Aihearkisto: Ruoka

Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen helposti ja nopeasti

Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen helposti ja nopeasti
Vähän aikaa sitten sain Hauholla sijaitsevalta Ryypän tilalta hankituksi monen monituista kiloa kukkakaalia sekä purjoa ja hiukan parsakaaliakin. Kaikki tietenkin luomua, niin kuin meillä yleensä melkein kaikki.

Parsakaali ja kukkakaali ovat meillä niitä kasviksia, joita pienimmäinenkin yleensä syö, vaikka aistiyliherkkyydet karsivatkin syötävien tuotteiden listaa aika tavalla. Onneksi listalla on kuitenkin tällaisia valopilkkuja kuten parsakaali ja kukkakaali. Liekö rakkaus niihin siirtynyt hänelle jo äidinmaidossa.

Ryypän tilan luomutuotteet kävivät tutuiksi meille jo vuosi takaperin, jolloin ostimme pakastimen täydeltä parsakaalia ja ruusukaalia sekä lisäksi vielä lehtikaalia. Ne olivat aivan mielettömän herkullisia ja hyvälaatuisia – ihan niin kuin tämän vuotisetkin pellon antimet.

Tänä vuonna hankittavien määrää rajoitti yksi hajonnut pakastin ja se, että vähän aikaa sitten pakastimeen muutti jälleen Kiven Säästöpossun puolikas luomupossu. Niinpä tänä vuonna ei ihan samoille määrille löytynyt pakastintilaa kuin viime vuonna.

Ensi vuonna pitää kyllä tehdä paremmat pakastinsuunnitelmat, jotta satokauden herkut saa paremmin mahtumaan, sillä enpä tiedä mikä olisi parempaa kuin pellolta suoraan pakastimeen päätyvät kasvikset – siis jos ei mukaan lasketa niitä pellolta suoraan lautaselle päätyviä!

kukkakaalipurjo

Kukkakaalin ja parsakaalin pakastaminen:

1. Huuhtele ja paloittele parsa- ja kukkakaalit.  Poista huonot osat, jos sellaisia sattuu olemaan.  Anna valua pyyhkeen päällä. 
2. Pussita sopiviin annospusseihin, laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja pakasta. 

Itse en siis kiehauta kumpaakaan, vaikka säilöntäohjeet sitä aina käskevät tekemään, jotta entsyymitoiminta saadaan loppumaan.  Ensimmäisellä kerralla niin tein, mutta en pitänyt lopputuloksesta, ja vaikka toisella kerralla vähensin kiehautusaikaa en silti pitänyt lopputuloksesta ja siksipä päätin kokeilla pakastamista ilman kiehautusta.

Minusta sekä parsa- että kukkakaalin maku on parempi, kun pakastan ne raakoina. Ja nopeampaakin se on kuin kiehautella useampi kymmenen kiloa kaalia ja jäähdytellä  ja valutella niitä ennen pussitusta.

Jos kuitenkin haluat kiehauttaa kukka- ja parsakaalit ennen pakastamista, niin kiehauta niitä n. 3-4 minuuttia, jonka jälkeen valuta ne mahdollisimman kuiviksi ennen pakkaamista ja pakastamista.

Kukka- ja parsakaalien varret

Joskus jos on todella vähän tilaa pakastimessa en pakasta kukkakaalien ja parsakaalien varsia vaan jauhan ja kuivatan ne hyötykasvikuivurissa taikinoissa käytettäviksi. Ja voi niitä toki käyttää muuallakin, mutta meillä yleisimmin käytetty kohde ovat juuri erilaiset leipä- ja sämpylätaikinat.

Pääasia on, että herkulliset varretkaan eivät mene hukkaan vaan tulevat hyötykäyttöön vaikkapa sitten kuivattuna, jos emme ehdi kaikkea tuoreena syömään.

kukkakaali01
Pieni osa tämän vuotisista säilöttävistä kukkakaaleista ja purjoista.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Web Analytics Made Easy - StatCounter


Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa.

Itselleni ruokahävikin minimoiminen on aina ollut hyvin tärkeää ja jo lapsuuden kodissani pidettiin tärkeänä, että ruokahävikkiä ei pääsisi syntymään. Niinpä puuron loput, jos sellaisia sattui jäämään, käytettiin sämpylätaikinoissa ja ruokia jatkettiin toisilla aineksilla, jota saatiin taas maittava annos, josta riitti kaikille.

