Aihearkisto: Yhteiset asiat

Luomukauppojen kohtalo

Viimeisen muutaman viikon sisään on mahtunut parikin surullista uutista. Ensin sulki ovensa Villiverso Hyvinkäällä. Heidän ovensa olivat auki viimeisen kerran eilen. Tuona samaisena päivänä tupsahti sähköpostiin toinen ikävä yllätys. Myös verkossa toimiva Tilakauppa, joka on Villiverson tapaan yksi suosikeistani, laittaa pian lapun luukulle. Ja katosipa kuvioista myös Vesalan Luomu- ja Lähikauppa Rovaniemeltä. Ajat ovat kovat.

Luomukauppojen kohtalo

Jos ajat ovat vaikeat kaupalle yleensäkin niin taitavat ne olla sitäkin vaikeammat palveleville erikoiskaupoille, joita luomua myyvät liikkeet ovat.  Lyhyen ajan sisällä on kadonnut useampi luomukauppa. Se on minusta hirveän surullista.

Tilakauppa oli mahtava kauppa, jonka tuotteet olivat aina huippulaatua ja toimitukset oli pakattu erinomaisesti. En voi sanoa mitään negatiivista heidän toiminnastaan. Siksi onkin todella sääli, että näin upeasti toiminut kauppa joutuu lopettamaan. Koskaan en ole missään nähnyt yhtä laajaa valikoimaa kuin siellä. Ja olivatpa sivut myös Kasperin suosiossa, sillä ne toimivat samaan tapaan kuin Satokausikalenterin mobiilisovellus. Ikävä tulee.

Upea ja lämminhenkinen Villiverso puolestaan toimi myös Raakatorin noutopisteenä, joten Villiverson loppuminen vaikuttaa myös Raakatoriin. Nyt Hyvinkään suunnalle ei tainnut jäädä jäljelle kuin Knehtilän Tila. Onneksi edes se. Sijainti ei (kuten nimestäkin ehkä arvaa)  kuitenkaan ole enää lähellä keskustaa, joten autottomat ihmiset eivät taida sinne kovin helpolla ostoksille päästä.

Marketit ovat lisänneet monessa paikassa luomuvalikoimiaan, etenkin supermarketit ja siitä suuremmat kaupat jyräävät nyt aika kovaa ja jalkoihin jää paljon pieniä yrittäjiä. On mahtavaa, että kaupoista luomua löytyy. Tilanne on huimasti paljon parempi kuin vuosia sitten, jolloin perheemme alkoi luomua suuressa mittakaavassa käyttää. Iloitsen markettien kasvavasta valikoimasta ja hihkun aina kun uusi luomutuote kotiutuu kaupan hyllyyn, mutta samalla en voi olla pohtimatta, kuinka se vaikuttaa luomukauppoihin. Ainakin osa tekijänä nämä ovat Villiverson ja Tilakaupan kaltaisten kauppojen katoamiseen niin katukuvasta kuin verkostakin.

Tilanne on hirveän ristiriitainen. Toisaalta on iloinen siitä, että luomua löytyy nyt helpommin, mutta samalla tuntuu hirveän pahalta nähdä taas yhden unelman haihtuvan ilmaan, työn valuvan hukkaan ja ovien sulkeutuvan. Ja voin vain kuvitella kuinka kurjalta tuntuu noiden lopettavien liikkeiden työntekijöistä.

Itsekään en tilannut enää Tilakaupasta kuten ennen, joten omalta osaltani olen myös syypää siihen, että Tilakauppaa ei enää ole. Omat ostokseni siirtyivät pitkälti Raakatorille lähinnä siksi, että valikoima oli sopiva sekä summa, jolla pitää tilata, jotta tilauksen saa kotiovelle ilman toimituskuluja, pienempi. Raakatorilla toimitus on ilmainen, kun loppusumma ylittää 99 euroa (siis tämä silloin, jos asuu toimitusreitin varressa niin kuin me teemme. Kuivatuotteiden tilaukset ovat eri juttu ja Raakatori toimittaa niitä myös postitse. Katso tarkemmat tiedot täältä. ) kun taas Tilakaupan summa oli 150 euroa. Aika iso ero. Toisaalta Tilakauppa toimitti ympäri Suomea postin kylmäkuljetuksella, joten toimituskustannukset olivat varmaankin suuremmat. Eron siis kyllä ymmärtää, mutta  omaakin kukkaroani on  pakko ajatella ja perhe pitää saada ruokituksi.

