Aihearkisto: Taikinajuuri

Tapaus taikinajuuri: Miltä näyttää valmis juuri

Taikinajuurihan lähti hienosti käyntiin. Yhtenä päivänä sille oli käydä köpelösti kun taaperomme iski silmänsä purkkiin ja aina tilaisuuden tullen kävi nappaamassa sen mukaansa keittiön työpöydältä, vaikka purkki olikin sysätty kaikkein kauimmaisimpaan nurkkaan.

Pieni pitkäkyntisemme ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemää vaan haki jakkaran ja kiipesi sillä hakemaan saaliinsa. Tästä tympääntyneenä vaihdoin juuren säilytyspaikkaa, josta juuri ei sitten taas pitänyt, sillä paikka oli viileämpi ja kupliminen väheni huomattavasti yhden yön aikana. Tilanne ratkesi kuitenkin helposti siirtämällä juuri taas lämpimämpään paikkaan – ja pitkäkyntisemme ulottuville.

Tapaus taikinajuuri: Miltä näyttää valmis juuri

Useamman kerran on juuri ollut jo ihan todellisessa vaarassa, sillä Kasper osaa myös avata purkin ja taikina sen sisällä on valtavan mielenkiintoinen. Voi olla, että vielä tulee päivä, jolloin joudumme aloittamaan juuren teon alusta, kun nykyinen on päätynyt jonnekin lattialle.

Tällä viikolla pääsemme kuitenkin vihdoin leipomaan ruisleipää juurella tai ehkäpä teemmekin ensin vehnäleipää ihan vain siksi, että sitä ei ole tehty pitkään aikaan. Vehnäleipä juurella on ihan jotain muuta kuin kaupan leivät. Sen huomaa vasta, kun kokeilee.

Viikon vanha juuri on hyvin kupliva ja eläväinen. Se on täynnä ilmakuplia ja kun vähän rikkoo pintaa, niin näkee loputtomien tunnelien verkoston. Massa on todella kuohkea. Tällainen juuri voi hyvin ja jaksaa nostattaa leivän toivotulla tavalla.

Valmis taikinajuuri tuoksuu happamalta ja hiivaiselta. Jokainen taikinajuuri tuoksuu hiukan erilaiselta ja myös maistuu erilaiselta. Ennen kuin juuri on valmis on tuoksu hyvin erilainen, happamampi ja terävämpi – joskus jopa paha. Mutta ei koskaan homeinen tai selkeästi pilaantunut. Pilalle menneen juuren kyllä tunnistaa jo kaukaa. Se on oikeasti pahan hajuinen! Viikon jälkeen onnitunut taikinajuuri on vakaapi ja toimii taikinassa toivotulla tavalla.

Home pinnassa on aina merkki huonosti alkaneesta toiminnasta ja silloin onkin syytä heittää juurenalku pois, puhdistaa purkki huolella ja aloittaa alusta.

Mikäli kaipaat kotiisi omaa pientä juurta, löydät ohjeet sen tekemiseen täältä.


shopify traffic stats


Tapaus taikinajuuri: osa 3

Kolmannen päivän aamuna jo vähän jännitti. Joskus aiemmin on koko homma mennyt myttyyn näillä main. Eilen illalla en poistanut juuresta mitään. Lisäsin vain jälleen 50 g jauhoja ja 50 g vettä, kun seos kerta vielä purkkiinkin mahtuisi vaikka tuplaantuisikin.

Tänä kolmantena aamuna juuri oli hienosti tuplaantunut ja ilmakupliakin näkyi jo enemmälti! Kuohkeutta oli tullut eilisestä roppakaupalla lisää!

Niinpä poistin suunnilleen puolet juurivauvasta ja lisäsin jälleen 50 g luomuruisjauhoja sekä 50 g vettä ja sekoitin voimakkaasti.

Tapaus taikinajuuri: osa 3

Joidenkin lähteiden mukaan vesijohtovesi, jossa on klooria ei ole paras mahdollinen juuren aloittamiseen, sillä se haittaa tarpeellisten villihiivojen kasvua.  Noissa tapauksissa on yleensä ohjeistettu aloittamaan juuri pullotetulla lähdevedellä,. En tiedä käyttämäni vesijohtoveden klooritilannetta – ainakaan se ei nyt haise kloorilta niin kuin vuosi takaperin, jolloin makukin oli kamala.  Juuri ainakin tuntuu aloittavan kuplimisensa hienosti eli ei kai siinä pahempia vikoja nyt satu olemaan.

