Aihearkisto: Ruoka

Innostu marjoista!

Eilinen päivä Kokkikoulu Espassa oli mielenkiintoinen sekä elämyksellinen. Saimme kuulla Power Fruits-kampanjan lehdistötilaisuudessa paljon mielenkiintoista tietoa mm erilaisista sertifikaateista sekä eurooppalaisten tavoista kuluttaa marjoja ja hiukan myöhemmin, kokkailtuamme ensin Matti Lempisen resepteillä lounasta, saimme nauttia ravitsemusterapeutti Hanna Partasen mielenkiintoisesta luennosta koskien marjojen terveellisyyttä.

Innostu marjoista!

Power Fruits pyörii nyt kolmatta vuotta ja sen takana on Puolan Hedelmäviljelijäin liitto, jonka kampanjan tavoitteena on ollut mm. lisätä marjojen syömistä 8 prosentilla Puolassa, Itävallassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tsekissä. ”Tavallisen marjan uskomaton voima” -kampanja on saanut jo mukavasti tuulta alleen ja se huomio mukavasti myös lapsia. Hyvä onkin, jos lapset jo pieninä tottuvat syömään marjoja. Se antaa mahdollisuuden terveempään aikuisuuteen.  Kampanja on yksi hyvä tapa edistää niin aikuisten kuin lastenkin marjojen syöntiä.

innostumarjoista04

Power Fruits-sivustolla on lasten iloksi useita erilaisia pelejä, joiden avulla marjat käyvät taas hiukan tutummiksi. Marjahahmot ovat mukavan oloisia ja ainakin omien lasteni mielestä varsin hellyttäviä ja pelien  parissa viihtyi hyvän tovin. Näppärä tapa ujuttaa hiukan marjatietoutta lasten arkeen. Eipä taida pelejä parempaa konstia nykypäivänä olla.

Marjaluentojen jälkeen suuntasimme Kokkikoulu Espan keittiöön ja pääsimme kokeilemaan marjoja ruuanlaitossa. Saimme oppia, että marjat sopivat moneen muuhunkin kuin vain jälkiruokiin ja smoothiehin. Yhtä hyvin ne käyvät myös kalan ja lihan kaveriksi!

innostumarjoista07

Tällä kerta saimme kokailun jälkeen maistella paahdetun härkätartarin seurana rakuunakastiketta sekä marinoituja mustaherukoita, jotka maistuivat minusta vallan mainioilta.

innostumarjoista08

innostumarjoista02
Pääruuaksi oli paistettua hauki wallenbergia, pähkinävoita sekä fermentoituja mustikoita, joita ajattelin kokeilla jossain vaiheessa kotonakin. En nimittäin ole koskaan fermentoinut marjoja!

Jälkiruokana herkuttelimme mansikkaa mantelicrublella ja tuorejuustomoussella. Saattaa muuten olla, että tämän päiväinen lounaani ei ihan vedä vertoja eiliselle.

innostumarjoista01

Oli kiehtovaa huomata, että marjat sopivat niin hyvin kalan ja lihan yhteyteen. Olen tavannut käyttää marjoja yleensä lähes poikkeuksetta makeissa syötävissä. Puolukkaa toki muuallakin, mutta muut marjat ovat kyllä tainneet poikkeuksetta tulla käytetyksi joko sellaisenaan tai sitten erilaisessa leivonnaisissa, kiisseleissä, juomissa ja muissa vastaavissa.

Marjoja olisi todella hyvä käyttää enemmän. Ja vaikka meillä kohtalaisen paljon marjoja kulutetaankin, niin parannettavaa olisi silti. Hanna Partanen kertoi marjojen olevan mm. hyviä ravintokuidun lähteitä  ja lisäksi niissä on vain vähän energiaa, mutta paljon vitamiineja sekä  kivennäisaineita. Monta hyvää syytä siis lisätä marjoja ruokavalioon.

Kotimaisten marjojen satokausi on pian käsillä, joten niistä olisi varmaankin hyvä aloittaa ja ehkäpä oma puutarhamme tänä vuonna tuottaisi marjoja jo ihan kunnolla pakastimeenkin saakka. Se on kuitenkin varmaa, että lempimarjaa eli mansikkaa ei sinne koskaan omalta maalta riitä vaan kaikki popsitaan tuoreena, yleensä suoraan puskasta.



web counter


Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Muutama viikko sitten, hentoisen lumikerroksen vielä peittäessä maata, osallistuin Kotiseututalo Parkvillassa, Espoon Leppävaarassa juurileivontakurssille.

