Aihearkisto: Kirja

Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Kirjamessujen toinen ihastukseni Maahengen pisteellä oli ehdottomasti Marjatta Levannon kirjoittama Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki.

Ihan ensimmäiseksi silmäni tavoittivat kansikuvan salaperäisyyden, joka kiidätti minut hetkessä lapsuusmaisemieni metsiin ja kalliolle  sienien ja varpujen joukkoon. Ja sitten teksti veikin jo mukanaan.

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki
Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki

Kirjassa Julia Vuoren piirtämät ihastuttavat puunhaltijat sukeltavat  salaperäiseen maailmaan suomalaisten taiteilijoiden maisemissa ja oppaanaan heillä on vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen.

Itseäni alkoi kiehtoa välittömästi kuvien, tekstin ja Väinämöisen taidokas yhdistäminen. Itselleni Kalevala on sangen rakas, sillä se oli yksi niistä teoksista, jota äitini luki minulle aamuisin ennen kouluun lähtöä ja sillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Lukemisen alkaessa selvisi, että Metsän pieni kansa sisälsi paljolti niitä aineksia, joilla sydän valloitetaan iäksi – iästä riippumatta.

metsänpienikansa01 (2)


”Sinä iltana oli merkillinen auringonlasku. Punaisena hehkuvaa taivasta hämmästeli joukko metsän väkeä, puunhaltijoiden porukka. Paikalle olivat sattuneet ystävykset pajunhaltija, pihlajanhaltija ja vaivaiskoivunhaltija. Auringonlaskun kaiken ylle levittäytyvä mahtavuus teki syvän vaikutuksen heihin kaikkiin”


metsänpienikansa02 (2)

Metsän pieni kansa on uskomattoman monipuolinen. Se on taidekirja ja satukirja. Se on myös aarreaitta kansanperinnettä rakastavalle ja aivan ehdottomasti se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirja herättelee mielikuvituksen lentelemään Väinämöisen ja puunhaltijoiden matkassa. Retki on mielenkiintoinen  ja jännittävä, ehkä hiukan pelottavakin – sillä tavalla sopivasti.

Väinämöinen kuljettaa puunhaltijat ja lukijan läpi tietäjien salaisuuksien. Veden vaaralliset asukit käyvät tarinan myötä tutuiksi eivätkä taivaan hattaratkaan jää tuntemattomiksi. Metsässä vilisevät haltijat, tontut, hiidet, metsänneidot, sinipiiat sekä monet muut asukit, jotka käydään läpi nekin ja lukijan mieleen painuu Väinämöisen neuvo:

”Siitä vain kurkistelemaan muurahaiskekoihin, kiven rakoihin ja kantojen koloihin. Niissä saattaa hyvällä onnella kohdata vallan merkillistä, ennennäkemätöntä porukkaa.”

Niinhän se on. Silmät auki pitämällä voi löytää kaikkea ja tulee varmasti myös huomanneeksi sammakon, josta Väinämöinen jaksaa varoitella. Karhun kansastakin hän kertoo sekä salaisista aarteista ja menninkäisistä. Vainajien kohdalla viimeistään tihenee jännitys ja pienimmät kuuntelijat käpertyvät kainaloon Pajunhaltijan vääntäessä itkua. Väinämöinen jatkaa matkaa rauhallisempiin aiheisiin ja syvennytään kodinhaltijoihin sekä jättiläisiin. Lapin loimujen ja loitsujen myötä päästään tulikettuun ja revontuliin ja pian lukija pääsee uppoutumaan vuorten ja tunturien väen touhuihin.

metsänpienikansa03 (2)

Kirja on kaikin puolin  kaunis ja takakannen painuessa kiinni tuntuu oudon levottomalta – ihan niin kuin aina silloin, kun tulee päättäneeksi kirjan, joka on jollain tapaa sykähdyttänyt ja uinut sydämen perimmäisiinkin sopukoihin. Tulee tunne, ettei haluaisi päästää vielä irti.

Kirjan sujahtaessa omalle paikalleen hyllyyn viivähtää käsi vielä sen selkämyksessä – silittäen – tietäen, että jälleennäkeminen olisi pian edessä.

Parhaisiin palataan aina uudelleen.

metsänpienikansa07

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen


Kirja saatu arvostelukappaleena.