Hävikkiviikon herkut Luomulaakson tapaan

Näin hävikkiviikon ja toki kaikkien tulevienkin ihan arkisten viikkojen lisäksi ajattelin, että olisi ihan paikallaan kertailla, millaisia hävikkiherkkuja Luomulaakson reseptipostaukset oikein pitävät sisällään. Ja kuten aina Luomulaakson resepteissä, kaikki reseptien ainekset voi löytää  luomuna.

Banaaninkuoret

Itselleni rakkaimpia muistoja on syntynyt banaaninkuorikakusta. Se ja muut banaaninkuoriherkut ovat olleet suuressa suosiossa perheessämme, mutta taitaa olla niin että suurimmat tunteet herättivät niin banaaninkuorikakku kuin hunajaiset banaaninkuorisämpylät, vaikka kannoilla kirivät kyllä kovaa banaaninkuorimuffinit sekä banaaninkuorikakkarat.

banaaninkuorikakku
Banaaninkuorikakku

R_banaaninkuorisämplyä01
Hunajaiset Banaaninkuorisämpylät

R_banaanimuffini03
Kaakaoiset Banaaninkuorimuffinit

Perunankuoret

Banaaninkuorien ohella toinen suosikkini on niinkin arkinen asia kuin perunankuoret.

Tiedän, että osan mielestä perunankuoret eivät ole hävikkiä lainkaan, sillä he eivät perunoita kuori vaan syövät ne kuorineen.

Ymmärrän hyvin näkökannan ja saan tästä aika ajoin palautettakin. Tosiasia kuitenkin on, että osa ihmisistä kuorii perunat, koska heidän mielestään kuoripäälliset perunat eivät yksinkertaisesti maistu hyviltä ja sitten on olemassa erityisominaisuuksia, kuten vaikkapa aistiyliherkkyydet, jotka pistävät omat kapulansa rattaisiin, jos ruokapöydässä edes kuvittelee tarjoavansa kuoripäällisiä perunoita. Meidän taloudestammekin löytyy kaikkia kolmea eri suuntausta kannattavia.

Niinpä kuorettomien perunoiden käyttäjänä minunkin piti keksiä käyttöä edes osalle niistä perunankuorivuorista, joita meidänkin keittiössämme syntyy. Onneksi loput menevät biojätteeksi ja lopulta parantavat kasvimaatamme. Ei ihan paha käyttäkohde sekään.

ruissämpylä
Välimerelliset Ruissämpylät

perunankuorisipsit
Rapsakat perunankuorisipsit

Nahistuneet kurkut ja kurkkumehu

Eräänä vuonna kasvihuone tuuppasi kurkkuja sen verran kiitettävästi, että niiden kohdalla piti alkaa pohtia, mihin kaikkeen niitä oikein voisi käyttää. Ja samaan aikaan minua vaivasi se, että tzatzikin teosta jäi aina kurkkumehua jäljelle, koska kurkut piti valuttaa. Niinpä syntyi hävikkiherkkureseptejä ratkaisemaan molempia syntyneitä ongelmia.

R_kesakurpitsalatty01
Kurkkulätyt

R_kurkkumehu01
Kurkkumehusämpylät

Appelsiininkuori ja punajuuret

En todellakaan pidä ruokahävikistä ja yritän aina pohtia, mihin sellaisetkin syötäväksi kelpaavat voisi käyttää, jotka monesti menevät suoraan kompostiin. Usein vihannesten varret ja lehdet ovat tällaisia. Punajuurenvarsia meillä ei ole enää pitkään aikaan viskottu kompostiin ja appelsiininkuoretkin otetaan aika pitkälti talteen yleensä raasteen muodossa.

