Aihearkisto: Ruokahävikki

Banaaninkuorikokeiluja

Viikonloppu hujahti ohi nopeammin kuin varmaan koskaan ennen. Viikon aikana kerätyt ja liotetut banaaninkuoret on tullut käytettyä viimeistä grammaa myöden ja hunajaisia laskiaispulliakin ehdimme tehdä. Tällä kertaa kokeilussa oli erilaisia hatusta vedettyjä  reseptejä, joista suurempaan tuotantoon pääsi kaksi erilaista versiota pikkuleivistä, joista toinen sai paremmat arvosanat arvon raatilaisten (=perhe) keskuudessa. Kolmas päähän pälkähtänyt versio ei pääsyt vielä toteutusvaiheeseen, koska banaaninkuoria ei ollut. No, ensi viikonloppuna sitten, jos kuoria kertyy riittävästi, sillä mielessä on toinenkin projekti.

Lapset pitivät myös niistä ei niin makeista versiosta, jotka muistuttivat jollain tapaa jonkinlaisia energiapatukoita vaikkakin olivat pikkuleivän muodossa ja ehdottomasti parempia kuin teolliset serkkunsa. Koostumus oli kuitenkin samalla tapaa tiivis kuin joissain energiapatukoissa, joita olen joskus maistanut.  Helposti niistä olisi kyllä patukoitakin muokannut. Osa kahvinjuojista kuitenkin kritisoi, etteivät ne olleet sellaisia, joita kuvittelisi nauttivansa kahvin kera, vaikka hyviä olivatkin. No, ne olivatkin enemmän sellaisia välipalapikkuleipiä, jos sellaisia nyt on edes olemassa. Intiaanisokerilla makeutettuina ne eivät olleet niin äkkimakeita, kuin mitä tavallisella sokerilla saa aikaan. Ehkä palaan tuon reseptin pariin vielä jossain vaiheessa. Sitä varten tarvitsee kuitenkin kerätä uudet banaaninkuoret. Onneksi lapset tuottavat niitä kiitettävällä vauhdilla ja isommat osaavat jo pestä ja trimmata luomubanaanien kuoret vesiastiaa varten. Intoakin siihen riittää kun tietävät, että viikonloppuna on tiedossa uudet kokeilut banaaninkuorireseptien kehittelyn parissa.

Lopulliseen tuotantoon jäi  kaikkien suosikki. Se oli ihanan pehmeä, kostea ja banaaninmakuinen, vaikka reseptissä olikin vain ja ainoastaan banaaninkuoria eikä siis lainkaan itse hedelmää. Positiivista oli sekin, että reseptiin ei eksynyt yhtään vehnää tai muitakaan jauhoja ja tämän pystyy tekemään keliaakikko tutuillekin, jos he voivat syödä kauraa. Ja tokihan kaurahiutaleet voi vaihtaa joksikin gluteenittomaksi hiutaleeksi! Resepti löytyy Ruokakorin puolelta.

Kasper jaksoi olla iloisena apulaisena koko päivän ja vaikka olin laittanut turvaportin kiinni keittiöön mennessä, kurotteli pienen yllättävän pitkä käsi portin yli ja napsi pelliltä pikkuleipien päälle laitetut mantelit ja pähkinät parempiin suihin. Eipä siinä auttanut kuin laitella uudet koristukset leipomusten päälle ennen kuin ne sujahtivat uuniin paistumaan.

Leivontaa banaaninkuorilla

Kuva_banaaninkuori1Appelsiinin ja mandariinin kuorien kuivattamisen myötä alkoi kasvaa kiinnostus kaikkea muutakin sellaista kohtaan, joka yleensä heitetään kompostiin. Loppujen lopuksi heitämme hirveän paljon roskiin sellaista, joka on syötävää eikä sitä tule edes ajatelleeksi.