Syksyisillä kirjamessuilla löysin tieni Maahengen tunnelmalliselle kirjapisteelle. Edessäni levittäytyi mielenkiintoisten kirjojen meri ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Terhi Frimanin kirjoittama Luontoruokaa oli yksi niistä kirjoista, joista toivoin saavani arvostelukappaleen – ja sainkin.

Luontoruokaa - tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa – tarinoita horsmasta harjukseen

Luontoruokaa on näppärä käteen sopiva kirja, joka vie matkalle metsiin ja vesille. Kansien väliin on kerätty kiehtovia reseptejä, joihin käytetään luonnonantimia niin metsistä, niityiltä kuin vedestäkin ja löytyypä reseptien joukosta myös se kuuluisa pettuleipä, joskin hiukan muokattuna. Maku on tässä kuulema ihan mainio. Tätä kun pääsisi kokeilemaan!


Leenan ihana pettuleipä

2, 5 dl vettä
30 g hiivaa
1 rkl sokeria (tai kuusenkeräkksiirappia)
1,5tl suolaa
n. 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl pettujauhoja

Kädenlämpöiseen veteen liuotetaan hiiva ja sokeri ja sekoitetaan osa hiivaleipäjauhoista nesteeseen. Annetaan liinan ala olla noin 15 minuuttia. Lisätään suola ja ja loput hiivaleipävehnäjauhoista sekä lopuksi pettujauho, alustetaan hyvin. Jätetään nousemaan n. 1,5 tunniksi, jonka jälkeen leivotaan kaksi leipä pellille, painellaan mataliksi ja kohotetaan liinan alla. Paistetaan 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.


luontoruokaa04 (2)

Suolaheinäletuista koivunlehtisimaan

Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla monen monituista reseptiä, joihin lukeutuu monille tuttuja kasveja ja muita luonnonantimia, joita on tavattu ennen käyttää enemmänkin hyödyksi. Nykyisin on moni löytänyt villivihannesten vivahteikkaan maailman. Nyt soisi, että myös muut luonnonherkut nousisivat samalla tavoin esiin ja tässä Luontoruokaa onkin oiva apu.

Luontoruokaa-kirja antaa monia mielenkiintoisia hetkiä jo kokeneemmallekin villiruuan ystävälle, mutta voi olla se alkuunpaneva sysäys jollekin, joka ei ole vielä ottunut yhdistelemään erilaisia luonnonantimia omalle lautaselleen maukkaaksi kokonaisuudeksi.

Luontoruokaa -kirja kattaa vaivattomasti ja kohtalaisen laajasti luonnosta löytyviä raaka-aineita, niin että vesi herahtaa kielelle, kun lukee vaikkapa Terhin retkileivästä, hunaja jäniksestä tai voikukkaisesta jälkiruuasta. Moniin ruokiin ainekset löytyvät ihan omasta pihapiiristä. Joitain joutuu hakemaan vähän kauempaa.

Jokamiehenoikeudet ja vastuu

Kirja muistuttaa asiaankuuluvasti myös siitä, mitkä asiat kuuluvat jokamiehen oikeiden piiriin ja mitkä eivät. Hyvä onkin muistaa, että vaikka marjat, sienet ja kukat kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin, niin mm. kerkät, käävät ja jäkälät on syytä jättää rauhaan. Niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Minusta on on hyvä, että nuokin tiedot on kirjaan lisätty. Lukija nimittäin innostuu helposti kirjan tarinoiden ja reseptien myötä  kulkemaan metsän syliin ruokaa etsimään. Olisi perin kurjaa, jos iloisesti ja hyvällä mielellä alkanut keräilyreissu päättyisi ikävästi vain siksi, että asiat eivät olisi tiedossa ja tietämätön keräilijärukka joutuisi ongelmiin maanomistajan kanssa.

luontoruokaa03

Kuvat kohdillaan

Kirja sisältää hyvän määrän kuvia, jotka ovat Antti Sarajan käsialaa, Joukossa on niin ruokaa kuin maisemiakin ja etenkin maisemakuvat ihastuttivat minua suuresti. Niihin oli onnistuttu vangitsemaan suomalaisen luonnon kauneus juuri sellaisena kuin se on ja mieleen nousivat monen vuoden takaiset muistot aamuhämärissä ihastelluista auringonnousuista ja sankan sumun syleilemistä niityistä.