Muut syötävät vihannesten varret, kuten vaikkapa porkkanan naatit tapaan kuivata viherjauheeksi, jota voin käyttää sitten leipätaikinoissa, piirakoissa ja sen sellaisissa.

punajuurenvarsitäyte
Punajuurenvarsi täyte

kuva_appelsiininkuori
Kuivatut appelsiininkuoret

Leipä

Leipää taitaa helposti jäädä kuivumaan melkein jokaiselle. Meillä leivän loppuja kuivataan välillä ihan tarkoituksella koiralle nakerreltavaksi, koska se niistä tuntuu niin kovasti pitävän, mutta onpa vanhan leivän hyödyntämiselle toki monia muitakin konsteja. Ala olevan linkin takaa löydät kymmenen vinkkiä.

kuva_leipa01
10 tapaa käyttää vanhaa leipää

—————————–

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria, jollei toisin mainita



Lehtikaalin pakastaminen helposti, nopeasti ja tilaa säästävästi

Viime viikonloppuna reilu pari kiloa lehtikaalta päätyi pakastimeen ilahduttamaan talvikauden ruuanlaittoa. Ostin viime REKOsta herkullista Lohenojan luomutilan lehtikaalta ja omalta kasvimaaltakin riitti jo satoa korjattavaksi asti.  Pakastimesta lehtikaalta on sitten näppärä otaa käyttöön milloin mihinkin tarkoitukseen – niin ruuanlaittoon kuin leivontaankin.

Talvivarastojen kartuttaminen on siis jo hyvässä vauhdissa ja satoa kerätään talteen koko ajan ja talletetaan talven varalle – pääasiassa pakastamalla ja kuivaamalla. Juuri tämä on parasta loppukesässä ja alkusyksyssä.

stadinpuutarhuri17

Lehtikaalin voi pakastaa tilaa säästävästi

Lehtikaali on varsin mainio kasvis. Sen lisäksi. että se maistuu mainiolta niin piirakoissa, munakkaissa, smoothieissa kuin padoissa, laatikoissa ja keitoissakin, se sopii mainiosti pakastettavaksi.

Lehtikaalin pakastaminen on helppoa ja nopeaa. Se ei vie paljon tilaa pakastimessa, sillä lehtikaali menee tarpeen vaatiessa hyvinkin pieneen tilaan. Melkein olemattomaan.

Erityisesti se seikka, että lehtikaalin saa mahtumaan pakastimessa pieneen tilaan tekee siitä makunsa lisäksi ihan unelma kasviksen, sillä ainakin meidän pakastimemme alkaa näin satokautena olla pullollaan niin parsakaalia, kukkakaalia, pinaattia, nokkosta, raparperia kuin monia muitakin vihanneksia ja marjoja. Litistyvää lehtikaalia parempaa pakastettavaa en osaa kuvitellakaan!

Lehtikaalin pakastaminen helposti, nopeasti ja tilaa säästävästi

Näin säilöt lehtikaalin pakastamalla

1. Pese lehtikaali ja kuivaa lehdet ensin valuttamalla ja sitten painelemalla huolella kuivaksi pyyhkeen välissä.

2. Leikkaa tai revi paksu ruoti irti, jotta saat talteen pelkän lehtiosan.

3. Laita lehden palat pussiin, purista ilmat huolella pois ja sulje solmulla tai pussin sulkijalla. (Pakasta annospusseihin tai sen kokoisiin pusseihin kuin itsellesi parhaiten sopii. Itse laitan usein yhteen isoon pussiin, josta sitten otan sopivan annoksen käyttöön. )

4. Kun lehtikaali on hyvin jäätynyt voit painaa pussin littanaksi ja sinulla on hetkessä ihana, latuska pussillinen murennettuja lehtikaalinlehtiä, jotka eivät vie pakastimessa  juurikaan tilaa.

lehtikaalipiirakka
Reseptin herkulliseen lehtikaalipiirakkaan löydät täältä.

———————————————————————————————

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria 



hit counter


Innostu marjoista!

Eilinen päivä Kokkikoulu Espassa oli mielenkiintoinen sekä elämyksellinen. Saimme kuulla Power Fruits-kampanjan lehdistötilaisuudessa paljon mielenkiintoista tietoa mm erilaisista sertifikaateista sekä eurooppalaisten tavoista kuluttaa marjoja ja hiukan myöhemmin, kokkailtuamme ensin Matti Lempisen resepteillä lounasta, saimme nauttia ravitsemusterapeutti Hanna Partasen mielenkiintoisesta luennosta koskien marjojen terveellisyyttä.

Innostu marjoista!