Monien hedelmien ja kasvisten kuoret kelpaavat ruokalistalle. Ihmiset käyttävät toki sitrushedelmien kuorta leivonnassa ja ruuanlaitossa ja jotkut uskaliaimmat syövät kiivit kuorineen. Omenat ja päärynät lienevät ihan joka päiväinen juttu. Kurkkua ei taida kukaan koskaan kuoria – siis ainakaan kotimaista tai luomua. Perunat ja porkkanatkin voi hyvin käyttää kuorineen. Kuoret paljastuivatkin varsin ravinnerikkaiksi ja osittain jopa paremmiksi kuin itse sisus! Monet kuorista sisältävät ainesosia, jotka auttavat estämään mm. syövän ja diabeteksen puhkeamista. Olemmeko siis jättäneet syömättä sen paremman osan kasvia kaikki nämä vuodet?

Moni edellä mainituista menee helposti alas ainakin jossain muodossa. Banaanin kuoret sen sijaan ovat ainakin minulle oudompi juttu enkä ihan heti voisi kuvitella nakertavani banaania kuorineen päivineen, vaikka meidän koiramme ajoittain kuoria käykin vohkimassa lasten jäljiltä.

Banaanin kuoret paljastuivat ravinteikkaiksi ja niitä käytetään ruuanlaitossa ainakin Brasiliassa ja joissain Aasian maissa sekä Afrikassa. Kuoret sisältävät mm. kaliumia, tryptofaania, luteiinia ja kuitua.

Paikallinen S-markettimme (ja moni muukin) nosti banaanien hintaa muutama viikko sitten. Luomubanaanit maksavat siellä nyt yhden sentin vajaa kaksi euroa. Hinnan nousua tuli 14 senttiä kilolta. Se on iso hinnan nousu ja banaanit painavat paljon. Ne sattuvat myös olemaan Rasmuksen ja Kasperin herkkua ja banaani on ollut Kasperilla se ainoa ruoka-aine joka menee alas silloinkin, kun on kipeä eikä mikään muu maistu. Hinnan nousu siis kirpaisi aika tavalla kukkaroa. Tämä toimikin yhtenä katalysaattorina ajatukselle sisällyttää banaaninkuoret ruokavalioon.

Kuorien syöminen ihan sellaisenaan ei houkuttele. Jotkut surauttavat ne blenderissä smoothien sekaan. Toimii varmasti hyvin. Meidän perhe ei kuitenkaan tee smoothieita hirveän usein juuri nyt, vaikka aiemmin niin tapasimmekin tehdä.

Itse päätinkin kokeilla kakkua banaaninkuorilla. Lopputulos oli herkkua ja ihan varmaa on, että tulen tekemään tätä kakkua vielä monen monta kertaa. Mausteita vaihtelemalla siitä saa hyvinkin eri makuisen. Seuraavaksi kokeilulistalla onkin leipä, sillä sitä tehdään melkein joka päivä ja kakkua parhaimmillaankin vain kerran viikossa, jos silloinkaan. Leipä banaanin kuorista kuulostaa aika hauskalta ja paljon terveellisemmältä kuin kakku. Joskus on kuitenkin kiva herkutella, joten nyt vain kaikki kokeilemaan Ruokakorin puolelta banaaninkuorikakkuamme!

Appelsiinien aikaan

Appelsiinit ovat yKuva_appelsiinitlaatikossa1ksi lempihedelmistäni. Tilakaupasta meille kotiutui viime viikolla noin 20 kiloa maailman herkullisimpia veriappelsiineja, jotka sujahtivat kovin vaivattomasti isoon jääkaappiimme säilöön. Iso jääkappimme mahdollistaakin ison hedelmätilauksen tekemisen.

Appelsiinisatsia katsellessa mieleen pujahti ajatus tehdä itse hillottuja appelsiinin kuoria, mutta ajatus kasvoi vielä siitä. Tajusin, että suurta määrä hillottuja appelsiinin kuoria ei voi säästää. Moni ohje kehotti säästämään kotitekoiset viileässä ja sitä tilaa ei ole varaa käyttää appelsiinin kuorille. Niinpä ajatus jalostui ja viikko sitten ensimmäinen satsi raastettua appelsiinin kuorta päätyi kuivuriin.