Nyt maltan tuskin odottaa kevättä, jotta pääsen hyödyntämään kirjan ihania reseptejä niin nokkospeston kuin kesämehunkin muodossa. Pahimpaan villiruuan kaipuuseen voin onneksi lukea kirjan maanläheisiä tarinoita resepteistä ja niiden tekijöistä – ihmisistä, joille luontoruoka on elämäntapa.

Kirjan voi hankkia kivijalkaliikkeiden lisäksi mm.  näistä verkkokaupoista: Maahenki, Booky.fi, ja AdLibris.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 



Web Analytics


Onneks on luomua ja lähiruokaa


Kirjat saatu arvostelukappaleina.


Tietokirjailija Merja Koski julkaisi syksyn aikana ihanaakin ihanamman kirjan, Onneks on luomua.

Kirja on valtavan upea läpileikkaus suomalaisesta luomutuotannosta ja sen tekijöistä. Lisäksi kirjassa on hyvä määrä mielenkiintoisia reseptejä, joiden tähtinä ovat kotimaiset luomuraaka-aineet.

Itse sain kuulla kirjasta ensimmäisen kerran kesällä, kun ihmeekseni sähköpostiini kilahti viesti, jossa kysyttiin sopisiko kirjaan liittää tarinaa minusta luomun kuluttajana.

Onneks on luomua ja lähiruokaa


”Luomu tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettua maa- ja elintarviketaloutta, se on ekologista ja eettistä tuotantoa.”


onneksonluomua06

Onneks on luomua ja Onneks on lähiruokaa

Merja Koski julkaisi jo 2015 kirjansa Onneks on lähiruokaa, joka nimensä mukaisesti kertoo kotimaisesta lähiruuasta (siis myös luomusta)  suurella rakkaudella, sillä sivuilta pystyy hyvin aistimaan Merja Kosken intohimon ruokaa ja puhtaita kotimaisia raaka-aineita kohtaan.  Sen kuulee hetkessä hänen kanssaan keskustellessakin.

Tänä syksynä julkaistu Onneks on luomua on hyvin luonnollinen ja odotettu jatkumo edeltäjälleen. Onneks on luomua-kirja syventyy kotimaiseen luomutuotantoon ja tuo sen lähelle kuluttajaa elämänmakuisten tarinoidensa myötä.

onneksonluomua02


”Luomutuotannossa hyödynnetään luonnon kiertokulkua, vuoroviljelyä, ja maanparannuskasveja, näin edistetään luonnon hyvinvointia. Luomutuotannossa eläimet saavat elää luonnollista, mahdollisimman lajinmukaista elämää ja ne syövät luomurehua.”


onneksonluomua04

Syvemmin luomusta

Onneks on luomua vastaa usein kysyttyihin kysymyksiin luomusta. Se pohtii, mitä luomu on ja mikä siinä on niin hyvää. Se tekee myös erilaiset luomumerkit kuluttajalle tutuiksi ja tuo luomutilojen elämää, ihmisiä ja tuotantoa esiin lämpimällä ja kauniilla kerronnallaan, jota höystävät upeat kuvat.

Onneks on luomua -kirja saa lukijan haluamaan nähdä omin silmin tilat ja niiden asukkaat. Arjen ja ympäristön.  Ja niille, jotka eivät tiloja pääse omin silmin katsomaan, se tuo välähdyksen suomalaista maaseutua ja luomutuotantoa ihan sinne lämpöiseen sohvan nurkkaan saakka.


onneksonluomua07


”Luomu on tarkkaan valvottu ruoantuotantotapa. Suomalainen luomutuotanto on lähellä tuotettua, sen alkuperän voi varmistaa ja monilla tiloilla on mahdollisuus käydä vierailemassa.”


onneksonluomua03

Kauneus kansien välissä

Onneks on luomua -teos on yksi  kauneimpia koskaan lukemiani ruoka-aiheisia kirjoja. Kuvat ovat tunnelmallisia ja kertovia. Ne huokuvat maaseutua ja elämää. Ne ovat värikkäitä ja välillä voi melkein haistaa tuoreet juurekset ja höyryävän keiton. Onneks on luomua-kirjan kuvat ovat rikkaita ja syviä.  Ne ovat ehdottomasti maaseutua ja luomua parhaimmillaan.

Merja Kosken teksti ei  jää kuvien varjoon vaan se ottaa paikkansa niiden rinnalla tuoden esiin tarkasti tehdyn taustatyön, joka kantaa koko kirjan läpi ja ilahduttaa lukijaa. Näkee, että Koski on tehnyt tarkkaa työtä rautaisella ammattitaidolla, joka näkyy kirjan jokaisella sivulla.