Power Fruits pyörii nyt kolmatta vuotta ja sen takana on Puolan Hedelmäviljelijäin liitto, jonka kampanjan tavoitteena on ollut mm. lisätä marjojen syömistä 8 prosentilla Puolassa, Itävallassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tsekissä. ”Tavallisen marjan uskomaton voima” -kampanja on saanut jo mukavasti tuulta alleen ja se huomio mukavasti myös lapsia. Hyvä onkin, jos lapset jo pieninä tottuvat syömään marjoja. Se antaa mahdollisuuden terveempään aikuisuuteen.  Kampanja on yksi hyvä tapa edistää niin aikuisten kuin lastenkin marjojen syöntiä.

innostumarjoista04

Power Fruits-sivustolla on lasten iloksi useita erilaisia pelejä, joiden avulla marjat käyvät taas hiukan tutummiksi. Marjahahmot ovat mukavan oloisia ja ainakin omien lasteni mielestä varsin hellyttäviä ja pelien  parissa viihtyi hyvän tovin. Näppärä tapa ujuttaa hiukan marjatietoutta lasten arkeen. Eipä taida pelejä parempaa konstia nykypäivänä olla.

Marjaluentojen jälkeen suuntasimme Kokkikoulu Espan keittiöön ja pääsimme kokeilemaan marjoja ruuanlaitossa. Saimme oppia, että marjat sopivat moneen muuhunkin kuin vain jälkiruokiin ja smoothiehin. Yhtä hyvin ne käyvät myös kalan ja lihan kaveriksi!

innostumarjoista07

Tällä kerta saimme kokailun jälkeen maistella paahdetun härkätartarin seurana rakuunakastiketta sekä marinoituja mustaherukoita, jotka maistuivat minusta vallan mainioilta.

innostumarjoista08

innostumarjoista02
Pääruuaksi oli paistettua hauki wallenbergia, pähkinävoita sekä fermentoituja mustikoita, joita ajattelin kokeilla jossain vaiheessa kotonakin. En nimittäin ole koskaan fermentoinut marjoja!

Jälkiruokana herkuttelimme mansikkaa mantelicrublella ja tuorejuustomoussella. Saattaa muuten olla, että tämän päiväinen lounaani ei ihan vedä vertoja eiliselle.

innostumarjoista01

Oli kiehtovaa huomata, että marjat sopivat niin hyvin kalan ja lihan yhteyteen. Olen tavannut käyttää marjoja yleensä lähes poikkeuksetta makeissa syötävissä. Puolukkaa toki muuallakin, mutta muut marjat ovat kyllä tainneet poikkeuksetta tulla käytetyksi joko sellaisenaan tai sitten erilaisessa leivonnaisissa, kiisseleissä, juomissa ja muissa vastaavissa.

Marjoja olisi todella hyvä käyttää enemmän. Ja vaikka meillä kohtalaisen paljon marjoja kulutetaankin, niin parannettavaa olisi silti. Hanna Partanen kertoi marjojen olevan mm. hyviä ravintokuidun lähteitä  ja lisäksi niissä on vain vähän energiaa, mutta paljon vitamiineja sekä  kivennäisaineita. Monta hyvää syytä siis lisätä marjoja ruokavalioon.

Kotimaisten marjojen satokausi on pian käsillä, joten niistä olisi varmaankin hyvä aloittaa ja ehkäpä oma puutarhamme tänä vuonna tuottaisi marjoja jo ihan kunnolla pakastimeenkin saakka. Se on kuitenkin varmaa, että lempimarjaa eli mansikkaa ei sinne koskaan omalta maalta riitä vaan kaikki popsitaan tuoreena, yleensä suoraan puskasta.



web counter


Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Muutama viikko sitten, hentoisen lumikerroksen vielä peittäessä maata, osallistuin Kotiseututalo Parkvillassa, Espoon Leppävaarassa juurileivontakurssille.

Olenhan minä juurella leiponut ennenkin ja olen myös oppinut, että jokaisella on siihen omat niksinsä ja lopputulos on aina hiukan erilainen noista nikseistä riippuen.

leivontakurssi07
Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssin järjesti REKOsta minulle tutuksi tullut tuottaja, Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio, jolla on leipomotoiminnan lisäksi takanaan mittava ura Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen johtavana tutkijana.
Parempaa opettajaa saa muuten ihan tosissaan hakea, sillä vastaavaa vuosien aikana karttunutta tietotaitoa ei hevin löydä. Kurssimateriaalista huomasi, että kaikki pohjasi vankkaan tietoon ja kokemukseen. Oli ilo saada noin asiantuntevaa ja mukavaa opetusta juurileivänsaloihin.

leivontakurssi02
leivontakurssi01
Juurileipä kursseja järjestetään kolmea erilaista: Ruisleivontakurssi, Gluteenittomien leipien (kaura- ja tattarileivät) kurssi ja Spelttileipäkurssi. Itse osallistuin gluteenittomien leipien kurssille. Kurssit soveltuvat hyvin niin koti- ja ammattileipureille kuin kokeillekin.

