Aihearkisto: Leivonta

Tapaus taikinajuuri: Miltä näyttää valmis juuri

Taikinajuurihan lähti hienosti käyntiin. Yhtenä päivänä sille oli käydä köpelösti kun taaperomme iski silmänsä purkkiin ja aina tilaisuuden tullen kävi nappaamassa sen mukaansa keittiön työpöydältä, vaikka purkki olikin sysätty kaikkein kauimmaisimpaan nurkkaan.

Pieni pitkäkyntisemme ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemää vaan haki jakkaran ja kiipesi sillä hakemaan saaliinsa. Tästä tympääntyneenä vaihdoin juuren säilytyspaikkaa, josta juuri ei sitten taas pitänyt, sillä paikka oli viileämpi ja kupliminen väheni huomattavasti yhden yön aikana. Tilanne ratkesi kuitenkin helposti siirtämällä juuri taas lämpimämpään paikkaan – ja pitkäkyntisemme ulottuville.

Tapaus taikinajuuri: Miltä näyttää valmis juuri

Useamman kerran on juuri ollut jo ihan todellisessa vaarassa, sillä Kasper osaa myös avata purkin ja taikina sen sisällä on valtavan mielenkiintoinen. Voi olla, että vielä tulee päivä, jolloin joudumme aloittamaan juuren teon alusta, kun nykyinen on päätynyt jonnekin lattialle.

Tällä viikolla pääsemme kuitenkin vihdoin leipomaan ruisleipää juurella tai ehkäpä teemmekin ensin vehnäleipää ihan vain siksi, että sitä ei ole tehty pitkään aikaan. Vehnäleipä juurella on ihan jotain muuta kuin kaupan leivät. Sen huomaa vasta, kun kokeilee.

Viikon vanha juuri on hyvin kupliva ja eläväinen. Se on täynnä ilmakuplia ja kun vähän rikkoo pintaa, niin näkee loputtomien tunnelien verkoston. Massa on todella kuohkea. Tällainen juuri voi hyvin ja jaksaa nostattaa leivän toivotulla tavalla.

Valmis taikinajuuri tuoksuu happamalta ja hiivaiselta. Jokainen taikinajuuri tuoksuu hiukan erilaiselta ja myös maistuu erilaiselta. Ennen kuin juuri on valmis on tuoksu hyvin erilainen, happamampi ja terävämpi – joskus jopa paha. Mutta ei koskaan homeinen tai selkeästi pilaantunut. Pilalle menneen juuren kyllä tunnistaa jo kaukaa. Se on oikeasti pahan hajuinen! Viikon jälkeen onnitunut taikinajuuri on vakaapi ja toimii taikinassa toivotulla tavalla.

Home pinnassa on aina merkki huonosti alkaneesta toiminnasta ja silloin onkin syytä heittää juurenalku pois, puhdistaa purkki huolella ja aloittaa alusta.

Mikäli kaipaat kotiisi omaa pientä juurta, löydät ohjeet sen tekemiseen täältä.


shopify traffic stats


Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Peggyn pienessä punaisessa keittiössä sain muistutuksen siitä, että mustikkapiirakkaa voi tehdä pullataikinaankin. Niinhän sitä moni tekee, mutta minä en. Käytän yleensä muropohjaa mustikan alla, sillä niin elävästi on painunut makuaistiini tuntemus Saharaakin kuivemmasta mustikkapiirakasta. Se oli sitä todellista pakkopullaa piirakaksi naamioituneena.

No, kyseisen pullan leipoja on jo siirtynyt vuosia sitten autuaammille leivinlaudoille ja uskallan nyt sanoa, että hänen mustikkapiirakkansa syöminen oli useinmiten aika kova koettelemus. Tuon mielikuvan piinatessa ajatuksiani en ole koskaan edes kuvitellut tekeväni minkään sortin mustikkapiirakkaa pullataikinaan, vaikka tekemäni pulla onkin aina ollut ihanan pehmeää ja sopivan kosteaa.

Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Peggy osaa kuitenkin kannustamisen jalon taidon ja päätin sittenkin kokeilla karisisivatko lapsuuteni karmivat kokemukset.

Niinpä laitoin viikonloppuna pullataikinan aluille ja ei aikaakaan, kun leipomoni pöydällä – suuressa kulhossa, valkoisen liinan alla – kohosi komea taikina, josta pyöräyteltiin pieniä pullapiirakoita taaperon innokkaalla avustuksella. Mustikat menivät vähän niin ja näin ja muutamassa muussakin mutkassa oikaistiin.

Täytyy myöntää, että lapsuusaikaiset muistikuvat Saharasta painuivat unholaan aika kovaa kyytiä, kun maistelimme uunituoretta, tuoksuvaista pullaa, jossa mustikkainen, ihanan kostea täyte oli herkkullisen suussasulavaa ja pullataikina paistunut mahtavan meheväksi.