Toki hieno raaste kuivuu huoneenlämmössäkin, mutta nopeammin satsin saa purkkiin, jos kuivattaa raasteen joko uunissa tai hyötykasvikuivurissa. Meidän pieneen keittiöömme ei edes mahdu jättämään peltejä roikkumaan pöydille, joten nopeampi käsittelytapa on järkevämpi ratkaisu.

Samalla päätin hyötykäyttää myös mandariinien kuoret. Ohjeistin lapset pesemään mandariinit hyvin ja kuorimaan ne mahdollisimman isoina palasina, jotta jatkokäsittely helpottuu. Ruokailuveitsellä raaputtelin  liiat valkoiset osat irti kuorista ja suikaloin  veitsellä ja heitin herkut kuivuriin. Keittiökin lämpeni mukavasti hyötykasvikuivurin huristessa keittiön nurkassa. Nytkin kuivurissa on taas satsi molemmanlaisia kuoria. Tuoksu on muuten aikamoisen ihana!

Kuva_appelsiininkuori1

 

Tulevaisuudessa ajattelin kokeilla keitellä noista mandariinin kuorista hillottuja mandariininkuoria. Aika näyttää millainen lopputulos niistä tulee, mutta uskoisin, että viimeistään liottamalla kuivattuja suikaleita ensin vedessä ja keittämällä niitä sitten sokerissa ja vedessä saisi toivotunlaisen lopputuloksen. Ainakin riittävän hyvän ellen  ihan täydellistä.  Jos ei onnistu niin sitten käytän mandariinin kuoret jauheena pikkuleivissä, kakuissa ja leivissä. Ja sopiihan se toki myös ruuanlaittoon! Moneen tagineenkin sopii  hyvin heittää joukkoon sitrushedelmän kuorta!

Kuva_appelsiininkuori2jpg

Kuorten kuivaaminen jatkunee kodissamme vielä hyvän aikaa sillä sitrushedelmävarasto on vielä hyvän kokoinen eikä talven sitrushedelmäkauden loppu ole ihan vielä käsillä. Hyvä niin, sillä into hankkia sitrushedelmiä on nyt suurempi kuin ennen – mikäli se on mahdollista…. 🙂 Tuntuu mukavalta, kun nyt kuorikin menee talteen ja on jalostunut matkalla erikoisherkuksi. Biojätteenä kuori on toki ilahduttanut kasvimaitamme, mutta onhan se mukava, kun hyllyssä nököttää purkkeja pullollaan oransseja ihanuuksia. Luulenpa, että ensi viikonloppuna lähtee kokeiluun ensimmäinen satsi pikkuleipiä, joiden mausteeksi sujahtaa itsekuivattuja appelsiininkuoria ja jos aika riittää niin voipi olla, että tulee kokeiltua hillotuja mandariinin kuoriakin. On se vaan mukava juttu, kun nyt varastossa on aina appelsiinin kuorta! Sitä on aina tavannut tarvita juuri silloin, kun kaapissa ei ole yhtään ainoaa hedelmää tai niitä on ollut liian vähän.

Nyt vain kaikki kipin kapin kuivaamaan sitrushedelmien kuoria myöhempää käyttöä varten! Homma on hauskaa ja kaupan päälle saa vielä ihanan, tuoksuvan kodin.

 

Suomalaisten ruokainhokkeja???

9.10.2014 Iltalehdessä oli juttu suomalaisten ruokainhokeista. En jaksa kuin ihmetellä miten kyseiset ruoka-aineet ovat listalle päätyneet.

Listan kärjessä olivat maksa ja kala. Näistä kahdesta suosikkini on ehdottomasti maksa, mutta kala tulee kyllä ihan kannoilla. Itseasiassa en ole ihan varma kumpi on parempi – riippuu varmaan kalasta ja valmistustavasta niin kalan kuin maksankin kohdalla.