Kumpi tahansa Onneks on-kirjoista sopii mainiosti lahjaksi niin itselle kuin jollekin läheiselle, joka on kiinnostunut lähi – ja luomuruuasta.

onneksonluomua08

Arvottavana Onneks on lähiruokaa-kirja

Pukinkonttiin voi nyt yrittään saada täytettä kirjan muodossa, sillä Luomulaakso arpoo yhden Onneks on lähiruokaa-kirjan kaikkien lukijoidensa kesken.

Osallistumisohjeet ovat tässä:

Kerro kommentissasi, mitä luomuruoka sinulle merkitsee ja olet mukana arvonnassa.  Osallistumisaika päättyy 10.12 kello 23.59 ja voittajalle ilmoitetaan maanantaina 11.12 sähköpostitse, joten olethan tarkkana kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varattuun kenttään.

Kirjoja voi ostaa mm. Onneks on-sivustolta sekä Booky.fi.


Kirjoitus on osa Luomulaakson sarjaa ”Mitä lahjaksi?
Postaussarjassa esitellään hyväksi havaittuja lahjavinkkejä Luomulaakson tapaan. 


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: Luomulaakson Maria 




Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot

Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot
Ruoka-Kalevalan julkistustilaisuus Helsingissä Ritarihuoneella  Ravintola Wildin tarjoilemien herkkujen kera oli ikimuistoinen.

Parempaa paikkaa S-ryhmän, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sekä Marttojen luoman Ruoka-Kalevalan julkaisuun ei olisi voinut löytää. Kirjaa, joka henkii suomalaista ruokakulttuuria ei olisi voinut paremmin esitellä missään muualla. Uuden uutukainen kirja sai ympärilleen arvoisensa puitteet. Menneisyyden ruokatarinat heräsivät henkiin Ruoka-Kalevalan sivuilla ja liittyivät osaksi Suomen historiaa Ritarihuoneen paljon aikaa nähneiden seinien sisäpuolella.

ruokakalevala08
Ritarihuone aukeni edessäni viileänä aamuna pienen kävelymatkan jälkeen. Se kohosi pienen puiston puiden latvojen yläpuolelle ja levittäytyi eteeni vankkana ja historiaa huokuvana. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea sen kivisten seinien sisäpuolella on koko sen historian aikana tapahtunut.

Hiukan varovasti asetin jalkani rappusille ja astuin sisään. Korkea kauniisti kaartuva katto sai minut henkäisemään. Rakastan vanhoja historiallisia rakennuksia ja toivoisinpa, että voisin viettää niissä aikaa loputtomasti.

ruokakalevala07
ruokakalevala06

Samaa toivoin astuttuani Ritarihuoneellekin ja noustessani portaita olo vain vahvistui. Punainen matto johdatti minut suureen saliin, jonka seinät olivat täynnä aatelissukujen toinen toistaan upeampia vaakunoita. Pystyin jo mielessäni näkemään, kuinka menneiden aikojen ihmiset  olivat tuossa huoneessa liikkuneet ja hetken aikaa mielessäni vilahti, miltä me kaikki olisimmekaan näyttäneet, jos olisimme pukeutuneet entisaikojen asuihin. Ihan harmitti, että olin tänä aamuna liikkeellä ihan nykyaikaisissa vaatteissa. Ja oli muuten aika mahtavaa saada huomata, että joku toinenkin salissa olijoista jakoi tuon saman ajatuksen kanssani.

Olisin antanut melkein mitä vain, jos olisin saanut istahtaa keskelle tuon upean historiaa nähneen huoneen lattiaa ja vain hengittää kaikkea ihanuutta sisääni.

ruokakalevala01
ruokakalevala03
Ruoka-Kalevala yhdistää suomalaisten ruokamuistot

Bussimatka takaisin kotiin sujui nopeasti selaillessani uunituoreen kirjan sivuja. Historia niin perunan kuin omenankin takaa avautui, Grimmin veljesten satu puurosta nousi taas elävänä mieleeni ja tuntui, että jokainen tarina heräsi henkiin sitä mukaa kuin ehdin uuden rivin lukea. Sain huomata, että joukkoon mahtui samankaltaisia ruokamuistoja kuin omani ja sitten ihan erilaisia.