Osaan pullista tuli mustikkarahkatäyte ja matkasimme valon nopeudella Paratiisisaarille, ei enää Saharaan – ihan niin kuin Peggy sanoi. ❤

Mustikkaista pullaa lapsuusmuistoilla

Silti olen sitä mieltä, että taidan kuitenkin jatkaa mustikkapiirakkani tekemistä muropohjaan. Se vain maistuu siltä oikealta mustikkapiirakalta, mutta mustikkapulla onkin sitten ihan eri juttu. 😉

Peggyn pieni punainen keittiö on muuten yksi suosikkiblogejani. Peggyn ihananan valloittava aurinkoisuus hehkuu kuvissa ja tekstissä. Tänä vuonna ajattelin tehdä kesän viimeisistä avomaankurkuista kurkkusalaattia Peggyn ohjeen mukaan.


web stats


Kuviomuottien tuotoksia

kuva_kuviomuotti06

Päivällä sain paistettua springerlet Petruksen Piparkakkujen reseptillä. Olin valinnut hyvin simppelin reseptin. Lopputulos oli yllättävä, sillä olin henkisesti valmistautunut siihen, että vähintään joka toinen laatta olisi kohonnut ja kuvio olisi mennyt piloille. Niin ei kuitenkaan käynyt. Muutama meni toki aika kurjaan kuntoon, koska pinta kohosi liiaksi. Mutta suurin osa näytti ihan siltä kuin pitikin.

Sen verran sörkin reseptiä, etten laittanut perinteistä aniksen makua vaan mantelin makua, sillä anista ei sopivassa muodossa ollut ja tuumin, että manteli ei voi koskaan olla pahaa missään. Eikä se ollutkaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla näitä sitruunalla, koska mikään missä on sitruuna ei voi olla pahaa ja jos sitten vaikka kolmannella kerralla saisin sitä anistakin näihin sujautettua niin pääsisimme maistelemaan perinteistä versiota.

Pikkuleivät kohosivat himpun verran  pohjan puolelta ja pohja oli ottanut myös pikkuisen väriä. Muotin kuvio toistui suurimmassa osassa tarkkana. Sanoisin, että ei ihan huono ensimmäinen kerta, vaikka opittavaa onkin vielä millä mitalla!  Monta leivontakertaa seuraa vielä perässä! Näillä muoteilla on mahtavan ihanaa leipoa ja Petruksen Piparkakkujen tarkoilla ohjeilla se tuntuu sujuvan vallan mainiosti! Ei voi kuin todeta, että valtavan hyvin on ohjeet sivustolle naputeltu!

Kuviomuottien tuotoksia

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Petrus on jaksanut kertoa puumuottien ihmeellisestä maailmasta, sillä ilman aikanaan löytämääni mahtavaa blogia olisin ollut autuaan tietämätön siitä mahtavasta perinteestä ja tunnelmasta, jota nuo sivut niin ansiokkaasti välittävät – nykyisin tosin Facebookin puolella. Lämmin kiitos hyvin tehdystä työstä.

Taidemme muuten ensi jouluna joutua tekemään näitä perinteisten piparien ja muiden herkkujen lisäksi. Tuo appeni tekemä puinen kynttilämuotti on minusta niin soma, että pakkohan näitä on joulun aikaan saada!


free web stats


Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Appeni, Seppo on mahtavan kätevä käsistään. Hän taitaa osaa tehdä puusta ihan mitä vain! Niinpä kysyinkin häneltä ennen kesää voisiko hän tehdä minulle kuviomuotteja ja näytin hänelle jo pitkään lukemani Petruksen Piparkakkujen sivun, Petruksen piparkakkujen Facebook-sivun sekä liudan ulkomaisia sivustoja, joilta muotteja löytyy.

Kuviomuotteja myös myydään monellakin sivustolla, mutta muotit tapaavat maksaa melkein maltaita ja jos tuolta ison meren takaa tilailee, niin tullit tulevat vielä siihen päälle. Tietenkin, kun ajattelee, että muotit tehdään käsin ja ne vaativat todella paljon työtä niin hinta on kyllä kohdallaan, mutta perheemme budjettiin ne tekisivät aikamoisen loven.

Voitte siis vain kuvitella, kuinka mahtavaa oli, kun Seppo lupasi kokeilla kuviomuottien tekemistä minulle! Muotit ovat jo jonkin aikaa minulla olleet, mutta en ole päässyt kokeilemaan niitä aiemmin kuin nyt. Kesä ja puutarha vievät niin vietävästi aikaa rakkaalta harrastukselta – leipomiselta. Varmaan päivittäin olen muottejani  kuitenkin käynyt hypistelemässä ja ihastelemassa.

Yllä olevan kuvan massan kuviomuotteja varten tein Petruksen Piparkakku-sivuston ohjeen mukaan ja toivoin parasta.