Olenhan minä juurella leiponut ennenkin ja olen myös oppinut, että jokaisella on siihen omat niksinsä ja lopputulos on aina hiukan erilainen noista nikseistä riippuen.

leivontakurssi07
Juurileivontakurssilla tunnelmallisessa Parkvillassa

Juurileivontakurssin järjesti REKOsta minulle tutuksi tullut tuottaja, Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio, jolla on leipomotoiminnan lisäksi takanaan mittava ura Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen johtavana tutkijana.
Parempaa opettajaa saa muuten ihan tosissaan hakea, sillä vastaavaa vuosien aikana karttunutta tietotaitoa ei hevin löydä. Kurssimateriaalista huomasi, että kaikki pohjasi vankkaan tietoon ja kokemukseen. Oli ilo saada noin asiantuntevaa ja mukavaa opetusta juurileivänsaloihin.

leivontakurssi02
leivontakurssi01
Juurileipä kursseja järjestetään kolmea erilaista: Ruisleivontakurssi, Gluteenittomien leipien (kaura- ja tattarileivät) kurssi ja Spelttileipäkurssi. Itse osallistuin gluteenittomien leipien kurssille. Kurssit soveltuvat hyvin niin koti- ja ammattileipureille kuin kokeillekin.

Kolmituntinen kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä  ja mukavaa rupattelua toisten osallistujien kanssa teekupposten äärellä juureen leivottuja leipiä maistellen, jolloin pääsimme juttelemaan niin leipomisesta kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta.

Vaikutti siltä, että meillä kaikilla oli aikamoisen mukava iltapäivä, sillä tunnelma oli iloinen ja oppimiselle otollinen. Kaikki tuntuivat viihtyvän kurssilla varsin hyvin ja parityöskentelynä suoritettu käytännön osio sujui sekin vallan mainiosti.

leivontakurssi12
Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio kertoi meille juurileivän saloista.

Opetustilanteeseen valittu paikka, Parkvilla, oli omiaan juurileivonnan saloihin tutustumisessa. Vanha rakennus tuntui jo henkivän jos minkälaisia tarinoita historian lehdiltä ja luulenpa, että sen keittiössä on yksi jos toinenkin pyöräyttänyt aikanaan niin juurella kohotettuja leipiä kuin muitakin tuoksuvia leivonnaisia.

Parkvillassa viettämistäni tunneista jäi hyvä kokemus ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että kurssille osallistuin. Nyt meidänkin perheemme gluteenittomat saavat juureen leivottua leipää.

leivontakurssi03
leivontakurssi05

Kotiin viemisinä uudet opit ja pussillinen tykötarpeita

Kurssilta saivat kaikki mukaan pussit, jotka sisälsivät mm.  kaksi juurta. Gluteenittomien leipien kurssilta mukaan tuli siis kaurajuuri ja tattarijuuri, jotka ovat molemmat aivan uskomattoman hyvänmakuisia ja minä, joka en tattarista ole pahemmin ennen perustanut lainkaan, taisin ihastua sen makuun, joka tuli juureen leivotussa leivässä ihan uudella tavalla esiin. Pussissa oli myös luennosta koostettu kansio, joka pitää sisällään kaiken opetetun sekä ohjeet, kuinka hoitaa saamiamme juuria ja kuinka leivomme niistä leipää. Kurssi piti sisällään juuri sen, mitä olin toivonutkin ja vähän vielä enemmän.

Ja mukava oli myös taas tavata yrittäjää, jolta olin jo reilun vuoden ehtinyt leipää usein ostella ennen kuin hän siirtyi uusille urille ja aloitti kurssitoiminnan.

Mikäli olet kiinnostunut juurileivonnasta, niin enemmän kuin lämpimästi suosittelen osallistumista heidän kurssilleen.

Täysjyvä Gourmet löytyy kätevästi  Facebookissa ja heidän verkkosivuiltaan löytyvät tarkemmat tiedot mm. kursseista.

leivontakurssi09


hit counter


Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Pitkästä aikaa päätin kaivaa hapatusruukun esiin ja niinpä parisen viikkoa sitten, vielä viimeistelemättömässä keittiössämme raastettiin kymmenisen kiloa luomukaalta. Onneksi apuna oli kone, sillä veikkaanpa, että muuten raastamiseen olisi mennyt paljon kauemman aikaa.