Kolmituntinen kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä  ja mukavaa rupattelua toisten osallistujien kanssa teekupposten äärellä juureen leivottuja leipiä maistellen, jolloin pääsimme juttelemaan niin leipomisesta kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta.

Vaikutti siltä, että meillä kaikilla oli aikamoisen mukava iltapäivä, sillä tunnelma oli iloinen ja oppimiselle otollinen. Kaikki tuntuivat viihtyvän kurssilla varsin hyvin ja parityöskentelynä suoritettu käytännön osio sujui sekin vallan mainiosti.

leivontakurssi12
Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio kertoi meille juurileivän saloista.

Opetustilanteeseen valittu paikka, Parkvilla, oli omiaan juurileivonnan saloihin tutustumisessa. Vanha rakennus tuntui jo henkivän jos minkälaisia tarinoita historian lehdiltä ja luulenpa, että sen keittiössä on yksi jos toinenkin pyöräyttänyt aikanaan niin juurella kohotettuja leipiä kuin muitakin tuoksuvia leivonnaisia.

Parkvillassa viettämistäni tunneista jäi hyvä kokemus ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että kurssille osallistuin. Nyt meidänkin perheemme gluteenittomat saavat juureen leivottua leipää.

leivontakurssi03
leivontakurssi05

Kotiin viemisinä uudet opit ja pussillinen tykötarpeita

Kurssilta saivat kaikki mukaan pussit, jotka sisälsivät mm.  kaksi juurta. Gluteenittomien leipien kurssilta mukaan tuli siis kaurajuuri ja tattarijuuri, jotka ovat molemmat aivan uskomattoman hyvänmakuisia ja minä, joka en tattarista ole pahemmin ennen perustanut lainkaan, taisin ihastua sen makuun, joka tuli juureen leivotussa leivässä ihan uudella tavalla esiin. Pussissa oli myös luennosta koostettu kansio, joka pitää sisällään kaiken opetetun sekä ohjeet, kuinka hoitaa saamiamme juuria ja kuinka leivomme niistä leipää. Kurssi piti sisällään juuri sen, mitä olin toivonutkin ja vähän vielä enemmän.

Ja mukava oli myös taas tavata yrittäjää, jolta olin jo reilun vuoden ehtinyt leipää usein ostella ennen kuin hän siirtyi uusille urille ja aloitti kurssitoiminnan.

Mikäli olet kiinnostunut juurileivonnasta, niin enemmän kuin lämpimästi suosittelen osallistumista heidän kurssilleen.

Täysjyvä Gourmet löytyy kätevästi  Facebookissa ja heidän verkkosivuiltaan löytyvät tarkemmat tiedot mm. kursseista.

leivontakurssi09


hit counter


Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Pitkästä aikaa päätin kaivaa hapatusruukun esiin ja niinpä parisen viikkoa sitten, vielä viimeistelemättömässä keittiössämme raastettiin kymmenisen kiloa luomukaalta. Onneksi apuna oli kone, sillä veikkaanpa, että muuten raastamiseen olisi mennyt paljon kauemman aikaa.

Kaalit sain hankituksia Nurmijärven REKOn tuottajalta. Pappilanpuiston luomukaalit olivatkin varsin mainioita ja mehukkaita, vaikka pitkällä talvessa jo oltiinkin. Hyvää hapankaaliainesta saatiin taas hankituksi.

Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Olen joskus aikanaan hapattanut myös lasipurkissa kuten moni muukin, mutta hapatusruukku vie homman ihan eri asteelle ja lopputuloskin on varmempi ja sanoisin, että myös parempi. Ruukun yläosaa nimittäin kiertää vesikouru, jonka sisään kansi lasketaan ja täytetään vedellä ja näin ilma pysyy poissa ruukusta ja hapankaali valmistuu paremmissa olosuhteissa kuin lasipurkkiviritelmissä, jossa ilmaa pääsee kaalin kanssa jatkuvasti tekemisiin. Vesikourun ansiosta myös ruukkuun kertyvä kaasu pääse pois ja aina välillä kuuluukin mielenkiintoinen plurp, kun kaasu kuplat purkautuvat veteen. Etenkin lapsista hapatusruukun äänet olivat ehkäpä se homman hauskin osuus.

hapatusastia04

Hapatusruukku on ollut kyllä todella kätevä. Omani on 10 litran ruukku ja sinne mahtuu 6-10 kg hapatettavaa massaa. Hapatukseen kun kuluu useampi viikko, niin on kätevää tehdä isompi satsi kerralla ja jos epäilee, ettei kaikkea ehdi kerralla syödä, niin onneksi hapankaaliakin voi pakastaa.