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Eilen ”leipomoni” aukesi pitkän tauon jälkeen (leivän leivon yleensä keittiössä, en ”leipomossani”) ja pöydälle ilmestyi reilu pellillinen kauniilla kuviolla varustettuja leipomuksia.

Tiedän, että prosessissa on monta kohtaa, jotka voivat mennä pieleen ja pikkuleivät räjähtävät uunissa tuusan nuuskaksi tai ainakin melkein. Joka tapauksessa pinnan kaunis kuvio on helposti mennyttä ja prosessi vaatiikin harjoittelua. Onneksi kokeilut ovat aina mukavia, joten ei haittaa vaikka epäonnistuisikin. Ja eiköhän niille räjähtäneillekin löydy syöjät. 😀

Tein massan tarkasti Petruksen kirjoittamien ohjeiden mukaan, annoin lepäillä jääkaapissa pari tuntia ja leivoin pikkuleiviksi. Muottia sai ihan tosissaan painaa, että kuvio todella painui kunnolla kaulittuun massaan. Sitten leikkasin taikinapyörällä palaset irti toisistaan ja nostin pellille kuivumaan. Muistin jopa kääntää niitä sen yhden kerran, kuten ohjeessa neuvotaan.

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Lapset kävivät jo kuolaamassa leipomuksia ja tuntui, että niiden kuivattaminen pöydällä yön yli oli aika outo juttu. Ne kuulemma kuivuvat piloille! 😀

Tästä huolimatta ne saavat vieläkin jäädä vähäksi aikaa kuivumaan, sillä pohja oli mielestäni vielä himpun liian kostea. Ei ihme, sillä ohjeessa mainittu 24 tunnin kuivatusaika ole vielä ihan täynnä.  Niinpä vielä joudumme vielä jännittämään kuinka pahasti tekeleeni uunissa räjähtävät vai räjähtävätkö lainkaan.

Aloittelijan tuuri voi joskus olla uskomaton, mutta olisikohan myös näiden springerlejen kohdalla vai toivonko jo liikoja?

Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

shopify analytics ecommerce tracking


Ruokahävikin pienennystä

Kuva_raakaleipä1Keittiössä on porissut pata jos toinenkin. Ruuanlaiton ohessa on testailtu illan viimeisinä tunteina kehiteltyjä hävikkireseptejä. Aivot ovat miettineet banaaninkuoria ja perunankuoria niin antaumuksella, että jatkoivat sitä unissakin ja niinpä viime yönä jatkoin keittiöpuuhia vielä silmien painuttua kiinni.

Uusien reseptien suunnittelu on ollut hauskaa ja antoisaa. Koko perhe on ollut touhussa mukana ja etenkin maistajat ovat olleet tyytyväisiä. Lapset tuumivat nauraen, että mitähän kaverit mahtavat sanoa, jos he kertovat, että meillä syödään nykyään banaaninkuoretkin! Voi siinä muutama naurunpurskahdus kuulua!

Kuorien hyötykäyttö on kuitenkin hurjan ekologista, mutta myös taloudellista sekä terveellistä. Kuorissahan ne parhaat ravintoaineet monesti piilevät! Kuoria käyttäessä kannattaa luonnollisesti suosia luomua.

Syömäkelpoista ja terveellistä ruokaa heitetään hirveät määrät kompostiin ja vaikka se muuttuukin mullaksi niin ei liene tarkoitus tuottaa ruokaa kompostiin. Se, mikä on kasvatettu tulee käyttää hyödyksi viimeistä murua myöden – oli kyse sitten eläin- tai kasvikunnan tuotteesta. Nykyisin jätetään käyttämättä paljon  sellaista, joka ennen vanhaan meni hyötykäytöön. Niin ei pitäisi tapahtua. Asialle voisi tehdä paljonkin.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian niin, että käytän keittiössä kaiken minkä suinkin voin. Possun erilaiset sisuskalut käytetään keittiössä suurella kiitollisuudella, sillä niistä saa uskomattoman ihania herkkuja! Viimeksi tehtiin jauhemaksapihvejä ja seuraavaksi olisi suunnitteilla verilätyt ja saapa verestä montaa muutakin herkkua. Niistä tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa ainakin muutaman reseptin verran.