Kaalit sain hankituksia Nurmijärven REKOn tuottajalta. Pappilanpuiston luomukaalit olivatkin varsin mainioita ja mehukkaita, vaikka pitkällä talvessa jo oltiinkin. Hyvää hapankaaliainesta saatiin taas hankituksi.

Hapankaalia hapatusruukussa sekä resepti

Olen joskus aikanaan hapattanut myös lasipurkissa kuten moni muukin, mutta hapatusruukku vie homman ihan eri asteelle ja lopputuloskin on varmempi ja sanoisin, että myös parempi. Ruukun yläosaa nimittäin kiertää vesikouru, jonka sisään kansi lasketaan ja täytetään vedellä ja näin ilma pysyy poissa ruukusta ja hapankaali valmistuu paremmissa olosuhteissa kuin lasipurkkiviritelmissä, jossa ilmaa pääsee kaalin kanssa jatkuvasti tekemisiin. Vesikourun ansiosta myös ruukkuun kertyvä kaasu pääse pois ja aina välillä kuuluukin mielenkiintoinen plurp, kun kaasu kuplat purkautuvat veteen. Etenkin lapsista hapatusruukun äänet olivat ehkäpä se homman hauskin osuus.

hapatusastia04

Hapatusruukku on ollut kyllä todella kätevä. Omani on 10 litran ruukku ja sinne mahtuu 6-10 kg hapatettavaa massaa. Hapatukseen kun kuluu useampi viikko, niin on kätevää tehdä isompi satsi kerralla ja jos epäilee, ettei kaikkea ehdi kerralla syödä, niin onneksi hapankaaliakin voi pakastaa.

Vesikourun lisäksi ruukkuun kuuluu  kätevät kivipainot, jotka asetetaan hapatettavan massan päälle eikä joudu pelaamaan erilaisten purkki, kivi tai vesipussi viritysten kanssa, niin kuin yleensä, kun olen jos jonkinmoisissa purkeissa hapatellut. Massan päälle, kun tarvitsee laittaa paino, jotta massa pysyy varmasti nestepinnan alla.

hapatusastia07

Hetken aikaa vierähti, että kymmenisen kiloa kaalta ja reilusti pienempi määrä porkkanaa ja sipulia oli käsitelty ja laitettu kerroksittain suolan kera hapatusastiaan. Pikkuapulainen oli innokkaasti koko homman ajan mukana ja aika tarkkana sai olla, että pikkuiset sormet eivät näpertäneet asioita, joihin ei sopinut koskea, sillä hapattamisessa puhtaus on vähintäänkin puoli ruokaa.

hapatusastia09

Iso apu tuo pieni kuitenkin jo oli, kun nuijittiin kaalta kulhossa, jotta saatiin neste hyvin irtoamaan. Kulho kun ei ollut puuhaan mitenkään paras mahdollinen vaan onnettomasti pyöreä pohjainen  ja tuppasi keikkumaan kovin helpolla, joten ylimääräinen käsipari oli enemmän kuin tarpeen, jotta homma saatiin sujumaan joutuisasti eivätkä kaalitkaan päätyneet lattialle.

Kaalit nuijittuani ladoin kaikki ainekset hapatusastiaan suolaa unohtamatta ja sitten olikin aika heittää ehjät kaalinlehdet kaalimassan päälle ja asettaa painot paikalleen. Kansi kiinni ja vesikouru täyteen vettä. Kolme neljä päivää annoin ruukun seistä huoneenlämmössä ja sitten nostin sen kylmiöön, jossa se saakin viettää muutaman viikon ennen kuin on valmis avattavaksi.

hapatusastia05
Itse teen hapankaalia usein seuraavanlaisella reseptillä:

Laitan kaalia yleensä hiukan alle 10 kiloa, jotta tilaa jää vielä sipulille ja porkkanallekin. Massan kokonaismäärä ei siis saa ylittää 10 kiloa, jotta se ruukkuun hyvin mahtuu.