Noiden sinisten kansien välissä sykki koko historian kirjo, sillä eipä taida olla olemassa mitään muuta asiaa kuin ruoka, joka yhtä tiiviisti liittyisi niin sotaan kuin rauhaan tai arkeen ja juhlaan.

ruokakalevala13

Illalla kotona syvennyin kirjaan lisää äitini kanssa. Lasten jo mentyä nukkumaan jatkoimme omaa vuosien takaista perinnettämme – tai oikeastaan kahta sellaista, sillä koska olin sattunut nyt Helsingissä olemaan, niin päätin toteuttaa vuosia sitten aloittamamme leivosperinteen eli ennen bussiasemaa kipaisin vielä Stockmannin kautta ja ostin meille muutaman leivoksen jaettavaksi.  Niitä maistellessamme uppouduimme yhdessä lukemaan uutta kirjaa.

Jo lapsuudessani meillä oli tapana istua iltamyöhään keittiön pöydän ääressä ja etsiä keittokirjoista mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi ja joskus oli mukava ihan vain lukea erilaisia reseptejä ilman sen suurempia suunnitelmia. Ihanaa oli, kun sai ja saa yhä tehdä sitä jonkun kanssa.

ruokakalevala17

Tällä kertaa luimme siis Ruoka-Kalevalaa, joka sai meidät niin huokaisemaan, nauramaan kuin melkein itkemäänkin, kun luimme erilaisia ruokamuistoja, joiden myötä omia jo unohtuneita muistoja alkoi pulpahdella pintaan. Uppouduimme Ruoka-Kalevalan  mukaansa tempaaviin sivuihin sellaisella antaumuksella, että nukkumaanmenoaika meni hujauksessa ohi ja aamulla oli keittiössä isomummin reseptillä kaurapuuroa keittämässä varsin pörröpäisiä aikuisia, jotka vaikuttivat huomattavasti väsyneemmiltä kuin ajoissa nukkumaan menneet pienet puuronsyöjämme.

ruokakalevala12

Ruoka-Kalevala ui hiljaa ja lempeästi sydämen jokaiseen sopukkaan. Se on mielettömän ihana ja upea kulttuuriteko, joka yhdistää historiaa suomalaisten kertomiin ruokamuistoihin mukaansa tempaavasti eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään. Useat kotimaiset kaunokirjailijat luovat lisää tunnelmaa kirjan yli 400 sivuun tuomalla omanlaisellaan kerronnalla uusia ruokatarinoita lukijan makusteltavaksi.

Ruoka-Kalevala on kirja, joka kuuluu ehdottomasti jokaiseen kirjahyllyyn.

Harvoin tulee menettäneeksi sydämensä näin totaalisesti. Niin kuitenkin kävi, mutta liekö se ihme. Ruokamuistot, historia ja kaunokirjallisuus samassa paketissa saavat ainakin minun sydämeni sykähtämään.

ruokakalevala11
Ruoka-Kalevalaa myydään edulliseen 15,90 euron hintaan S-marketeissa, Prismoissa, Saleissa. Alepoissa sekä ABC-liikennemyymälöissä kautta maan.

 

Ruoka-Kalevala sivustolla kerätään yhä ihmisten ruokamuistoja talteen. Voit lisätä sinne helposti omasi tämän linkin kautta. Suomalaisen Kirjallisuden Seura tallentaa kerätyt muistot tuleville sukupolville.

 


Kirja saatu näytekappaleena.



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics


Cosima Bellersen Quirin: Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot

Aloin innolla lukea arvostelukappaleena saamaani Cosima Bellersen Quirinin kirjaa Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot*.

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut niin juustojen kuin jogurttien ja rahkojen  tekemisestä ja aika ajoin keittiössämme keitelläänkin maitoa niin juustoon kuin jogurttiinkin. Vielä on kuitenkin rahkat ja ranskankermat kokeilematta!

Kirja kannustaa maitotuotteiden valmistamiseen kotona ja kirjaa lukiessa voikin huomata, kuinka helppoa loppujen lopuksi onkin omassa keittiössä saada aikaan erilaisia juustoherkkuja aina homejuustoista koviin juustoihin. Reseptejä lukiessa ihan innostuu ja toivoo, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, jotta ehtisi heti kokeilla kaikkia ihania juuri lukemiaan reseptejä.

