Aihearkisto: Ruoka

Perunankuorimakone

Perunankuorimakone kotiutui meille jokunen kuukausi sitten. Nyt varmaan moni sanoo, että turhempaa laitetta ei liene olemassakaan, mutta tähän voin vastata, että tarpeellisempaa ja arkea helpottavampaa laitetta ei meillä montaa ole.

Kipeät kädet ja perunaa rakastava perhe on aika paha yhtälö. Etenkin, kun perhe vielä pitää enemmän ilman kuoria keitetyistä perunoista kuin kuorineen keitetyistä ja aistiyliherkät eivät syö uuniperunoissakaan kuoria ilman itkua ja hammastenkiristystä. Tuossa lienee riittävät perusteet perunankuorimakoneen hankintaan. 🙂

Perunankuorimakone

Itse olen ainakin hyvin onnellinen tästä ”turhakkeestani”.  Monia asioita teen mielelläni ilman konetta, mutta perunankuoriminen ei ole yksi niistä asioista. Säästän kipeitä käsiäni mielelläni puutarhatöihin, leipomiseen  ja kirjoittamiseen kuin perunankuorimiseen, jossa ne kipeytyvä entisestään. Joskus ihan niin paljon, että perunankuoriminen ei meinaa edes onnistua.

Koneeseen mahtuu suunnilleen kilon verran kerralla kuorittavaksi ja kuorimiseen menee noin minuutin verran, joskus hiukan pidemmän aikaa.  Pari kiloa onnistuu kuorimaan ennen kuin konetta täytyy alkaa tyhjentämään kuorimössöstä. Ei paha minusta.

Tämän viikon aikana meillä tullaan muuten kuorimaan peruna jos toinenkin, sillä viikon pääraaka-aine Puuroperjantaille on moneen taipuva peruna, jota ennen käytettiin puuroissa useinkin. Nykyisin se taitaa olla harvemmassa taloudessa puurokäytössä.



real time web analytics


Kaurapuuroa kuudella tavalla

Luomulaaksossa uskotaan vakaasti, että kunnon harjoittelu takaa hyvät tulokset asiassa kuin asiassa. Kaurapuuroa kuudella tavalla-postauksella pääsee treenauksessa jo hyvin alkuun, sillä mikäpä olisi luontevampi tapa aloittaa useamman viikon tiivis harjoittelu Luomupuuron maailmanennätyskisoihin kuin maailman parhaan kaurapuuron keittäminen.

Päätimme siis aloittaa Mummini makoisasta kaurapuurosta, jonka muistoissa liitelimme jo Puuroperjantain ensimmäisessä postauksessa, Puuromuistoja Mummilan keittiöstä. Toivottavasti yllämme Mummini maan mainioon lopputulokseen, vaikka meillä harjoitteluvuosia vielä rutkasti uupuukin. Kaikilla meistä kun on vielä aika tavalla matkaa jo edesmenneen Mummini saavuttamaan kunnioitettavaan 95-vuoden ikään.

Kaurapuuroa kuudella tavalla

Muutama sananen ennen reseptejä

Postauksesta löytyy kaiken kaikkiaan kuuden kaurapuuron reseptit, jotta harjoittelumotivaatio pysyy varmasti korkealla.

Kokeillessamme eri valmistajien kaurahiutaleita viimeisen viikon aikana saimme huomata, että hiutaleissa todellakin on suuria eroja. Itse asiassa hämmästyttävän suuria. Joitain hiutaleita tietynpaksuisen puuron keittämiseen tarvittiin reilusti enemmän kuin toisen merkkisiä. Olipa niinkin suuria eroja, että litran puuroon joutui käyttämään jopa 5 dl hiutaleita, kun toisen valmistajan hiutaleita tarvitsi vain  3 dl.

Alla oleviin resepteihin on Mummini muistoa kunnioittaen käytetty Elovenan luomuhiutaleita.

Tämän viikon resepteinä ovat: 
Mummilan makoisa kaurapuuro
Aamukahvit kaurapuurossa eli kahvikaurapuuro
Kaurapuuro kohtaa omenapiirakan
Hunajainen inkiväärikaurapuuro
Appelsiinikaurapuuro kahdella tavalla

kaurapuuro07


Mummilan makoisa kaurapuuro

Tämän kaurapuuron resepti on minulle äärimmäisen rakas. Se on juuri se sama, jota Mummini käytti haudutellessaan veljelleni ja minulle joka lomapäivä kaurapuuron ja tämä on juuri se puuro, jota useimmiten heti ovesta sisälle päästyämme pyysimme. Puurossa yhdistyykin niin mainio maku kuin lämpimät muistot Mummilasta.