n. 6-10 kg kaalta 
n. 300 g porkkanaa
n. 100-300 g sipulia
noin 50 g suolaa

(Keitetty suola vesi: 15 g suolaa per 1 litra vettä)

1. Pese ja raasta kaali, porkkanat sekä sipuli ja nuiji ne huolella, jotta nestettä alkaa irrota.
2. Lado ainekset  tiiviisti suolan kera kerroksiksi hapatusruukkuun.
3. Laita viimeisen kerroksen päälle muutama kokonainen kaalinlehti ja niiden päälle kivet painoksi.
4. Lisää keitettyä suolavettä, jos nestettä ei ole irronnut riittävästi. Nesterajan pitäisi olla noin 2-3 cm kivien yläpuolella.
5. Sulje hapatusruukun kansi ja täytä vesikouru vedellä. Pidä huoli, ettei vesi pääse koskaan kokonaan haihtumaan, jotta hapatusruukkuun ei mene ilmaa.
6. Anna seistä 3-4 päivää lämpimässä n. 20 asteessa ja siirrä sitten jatkamaan fermentoitumisprosessia n. 15 asteeseen auringonvalolta suojattuun paikkaan noin 5 viikoksi. Muista tarkkailla vesikourun vesimäärää.
7. Fermentoitua hapankaalta tulee säilyttää jääkaapissa. Sen voi halutessaan myös pakastaa.

hapatusastia06


free web stats


Perunankuorimakone

Perunankuorimakone kotiutui meille jokunen kuukausi sitten. Nyt varmaan moni sanoo, että turhempaa laitetta ei liene olemassakaan, mutta tähän voin vastata, että tarpeellisempaa ja arkea helpottavampaa laitetta ei meillä montaa ole.

Kipeät kädet ja perunaa rakastava perhe on aika paha yhtälö. Etenkin, kun perhe vielä pitää enemmän ilman kuoria keitetyistä perunoista kuin kuorineen keitetyistä ja aistiyliherkät eivät syö uuniperunoissakaan kuoria ilman itkua ja hammastenkiristystä. Tuossa lienee riittävät perusteet perunankuorimakoneen hankintaan. 🙂

Perunankuorimakone

Itse olen ainakin hyvin onnellinen tästä ”turhakkeestani”.  Monia asioita teen mielelläni ilman konetta, mutta perunankuoriminen ei ole yksi niistä asioista. Säästän kipeitä käsiäni mielelläni puutarhatöihin, leipomiseen  ja kirjoittamiseen kuin perunankuorimiseen, jossa ne kipeytyvä entisestään. Joskus ihan niin paljon, että perunankuoriminen ei meinaa edes onnistua.

Koneeseen mahtuu suunnilleen kilon verran kerralla kuorittavaksi ja kuorimiseen menee noin minuutin verran, joskus hiukan pidemmän aikaa.  Pari kiloa onnistuu kuorimaan ennen kuin konetta täytyy alkaa tyhjentämään kuorimössöstä. Ei paha minusta.

Tämän viikon aikana meillä tullaan muuten kuorimaan peruna jos toinenkin, sillä viikon pääraaka-aine Puuroperjantaille on moneen taipuva peruna, jota ennen käytettiin puuroissa useinkin. Nykyisin se taitaa olla harvemmassa taloudessa puurokäytössä.



real time web analytics


Kaurapuuroa kuudella tavalla

Luomulaaksossa uskotaan vakaasti, että kunnon harjoittelu takaa hyvät tulokset asiassa kuin asiassa. Kaurapuuroa kuudella tavalla-postauksella pääsee treenauksessa jo hyvin alkuun, sillä mikäpä olisi luontevampi tapa aloittaa useamman viikon tiivis harjoittelu Luomupuuron maailmanennätyskisoihin kuin maailman parhaan kaurapuuron keittäminen.

Päätimme siis aloittaa Mummini makoisasta kaurapuurosta, jonka muistoissa liitelimme jo Puuroperjantain ensimmäisessä postauksessa, Puuromuistoja Mummilan keittiöstä. Toivottavasti yllämme Mummini maan mainioon lopputulokseen, vaikka meillä harjoitteluvuosia vielä rutkasti uupuukin. Kaikilla meistä kun on vielä aika tavalla matkaa jo edesmenneen Mummini saavuttamaan kunnioitettavaan 95-vuoden ikään.