Toistaiseksi hävikki perunankuorien kohdalla on ollut nolla, kun kuoret sujahtavat nyt pääasiassa leipätaikinan sekaan ja leipää meillä leivotaan lähes joka päivä, joten kuoriakin kuluu ihan kiitettävä määrä – joskus niistä on ihan pula. Pitäisiköhän käydä koputtamassa naapurin ovelle kipon kanssa ja pyytää perunankuoria? Voisivat olla hiukan ihmeissään!  😀

Banaaninkuorien osalta tulos ei ole ihan yhtä hyvä, mutta ei huono kuitenkaan. Viimeisen viikon aikana pois on heitetty 5-6 banaaninkuorta, koska en ehtinyt niille mitään suunnitelmaa kehittää ja päätin, että nyt ei ole kakun tai pikkuleipien aika. Banaaninkuorien käyttö vaatii ainakin vielä enemmän suunnitelmallisuutta. Perunankuoret ovat yksinkertaisempia ja suoraviivaisempia käyttää. Yksi idea on nyt kehitteillä ja siihen banaaninkuorien käyttäminen olisi helppoa ja yksinkertaista – eli oikein hyvin arkeen sopiva ratkaisu. mutta nähtäväksi vielä jää onko lopputulos kaikinpuolin toimiva – etenkin mauan osalta, koska ruokahävikkiä tulee väkisinkin, jos lopputulos ei ole maistajien mieleen. Oman haasteensa asiaan tekee sekin seikka, että yritän saada aikaan reseptin, joka ei sisällä lisättyä sokeria. Sokeria lisäämällä melkein mistä vain saa hyvänmakuista, mutta samalla terveyshyödyt karisevat kovaa kyytiä ja sokerilisä syö aina myös ruokabudjettia.

En tavoittele elämää  ilman sokeria. Herkuillakin on aikansa ja paikkansa ja niistäkin voi halutessaan valita niitä parempia vaihtoehtoja. Tärkeintä lienee, että herkkupäivä ei ole joka päivä.

Banaaninkuorikokeiluja

Viikonloppu hujahti ohi nopeammin kuin varmaan koskaan ennen. Viikon aikana kerätyt ja liotetut banaaninkuoret on tullut käytettyä viimeistä grammaa myöden ja hunajaisia laskiaispulliakin ehdimme tehdä. Tällä kertaa kokeilussa oli erilaisia hatusta vedettyjä  reseptejä, joista suurempaan tuotantoon pääsi kaksi erilaista versiota pikkuleivistä, joista toinen sai paremmat arvosanat arvon raatilaisten (=perhe) keskuudessa. Kolmas päähän pälkähtänyt versio ei pääsyt vielä toteutusvaiheeseen, koska banaaninkuoria ei ollut. No, ensi viikonloppuna sitten, jos kuoria kertyy riittävästi, sillä mielessä on toinenkin projekti.

Lapset pitivät myös niistä ei niin makeista versiosta, jotka muistuttivat jollain tapaa jonkinlaisia energiapatukoita vaikkakin olivat pikkuleivän muodossa ja ehdottomasti parempia kuin teolliset serkkunsa. Koostumus oli kuitenkin samalla tapaa tiivis kuin joissain energiapatukoissa, joita olen joskus maistanut.  Helposti niistä olisi kyllä patukoitakin muokannut. Osa kahvinjuojista kuitenkin kritisoi, etteivät ne olleet sellaisia, joita kuvittelisi nauttivansa kahvin kera, vaikka hyviä olivatkin. No, ne olivatkin enemmän sellaisia välipalapikkuleipiä, jos sellaisia nyt on edes olemassa. Intiaanisokerilla makeutettuina ne eivät olleet niin äkkimakeita, kuin mitä tavallisella sokerilla saa aikaan. Ehkä palaan tuon reseptin pariin vielä jossain vaiheessa. Sitä varten tarvitsee kuitenkin kerätä uudet banaaninkuoret. Onneksi lapset tuottavat niitä kiitettävällä vauhdilla ja isommat osaavat jo pestä ja trimmata luomubanaanien kuoret vesiastiaa varten. Intoakin siihen riittää kun tietävät, että viikonloppuna on tiedossa uudet kokeilut banaaninkuorireseptien kehittelyn parissa.

Lopulliseen tuotantoon jäi  kaikkien suosikki. Se oli ihanan pehmeä, kostea ja banaaninmakuinen, vaikka reseptissä olikin vain ja ainoastaan banaaninkuoria eikä siis lainkaan itse hedelmää. Positiivista oli sekin, että reseptiin ei eksynyt yhtään vehnää tai muitakaan jauhoja ja tämän pystyy tekemään keliaakikko tutuillekin, jos he voivat syödä kauraa. Ja tokihan kaurahiutaleet voi vaihtaa joksikin gluteenittomaksi hiutaleeksi! Resepti löytyy Ruokakorin puolelta.

Kasper jaksoi olla iloisena apulaisena koko päivän ja vaikka olin laittanut turvaportin kiinni keittiöön mennessä, kurotteli pienen yllättävän pitkä käsi portin yli ja napsi pelliltä pikkuleipien päälle laitetut mantelit ja pähkinät parempiin suihin. Eipä siinä auttanut kuin laitella uudet koristukset leipomusten päälle ennen kuin ne sujahtivat uuniin paistumaan.