Cosima Bellersen Quirin: Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot

Monissa kirjan resepteissä käytetään tavallista kaupan maitoa, mutta myös raakamaitoa ja erilaisten maitojen erot onkin käsitelty varsin kattavasti.

Kirja  150 sivua sisältävät laajan valikoiman reseptejä, mutta myös teoriaa on käyty läpi seikkaperäisesti. Ohjeilla onnistuu varmasti ja kirja antaa hyvän alun kotoisille juustokokeiluille niin tuorejuustojen kuin pehmeiden juustojenkin maailmassa unohtamatta kuitenkaan kovia sekä puolikovia herkkuja. Eikä toki unohdeta niitä jogurtteja ja rahkojakaan.

Maltan tuskin odottaa talvea ja kaikkea sitä puutarhapuuhista säästyvää aikaa, jonka voin nyt käyttää siihen, että pääsen kokeilemaan ihan kunnolla erilaisten juustojen reseptejä. Tähän saakka olen kokeillut lähinnä sitruunamehulla hapatettua tuorejuustoa, jollaista olen tehnyt joskus aikaisemminkin hiukan erilaisella reseptillä. Hyvää oli tämäkin!

Tällä reseptillä on ensikertalaisenkin helppo lähteä liikkeelle.

2 l täysmaitoa
2 dl kermaa
2-6 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa

  • Sekoita maito ja kerma keskenään.
  • Kiehauta seos ja ota pois liedeltä.
  • Lisää sitruunamehu
  • Anna seistä tunti huoneenlämmössä, kunnes seos saostuu
  • Sekoita joukkoon suola
  • Nosta liinalla vuorattuun juustomuottiin
  • Nosta liinaa kulmista ja valuta hera pois.
  • Anna valua 5-6 tuntia.
  • Halutessasi voit antaa juuston olla vielä kaksi tuntia kolmen kilon painon alla.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille juustojen, rahkojen ja jogurttien teosta kiinnostuneille ja vaikka ei koskaan aikoisikaan niitä itse valmistaa, niin kirja on silti varsin mielenkiintoinen läpileikkaus maitotuotteiden maailmaan.

Seuraavaksi haluan kokeilla ainakin kirjan mozzarellareseptiä sekä sulatejuustoa, johon löytyy parikin eri versiota.  Niin ja ranskankermaa ja… Tule jo talvi!!!

kuva_juustokirja02Resepti ja kuvat kirjasta Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot


create counter


Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

sponsoroitu puulla 150 algerian2Ekokylät ovat aina kiinnostaneet ja villeimmissä unelmissani olen kuvitellut joskus sellaisessa asuvani. No, nykyinen elämäntilanne ei ehkä sitä salli ja enpä voi sanoa, että olisin halukas muuttamaan omasta kodistani pois ja jättämään puutarhani, vaikka se kovin kurjassa kunnossa monelta osin juuri nyt onkin.

Unelmien ekokylät – kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen  herätti uteliaisuuteni  ja innolla sukelsin lukemaan kotimaisista ekokylistä ja nauttimaan kirjan värikkäästä kuvituksesta.

Unelmien ekokylät-kirjan kuvitus on realistista – vaikkakin ajoittain hiukan unenomaista, kun ekokylien arjessa sekoittuvat uusi ja vanha.  Suvi Elo on tehnyt varsin hyvää työtä ja samaa voi sanoa toki Kirsi Haapamatin tekstistä. Kokonaisuudessaan Unelmien Ekokylät on mielenkiintoinen sekä ajatuksia herättävä kokonaisuus ja se sai pohtimaan yhteisöasumista monelta eri kantilta.

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Unelmien  Ekokylät on hyvä läpileikkaus kahdeksasta suomalaisesta ekokylästä ja mukaan on saatu ihanasti liitettyä myös ekokyliin muuttaneiden ihmisten tarinoita. Kirja on mieleenpainuva ja rehellinen lukukokemus kylien arjesta sekä kaikesta siitä, mikä saa ne pyörimään. Kirjassa pureudutaan hyvin avoimesti ihmisten ennakkoluuloihin ekokyliä kohtaa ja kerrotaan myös  ekokylien arjen ongelmakohdista.