Kaurapuuroa kuudella tavalla

Muutama sananen ennen reseptejä

Postauksesta löytyy kaiken kaikkiaan kuuden kaurapuuron reseptit, jotta harjoittelumotivaatio pysyy varmasti korkealla.

Kokeillessamme eri valmistajien kaurahiutaleita viimeisen viikon aikana saimme huomata, että hiutaleissa todellakin on suuria eroja. Itse asiassa hämmästyttävän suuria. Joitain hiutaleita tietynpaksuisen puuron keittämiseen tarvittiin reilusti enemmän kuin toisen merkkisiä. Olipa niinkin suuria eroja, että litran puuroon joutui käyttämään jopa 5 dl hiutaleita, kun toisen valmistajan hiutaleita tarvitsi vain  3 dl.

Alla oleviin resepteihin on Mummini muistoa kunnioittaen käytetty Elovenan luomuhiutaleita.

Tämän viikon resepteinä ovat: 
Mummilan makoisa kaurapuuro
Aamukahvit kaurapuurossa eli kahvikaurapuuro
Kaurapuuro kohtaa omenapiirakan
Hunajainen inkiväärikaurapuuro
Appelsiinikaurapuuro kahdella tavalla

kaurapuuro07


Mummilan makoisa kaurapuuro

Tämän kaurapuuron resepti on minulle äärimmäisen rakas. Se on juuri se sama, jota Mummini käytti haudutellessaan veljelleni ja minulle joka lomapäivä kaurapuuron ja tämä on juuri se puuro, jota useimmiten heti ovesta sisälle päästyämme pyysimme. Puurossa yhdistyykin niin mainio maku kuin lämpimät muistot Mummilasta.

Muistan, että Mummilla oli kaapissaan aina juuri Elovena-paketti. Noista makoisista hiutaleista puuro sitten keiteltiin ja myönnettävä on, että pahimman ikävän iskiessä ja hakiessani täysin samankaltaista puurokokemusta kuin lapsuudessani tulen ehdottomasti valinneeksi juuri samaisin pakkauksen. Onneksi sitä saa nykyisin myös luomuna ja omatkin lapseni ovat jo hyvän aikaa päässeet nauttimaan oman lapsuuteni puuromuistoista.

Mummin makoisan kaurapuuron salaisuus piili nimenomaan Elovena-hiutaleiden pitkässä haudutuksessa sekä sokerissa. Tämä taivaallinen liitto saa aikaan pehmoistakin pehmoisemman puuroelämyksen. Toinen olennainen salaisuus Mummin hauduttamassa puurossa oli, ettei se ollut koskaan liian paksua. Mummi tapasikin kutsua sitä leikillään  ”sivistyneeksi” kaurapuuroksi. 😀

Neljälle: 
n. 3 dl luomukaurahiutaleita
1 l luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa
10 tl luomusokeria

1. Sekoita kaikki aineet maidon joukkoon ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä.
2. Hauduta vähintään 30 minuuttia, jotta puurosta tulee samettiakin samettisempi. Hauduttaessa se myös paksunee.
3. Tarjoa aurinkoisen voisilmän ja kylmän maidon kera.
4. Laita silmät kiinni ja nauti matkasta Mummilan tunnelmalliseen keittiöön.


Aamukahvit kaurapuurossa eli kahvikaurapuuro

Kahvikaurapuuron idea syntyi, kun viikolla keiteltiin kahveja vieraalle ja jälleen kerran varmuuden vuoksi keittelin sitten ihan liikaa, koska noloahan se olisi, jos vieras kaipaisikin lisää kahvia ja emännän pitäisi sanoa, että se kahvi nyt pääsi pannusta loppumaan. Niinpä kahvihetken päätyttä pannussa oli yhä viitisen desiä kahvia ja aivoissa alkoi raksuttaa, josko siitä voisi jotain tehdä, ettei viemäriin tarvitsisi kaataa. Haaskaus kun nyt vain on aina yhtä kurjaa.

Siitä se idea sitten lähti ja täytyy sanoa, että lopputulos oli A-I-V-A-N M-A-H-T-A-V-A! Ja siis todellakin on, sillä minä en edes pidä kahvista.  En juo sitä vaan kahvin kulutuksesta taloudessamme pitävät huolen ihan muut. Mutta tämä puuro! Se on kuin taivaassa leijailisi ja jopa lapsista suurin osa ihastui tähän!

kaurapuuro19
Aromikas kahvikaurapuuro maistui perheen pienimmäisellekin – vadelmasoseen kera ja ilman.