Tänään illalla pitää varmastikin taas poistaa puolet massasta – paitsi, jos toiminta näyttää juuressa kovin hiljaiselta niin sitten todennäköisesti vain sekoitan hyvän aikaa voimakkaasti enkä poista mitään. Katsotaan kuinka käy. 🙂

Tänä odotteluaikana on mieleen noussut leipomisideoita. Juurileipää on jo kaivattu niin kovasti, etten taida oikein osata edes päättää, mitä leipoisin ihan ensimmäisenä. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa pohtia. 🙂

Uskallan kuitenkin  olla jo lähes varma siitä, että ensi viikolla talossa on taas juuri, jolla nostattaa niin tummat kuin vaaleatkin leivät. 🙂


shopify traffic stats


Tapaus taikinajuuri: osa 2

Aamusella katselin taikinajuurta. Se oli tuplaantunut ja jonkin verran kupliakin pystyin jo erottamaan. Niinpä päätin heittää joukkoon toiset 50 g ruisjauhoja sekä vettä. Sekoitin hyvin ja laitoin taas purkin kannen kiinni. Voipi olla, että käyn sekoittelemassa vielä päivän mittaan lisää.

kuva_taikinajuuri02

Toistaiseksi näyttäisi siltä, että noin viikon kuluttua meillä päästään taas leipomaan leipää juureen. 🙂 Aika mahtavan tuntuista on katsella ja odotella uuden juuren valmistumista.

Vuosien aikana olen kuullut ja lukenut, että moni laittaa juurensa käyntiin rusinoiden tai hedelmän palasien avulla. Itse ole kerran tätä systeemiä kokeillut eikä se päättynyt hyvin vaan haisi sellaiselta, että en sitä ainakaan leipääni halunnut laittaa. Kompostiin päätyi, koska selvästikin seoksessa oli tapahtunut rutkasti ei-toivottavaa kasvua.

Olen myös lukenut, että hedelmät ja rusinat eivät kuulu mukaan massaan, jos tehdään ihan oikeaa juurta ja virheen riskikin kasvaa, kun massaan sotketaan muuta kuin jauhoa ja vettä. Taikinajuuressahan olisi tarkoitushan  saada jauhoissa olevat ”hyvät kaverit” (mm. villihiivat)  lisääntymään niin, että saadaa toimiva, taikinaa nostattava juuri. Monet lähteet kertovat, että hedelmien hiivat eivät yleensä toimi toivotulla tavalla jauhoissa ja koska tarkoituksena on luoda hyvä ja vakaa taikinajuuri, jolla nostattaa leipiä, pitäydyn vanhassa hyväksi havaitussa konstissa.

Vesi ja jauhot ovat kuitenkin se perinteisin ja yksinkertaisin tapa – sekä tietenkin edullisin.

Toistaiseksi teen uutta juurtani luomuruisjauhoilla. En ole vielä päättänyt tuleeko tästä juuresta lopulta valkoisilla jauhoilla ruokittu lemmikki vai mennäänkö tämän kanssa edeltäjän tavoin eli täysjyvälinjalla. Voi olla, että innostun ja lopulta pöydännurkalla eleleekin sitten kaksi juurta. 🙂 Onneksi asiaa ei kuitenkaan vielä tarvitse päättää.

On se vaan hieno juttu, että ei vaihteeksi tarvitse tämän isompaa asiaa pohtia. 😀

Leipominen on muuten ihmeen rentouttavaa. Kannattaa kokeilla! Taikinaa vaivatessa unohtuu niin pienemmät kuin vähän isommatkin murheet. 🙂


free hit counter


Tapaus taikinajuuri

Jossain vaiheessa kesää oma pieni keittiön nurkassa asuva lemmikkini kuoli. Taikinajuuri tykkäsi aika huonoa vallan unohtaessani sen  kiireisimmän puutarhakauden ajaksi ja niinpä juuri päätti mennä pilalle.