Muistan, että Mummilla oli kaapissaan aina juuri Elovena-paketti. Noista makoisista hiutaleista puuro sitten keiteltiin ja myönnettävä on, että pahimman ikävän iskiessä ja hakiessani täysin samankaltaista puurokokemusta kuin lapsuudessani tulen ehdottomasti valinneeksi juuri samaisin pakkauksen. Onneksi sitä saa nykyisin myös luomuna ja omatkin lapseni ovat jo hyvän aikaa päässeet nauttimaan oman lapsuuteni puuromuistoista.

Mummin makoisan kaurapuuron salaisuus piili nimenomaan Elovena-hiutaleiden pitkässä haudutuksessa sekä sokerissa. Tämä taivaallinen liitto saa aikaan pehmoistakin pehmoisemman puuroelämyksen. Toinen olennainen salaisuus Mummin hauduttamassa puurossa oli, ettei se ollut koskaan liian paksua. Mummi tapasikin kutsua sitä leikillään  ”sivistyneeksi” kaurapuuroksi. 😀

Neljälle: 
n. 3 dl luomukaurahiutaleita
1 l luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa
10 tl luomusokeria

1. Sekoita kaikki aineet maidon joukkoon ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä.
2. Hauduta vähintään 30 minuuttia, jotta puurosta tulee samettiakin samettisempi. Hauduttaessa se myös paksunee.
3. Tarjoa aurinkoisen voisilmän ja kylmän maidon kera.
4. Laita silmät kiinni ja nauti matkasta Mummilan tunnelmalliseen keittiöön.


Aamukahvit kaurapuurossa eli kahvikaurapuuro

Kahvikaurapuuron idea syntyi, kun viikolla keiteltiin kahveja vieraalle ja jälleen kerran varmuuden vuoksi keittelin sitten ihan liikaa, koska noloahan se olisi, jos vieras kaipaisikin lisää kahvia ja emännän pitäisi sanoa, että se kahvi nyt pääsi pannusta loppumaan. Niinpä kahvihetken päätyttä pannussa oli yhä viitisen desiä kahvia ja aivoissa alkoi raksuttaa, josko siitä voisi jotain tehdä, ettei viemäriin tarvitsisi kaataa. Haaskaus kun nyt vain on aina yhtä kurjaa.

Siitä se idea sitten lähti ja täytyy sanoa, että lopputulos oli A-I-V-A-N M-A-H-T-A-V-A! Ja siis todellakin on, sillä minä en edes pidä kahvista.  En juo sitä vaan kahvin kulutuksesta taloudessamme pitävät huolen ihan muut. Mutta tämä puuro! Se on kuin taivaassa leijailisi ja jopa lapsista suurin osa ihastui tähän!

kaurapuuro19
Aromikas kahvikaurapuuro maistui perheen pienimmäisellekin – vadelmasoseen kera ja ilman.

Nyt siis kaikki keittelemään ylimääräiset annokset kahvia ja sitten kipin kapin hauduttelemaan puuroa! Hauskaa tässä on sekin, että erilaisia kahveja käyttämällä saa aina erimakuista puuroa.

Neljälle:
5 dl keitettyä luomukahvia 

5 dl vettä (tai maitoa)
n. 3 dl luomukaurahiutaleita
1 tl suolaa

n. 10 tl luomusokeria (ja lautaselle luomuhunajaa)

1. Keitä 5 dl kahvia tai käytä ylijäänyttä kahvia.
2. Laita kattilaan kahvi, vesi ja kaurahiutaleet sekä suola ja sokeri. Keittele muutama minuutti sekoittaen välillä.
3. Anna hautua mielellään puolisen tuntia, jos suinkin mahdollista.
4. Nauti vaikkapa luomuvadelmien (ja hunajan kera).