Nyt siis kaikki keittelemään ylimääräiset annokset kahvia ja sitten kipin kapin hauduttelemaan puuroa! Hauskaa tässä on sekin, että erilaisia kahveja käyttämällä saa aina erimakuista puuroa.

Neljälle:
5 dl keitettyä luomukahvia 

5 dl vettä (tai maitoa)
n. 3 dl luomukaurahiutaleita
1 tl suolaa

n. 10 tl luomusokeria (ja lautaselle luomuhunajaa)

1. Keitä 5 dl kahvia tai käytä ylijäänyttä kahvia.
2. Laita kattilaan kahvi, vesi ja kaurahiutaleet sekä suola ja sokeri. Keittele muutama minuutti sekoittaen välillä.
3. Anna hautua mielellään puolisen tuntia, jos suinkin mahdollista.
4. Nauti vaikkapa luomuvadelmien (ja hunajan kera).


Kaurapuuro kohtaa omenapiirakan

Tämän kaurapuuron valmistaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin, sillä omenapiirakan tahmeaa täytettä muistuttava karamellisoitunut herkku on osa, jonka tekemiseen vierähtää jokunen tovi. Sen onneksi voi halutessaan tehdä jo  pari päivää ennenkin jääkaappiin odottamaan. Voi sen toki pistää uuniin tekeytymään vaikkapa jonain rauhallisena iltapäivänä ja syventyä perheen kanssa pelailemaan lautapeliä  (kunhan muistaa käydä sekoittelemassa omenaseosta suunnilleen puolen tunnin välein) ja odottaa, että uunista kantautuu paahtuvan omenan herkullinen tuoksu. Tähän menee helposti 2-3 tuntia aikaa.

Omenalohkojen muututtua tahmeiksi ja tummuneeksi  onkin  aika laittaa puurohiutaleet tulille eikä aikaakaan kun päästään herkutteleman kaurapuurolla, joka tuo mieleen syksyisen omenapiirakan. Lisää reseptiin  sokeria, mikäli kaipaat enemmän makeutta.

Koko puuron valmistus alkaa luonnollisestikin omenapiirakan täytteen valmistuksesta. (Ja tämä käy tietenkin myös sen omenapiirakan täytteeksi. 🙂 )

kaurapuuro18

Uunissa karamellisoitunut omenapiirakantäyte

5  luomuomenaa paloiteltuna
1-2 tl luomukanelia
2 tl luomuvaniljasokeria
10 tl Reilun Kaupan muskovadosokeria (tai jotain muuta sokeria)
puolikkaan luomusitruunan mehu ja hiukan kuorta raastettuna
muutama voinokare

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Pese omenat ja paloittele ne kuutioiksi
3. Laita omenanpalat, kaneli, vaniljasokeri, muskovadosokeri, ja sitruunamehu uunivuokaan ja sekoita hyvin. (Mikäli kaipaa puuroon samankaltaista makeutta kuin omenapiirakassa on täytyy sokerin määrää lisätä toisella 10 teelusikallisella tai oman maun mukaan.) 
4. Anna paahtua ja karamellisoitua uunissa hyvän aikaa. 2-3 tuntia on yleensä hyvä. Käy sekoittelemassa noin 30 minuutin välein.

Kun omenanpalat kypsyvät uunissa voit hyvin paahtaa kaurahiutaleita puuron somisteeksi. Nämä tuovat myös mukavan rapean elementin puuroon. Tekeminenkin on nopeaa ja vaivatonta.

kaurapuuro03
Kaurapuuro, joka toi mieleen syksyisen omenapaistoksen ja -piirakan.
Pannulla pikapaahdetut kaurahiutaleet

1 dl luomukaurahiutaleita
2 tl luomusokeria
tilkka luomukasviöljyä tai pieni nokare luomuvoita

1.  Laita kasariin desin verran kaurahiutaleita sekä tilkkanen öljyä tai pieni nokare voita sekä sokeri.  Paahda hiutaleet rapeiksi. Ole tarkkana, sillä hiutaleet palavat herkästi. Nämä tuovat puuroon mukavan rapean elementin.