Jos luomukauppojen taloudellinen tilanne on tiukka niin on myös meidän.  Taloudellisesti tiukempana kuukautena Tilakaupasta oli siis vaikeampi tilata, sillä summa, joka piti käyttää oli suurempi ja ihan ikuisuuksia eivät tuoretuotteet säily, vaikka olisi kuinka hyvä jääkaappi. Niinpä omat ostokseni Tilakaupasta harvenivat.  Jos mahdollista niin en tahdo maksaa toimituksesta, koska se syö samalla varsinaisia ruokarahojamme. Jos tilanteemme olisi toinen niin ilolla maksaisin melkein millaiset toimituskulut enkä tuijottaisi aina kilohintoja viimeisen sentin päälle.

Tämä lienee nykypäivää aika monella. Ei se minustakaan mukavalta tunnu, mutta taloudellinen tilanne määrää aina niin paljon. Niin se vain on, että ei voi elää yli varojensa ja on mietittävä rahan käyttönsä niin, että loppu kuussakin saadaan ruokaa lautasille ja lainat on maksettava ajallaan, jos mielii kodissaan jatkaa asumista. On tehtävä valintoja. Lastemme ruuasta emme kuitenkaan tingi.

Näiden surullisten ajatusten kaveriksi haluan nostaa esiin joitain positiivista. Jotain sellaista, jolle vielä voimme jotain tehdä.

Kaikki eivät voi kannattaa meidän tapaamme Raakatoria, koska sijainti on väärä. Suomessa on kuitenkin olemassa verkkokauppojen lisäksi aivan mahtavia luomua myyviä kivijalkaliikkeitä. Tässä niistä muutama:

1. Tampereella toimii mahtava Runsaudensarvi. En ole koskaan päässyt käymään heidän liikkeessään, mutta olen ilolla seurannut heidän toimintaansa näin etänä ja kuullut muilta ihmisiltä paljon hyvää. Siksi haluankin vinkata teille tästä mahtavasta kaupasta, joka myös sinnittelee ja taistelee olemassaolostaan. Nyt heidän tilanteensa (näin etäältä katsottuna) vaikuttaa paremmalta kuin jokin aika sitten, mutta se pysyy sellaisena vain, jos asiakkaat palaavat liikkeeseen aina uudelleen ja tekevät ostoksia, joten Tampereen suunnalla asuvat ja muuten vain siellä päin liikkuvat – käykäähän kannattamassa Runsaudensarvea!

2. Toinen mahtava kauppa, josta haluan sanoa sanasen on  Luomu- ja herkkukauppa Inkivääri Hämeenlinnassa. Kävin siellä tutustumassa keväällä ja kirjoitin jutunkin blogiini. Inkivääri vei sydämeni ja toiveissa olisi päästä siellä vielä käymään, vaikka emme todellakaan ihan nurkilla asu.

3. Ja sitten vielä kolmas. Tämäkin sellainen, jota olen vain etänä seurannut ja muualta kuullut, mutta toiveissa on, että pääsisin tätäkin liikettä itse kurkkimaan. Niinhän sen on,  että hyvä kello kauas kuuluu. Herkkupuoti Woima sijaitsee Riihimäellä, joten siellä päin asujat ja liikkujat käykäähän kannattamassa liikettä.

4. Eikä muuten unohdeta Mikkelin Tuorepuotiakaan, joka netin välityksellä näyttää lähes paratiisilta!

Näissä kaikissa liikkeissä tahtoisin päästä käymään ja toivonpa, että se enemmin tai myöhemmin olisi mahdollista. Osa kaupoista on aika matkan päässä meiltä, mutta ehkäpä jonkin toisen reissun yhteydessä voisi tehdä pienen mutkan ja käydä ihmettelemässä kyseisen paikkakunnan luomutarjontaa. Kesälomareissullakin voi pysähtyä paikallisessa luomukaupassa kannatusostoksilla. Jos ei muuta niin takapenkkiläiset ilostuvat varmasti luomuhedelmistä tai vaikkapa siitä perinteisestä matkakarkkipussista.