Kaurapuuro kohtaa omenapiirakan

Tämän kaurapuuron valmistaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin, sillä omenapiirakan tahmeaa täytettä muistuttava karamellisoitunut herkku on osa, jonka tekemiseen vierähtää jokunen tovi. Sen onneksi voi halutessaan tehdä jo  pari päivää ennenkin jääkaappiin odottamaan. Voi sen toki pistää uuniin tekeytymään vaikkapa jonain rauhallisena iltapäivänä ja syventyä perheen kanssa pelailemaan lautapeliä  (kunhan muistaa käydä sekoittelemassa omenaseosta suunnilleen puolen tunnin välein) ja odottaa, että uunista kantautuu paahtuvan omenan herkullinen tuoksu. Tähän menee helposti 2-3 tuntia aikaa.

Omenalohkojen muututtua tahmeiksi ja tummuneeksi  onkin  aika laittaa puurohiutaleet tulille eikä aikaakaan kun päästään herkutteleman kaurapuurolla, joka tuo mieleen syksyisen omenapiirakan. Lisää reseptiin  sokeria, mikäli kaipaat enemmän makeutta.

Koko puuron valmistus alkaa luonnollisestikin omenapiirakan täytteen valmistuksesta. (Ja tämä käy tietenkin myös sen omenapiirakan täytteeksi. 🙂 )

kaurapuuro18

Uunissa karamellisoitunut omenapiirakantäyte

5  luomuomenaa paloiteltuna
1-2 tl luomukanelia
2 tl luomuvaniljasokeria
10 tl Reilun Kaupan muskovadosokeria (tai jotain muuta sokeria)
puolikkaan luomusitruunan mehu ja hiukan kuorta raastettuna
muutama voinokare

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Pese omenat ja paloittele ne kuutioiksi
3. Laita omenanpalat, kaneli, vaniljasokeri, muskovadosokeri, ja sitruunamehu uunivuokaan ja sekoita hyvin. (Mikäli kaipaa puuroon samankaltaista makeutta kuin omenapiirakassa on täytyy sokerin määrää lisätä toisella 10 teelusikallisella tai oman maun mukaan.) 
4. Anna paahtua ja karamellisoitua uunissa hyvän aikaa. 2-3 tuntia on yleensä hyvä. Käy sekoittelemassa noin 30 minuutin välein.

Kun omenanpalat kypsyvät uunissa voit hyvin paahtaa kaurahiutaleita puuron somisteeksi. Nämä tuovat myös mukavan rapean elementin puuroon. Tekeminenkin on nopeaa ja vaivatonta.

kaurapuuro03
Kaurapuuro, joka toi mieleen syksyisen omenapaistoksen ja -piirakan.
Pannulla pikapaahdetut kaurahiutaleet

1 dl luomukaurahiutaleita
2 tl luomusokeria
tilkka luomukasviöljyä tai pieni nokare luomuvoita

1.  Laita kasariin desin verran kaurahiutaleita sekä tilkkanen öljyä tai pieni nokare voita sekä sokeri.  Paahda hiutaleet rapeiksi. Ole tarkkana, sillä hiutaleet palavat herkästi. Nämä tuovat puuroon mukavan rapean elementin.

Kun kaurahiutaleet on paahdettu ja uunissa olevat omenanpalat kauniin karamellisoituneita ja seos mukavan pehmeä, mutta joukosta löytyy yhä omenasattumia, on aika ottaa vuoka ulos uunista ja alkaa keitellä kaurapuuroa.

Kaurapuuro neljälle: 

n. 3.5 dl luomukaurahiutaleita
1 litra luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa

1. Laita kattilaan maito, kaurahiutaleet ja suola. Lisää joukkoon karamellisoitunut omenaseos ja sekoita. Voit halutessasi jättää omenaseosta hiukan jokaisen puuroannoksen päälle laitettavaksi tai tee sosetta kerralla enemmän.
2. Keittele puuroa muutama minuutti sekoitellen ja anna hautua puolisen tuntia, jos aika antaa myöden.
3. Tarjoile omenaseoksen ja paahdettujen kaurahiutaleiden kera.


Hunajainen inkiväärikaurapuuro

Tämä inkiväärinen kaurapuuro on taivaallisen hyvää. Inkivääri sopii kaurapuuroon aivan uskomattoman hyvin ja hunaja tuo mukavan pienen makeuden. Tällä aamu alkaa sekä energisesti että herkullisesti! Ja voi olla, että nekään, jotka eivät inkivääristä yleensä niin välitä, tulevat ihastumaan tähän.

kaurapuuro11
Mikäli käsillä ei ole tuoretta luomuinkivääriä niin The Ginger Peoplen inkiväärilevitteet ovat oiva apu tilanteeseen.