Ekokylässä asuminen ei ole pelkkää unelmaa vaan myös tympeää arkea savipaakkuineen ja ihmissuhdesotkuineen. Ratkaisevaa on, kuinka noihin ongelmiin suhtaudutaan ja miten ne saadaan ratkotuiksi. Loppujenlopuksi ekokylä on kuin suurperhe ja kaupan päällisiksi saa myös suurperheen ilot ja surut. Onneksi niitä iloja on kuitenkin enemmän. 🙂

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Edelleen minussa asuu pieni ekokylistä unelmoija, mutta olen myös käsittänyt, että en todennäköisesti tulisi pidemmän päälle viihtymään sellaisessa yhteisössä, jossa pitää asua liian vieri vieressä. Voi olla, että kaipaan omaa rauhaa ja tilaa enemmän kuin moni muu ekokylästä unelmoiva. Tosin sellainen vaihtoehto, jossa ihmisellä/perheellä on ekokylässä oma asunto tai mökki kuulostaa kuitenkin toimivalta ja mahdolliselta ratkaisulta omalla kohdallani. Siinä on se tarvittava oma rauha, seinät ympärillä ja ovi, jonka sulkea perässään. Tällaisiakin ekokyliä Suomesta löytyy. Taitaa itse asiassa olla niin, että kahta samanlaista ekokylää ei olekaan, vaikka samankaltaisuuksia toki löytyy. Hyvä niin.

Tajusin myös, että oma perheeni sisältää yhteisöasumista, tosin hyvin pienessä mittakaavassa. Perherakenteemmehan on poikkeava siitä, mihin nykyaikana on totuttu, koska äitini on osa perhettämme ja asumme saman katon alla. Työt on jaettu perheen kesken ja jokainen tekee sitä, mihin pystyy ja mitä osaa. Kaikilla perheenjäsenillä on omat vastuualueensa. Kai me jonkinlaisesta ekoyhteisöstäkin kävisimme, sillä tavoite on kasvattaa mahdollisimman paljon ruokaa omalla kasvimaalla, kierrätys on kunniassa ja yritämme säästää luonnonvaroja siellä, missä suinkin voimme. Jollain tasolla pieni sisäinen ekokyläläiseni siis jo asuu yhteisöllisesti ja ekoilee. Silti jaksan haaveilla edes kyläilystä ekokylässä, jotta pääsisin paremmin tutustumaan niiden arkeen ja toimintaan. Ehkä vielä jonain päivänä…Nyt tyydyn vain selailemaan kirjaa uudelleen ja uudelleen.

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

Ekokylä on minusta aina aika huima saavutus, sillä yhteisössä asuttaessa itsekkyys on syytä unohtaa ja tilalle päästää kaikkien yhteinen etu. Kuinka se onnistuu nykymaailmassa, jossa itsekkyys loistaa olemassaolollaan melkein asiassa  kuin asiassa? Miten nykyihminen soveltuu yhteisöasumiseen?

Kirjassa käsiteltiin sitä, miten jotkut etenkin ekokylien alkuaikoina hakeutuivat ekoyhteisöihin vääristä syistä. Ekoyhteisöön muuttaminen on suuri elämänmuutos ja sellaisia on huono tehdä, jos ei todella tiedä, mihin päänsä on pistämässä ja mitkä päätöksen seuraamukset ovat. Myöskään elämän suurissa myllerryksissä ei kannata tehdä elämää mullistavia päätöksiä.  Huonosta päätöksestä kärsii niin yhteisöön liittyjä kuin itse yhteisö. Onneksi alun kompastelun jälkeen myös ekoyhteisöt huomasivat, ettei uusia ihmisiä voi eikä pidäkään toivottaa suoraan tervetulleeksi vaan ensin on syytä järjestää koeasuminen. Tämä pelastaa kaikki osapuolet isommilta ongelmilta. Aloittelevat ekokylät oppivat asioita välillä kantapään kautta, mutta kukapa meistä aina suoraan tietäisi, mikä se paras ratkaisu on.

Ekokylän onnistunut perustaminen on upea saavutus ja oivallinen esimerkki siitä, miten  yhteen hiilen puhaltaminen voi muuttaa maailmaa ja ihmisten elämää. Luulen, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos ekokylien ulkopuolinen elämä olisi enemmän ekokylämäistä ja ihmiset välittäisivät ja arvostaisivat niin toisiaan, ympäristöään kuin itseäänkin.

Nostan hattua jokaiselle ekokyläläiselle.

Kirja_ekokyla2

Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen

 

Kirja saatu arvostelukappaleena.


free hit counters