Olen kerännyt listan luomukaupoista sivuilleni. Kaiken kattava se ei varmasti ole, mutta auttaa alkuun. Pääset siihen tästä.

Muistetaanhan, että pelkkä puhuminen ei riitä, jos haluamme pitää erikoisliikkeet (niin luomukaupat kuin muutkin) katukuvassa sekä hyvinvoivana. Puhuminen ei tuo rahaa kaupan kassaan, maksa vuokria tai täytä liikkeen hyllyjä tuotteilla. Ja vaikka et voisikaan ostaa kaikkea kuluttamaasi ruokaa luomukaupasta niin jokainen ropo auttaa. Edes maailman paras liike ei pysy pystyssä, jos kukaan ei käy ostoksilla. 


web analytics


Kansalaisoikeus suoritettu

Kansalaisoikeus suoritettuEilen kipaisimme koko perhe äänestämässä paikallisessa kirjastossa. Tänä vuonna tuntui jotenkin erityisen vaikealta valita mieluisa ja se itselle sopivin ehdokas ja meistä kaikista äänestysikäisistä tuntui samalta.  En muista, että se olisi koskaan aikaisemmin ollut ihan näin vaikeaa kuin nyt. Nyt on kuitenkin kansalaisoikeus suoritettu.

Lasten kanssakin käytiin keskustelu ehdokkaan valitsemisesta ja siitä, mikä onkaan se paljon puhuttu vaalisalaisuus. Kävimme myös läpi sitä, kuinka tärkeää on äänestää eikä jäädä sinne nukkuvien joukkoon. Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ovat molemmat käyttäytymismalleja, joita siirrämme lapsillemme, vaikka harvemmin taitaa tulla ajatelleeksi, että myös tämä on sellainen asia, josta lapset saattavat ottaa mallia. Aika harva asia  kuitenkin on sellainen, jossa ei aikuinen minkäänlaisena esimerkkinä olisi.

Minulle ei ole tainnut koskaan selvitä kunnolla, mikä oma poliittinen puolueeni oikein on. Tiedän kuitenkin, mitkä puoluevaihtoehdot ovat syystä tai toisesta täysin poissuljettuja. Jos kysytään, mihin puolueeseen liittyisin, jos olisi pakko, niin enpä osaisi sanoa. En osaa edes sanoa, mitä väriä haluaisin tunnustaa. Kai vähän kaikkia, jos niikseen tulee ja lapsuuden muovailuvahaleikeistä pääteltynä kaikkien värien sekoittamisen lopputulos on jonkinasteinen sinisenharmaa klöntti, jossa on vivahteita kaikista sateenkaareen väreistä.

En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen yhdenkään puoleen linjaan ja jotenkin tuntuu, että sellaista puoluetta ei olekaan, joka itselleni täydellisesti sopisi. Luulen, että moni ihminen kokee asian samalla tavalla. Silti moni valitsee ”oman” puoleensa ja pysyy valintansa takana puolueen vioista huolimatta. Joudumme valitsemaan puolueista sopivimman, mutta emme voi valita täydellistä, koska sellaista ei ole. Epätäydellisyys – etenkin näin vaalien alla – on kuitenkin ärsyttävää, koska luonnollisestikin sitä haluaisi antaa sen ainokaisen äänensä täydelliselle ehdokkaalle ja puolueelle.

Tänä vuonna ehdokkaan kanta geenimuunteluun on ollut omalla kohdallani merkittävä asia. Tänä vuonna siitä on ollut helpompi myös ottaa selko – kiitos YLE:n vaalikoneen. Muutama muukin isompi asia painoi vaakakupissa melkoisesti sekä tietenkin lapsuudenkodin arvot. Näiden asioiden yhdistelmä tuntuikin tekevän sopivan ehdokkaan löytymisen ellei nyt mahdottomaksi niin ainakin hyvin monimutkaiseksi. Etenkin puoluevaihtoehdot menivät aika ympäri, jos vaalikoneen tuloksia tuijotti. Valinta oli äärimmäisen vaikea.

