvahvennetta. Toiset kaatavat ruokiinsa maustetta ja saavat maun aikaan niillä. Koulut ja muut laitokset ikävä kyllä käyttävät liian usein liemikuutoita ja -jauheita ja laitosruokaa syövät saavat aikamoisen sekoituksen lisäaineita. Ja nämä aineet ovat todellakin sellaisia, joita ei ruuassa tarvitsisi. Lisäksi on väriaineita, jota niitäkään ei tarvitse. Toiset sanovat, että ihmiset vaativat niitä. Haluaisinpa tietää kuka oli se ensimmäinen ihminen, joka keksi, että makkara tai karjalanpiirakka pitää värjätä! Tuskinpa se oli asiakas. Uskoisinpa, että pikemminkin joku, joka kyseistä tuotetta valmisti ja halusi saada sen houkuttelevammaksi kuin kilpailijan tuote. Loppujen lopuksi kaikki kääntyy rahaan. Lisäaineet tekevät ruuasta halvemman ja helposti myös näyttävämmän. Moska on halpaa.

Toiset sanovat, että lisäaineet tutkitaan hyvin ja ne ovat turvallisia. Joillain aineilla on määrät, joita enempää niitä ei päivässä tulisi saada. Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos aineelle tuo ADI-arvo täytyy antaa niin soisinpa sen olevan poissa koko elintarvikkeesta! Miksi haluaisimme käyttää ainetta, joka äärimmäisen todennäköisesti on meille haitallinen – annoksesta riippumatta. Ja kukapa tietää, miten se samainen aine reagoi jonkin toiseen aineen kanssa kehossamme. Uskallan väittää, että iso osa lisäaineista todella on sellaisia, joita ilman tulisimme aivan hyvin toimeen – ja voisimme paremmin!

Kotiruoka voi olla hyvää tai siten ei. Kaikki riippuu tekemistämme valinnoista. Minusta kuitenkin se, että kouluruuan kohdalla vedotaan siihen, ettei siinä ole sen enempää lisäaineita kuin kotiruuassakaan ei ole ihan oikein. Totta, että se on varmasti parempaa, jos lapsi sattuu käyttämään kotona paljon eineksiä tai puolivalmiita tuotteita. Kotiruuankin saa pilattua lisäaineilla, jos niin tahtoo. Entäpä sitten ne perheet, joissa syödään lisäaineetonta ruokaa joka päivä ja eineksiä tai puolivalmiita tuotteita ei käytetä lainkaan tai käytetään todella harvoin. Onko heidänkin sitten pakko hyväksyä, että ”kouluruuassa  ei ole sen enempää lisäaineita kuin kotiruuassakaan”. Eipä liene sekään oikein. Kaikkien etu kuitenkin olisi, että kouluruuasta todella karsitaan kaikki ylimääräiset lisäaineet pois eikä jäätäisi riitelemään siitä onko niitä nyt liikaa vai liian vähän. Eikö hyvä ja oikeasti terveellinen ruoka olisi jokaisen lapsen etu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *