Aihearkisto: Seuraamiani Blogeja

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Sari Spåran reseptit olivat tulleet perheellemme tutuksi kevään mittaan, kun kokeilin muutamaa reseptiä Sarin blogista Sweet Food O’Mine. Taaperomme suureksi herkuksi nousi hänen  muunnoksensa kuuluisasta avokadopastasta. No, alkuperäistä emme ole koskaan maistaneet emmekä maistakaan, koska Sarin versio oli niin hyvää, ettei paremmaksi voi mennä.

Sitten julkaistiin Sarin uusi keittokirja Meren maku.

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Olin pohtinut, miten kirja parhaiten meille päätyisi. Ostaisinko vai kipittäisinkö kirjastoon. Joistain kirjoista vain näkee jo heti päältä, että se on pakko saada käsiinsä.

Riemulla ei ollutkaan rajaa, kun kesällä satuin osallistumaan Blogiringin arvontaan ja voittamaan tuon himoitsemani keittokirjan! Voi ihme ja onni!

Puutarhatyötkin takkusivat, kun piti päästä selaamaan kirjaa. Ensimmäisenä päivänä taisivatkin pihahommat jäädä tekemättä, kun kirja vei voiton. Voisikohan Saria syyttää siitä, että meidän takapihamme on edelleen viidakko… 😉

Meillä  on aina luettu keittokirjoja. Lapsuudessani ja sitten isompanakin olemme äitini kanssa istuneet keittiönpöydän ympärillä ja selanneet vinot pinot keittokirjoja illan myöhäisinä tunteina ja suunnitelleet, mitä kaikkea voisimme tehdä. Yöunet jäivät ehkä lyhyiksi, mutta iloa ja riemua riitti! Tuota samaa teemme edelleen, mutta enemmän päiväaikaan, koska kumpikaan ei enää jaksa valvoa niin pitkään.

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Meren maku toi lämpimän tuulahduksen noista samoista lapsuudessa ja nuoruudessa koetuista hetkistä.

Meren maku on juuri sellainen keittokirja, jonka mielellään ostaa hyllyynsä ja se on myös juuri sellainen keittokirja, jota tulee käyttäneeksi. Monihan on toki kaunis katsella, mutta reseptejä ei vain tule koskaan toteuttaneeksi.  Meren maku onkin toista maata.

Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan ja resepteissä kunnioitetaan satokautta ja luonnonantimia tavalla, jota ei valitettavasti vieläkään kovin usein näe. Käytössä onkin viljeltyjen kasvisten lisäksi myös villivihannekset. Reseptit ovat rehellisiä, herkullisia ja konstailemattomia – juuri sellaisia, joita on ilo tarjota perheelle. Ja valinnanvaraa todella riittää, sillä kirjassa on reilusti yli 300 sivua!

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Kirja sisältää niin uudempia kuin perinteisiäkin reseptejä uusilla vivahteilla. Hölskykurkkuja teki jo edesmennyt mummini ja Sari maustaa nämä lapsuusmuistojen kultaamat kurkut koivunsilmuilla. Ne jäivät tänä vuonna kokeilematta, mutta ensi keväänä pitää kyllä päästä maistelemaan!

Kirjan kuvat ovat kertovia, värikkäitä ja tunnelmallisia. Kirjassa on unohdettu monen nykyajan keittokirjan ärsyttävä himmennys ja haalean vaaleat ruokakuvat. Kirjan paperi on laadukasta ja sitä on kerta kaikkiaan ilo selata etenkin nyt pimenevinä syysiltoina, kun kesä alkaa väistyä. Jokainen vuodenaika kirjassa on kuvattu sydämellisen lämpimästi, rakkaudella.

Meren maku tuo mieleen tuulen henkäykset lehvästössä ja laineen liplatukset rantalaiturilla, mutta myös viilenevien syyspäivien tähti kirkkaat yöt. Harvan keittokirjan lukemisesta tulee näin hyvälle mielelle.


free hit counters


Helppo ja nopea tapa säilöä tomaatit

Rakkautta ja maan antimia-blogissa säilöttiin jo tomaatteja. Marketan tomaattimurskaresepti näytti hyvältä ja on mukavaa, kun pakastimesta löytyy tomaattimurskaa.  Valitettavasti meidän pakastimiimme ei sitä enää mahdu kuten ennen. Niinpä maustetut murskat pitää yleensä valmistaa aina tarpeen mukaan.

Tällä hetkellä pakastimeni on pullollaan Kiven Säästöpossun possua, Pappilanpuiston parsakaalta ja Lehtokummun lehtikaalta sekä kaikenlaisia herkkuja omalta kasvimaalta. Käytössä onkin kaksi arkkua sekä pari pienempää kaappipakastinta. Siltikään ei tila tunnu riittävän kaikelle sille, mille pitäisi.

Kaikki tulee kuitenkin syödyksi ja kesän kynnyksellä iso osa tilasta onkin tyhjillään ja odottaa uutta talvivarastoa.

Helppo ja nopea tapa säilöä tomaatit

Nyt, luettuani Marketan blogia, tuli taas hirveä into saada pakastimeen kokonaisia tomaatteja. Edellisestä kerrasta on jo vuosia, mutta hyvässä muistissa vielä on, kuinka mahtavaa oli napsia patoihin ja muihin ihania kokonaisia pakastettuja tomaatteja. Oli kuin olisi poiminut kesäisen tuoksupallon pakastimesta.

Muistan, että pakastin tomaatteja kuorineen, mutta myös kaltattuna. Yleensä kyllä ilman kalttausta, sillä se oli nopeampaa. Kanta kannattaa kuitenkin poistaa, jos ei sitä ruokaansa halua. Toisia se ei tunnu haittaavan – silloin sen toki voi antaa jäädä paikoilleen. Itse en kuitenkaan voi sietää tomaatin kantoja ruuassa, joten poistan ne aina.

Piti käydä jo tutkimassa pakastinta ja löysin kolon, jonne voisin saada muutaman kesäisen aarteen sujautettua. Kokonaisista, oman kasvihuoneen tomaateista on niin ihanaa nauttia keskellä talvea, pakkasten paukkuessa ja tuulen vinkuessa nurkissa.

Tämä, jos mikä on muuten sitä helppoa ja nopeaa säilöntää. Sopii kiireisimmällekin ihmiselle ja helpottaa kummasti sadonkorjuuta, jos kasvihuone on tuottanut paljon tomaatteja eikä aikaa soseiden ja murskien keittelyyn ole. 

Helpoin ja nopein tapa säilöä tomaatit

Helpoin tapa säilöä tomaatit:

  • Pese tomaatit, (poista kanta) ja kuivaa
  • Pussita 
  • Pakasta
  • Käytä patoihin, kastikkeisiin, keittoihin, leivontaan…

Voit pilkkoa tomaatit niin halutessasi, sillä silloin ne vievät vähemmän tilaa pakastimesta.

Vähän aikaa vievempi versio:

  • Pese tomaatit
  • Kalttaa (tee veitsellä ristiviilto vasta päätä kantaa ja upota kiehuvaan veteen vajaaksi minuutiksi)
  • Kuori tomaatit ja poista kanta
  • Pilppua ja pussita tai pussita kokonaisena
  • Pakasta

Pakastetut tomaatit käyvät kaikkeen ruuanlaittoon. Tuoreen tomaatin tilalle ne eivät kuitenkaan sovi eli salaatit joutuu pakastuksen jälkeen valitettavasti unohtamaan.

Pakastetut tomaatit säilyvät hyvin seuraavaan kesään saakka.


web counter


Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Peggyn pienessä punaisessa keittiössä sain muistutuksen siitä, että mustikkapiirakkaa voi tehdä pullataikinaankin. Niinhän sitä moni tekee, mutta minä en. Käytän yleensä muropohjaa mustikan alla, sillä niin elävästi on painunut makuaistiini tuntemus Saharaakin kuivemmasta mustikkapiirakasta. Se oli sitä todellista pakkopullaa piirakaksi naamioituneena.

No, kyseisen pullan leipoja on jo siirtynyt vuosia sitten autuaammille leivinlaudoille ja uskallan nyt sanoa, että hänen mustikkapiirakkansa syöminen oli useinmiten aika kova koettelemus. Tuon mielikuvan piinatessa ajatuksiani en ole koskaan edes kuvitellut tekeväni minkään sortin mustikkapiirakkaa pullataikinaan, vaikka tekemäni pulla onkin aina ollut ihanan pehmeää ja sopivan kosteaa.

Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Peggy osaa kuitenkin kannustamisen jalon taidon ja päätin sittenkin kokeilla karisisivatko lapsuuteni karmivat kokemukset.

Niinpä laitoin viikonloppuna pullataikinan aluille ja ei aikaakaan, kun leipomoni pöydällä – suuressa kulhossa, valkoisen liinan alla – kohosi komea taikina, josta pyöräyteltiin pieniä pullapiirakoita taaperon innokkaalla avustuksella. Mustikat menivät vähän niin ja näin ja muutamassa muussakin mutkassa oikaistiin.

Täytyy myöntää, että lapsuusaikaiset muistikuvat Saharasta painuivat unholaan aika kovaa kyytiä, kun maistelimme uunituoretta, tuoksuvaista pullaa, jossa mustikkainen, ihanan kostea täyte oli herkkullisen suussasulavaa ja pullataikina paistunut mahtavan meheväksi.

Osaan pullista tuli mustikkarahkatäyte ja matkasimme valon nopeudella Paratiisisaarille, ei enää Saharaan – ihan niin kuin Peggy sanoi. ❤

Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Silti olen sitä mieltä, että taidan kuitenkin jatkaa mustikkapiirakkani tekemistä muropohjaan. Se vain maistuu siltä oikealta mustikkapiirakalta, mutta mustikkapulla onkin sitten ihan eri juttu. 😉

Peggyn pieni punainen keittiö on muuten yksi suosikkiblogejani. Peggyn ihananan valloittava aurinkoisuus hehkuu kuvissa ja tekstissä. Tänä vuonna ajattelin tehdä kesän viimeisistä avomaankurkuista kurkkusalaattia Peggyn ohjeen mukaan.


web stats


Kuviomuottien tuotoksia

kuva_kuviomuotti06

Päivällä sain paistettua springerlet Petruksen Piparkakkujen reseptillä. Olin valinnut hyvin simppelin reseptin. Lopputulos oli yllättävä, sillä olin henkisesti valmistautunut siihen, että vähintään joka toinen laatta olisi kohonnut ja kuvio olisi mennyt piloille. Niin ei kuitenkaan käynyt. Muutama meni toki aika kurjaan kuntoon, koska pinta kohosi liiaksi. Mutta suurin osa näytti ihan siltä kuin pitikin.

Sen verran sörkin reseptiä, etten laittanut perinteistä aniksen makua vaan mantelin makua, sillä anista ei sopivassa muodossa ollut ja tuumin, että manteli ei voi koskaan olla pahaa missään. Eikä se ollutkaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla näitä sitruunalla, koska mikään missä on sitruuna ei voi olla pahaa ja jos sitten vaikka kolmannella kerralla saisin sitä anistakin näihin sujautettua niin pääsisimme maistelemaan perinteistä versiota.

Pikkuleivät kohosivat himpun verran  pohjan puolelta ja pohja oli ottanut myös pikkuisen väriä. Muotin kuvio toistui suurimmassa osassa tarkkana. Sanoisin, että ei ihan huono ensimmäinen kerta, vaikka opittavaa onkin vielä millä mitalla!  Monta leivontakertaa seuraa vielä perässä! Näillä muoteilla on mahtavan ihanaa leipoa ja Petruksen Piparkakkujen tarkoilla ohjeilla se tuntuu sujuvan vallan mainiosti! Ei voi kuin todeta, että valtavan hyvin on ohjeet sivustolle naputeltu!

Kuviomuottien tuotoksia

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Petrus on jaksanut kertoa puumuottien ihmeellisestä maailmasta, sillä ilman aikanaan löytämääni mahtavaa blogia olisin ollut autuaan tietämätön siitä mahtavasta perinteestä ja tunnelmasta, jota nuo sivut niin ansiokkaasti välittävät – nykyisin tosin Facebookin puolella. Lämmin kiitos hyvin tehdystä työstä.

Taidemme muuten ensi jouluna joutua tekemään näitä perinteisten piparien ja muiden herkkujen lisäksi. Tuo appeni tekemä puinen kynttilämuotti on minusta niin soma, että pakkohan näitä on joulun aikaan saada!


free web stats


Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Appeni, Seppo on mahtavan kätevä käsistään. Hän taitaa osaa tehdä puusta ihan mitä vain! Niinpä kysyinkin häneltä ennen kesää voisiko hän tehdä minulle kuviomuotteja ja näytin hänelle jo pitkään lukemani Petruksen Piparkakkujen sivun, Petruksen piparkakkujen Facebook-sivun sekä liudan ulkomaisia sivustoja, joilta muotteja löytyy.

Kuviomuotteja myös myydään monellakin sivustolla, mutta muotit tapaavat maksaa melkein maltaita ja jos tuolta ison meren takaa tilailee, niin tullit tulevat vielä siihen päälle. Tietenkin, kun ajattelee, että muotit tehdään käsin ja ne vaativat todella paljon työtä niin hinta on kyllä kohdallaan, mutta perheemme budjettiin ne tekisivät aikamoisen loven.

Voitte siis vain kuvitella, kuinka mahtavaa oli, kun Seppo lupasi kokeilla kuviomuottien tekemistä minulle! Muotit ovat jo jonkin aikaa minulla olleet, mutta en ole päässyt kokeilemaan niitä aiemmin kuin nyt. Kesä ja puutarha vievät niin vietävästi aikaa rakkaalta harrastukselta – leipomiselta. Varmaan päivittäin olen muottejani  kuitenkin käynyt hypistelemässä ja ihastelemassa.

Yllä olevan kuvan massan kuviomuotteja varten tein Petruksen Piparkakku-sivuston ohjeen mukaan ja toivoin parasta.

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Eilen ”leipomoni” aukesi pitkän tauon jälkeen (leivän leivon yleensä keittiössä, en ”leipomossani”) ja pöydälle ilmestyi reilu pellillinen kauniilla kuviolla varustettuja leipomuksia.

Tiedän, että prosessissa on monta kohtaa, jotka voivat mennä pieleen ja pikkuleivät räjähtävät uunissa tuusan nuuskaksi tai ainakin melkein. Joka tapauksessa pinnan kaunis kuvio on helposti mennyttä ja prosessi vaatiikin harjoittelua. Onneksi kokeilut ovat aina mukavia, joten ei haittaa vaikka epäonnistuisikin. Ja eiköhän niille räjähtäneillekin löydy syöjät. 😀

Tein massan tarkasti Petruksen kirjoittamien ohjeiden mukaan, annoin lepäillä jääkaapissa pari tuntia ja leivoin pikkuleiviksi. Muottia sai ihan tosissaan painaa, että kuvio todella painui kunnolla kaulittuun massaan. Sitten leikkasin taikinapyörällä palaset irti toisistaan ja nostin pellille kuivumaan. Muistin jopa kääntää niitä sen yhden kerran, kuten ohjeessa neuvotaan.

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Lapset kävivät jo kuolaamassa leipomuksia ja tuntui, että niiden kuivattaminen pöydällä yön yli oli aika outo juttu. Ne kuulemma kuivuvat piloille! 😀

Tästä huolimatta ne saavat vieläkin jäädä vähäksi aikaa kuivumaan, sillä pohja oli mielestäni vielä himpun liian kostea. Ei ihme, sillä ohjeessa mainittu 24 tunnin kuivatusaika ole vielä ihan täynnä.  Niinpä vielä joudumme vielä jännittämään kuinka pahasti tekeleeni uunissa räjähtävät vai räjähtävätkö lainkaan.

Aloittelijan tuuri voi joskus olla uskomaton, mutta olisikohan myös näiden springerlejen kohdalla vai toivonko jo liikoja?

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

shopify analytics ecommerce tracking


Matbuhaa Appelsiineja ja Hunajaa-blogin reseptillä

Matbuhaa Appelsiineja ja Hunajaa-blogin reseptilläHuomasin eilen Appelsiineja ja hunajaa-blogissa herkullisen tomaattisen reseptin. Mathuba kuulosti mahtavalta!

Blogi kertoo, että Matbuha on Lähi-idän maista kotoisin oleva keitetty salaatti ja heti reseptin löydettyäni tuumin, että sitä on ihan pakko kokeilla heti. Niinpä tänä aamuna piti hurauttaa lähikauppaan hakemaan muutama paprika, koska taaperomme oli tehnyt jo selvää edellisistä. Onneksi kaupan vihanneshyllyyn lastattiin juuri uusi, tuore annos paprikoita. Nappasin muutaman paketin mukaani ja palasin kotiin.

Alunperin ajattelin tarjoavani tätä falafelien kanssa, mutta sitten tajusin, että olin juuri edellisenä päivänä surauttanut loput keitetyt kikherneet hummukseen eikä talossa ole kuin kuivia, liottamattomia herneitä. Yleensä laitan samantien uuden satsin likoamaan, kun edelliset on jatkojalostettu, mutta nytpä en sitten laittanut. Periaatteesta en suostu ostamaan kaupan tölkkiversioita kuin äärimmäisessä hädässä, joten kaupaan jäivät nytkin. Päätin siis tarjota matbuhaa tuoreen leivän kera.

Jaelin ohjeiden mukaan myös kiltisti kalttasin tomaatit. Yleensä käytän tomaatit ruokaan kuin ruokaan kuorineen päivineen, mutta nyt hirveän pitkän ajan jälkeen päätin kaltata. Se ei muuten ollut enää niin kamalaa kuin ennen, mutta taidan edelleen jättää kalttaamisen harvoihin ja valittuihin ruokiin. Ja nämä tomaatinkuoret päätin käyttää hävikkireseptiin. 🙂

Nyt ruoka on vielä tekeytymässä. Ja ajattelin viimeistellä sen postauksessa mainitun vegaaniravintolan tyyliin ja laittaa hetken päästä vielä uuniin. Se ei voi olla pahaa. Mumminikin aina sanoi, että ken keitetyn paistaa, se makean maistaa. Joten uuniin vain!

Tällä hetkellä talossa leijailee jo ihana tuoksu ja maltan tuskin odottaa, että pääsemme syömään. Tosin joutunemme odottelemaan tätä ruokaa iltapuolelle, koska koko komeuden pitää vielä ennättää viilentyä ennen kuin pääsemme sitä maistelemaan. Kärsivällisyys on jo melkein koetuksella – niin ihana on tuoksu!

Appelsiineja ja Hunajaa-blogi on muuten yksi lempiblogejani. Se on pullollaan toinen toistaan ihanampia reseptejä. Blogin kirjoittaja –  Jael – tuntuu ihanalta ihmiseltä, jolla on sydän paikallaan. Aika huimaa, että joistain ihmisistä, joita ei ole koskaan edes tavannut, tulee todella tärkeitä. Jael on yksi tällainen.


web counter