Muistin jossain vaiheessa, että minulla on kuin onkin pakastimen uumenissa nokare vanhaa juurta, mutta se on arkkupakastimen syövereihin pudonneena ja nyt saa luvan jatkaa siellä oleiluaan, sillä en todellakaan aio poistaa kaikkea päällä olevaa saadakseni pohjalle pudonneen pienen pussukan. Tuleepahan lisää hyvää harjoitusta, kun tehdään uusi juuri. 🙂

Tapaus taikinajuuri

Niinpä on aika aloittaa uuden juuren hoivaaminen. Onkin jo kova ikävä juureen leivottua leipää! Vaikka vatsani on sairastelun jälkeisistä kymmenestä antibioottikuuristakin jo jokseenkin toipunut ja kestää taas hiivalla leivottua leipää niin kaipaan sitä vivahteikkaamman, juureen leivotun leivän makua. Eipä siis auttanut muu kuin pistää taikinajuuren tuotanto taas aluilleen. 🙂

Eilen sekoitin uuden satsin muhimaan ja nyt sitten vain odotellaan, sekoitellaan ja lisäillään jauhoja sekä vettä sopivassa tahdissa. Jännittää hiukan onnistuuko nyt ensimäisellä yrittämällä vai tarvitaanko uusinta. Edellisellä kerralla ensimmäinen yrittämä ei mennyt ihan niin kuin piti. Nyt olisi enemmän toivoa onnistumisesta heti, sillä tietoa ja taitoakin on päässyt karttumaan edellistä juurta hoidellessa.

Mikäli oman pienen lemmikin saaminen keittiön nurkkaan kiinnostaa niin ohjeet taikinajuuren tekemiseen löytyvät täältä.


web analytics


Hidasta leipää

oreganoleipä juureenLeipäjuuri on potkutellut suurimman osan ajasta hyvinvoivana keittiömme pöydönnurkassa pienessä purkissaan. Vieressä on toinen suurempi, johon kerään pienestä purkista poistetun osan juuresta. Kun isossa purkissa on juurta riittävästi on aika leipoa.

Hiivalla leivottua leipää ei tässä talossa ole nähty reiluun puoleen vuoteen eikä sellaista ole kaivattukaan. Ruisleipä tehdään itse, samoin vaalea. Ruisleipä – niin hyvää kuin se onkin – ei ihan kaiken kanssa toimi. Vaaleakin versio siis on mukava olla olemassa.

Oma taikinajuureni pidetään hengissä ruisjauhoilla, joten ainakin siitä jonkinlainen kuitulisä vaaleaankin leipään tulee. Välillä heittelen leipää jauhoja sen mukaan, mitä kaapissa on – lopputulos on välillä hyvinkin onnistunut ja välillä sellainen, että muistelen, mitä taikinaan tulikaan viskottua, kun se ei ollut ihan niin hyvää kuin oli tarkoitus. No, kokeiluista oppii ja makuja on monenlaisia.

Aikaakin juurella leipominen ottaa. Juuri ei kohota leipää tunnissa tai kahdessa – ei edes helteellä, jolloin toiminta on huomattavasti nopeampaa kuin nyt syksyisillä hiukan koleilla säillä, kun taloakaan ei vielä oikeastaan lämmitetä. Huoneen lämpötilalla onkin iso merkitys, kun leipoo juurella. Alhaisemmalla lämpötilalla juuri vaatii enemmän aikaa toimiakseen.

Nykyinen juureni oli kesällä kuoleman partaalla. Olin unohtanut kaksi ruokintakertaa peräkkäin ja aamulla huomatessani pienen lemmikkini räpistelevän purkin pohjalla onnettoman näköisenä, huolestuin todenteolla. Oliko se nyt tässä? Ei ollut onneksi, mutta aikaa ja hoivaa juuri vaati viikon verran ennen kuin se taas terhakkana kupli purkissaan ja jaksoi nostattaa leivän kunnolla.

Tosin likilaskuinen leipäkin meni hyvin kaupaksi – Rasmus pyysikin tekemään samanlaista uudelleen! Muistan kyllä omastakin lapsuudestani äitini tekemän piimälimpun – siis sen ainokaisen kerran, jolloin asiat eivät menneet ihan putkeen ja leivästä tuli likilaskuinen. Maku oli ihana ja rakennekin tuntui herkulliselta – toista kertaa samanlaista ei kuitenkaan enää koskaan tullut ja jäljelle jäi vain haikea muisto siitä maailman herkullisimmasta leivästä.

Laitan tässä jonain päivänä tuonne Ruokakorin puolelle ohjeen juuren tekoon. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan oman juuren valmistusta ja hoitamista. Se on yllättävän antoisaa ja rentouttavaa ja tekee ihmeen hyvää kiireisen arjen keskellä.