Jauhemaksapihvi on ihan tosi herkkua eikä maksapihvikään missään tapauksessa pahaa ole! Myös muut sisäelimet  ovat hyvää ruoka-ainesta. Tosin taitaa olla niin, että nuo sisäelimet yleensäkin ovat nykyisin vähemmän käytettyjä. Inhokkilistalle olivat nekin päätyneet. Sääli. Monta hyvää herkkua saa sisuskaluista tehtyä. Maksa on kyllä niistä ihan suosikkini. Itse asiassa tuli nyt ihan sellainen olo, että pitää kaivaa pakastimesta maksapaakku esiin ja tehdä jauhemaksapihvejä – edellisestä kerrasta on hetki vierähtänyt ja maksapihveihin tulee ihan himo!

Kun eläin on kasvatettu ruuaksi ja teurastetaan niin eikö ole järkevää käyttää eläimestä kaikki osat hyödyksi? Eikö se ole aika kamalaa tuhlausta, jos syödään vain ns. parhaat palat ja jätetään vähemmän arvokkaat osat (jotka muuten monesti ovat niitä herkullisimpia osia) käyttämättä. Jo se on ympäristöllekin huono juttu! Kaikki ruhon osat – sisukset mukaan lukien – tulisi käyttää. Tuhlaus on hirveän ärsyttävää.

Veriruuat oli myös mainittu listassa. Ei ole enää kouluissa ruokalistalla veripalttua tai verilättyjä. Minun kouluaikoinani vielä oli. Onko niitä muuten enää edes kaupan eineshyllyssä? Pikaisella googlauksella selvisi, että ainakin Atrialta verilätyt eineksenä löytyvät – sisusluettelo ei ole kyllä yhtään houkutteleva ja on kovin kaukana kotona tehdyistä: sian veri (51 %), ruis- ja vehnäjauho, vesi, margariini (rapsiöljy, kovetettu rapsiöljy, emulgointiaineet (E 471, auringonkukkalesitiini), aromit), suola, mausteet (mm. valkopippuri), hapettumisenestoaine E 331, dekstroosi

Lapsuudesta muistan verilättypäivän jälkeisen päivän, jolloin äitini oli muuttanut jäljelle jääneet verilätyt (tai veripaltun) jankiksi. Jankin reseptejä on monenlaisia. Yksi versio niistä on laittaa paloiteltujen verilättyjen kanssa kattilaan maitoa, voita ja suolaa. Toiset lisäävät vielä hiukan sokeria. Verilättypalojen pitää muhia maidossa riittävän kauan.  Lopputulos on yksi lapsuuteni lempiherkuista.

Muita ruoka-aineita inhokkilistalla olivat erilaiset juustot kuten feta, vuohenjuustot ja homejuustot, Päätyivätpä listalle myös sienet, oliivit ja jopa kaali!

Meillä  syödään oikeastaan noita kaikkia listalla olevia. Homejuustoja harvemmin, fetaa aika usein ja vuohenjuustojakin kaapissa välillä pyörii – sitä saisi olla useamminkin. Tykkään juustoista!

Sienet ovat ihan herkkua ja kaalistakin saa monenlaista! Tällä viikolla söimme juuri kaalipiirakkaa ja kaalilaatikkoa olisi tarkoitus tehdä viikon sisällä. Kaalilla täytetyt lättykäärötkin ovat  maukkaita. Eikä kaalisalaatissakaan ole mitään vikaa. Kaali, porkkana ja keitetyt kananmunat on hyvin käytetty yhtälö kreikkalaisessa ruuassa ja kukapa ei voisi olla pitämättä coleslawsta!

Oliivit ovat ainoat tuolla listalla, joista en itse pahemmin välitä. Minusta kaupassa myytävät oliivit maistuvat aina ”purkilta”, mutta tarpeen tullen oliivitkin menevät kyllä alas ja useammankin voin
syödä. Minun inhokkilistalleni ne eivät kuitenkaan päätyisi, vaikka eivät herkkua olekaan.

Minua jäi hirveästi kiinnostamaan mitä ihmiset, jotka listasivat nämä inhokeikseen, sitten syövät?