Vesikourun lisäksi ruukkuun kuuluu  kätevät kivipainot, jotka asetetaan hapatettavan massan päälle eikä joudu pelaamaan erilaisten purkki, kivi tai vesipussi viritysten kanssa, niin kuin yleensä, kun olen jos jonkinmoisissa purkeissa hapatellut. Massan päälle, kun tarvitsee laittaa paino, jotta massa pysyy varmasti nestepinnan alla.

hapatusastia07

Hetken aikaa vierähti, että kymmenisen kiloa kaalta ja reilusti pienempi määrä porkkanaa ja sipulia oli käsitelty ja laitettu kerroksittain suolan kera hapatusastiaan. Pikkuapulainen oli innokkaasti koko homman ajan mukana ja aika tarkkana sai olla, että pikkuiset sormet eivät näpertäneet asioita, joihin ei sopinut koskea, sillä hapattamisessa puhtaus on vähintäänkin puoli ruokaa.

hapatusastia09

Iso apu tuo pieni kuitenkin jo oli, kun nuijittiin kaalta kulhossa, jotta saatiin neste hyvin irtoamaan. Kulho kun ei ollut puuhaan mitenkään paras mahdollinen vaan onnettomasti pyöreä pohjainen  ja tuppasi keikkumaan kovin helpolla, joten ylimääräinen käsipari oli enemmän kuin tarpeen, jotta homma saatiin sujumaan joutuisasti eivätkä kaalitkaan päätyneet lattialle.

Kaalit nuijittuani ladoin kaikki ainekset hapatusastiaan suolaa unohtamatta ja sitten olikin aika heittää ehjät kaalinlehdet kaalimassan päälle ja asettaa painot paikalleen. Kansi kiinni ja vesikouru täyteen vettä. Kolme neljä päivää annoin ruukun seistä huoneenlämmössä ja sitten nostin sen kylmiöön, jossa se saakin viettää muutaman viikon ennen kuin on valmis avattavaksi.

hapatusastia05
Itse teen hapankaalia usein seuraavanlaisella reseptillä:

Laitan kaalia yleensä hiukan alle 10 kiloa, jotta tilaa jää vielä sipulille ja porkkanallekin. Massan kokonaismäärä ei siis saa ylittää 10 kiloa, jotta se ruukkuun hyvin mahtuu.

n. 6-10 kg kaalta 
n. 300 g porkkanaa
n. 100-300 g sipulia
noin 50 g suolaa

(Keitetty suola vesi: 15 g suolaa per 1 litra vettä)

1. Pese ja raasta kaali, porkkanat sekä sipuli ja nuiji ne huolella, jotta nestettä alkaa irrota.
2. Lado ainekset  tiiviisti suolan kera kerroksiksi hapatusruukkuun.
3. Laita viimeisen kerroksen päälle muutama kokonainen kaalinlehti ja niiden päälle kivet painoksi.
4. Lisää keitettyä suolavettä, jos nestettä ei ole irronnut riittävästi. Nesterajan pitäisi olla noin 2-3 cm kivien yläpuolella.
5. Sulje hapatusruukun kansi ja täytä vesikouru vedellä. Pidä huoli, ettei vesi pääse koskaan kokonaan haihtumaan, jotta hapatusruukkuun ei mene ilmaa.
6. Anna seistä 3-4 päivää lämpimässä n. 20 asteessa ja siirrä sitten jatkamaan fermentoitumisprosessia n. 15 asteeseen auringonvalolta suojattuun paikkaan noin 5 viikoksi. Muista tarkkailla vesikourun vesimäärää.
7. Fermentoitua hapankaalta tulee säilyttää jääkaapissa. Sen voi halutessaan myös pakastaa.

hapatusastia06


free web stats