Kun kaurahiutaleet on paahdettu ja uunissa olevat omenanpalat kauniin karamellisoituneita ja seos mukavan pehmeä, mutta joukosta löytyy yhä omenasattumia, on aika ottaa vuoka ulos uunista ja alkaa keitellä kaurapuuroa.

Kaurapuuro neljälle: 

n. 3.5 dl luomukaurahiutaleita
1 litra luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa

1. Laita kattilaan maito, kaurahiutaleet ja suola. Lisää joukkoon karamellisoitunut omenaseos ja sekoita. Voit halutessasi jättää omenaseosta hiukan jokaisen puuroannoksen päälle laitettavaksi tai tee sosetta kerralla enemmän.
2. Keittele puuroa muutama minuutti sekoitellen ja anna hautua puolisen tuntia, jos aika antaa myöden.
3. Tarjoile omenaseoksen ja paahdettujen kaurahiutaleiden kera.


Hunajainen inkiväärikaurapuuro

Tämä inkiväärinen kaurapuuro on taivaallisen hyvää. Inkivääri sopii kaurapuuroon aivan uskomattoman hyvin ja hunaja tuo mukavan pienen makeuden. Tällä aamu alkaa sekä energisesti että herkullisesti! Ja voi olla, että nekään, jotka eivät inkivääristä yleensä niin välitä, tulevat ihastumaan tähän.

kaurapuuro11
Mikäli käsillä ei ole tuoretta luomuinkivääriä niin The Ginger Peoplen inkiväärilevitteet ovat oiva apu tilanteeseen.


Neljälle:
3  dl luomukaurahiutaleita

1 litra luomu vanhanajantäysmaitoa
1 tl suolaa
tuoretta luomuinkivääriä n. 4-5 cm tai maun mukaan
luomuhunajaa maun mukaan

1. Laita hiutaleet, maito, suola sekä  inkivääriä kattilaan ja keittele muutama minuutti sekoitellen. Maku paranee entisestään, jos maltat haudutella noin puolisen tuntia.
2. Annostele lautaselle, lisää puuron päälle loraus luomuhunajaa ja nauti.

kaurapuuro16


Appelsiinikaurapuuro kahdella tavalla

Tätä puuroa tehdään meillä kahdella tapaa, koska osan mielestä puuro on täydellistä ilman rahkan lisäämistä ja toinen puoli taas vannoo rahkan nimeen. Niinpä puuroa keitellään ja osa perheestä nappaa annoksensa ennen viimeistä vaihetta eli rahkan lisäämistä. Kokeile kumpi versio on sinun makuusi.

Mainitsemisen arvoinen seikka on ehdottomasti myös se, että puuron rahkainen versio on parhaimmillaan jo hiukan jäähtyneenä eikä suinkaan höyryävän kuumana. Ja ehdottomasti herkullisin lopputulos tulee, jos käytät tuoreen appelsiinin mehua.

kaurapuuro12
Appelsiinikaurapuuro rahkalla.

Neljälle:
noin 3 dl luomukaurahiutaleita

5 dl vettä
5 dl luomuappelsiinimehua (joko puristettua tai mehupurkista) 
1 tl suolaa
10 tl  luomusokeria
enemmän tai vähemmän raastettua luomuappelsiininkuorta 🙂 
(250 g luomurahkaa)

1. Lisää kattilaan vesi, appelsiinimehu, suola sekä sokeri ja keittele muutama minuutti sekoitellen.  Anna hautua puolisen tuntia , jos aikataulu suinkin sen sallii.
2. Sekoita valmiin kaurapuuron joukkoon rahka.
3. Annostele lautasella ja raasta pinnalle luomuappelsiinin kuorta. Kuorta voi halutessaan lisätä puuron joukkoon jo keittämisvaiheessa.

kaurapuuro14
Tällaiset reseptit siis tällä viikolla Luomulaakson Puuroperjantaissa. Ensi viikolla keittiössä syntyykin sitten jotain ihan muuta! 😀






web analytics


Puuromuistoja Mummilan keittiöstä

Olen koko koulutaipaleeni ajan aloittanut aamuni äitini keittämällä puurolla. Kouluni olen jo aikaa sitten päättänyt, mutta puuro on yhä olennainen osa päivääni.

