Aihearkisto: Keittokirja

Reseptejä Vihervaaran Annan tapaan

Yksi lempisarjojani on Anne of Green Gables, jonka näin ensimmäisen kerran niin monta vuotta sitten, että en edes enää viitsi muistella. Sitä se teettää, kun neljänkymmenen vuoden maaginen raja lähestyy. Muutaman vuoden päästä sitä varmaan kyllä ihmettelee, että ei se neljäkymmentä nyt niin kummoinen luku ollutkaan.

Reseptejä Vihervaaran Annan tapaan

VHS-nauhan kulahdettua lukemattomista katsomiskerroista ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa DVD ja vuosia sitten löytyi vain versio, jossa ei suomitekstejä näkynyt. No, eipä se haitannut. Lukioaikana tuli harjoiteltua Disney-elokuvilla niin englannin kuin ruotsinkin kokeisiin ja sitten vielä kirjoituksiin ja kuuntelu koekin, joka oli aina se koetinkivi, meni läpi niin kirkkaasti, ettei paremmin voinut enää mennä! Niin se korva vain harjaantui!

kuva_greengables01

Myöhemmin löytyi sitten Anna-sarja DVD, jossa oli mukana nuo tekstitkin ja toivonpa, että joskus saan katsoa tuon sarjan vielä lastenkin kanssa. Nyt pitää vain malttaa odottaa, että lukunopeus on molemmilla sellainen, että jaksavat lukea nuo aika nopeaan vaihtuvat tekstitykset.

Sitä odotellessa voinkin sukeltaa edwardiaanisen ajan kokkailuihin, sillä sain käsiini kauan etsimäni kirjan Cooking with Anne of Green Gables: Recipes from Edwardian Kitchens. Oli muuten mahtava löytö. Kirppikseltä! Ja ihan priimakuntoinen! Kovin usein ei tällaista ihmettä pääse tapahtumaan!

kuva_greengables02

Kirja on kuvitettu elokuvasta tutuilla ruuduilla (ja onhan siellä muutama Tie Avonleaan-sarjastakin) ja reseptejä lukiessaan pääseekin samalla katselemaan lempikohtauksiaan. Kirjassa on myös sananen vuosisadan vaihteen etiketistä, vinkkejä kuinka luoda autenttinen Anne of Green Gables-ateria sekä kirsikkana kakun päällä: muutama salonki kelpoinen viktoriaanisen ajan seuraleikki. Melkein sataan sivuun mahtuu juttu jos toinenkin.

Miinuksena mainittakoon, että reseptien annoksista ei ole kuvia ja keittokirjassa se on aika iso miinus. Toisaalta aihe on niin mieleinen, että en jaksaa nipottaa siitä tämän enempää. 😀

Olen niin mahtavan onnellinen siitä, että vihdoin sain opuksen käsiini. Olin jo melkein luopunut toivosta, mutta siinä se nyt on! Ja maksoikin niin vähän, että sillä saa hätäseen litran maitoa kaupasta! Taas saatiin huomata, että jonkun roska on toisen aarre!

Ainakin tiedän, mitä tulen lukemaan iltasella ennen nukkumaan menoa! Nähtäväksi jää maltanko edes nukahtaa! Ainakin hetken aikaa unettomuus on nyt mieluisaa. 😀


shopify traffic stats


Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Sari Spåran reseptit olivat tulleet perheellemme tutuksi kevään mittaan, kun kokeilin muutamaa reseptiä Sarin blogista Sweet Food O’Mine. Taaperomme suureksi herkuksi nousi hänen  muunnoksensa kuuluisasta avokadopastasta. No, alkuperäistä emme ole koskaan maistaneet emmekä maistakaan, koska Sarin versio oli niin hyvää, ettei paremmaksi voi mennä.

Sitten julkaistiin Sarin uusi keittokirja Meren maku.

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Olin pohtinut, miten kirja parhaiten meille päätyisi. Ostaisinko vai kipittäisinkö kirjastoon. Joistain kirjoista vain näkee jo heti päältä, että se on pakko saada käsiinsä.

Riemulla ei ollutkaan rajaa, kun kesällä satuin osallistumaan Blogiringin arvontaan ja voittamaan tuon himoitsemani keittokirjan! Voi ihme ja onni!

Puutarhatyötkin takkusivat, kun piti päästä selaamaan kirjaa. Ensimmäisenä päivänä taisivatkin pihahommat jäädä tekemättä, kun kirja vei voiton. Voisikohan Saria syyttää siitä, että meidän takapihamme on edelleen viidakko… 😉

Meillä  on aina luettu keittokirjoja. Lapsuudessani ja sitten isompanakin olemme äitini kanssa istuneet keittiönpöydän ympärillä ja selanneet vinot pinot keittokirjoja illan myöhäisinä tunteina ja suunnitelleet, mitä kaikkea voisimme tehdä. Yöunet jäivät ehkä lyhyiksi, mutta iloa ja riemua riitti! Tuota samaa teemme edelleen, mutta enemmän päiväaikaan, koska kumpikaan ei enää jaksa valvoa niin pitkään.

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Meren maku toi lämpimän tuulahduksen noista samoista lapsuudessa ja nuoruudessa koetuista hetkistä.

Meren maku on juuri sellainen keittokirja, jonka mielellään ostaa hyllyynsä ja se on myös juuri sellainen keittokirja, jota tulee käyttäneeksi. Monihan on toki kaunis katsella, mutta reseptejä ei vain tule koskaan toteuttaneeksi.  Meren maku onkin toista maata.

Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan ja resepteissä kunnioitetaan satokautta ja luonnonantimia tavalla, jota ei valitettavasti vieläkään kovin usein näe. Käytössä onkin viljeltyjen kasvisten lisäksi myös villivihannekset. Reseptit ovat rehellisiä, herkullisia ja konstailemattomia – juuri sellaisia, joita on ilo tarjota perheelle. Ja valinnanvaraa todella riittää, sillä kirjassa on reilusti yli 300 sivua!

Sari Spåran sydämellinen Meren maku

Kirja sisältää niin uudempia kuin perinteisiäkin reseptejä uusilla vivahteilla. Hölskykurkkuja teki jo edesmennyt mummini ja Sari maustaa nämä lapsuusmuistojen kultaamat kurkut koivunsilmuilla. Ne jäivät tänä vuonna kokeilematta, mutta ensi keväänä pitää kyllä päästä maistelemaan!

Kirjan kuvat ovat kertovia, värikkäitä ja tunnelmallisia. Kirjassa on unohdettu monen nykyajan keittokirjan ärsyttävä himmennys ja haalean vaaleat ruokakuvat. Kirjan paperi on laadukasta ja sitä on kerta kaikkiaan ilo selata etenkin nyt pimenevinä syysiltoina, kun kesä alkaa väistyä. Jokainen vuodenaika kirjassa on kuvattu sydämellisen lämpimästi, rakkaudella.

Meren maku tuo mieleen tuulen henkäykset lehvästössä ja laineen liplatukset rantalaiturilla, mutta myös viilenevien syyspäivien tähti kirkkaat yöt. Harvan keittokirjan lukemisesta tulee näin hyvälle mielelle.


free hit counters