Neljälle:
3  dl luomukaurahiutaleita

1 litra luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa
tuoretta luomuinkivääriä n. 4-5 cm tai maun mukaan
luomuhunajaa maun mukaan

1. Laita hiutaleet, maito, suola sekä  inkivääriä kattilaan ja keittele muutama minuutti sekoitellen. Maku paranee entisestään, jos maltat haudutella noin puolisen tuntia.
2. Annostele lautaselle, lisää puuron päälle loraus luomuhunajaa ja nauti.

kaurapuuro16


Appelsiinikaurapuuro kahdella tavalla

Tätä puuroa tehdään meillä kahdella tapaa, koska osan mielestä puuro on täydellistä ilman rahkan lisäämistä ja toinen puoli taas vannoo rahkan nimeen. Niinpä puuroa keitellään ja osa perheestä nappaa annoksensa ennen viimeistä vaihetta eli rahkan lisäämistä. Kokeile kumpi versio on sinun makuusi.

Mainitsemisen arvoinen seikka on ehdottomasti myös se, että puuron rahkainen versio on parhaimmillaan jo hiukan jäähtyneenä eikä suinkaan höyryävän kuumana. Ja ehdottomasti herkullisin lopputulos tulee, jos käytät tuoreen appelsiinin mehua.

kaurapuuro12
Appelsiinikaurapuuro rahkalla.

Neljälle:
noin 3 dl luomukaurahiutaleita

5 dl vettä
5 dl luomuappelsiinimehua (joko puristettua tai mehupurkista) 
1 tl suolaa
10 tl  luomusokeria
enemmän tai vähemmän raastettua luomuappelsiininkuorta 🙂 
(250 g luomurahkaa)

1. Lisää kattilaan vesi, appelsiinimehu, suola sekä sokeri ja keittele muutama minuutti sekoitellen.  Anna hautua puolisen tuntia , jos aikataulu suinkin sen sallii.
2. Sekoita valmiin kaurapuuron joukkoon rahka.
3. Annostele lautasella ja raasta pinnalle luomuappelsiinin kuorta. Kuorta voi halutessaan lisätä puuron joukkoon jo keittämisvaiheessa.

kaurapuuro14
Tällaiset reseptit siis tällä viikolla Luomulaakson Puuroperjantaissa. Ensi viikolla keittiössä syntyykin sitten jotain ihan muuta! 😀






web analytics


Puuromuistoja Mummilan keittiöstä

Olen koko koulutaipaleeni ajan aloittanut aamuni äitini keittämällä puurolla. Kouluni olen jo aikaa sitten päättänyt, mutta puuro on yhä olennainen osa päivääni.

Omat lapsenikin aloittavat päivänsä puurolla.  Toki joskus lautasilta löytyy puuron sijaan itse tehtyä mysliä, mutta melkein puuroahan se sekin on. Pitkälti on samat ainekset. Monesti puuroa keitetään myös iltapalaksi ihan koko perheelle.

Puuro on oikeasti hyvää. Se on myös edullista sekä useimmiten hyvin ekologista. Sanomattakin lienee selvää, että meillä keitetyt puurot ovat poikkeuksetta luomua.

Puuromuistoja Mummilan keittiöstä
Mummini käyttämä maidonvartija, joka kolisi kattilan reunoihin maidon alettua kiehua. Sen luvattiin myös estävän ylikiehumisen ja pohjaan palamisen.
Puurontuoksuiset lapsuusmuistot

Omat lämpöisimmät ja erityisimmät puurokokemukseni liittyvät omaan Mummiini. Rovaniemellä, Korkalovaaran valkoisessa talossa, muistoja huokuvassa helmen harmaassa keittiössä tuoksui puuro. Muistan, kuinka joka loma odotin, että saisin kuulla maidonvartijan jälleen kolkuttelevan puurokattilan kylkiin. Se on mielikuva, joka tuo lapsuudenmuistot niin lähelle, että alkaa ihan itkettää. Tulee ikävä Mummia.

Tuo maidonvartija on nyt minulla kaapissani ja aina aika ajoin otan sen sieltä käteeni, pyörittelen ja sivelen sen sileääkin sileämpiä kuvioita ja laitan sitten takaisin kaappiin omalle turvalliselle paikalleen. Se on minulle yksi rakkaimpia muistoesineitä Mummistani.

