Arki,  Lapset,  Tukiviittomat

Humpu ja Rouva Ankkanen

Taapero on kasvattanut sanavarastoaan useammalla uudella sanalla. Eilen saimme kuulla maailman ihanimman kuu-sanan. Vieläkään en pysty käsittämään, kuinka joku voikaan sanoa noin suloisella tavalla kuu. Melkein sääli, että poika oppii joskus ihan oikeasti puhumaan. Nuo ensimmäiset sanat nyt vain ovat niin ihanan pehmeitä ja herttaisia, että niitä kuuntelisi mielellään paljon pidempäänkin.

Pojan sanavarasto käsittää jo kymmisen sanaa. Fava oli helppo ja tuli heti, kun hän sen kuuli, mutta moni muu sana onkin sellainen puolikas tai omanlainen. Yksi ihanimpia on ”humpu”. Silloin poika puhuu hummuksesta, joka on hänen suuri herkkunsa favan lisäksi. Isoin ongelma meillä oli, että noille sanoille ei tietenkään löytynyt viittomaa yhdestäkään suomenkielisestä viittomasanakirjasta. Niinpä piti turvautua muihin ja koska hummus ei ole suomenkielen sana niin suuntasin nettiin ja googlailin aikani ja löysin kuin löysinkin sopivan viittoman. Arki toimii taas viittoman verran sujuvammin ja suloisen sanan lisäksi meillä on käytössä nyt viittoma, joka tukee varsinaisen sanan oppimista. Toki viittoman voi keksiä itsekin, mutta se voi olla yllättävän hankala asiam, sillä on niin monta asiaa jotka pitää ottaa huomioon ennen kuin saa oikeasti toimivan viittoman aikaan.

Olemme välillä katselleet yhdessä Petteri Kaniinia. Ohjelma toimii niin pienenä pysähdyshetkenä kuin palkitsemisenakin.  Jaksot ovat sopivan lyhyitä, noin kaksitoista minuuttisia. Niissä on selkeä sanasto ja tarinat ovat mukavia. Yleensä ennen Petteri Kaniinia olemme katselleet puheterapiasta saamiamme papereita ja harjoitelleet äänteitä leikkien avulla. Monesti  Petteri Kaniini-jakson lopuksi nukahdetaankin syliin pienille päiväunille. ❤

 

Eräänä päivänä saimme huomata, että jotain on jaksoista todella jäänyt muistiin, sillä poika nappasi keittiön pöydällä olevan kananmunapaketin auki ja otti yhden munista käteensä. Hän toisti ankka-sanaa ja ojensi minulle kananmunaa. Pojalla oli huolestuneen näköinen ilme kasvoillaan. Arvasin heti, mitä hän tarkoitti ja autoin häntä  sanoittamisessa. Hän oli nimittäin  mielestään löytänyt Petteri Kaniinista tutun Rouva Ankkasen munan. Sen saman, joka jaksossa oli hetken aikaa hukassa.  Tuosta päivästä lähtien meillä onkin ollut pöydällä aina rasiallinen Rouva Ankkasen munia, sillä poika haluaa pitää kiinni tästä tulkinnastaan.  Hauska, että munia voi kuitenkin syödä, vaikka ne Rouva Ankkasen ovatkin!

Meillä on kyllä kananmunaviittoma ollut käytössä jo pitkään, mutta se ei ole siirtynyt lapsen omaan käyttöön, vaikka hän sen toki meidän viittomanamme kyllä tunnistaa. Ilmeisesti Rouva Ankkasen muna nyt vain on vetävämpi kuin tylsä arkinen kananmuna. Niinpä meillä tästä lähtien ostetaan ja syödään Rouva Ankkasen munia olivatpa lapset sitten minkä ikäisiä tahansa.

Puheterapia on taas kesätauon jälkeen alkamassa. Pitääkin muuten soittaa sinne ja varmistaa aika, sillä perhekalenterimme ei enää sisältänytkään elokuuta vaan loppui kurjasti heinäkuulle ja nyt elokuun menot ja merkinnät ovat aikamoisessa kaaoksessa, koska uuden kalenterin sain vasta muutama päivä sitten postitse. Pitää varmistaa, että tulkitsen oikein noita aiemmin paperin kulmaan ylöskirjaamiani menoja.  Nyt olisi varmaan korkea aika laittaa kalenterit ajantasalle tai meidän elokuumme muuttuu totaaliseksi kaaokseksi.

Aurinkoista päivää teille kaikille!


hit counter



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.

puhelimen kuoret


4 Comments

  • Heli

    Nuo Petteri Kaniinit on kyllä niin ihania juttuja! Mä muistan että jo lapsena tykkäsin niistä, ne on niin kauniisti piirrettyjäkin.

    Ihanaa, että teillä sanavarasto laajenee! Ja minusta toi kuulosti niin kivalle, että heti tiesit mistä on kyse – kyllä se vaan niin on, että äiti/isä osaa tulkita tosi hyvin oman lapsen juttuja, vaikka ne ei olis muuta kun ”vähän sinne päin”! ♥

    • Maria/Luomulaakso

      On todella ihana, että sanavarasto laajenee!

      Jotenkin sitä arkea yhdessä eläessä kyllä aina yleensä keksii, mitä toinen tarkoittaa. Ulkopuolisen on kyllä varmasti vaikea noista vähistä sanoista ja viittomista keksiä, mistä on kyse. Etenkin kun asia saattaa olla jotain, joka tapahtui kaksi viikkoa sitten ja tuli nyt vain yhtäkkiä mieleen, kun kävelimme vaikka johonkin tiettyyn huoneeseen. Meidän ”symbioosimme” auttaa kyllä kummasti arvaamaan asioita oikein. 😀 Kiva, kun kävit taas, Heli. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.