Ääni annettiin nyt huolellisen selvittelyn ja pohdinnan tuloksena. Toivon, että ensi kerralla sopiva ehdokas löytyisi helpommin ja vähemmällä vaivalla, mutta epäilenpä ettei niin tule käymään. Tuntuu tämä asia muuttuvan monimutkaisemmaksi vuosi vuodelta, mutta jos ei äänestä menettää oikeuden kitistä seuraavat neljä vuotta. Minä ainakin aion aina lunastaa tuon kitinäoikeuden.  Äänestämättä ei jätetä – ei edes silloin, kun ei enää omin jaloin äänestyspaikalle päästä.

Oletko sinä jo käyttänyt oikeutesi äänestää vai käytkö pudottamassa äänesi vaaliuurnaan vasta virallisena äänestyspäivänä? Oliko ehdokkaan löytäminen vaikeaa vai oliko sopiva, asiansa osaava henkilö jo tiedossa?

Vai päätitkö olla äänestämättä?

Addie Lynn ja kokonaisen elämän verran joulukortteja

Viikolla silmien eteen ilmestyi sosiaalisen median kautta Addie Lynn sisarineen. Addie Lynn on 6-vuotias tyttö, joka viettää  elämänsä viimeistä joulua. Tämä on myös viimeinen joulu jolloin perhe on vielä yhdessä.  Tytön sairautta ei voi parantaa ja vähä vähältä hän menettää niin lihasten hallinnan kuin muistonsakin. Jonain päivänä hän ei tunne edes äitiään. Voin vain kuvitella kuinka pelottavalta tilanne tuntuu.

Voin kuvitella kuinka pelottavalta tuntuu menettää oma lapsensa. Tiedän, miltä tuntuu katsoa lastaan sairaalassa letkuissa ja kuulla lääkärin sanovan, ettei vielä tiedä mikä on vikana. Olen kuitenkin onnellinen, että en tiedä miltä tuntuu katsoa oman lapsensa kuolemaa, mutta tiedän kuitenkin miltä tuntuu, kun lapsi kuolee. Kun yhdistän kaiken tietämäni voin tuntea edes osan siitä tuskasta, jota tuon pienen tytön äiti kokee.

Perheellä onkin toivomus. He pyytävät ihmisiä lähettämään pienellä Addielle ja tämän sisarille (sillä myös sisaret elävät pikkusiskonsa arkea ja tulevat menttämään tämän) joulukortteja – niin paljon kortteja, että talon jokaisen huoneen jokainen seinä voidaan tapetoida iloisilla joulutervehdyksillä. Se ei ole paljon pyydetty. Netin syövereistä löytyi tieto siitäkin, että Addie pitää erityisesti lasten piirroksista. Niinpä meidän vanhimmat pojat piirsivät kumpainenkin Addielle ja tämän sisarille oman joulutervehdyksensä ja kuoreen sujahti vielä Mauri Kunnaksen joulukorttikin houkuttelemaan iloa ja hymyä.

Tänä jouluna pyytäisinkin jokaista, joka tämän tekstin lukee, lähettämään Addielle ja tämän sisarille joulukortin. Eikä ole maailmanloppu, vaikka kortti menisikin perille vähän myöhässä. Jouluiloa voi lähettää seuraavanlaisella osoitteella:

Addie Lynn and Sisters 
P.O. Box 162, 
Fountain Green, UT 84632
USA

Enkeli-Elisa ja muut kiusatut

Enkeli-Elisan tarina osui kovaa. Koulukiusaaminen on juttu, joka on minulle kipeä aihe ja samalla myös asia, jota en halua lakaista maton alle.

Olin itse koulukiusattu monen vuoden ajan ja kiusaaminen loppui oikeastaan vasta sitten, kun vaihdoin koulua lukioon mennessä. Kiusaaminen oli alkanut toisen/kolmannen luokan paikkeilla ja jatkui aina yhdeksännelle saakka. Matkalla se muutti muotoaan ja välillä oli hyvinkin rankkoja aikoja.  Kouluun oli pelottavaa mennä, koska ikinä ei tiennyt mitä päivä toisi tullessaan.