Mummini teki maailman parasta kaurapuuroa. Se oli pehmeää ja samettista. Mummi tapasi keittää hiutaleet aina punaiseen maitoon ja puuro sai hautua hiljakseen lieden hellässä huomassa, kunnes koostumus oli niin samettista, että sitä olisi syönyt vaikka koko kattilallisen. Puuron jos toisenkin ehti Mummini 95-vuotisen elämänsä aikana keitellä.

luomupuuronME

Suomi luomupuurokartalle

Vanhat keittokirjat ovat – ihan niin kuin Mummini suuri kattilakin oli – pullollaan erilaisia puuroja. Toiset valmistettiin jauhoista, kun taas toiset vaikkapa hiutaleista ja olipa joukossa aineksia, joita ei nykypäivänä enää puuroihin tavata käyttää. Tuntuu hyvältä muistella Mummiani puurokauhan varressa vanhan lietensä äärellä. Hän olisi ollut mielissään puuron tänä vuonna saamasta huomiosta.

Nyt, Pro Luomun sekä sen yhteistyökumppanien kutsuessa suomalaiset syömään Suomi luomupuurokartalle, päätti Luomulaaksokin pistää lusikkansa puurokattilaan ja hämmentää oikein kunnolla aloittamalla Puuroperjantai-postaussarjan.

LUOMUPUURONme2

Näin alkuun tulee resepteissä näkymään paljon juuri niitä perinteisiä Mummini aikaisia puuroja, joilla monien isät ja äidit ovat aikuisiksi kasvaneet. Tuon aikaiseen valikoimaan todellakin kuului monia muitakin puuroja kuin vain se monien rakastama tai vihaama kaurapuuro! Ennen vanhaan puuro oli paljon muutakin kuin vain aamupalaksi tarkoitettua vatsantäytettä. Sitä syötiin monesti ihan ruuaksi ja niin muuten tehdään tänä päivänä joissain kouluissakin ihan viikottain. Puuro todellakin on hyvää ja ekologista ruokaa – ja etenkin luomuna, vallan mainio osa arjen ruokalistaa.

Kun perinteisten puurojen reseptit alkavat olla hallussa voi reseptejä alkaa helposti muokata erilaisiksi ja hetkessä aukeaa taas erilainen puurojen maailma. Puurojen parhaimpia puolia ovatkin muokattavuus ja monipuolisuus.

Postaussarjan myötä alkaa oma valmistautumiseni 6.9.2017 pidettävään Luomupuuron maailmanennätyspäivään, sillä eihän sitä suurena päivänä sovi ihan rapakunnossa olla! 😉


web analytics




web analytics


13 vinkkiä keittiöön ja ruokaostoksille

Arjen pienistä säästöistä kertyy vuoden mittaan hyvän kokoisia summia. Muutamilla nikseillä säästät niin rahaa kuin ympäristöäkin ja siinä sivussa saat sujuvamman arjen.

1. Pakasta raaka-aineita, jotka uhkaavat mennä pilalle tai jäädä käytämättä.
Moni raaka-aine soveltuu pakastamiseen mainiosti. Tuoreet yrtit voi pakastaa helposti ja nopeasti useammallakin eri tavalla. Vinkkejä pakastamiseen voit katsoa täältä.

Juustoa voi pakastaa niin raasteena kuin palanakin, joskin se muuttuu murenevammaksi pakastuksen jälkeen ja soveltuu parhaiten ruuanlaittoon. Tosin todella hitaasti sulattamalla olen saanut kyllä ihan hyviä siivujakin aikaan. Myös voita ja maitoa voi tarvittaessa pakastaa.

Hedelmien ja vihannesten käyttöikä pitenee pakastimessa ja valmiiksi paloteltuina hedelmiä voi helposti käyttää puurojen päällä, smoothiessa, ja voipa niistä halutessaan tehdä vaikkapa hilloa. Moni vihannes sopii hyvin ruuanlaittoon suoraan pakastimesta. Yllättävän moni ruoka-aine selviää pakastimessa varsin hyvin.

kuva_basilika02

2. Opettele käyttämään raaka-aineita, jotka normaalisti ovat menneet biojätteeseen. Banaaninkuoret,  appesiininkuoret  ja perunankuoretkin ovat varsin käteviä ruoka-aineita, vaikka niin monesti päätyvät biojätteeksi. Vinkkejä voi katsoa täältä.