Omat lapsenikin aloittavat päivänsä puurolla.  Toki joskus lautasilta löytyy puuron sijaan itse tehtyä mysliä, mutta melkein puuroahan se sekin on. Pitkälti on samat ainekset. Monesti puuroa keitetään myös iltapalaksi ihan koko perheelle.

Puuro on oikeasti hyvää. Se on myös edullista sekä useimmiten hyvin ekologista. Sanomattakin lienee selvää, että meillä keitetyt puurot ovat poikkeuksetta luomua.

Puuromuistoja Mummilan keittiöstä
Mummini käyttämä maidonvartija, joka kolisi kattilan reunoihin maidon alettua kiehua. Sen luvattiin myös estävän ylikiehumisen ja pohjaan palamisen.
Puurontuoksuiset lapsuusmuistot

Omat lämpöisimmät ja erityisimmät puurokokemukseni liittyvät omaan Mummiini. Rovaniemellä, Korkalovaaran valkoisessa talossa, muistoja huokuvassa helmen harmaassa keittiössä tuoksui puuro. Muistan, kuinka joka loma odotin, että saisin kuulla maidonvartijan jälleen kolkuttelevan puurokattilan kylkiin. Se on mielikuva, joka tuo lapsuudenmuistot niin lähelle, että alkaa ihan itkettää. Tulee ikävä Mummia.

Tuo maidonvartija on nyt minulla kaapissani ja aina aika ajoin otan sen sieltä käteeni, pyörittelen ja sivelen sen sileääkin sileämpiä kuvioita ja laitan sitten takaisin kaappiin omalle turvalliselle paikalleen. Se on minulle yksi rakkaimpia muistoesineitä Mummistani.

Mummini teki maailman parasta kaurapuuroa. Se oli pehmeää ja samettista. Mummi tapasi keittää hiutaleet aina punaiseen maitoon ja puuro sai hautua hiljakseen lieden hellässä huomassa, kunnes koostumus oli niin samettista, että sitä olisi syönyt vaikka koko kattilallisen. Puuron jos toisenkin ehti Mummini 95-vuotisen elämänsä aikana keitellä.

luomupuuronME

Suomi luomupuurokartalle

Vanhat keittokirjat ovat – ihan niin kuin Mummini suuri kattilakin oli – pullollaan erilaisia puuroja. Toiset valmistettiin jauhoista, kun taas toiset vaikkapa hiutaleista ja olipa joukossa aineksia, joita ei nykypäivänä enää puuroihin tavata käyttää. Tuntuu hyvältä muistella Mummiani puurokauhan varressa vanhan lietensä äärellä. Hän olisi ollut mielissään puuron tänä vuonna saamasta huomiosta.

Nyt, Pro Luomun sekä sen yhteistyökumppanien kutsuessa suomalaiset syömään Suomi luomupuurokartalle, päätti Luomulaaksokin pistää lusikkansa puurokattilaan ja hämmentää oikein kunnolla aloittamalla Puuroperjantai-postaussarjan.

LUOMUPUURONme2

Näin alkuun tulee resepteissä näkymään paljon juuri niitä perinteisiä Mummini aikaisia puuroja, joilla monien isät ja äidit ovat aikuisiksi kasvaneet. Tuon aikaiseen valikoimaan todellakin kuului monia muitakin puuroja kuin vain se monien rakastama tai vihaama kaurapuuro! Ennen vanhaan puuro oli paljon muutakin kuin vain aamupalaksi tarkoitettua vatsantäytettä. Sitä syötiin monesti ihan ruuaksi ja niin muuten tehdään tänä päivänä joissain kouluissakin ihan viikottain. Puuro todellakin on hyvää ja ekologista ruokaa – ja etenkin luomuna, vallan mainio osa arjen ruokalistaa.

Kun perinteisten puurojen reseptit alkavat olla hallussa voi reseptejä alkaa helposti muokata erilaisiksi ja hetkessä aukeaa taas erilainen puurojen maailma. Puurojen parhaimpia puolia ovatkin muokattavuus ja monipuolisuus.

Postaussarjan myötä alkaa oma valmistautumiseni 6.9.2017 pidettävään Luomupuuron maailmanennätyspäivään, sillä eihän sitä suurena päivänä sovi ihan rapakunnossa olla! 😉


web analytics




web analytics