Tavaroitani rikottiin, varastettiin ja piiloteltiin. Haukkuminen ja leikkien ulkopuolelle jättäminen olivat arkipäivää, ruokailussa sotkettiin voita hiuksiin. Välillä oli aikoja, että kukaan ei leikkinyt tai puhunut kanssani, sillä ilmeisesti kukaan ei uskaltanut nousta kiusaajiani vastaan. Pakenin tuolloin luomaani mielikuvitusmaailmaan ja siitä tuli muuri, joka suojeli minua pahimpina aikoina. Olenkin lähes varma, että juuri  mielikuvitusmaailmani vaikutti siihen, että olen tässä tänä päivänä.

Eräs uimahalli kerta on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Olimme tuolloin koko koulu uimassa ja kiusaajani päättivät iskeä. He painoivat minut veden alle, pitivät paikoillaan eikä kukaan nähnyt mitään. Kukaan ei auttanut, kukaan ei käskenyt heitä päästämään irti. Ei kukaan. Missä olivat uimavalvojat ja opettajat? Muistan kuinka pelkäsin hetkeä, jolloin minun olisi pakko hengittää ja saisin vettä keuhkoihini. Pelkäsin. Ja kiusaajani vain nauroivat.

Yläasteella kiusaamisen luonne muuttui. Vaihdoimme tuolloin koulua ja kiusaajarinkiin tuli uusia oppilaita mukaan ja jollain tapaa asiat tuntuivat muutuvan tuolloin pahemmaksi. Tunsin itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja muistan itkeneeni paljon ja usein. Lopulta alkoi kulua päiviä, viikkoja ja kuukausia ilman, että kukaan olisi sanonut minulle sanaakaan tai edes katsonut minuun. Yhä enemmän pakenin omaan maailmaani. Kävellessäni bussille kuvittelin mielessäni tapahtumia kaukaisissa paikoissa, oli lohikäärmeitä ja linnoja. Haltijoita, peikkoja sekä olioita, joille olin keksinyt itse nimet ja ne elivät luomassani mielikuvitusmaailmassa.  Nuo hetket auttoivat kestämään kestämättömän todellisuuden ja yksinäisyyden, joka sattui enemmän kuin pahat sanat. Aika ajoin nuo mielikuvitustarinat siirtyivät myös paperille.

Toivoisin, että yksikään ihminen ei tulisi koskaan hyväksymään kiusaamista missään muodossa ja että kiusaamiseen puututtaisiin heti ja riittävän voimakkaasti, jotta se saadaan loppumaan ja molemmille osapuolille saataisiin heidän tarvitsemansa apu.

Muistan omilta kouluajoiltani kyselyn, jonka yksi opettajista teki. Kaikille oppilaille jaettiin paperit, joihin sitten kirjoitettiin vastaukset. Yksi kysymyksistä oli kiusataanko luokassa ketään. Suurin osa vastasi ettei kiusata, mutta pari vastausta oli, että kiusataan. Opettajan ääneen tekemä johtopäätös oli, että ei kiusata, koska useampi ei sanonut toisin. Kuuntelin hänen kommenttiaan järkyttyneenä. Mitä virkaa oli ollut kyselyllä, jonka tuloksista ei piitattu tuon enempää? Ilmeisesti yhden ihmisen tuska ja kärsimys ei ole vielä riittävä syy siihen, että opettaja puutuisi asiaan ja tekisi jotain. Lämmöllä  muistelen sitä toista vastausta, jossa sanottiin, että luokalla kiusataan. En tiedä kuka tuon toisen vastauksen kirjoitti, mutta tuntui mukavalta, että edes joku oli huomannut. Joku välitti.

Välittäisitkö sinä?

Jokaisella meistä on mahdollisuus estää kiusaaminen. Jokaisella meistä on vastuu omasta itsestämme ja siitä mitä teemme. Elämä on täynnä valintoja ja tekemämme valinnat voivat joko mahdollistaa kiusaamisen tai lopettaa sen. Jokaisella meistä on vastuu siitä, mitä sallimme ympärillämme tapahtuvan. Välinpitämättömyyttä on sulkea silmät silloin, kun pitäisi nähdä ja toimia.

Punotaan yhdessä verkko, jonka läpi yksikään Enkeli ei enää putoa.