3. Käytä puuron loput leipä- tai sämpylätaikinaan tai lisää puuron joukkoon hiukan jauhoja sekä halutessasi mausteita ja paista pannulla öljyssä tai voissa herkullisia puuroleipäsiä.

4. Hyötykäytä perunamuussin ja sosekeiton rippeet. Yllättävän moni ruuan loppu toimii hyvin osana leipä- ja piirakkataikinoita.

5. Leivo isompi määrä leipää kerralla ja pakasta niin kiireisempänäkin päivänä on saatavilla tuoretta leipää. Ja toki pakastimeen voi leipoa makeitakin leipomuksia.

Kuva_appelsiininkuoret3

6. Hyötykäytä vanhentunut leipä. Vinkkejä löydät vaikkapa täältä.

7.  Muista käyttää jääkaapin perälle jääneet raaka-aineet. Jääkaappia saa helposti tyhjennettyä pienistä eristä eri raaka-aineita, kun tekee vaikkapa pizzaa tai piirakkaa. Niihin saa helposti upotettua juuston kannikoita, kastikkeen rippeitä, nahistuneita kasviksia, keitettyä perunaa tai melkein mitä vain! Kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran.

8. Ole selvillä ruokakaappiesi sisällöstä. Pidä huoli, että ruokatavaroita ei jää kaapinperukoille vanhenemaan. Käytä aina vanhimmat pois ensin.

9. Hyödynnä kauppojen alennukset sekä parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä tuotteet – etenkin, jos omistat pakastimen. Myös luomutuotteita saa välillä punaisella hintalapulla varustettuna.

Kuva_tamminenjauheliha1

10. Mene marjaan ja sieneen. Itse poimimalla säästät rahaa ja pääset haukkaamaan raitista ilmaa sekä nauttimaan metsän rauhasta.

11. Älä osta ruoka-aineita, joita et tarvitse. Tarpeetonta ruokaa kalliimpaa hankintaa ei olekaan.

12. Vältä heräteostoksia. Tee aina mukaasi ostoslista.

13. Pidä mukanasi ostoskassia eikä sinun tarvitse koskaan ostaa muovisia sen paremmin kuin paperisiakaan kauppakasseja. 

13 vinkkiä keittiöön ja ruokaostoksille


hits counter


Kiitospäivän kalkkunaa itsenäisyyspäivänä

Pari REKOa sitten meille kotiutui  L’Uomu Nokan luomupakastekalkkuna. Koska kokonainen kalkkuna on jokseenkin harvinainen juttu ainakin meillä, päätin kokeilla ystävieni aina niin kovasti ylistämää kiitospäivän ateriaa lisukkeineen päivineen. Ajattelin, että josko kokeilisi tätä periamerikkalaista ateriaa vaikkapa itsenäisyyspäivänä, koska silloin olisi kuitenkin tarkoitus jotain suuritöisempää kokkailla. Olisipa oiva tilaisuus kokeilla, mitä suomalaiset makunystyrät pitävät amerikkalaisista juhlaherkuista ja eikös tuo itsenäisyyspäivä ole kiitollisuuttakin pullollaan – ison työn ovat veteraanit tehneet puolestamme.

Sain roppakaupalla hyviä neuvoja ateriaa varten pariltakin ystävältä ja niiden mukaan oli sunnuntaina tarkoitus kokkailla. Sattuma päätti kuitenkin puuttua peliin ja meidän itsenäisyyspäivän viettomme muuttui useamman tunnin terveyskeskusjonoksi ja paljon aikaa vaativan aterian valmistaminen saatiin sen myötä unohtaa.

Kyllä meitä kaikkia harmitti, mutta päätimme sitten siirtää suunnitelmat seuraavalle päivälle, kun lapsillakin on lyhyt koulupäivä ja mieheni sanoi, että töistäkin pitäisi päästä ajoissa lähtemään kotiin. Niinpä päätettiin siirtää kaikki osaset seuraavalle päivällä ja maanantaina muutin käytännössä keittiöön asumaan, sillä sen verran monta osasta piti ehtiä säveltää, kun koko homma piti tehdä alusta asti aina kalkkunantäytteestä lähtien.

Kiitospäivän kalkkunaa itsenäisyyspäivänä

Ystäväni rapakon takana tosin jaksoivat kertoa, että kaikkea löytyy heillä valmiina eikä kalkkunan valmistamiseen mene kovinkaan kauan, kun suurin osa ajasta kuluu kalkkunan paistamiseen eikä siinä tarvitse koko ajan olla vieressä istumassa.

No, minä olen himpun verran eri mieltä kokkailun kokonaiskestosta. 😀 Muutama tovi siinä vierähti, kun leivoin ensin leivän, kuution, maustoin ja kuivasin ja sitten piti keitellä karpalokastike ja lukuisat muut työvaiheet kahlata läpi ennen kuin ateria lisukkeineen oli pöydässä. Mutta juu – kaiholla katselin linkkejä, joiden takaa paljastui monta mutkaa oikaisevaa tuotetta, kun oli jo jokusen yön huonosti nukkunut korviaan kiskovan taaperon kanssa.

Hauskaa kokkaaminen kuitenkin oli ja luulenpa, että mielelläni tekisin sen uudelleen, kun sattuu kalkkuna kohdalle eli josko ensi vuonna uudestaan! Ja silloin toivottavasti asiat sujuvat ainakin enemmän suunnitellusti.

Pahoittelut, että valmiista herkuista ei ole kuvia. Päivä oli pitkä ja kaikki odottivat ruokaa jo niin innolla, että kuvaminen ei käynyt enää edes mielessä ja jos olisi käynyt niin luulenpa, että sitä ei olisi katsottu kovinkaan suopeasti. 😀

Niinpä tämän tekstin kuvitukseksi saa nyt kelvata pelkästään tuo kalkkuna eikä sekään kuva kovin kummoinen ole.

Prepared Thanksgiving stuffed turkey and some side dishes – first time ever. 🙂 Was supposed to do it on Saturday on Finland’s Independence day but the toddler developed ear infection so our Saturday was spent at the doctor’s waiting room. So we had to prepare the turkey on Monday. 🙂


web analytics


Nuu-Nuulla savustusta

Viikonloppuna pääsin testaamaan edellisellä viikolla meille kotiutunutta Muurikan sähkösavustinta. Vähän jännitti onnistuisinko pilaamaan herkullisen Kiven Säästöpossun lihakimpaleen, sillä savustus oli minulle aivan uusi juttu.

Rasmus  oli osan aikaa seuranani aloittaessani savustuksen, mutta ihan koko aikaa ei poika jaksanut pikku Nuu-Nuuta kanssani vahtia. (Toisilla on R2-D2, meillä Nuu-Nuu 😀 )

Nuu-Nuulla savustusta

Muutamia alun ongelmiakin matkalla kohdattiin, sillä kaksi kertaa paukahti savustimen kansi lieskojen kera auki, kun en ihan vielä kaikkea osannut oikein arvioida ja taisin ainakin kostuttaa puruja aivan liian vähän, vaikka toisin luulin.   Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, mutta Rasmuksen onnistuin tempulla säikyttää.

Laitoin savustimen pöydälle, vanhan metallisen lintuhäkin pohjan päälle, jonka eristin vielä pöydästä. Häkin pohja on reilusti isompi kuin savustin ja tekee hyvän suojan pöytäpinnalle ja läheltäkin siirreltiin vielä palavat pois. Varsin toimiva viritelmä siis. Onneksi säästin aikanaan lintuhäkistä tämän pohjan. Monta vuotta sitten jo tuntui, että tälle voisi olla vielä käyttöä ja ihan oikeassa olin, sillä tämän lisäksi se on vallan mainio taimipurkkien alunen ja majaileekin yleensä kasvihuoneen taimipöydällä. Voi olla, että taimille pitää keksiä nyt jokin muu ratkaisu.

Savustuksen lopputulos oli ihanan mehevä ja kaikinpuolin oivan makuinen  lihakimpale,  satunnaisesta liekityksestä huolimatta –  tai ehkä juuri siksi! 😀

Nyt maltan tuskin odottaa, että joulukuussa saan käsiini palan Hirsjärven kartanon mainiota luomulammasta. Arvatkaapa vaan kuka aikoo tehdä savustettua lampaanviulua!

Nuu-Nuulla savustusta



click tracking