Aihearkisto: Taimikasvatus

Basilikan pistokkaat

Basilikan pistokkaat

Monesti olen ostanut kaupasta basilikan taimen ja laittanut sen kasvamaan ruukkuun. Varmaan yhtä monesti se on epäonnistunut, kun basilikan lehdet alkavat tummua ja kasvi menee huonoksi, vaikka mitä tekisi. Kuolema on korjannut kasvin yleensä muutamassa päivässä. Joskus jo kahdessa.

Pari vuotta sitten luovuin kokonaan yrityksestä ja muutin suunnitelmaa. Napsin basilikan oksat poikki, pistin vesilasiin ja annoin juurten kasvaa.  Nämä pienet pistokkaat sitten istutin multiin, kun juuret olivat hyvänlaiset. Ei aikaakaan, kun taimet alkoivat kasvaa pituutta.

Tällä tavalla olen jo hetken aikaa kasvattanut uusia basilikan taimia. Hyvää tässä on sekin, että satoa alkaa saada nopeammin. Myös ainakin minttua, salviaa, sitruunamelissaa, timjamia ja rakuunaa voi pistokkaista kasvatella.

Tiedän, että jotkut tapaavat laittaa vesiastian päälle kelmua tai foliota ja pistelevät siihen reiät yrtin varsia varten. Näin lehdet pysyvät varmasti poissa vedestä ja pieni pistokas tukevasti pystyssä. Itse en ole koskaan näin tehnyt vaan ihan mennyt helpoimman kaavan mukaan eli yrtin varsi poikki ja pistokas vesiastiaan. Kannattaa katsoa, että varsi on riittävän pitkä. Lyhyttä pistokasta on vaikea saada lasissa pysymään.

Basilikan pistokkaat

Viime viikonloppuna kävin paikallisessa ruokakaupassa tekemässä hankintoja ja ostin muutaman ruukkubasilikan, joista napsin oksat poikki ja nyt leipomoni ikkunalla on komea rivi basilikan pistokkaita, jotka sitten aikanaan, ilmojen salliessa ja kesäauringon helliessä muuttavat asumaan kasvihuoneeseen. Toki nämä voisivat eloaan jatkaa ikkunalaudallakin ja monesti syksyllä basilikoista osan siirränkin sisään jatkamaan kasvukautta. Toukokuussa on kuitenkin mukava saada kasvihuoneen hyllyt vihertämään nopeasti ja nauttia basilikan suloisesta tuoksusta.

Kreikkalainen ystäväni muuten kehottaa istuttamaan basilikaa oven pieleen. Se kuulema karkottaa kärpäsiä. Ehkäpä minunkin pitäisi muutama taimi ulko-oveni pieleen laitella jahka ilmat lämpenevät, kun tapana on kuitenkin kesäpäivinä ovia auki pitää. Basilika tosin on hyvin herkkä kylmälle ja jopa tuulelle, joten huonoimpina kesinä saakin olla tarkkana, ettei yrttejään palellulta. Siitäkin syystä olen ne yleensä suosiolla kasvihuoneen huomaan jättänyt.


shopify visitor statistics


Kasvimaa nukkuu

Tammikuu on jo edennyt melkein puoleen väliin. Se tarkoittaa sitä, että sormet syyhyävät päästä kasvimaiden kimppuun, mutta eihän niihin vielä pääse edes kurkkimaan ennen kuin kevään säteet sulattavat jäätyneen maan.

Talvi ehkä vasta todenteolla alkoi, mutta minä odotan jo kevättä, suloisia auringonsäteitä, ensimmäisiä leskenlehtiä, jotka yhä valtaavat kukkapenkkiäni sekä sitä, että pääsen kylvämään ensimmäiset salaatit ja retiisit. Kevään ensimmäinen retiisi. Sitä minä odotan.

Kasvimaa nukkuu

Tammikuussa voi kasvivalojen avulla hyvin jo aloitella taimikasvatusta ja yleensä tässä kuussa kylvän ainakin paprikat ja basilikat ja alan saada sato aikaisemmin. Jokunen kevät on mennyt nyt ilman taimikasvatuksia, joko huonon terveyden tai taaperon näpellysvimman vuoksi, mutta tänä vuonna ajattelin saada ainakin muutaman taimen ihan omasta takaa ja niinpä viime kesänä talteen napsimani paprikan siemenet saavat luvan sujahtaa pian multiin ja sitten vain odottelemme, että ensimmäinen pieni taimenalku pilkahtaa esiin ja sitä vaalimmekin sitten kuin vauvaa.

Viime kesänä kasvatetut paprikat olivat herkullisia. En yhtään tiedä mitä lajiketta ne olivat ja itse asiassa en tiedä niistä yhtään mitään. Ostin taimen jostain torilta ja kasvi jaksoi tuottaa satoa hyvin ja koska se vielä kaupan päälle tuotti varsin makoisia paprikoita, niin pitihän siitä napsia siemeniä seuraavaa kesää varten. Kukkarokin kiittää, kun ei tarvitse ostaa uusia siemeniä.

Toivottavasti ensi kesä on sopivan lämmin ja sopivan sateinen.

kuva_paprika


shopify stats


Mysteerikaaleja kasvatuksessa

Mysteerikaaleja kasvatuksessa

Tänä vuonna kasvatammekin mysteerikaaleja. Nämä ovatkin paljon hauskempia kuin iänikuiset lehtikaalit ja ruusukaalit. Ja kukahan kehtasi väittää, ettei puutarhanhoito oli jännittävää!

No, minulla tosiaan on nelisen laatikollista taimia ilman minkään sorttisia nimilappuja. Hatara muistikuva on kuitenkin siitä, mihin kylvin ruusukaalit, mutta lehtikaalit ja kyssäkaalit ovat kyllä ihan sekaisin eikä minkäänlaista muistikuvaa ole siitä missä laatikossa kumpaakin on. Asiat olisivat voineet olla toisin, jos en innoissani  kasvihuonetta siivotessani  olisi mennyt laatikoita siirtelemään lämpimämmälle puolelle. Siirtäessä laatikot sekoitin samalla järjestyksen tai ainakin luulen niin. Jännityksellä siis täytyy odottaa, mihin mikäkin kasvi pulpahtaa.

En kyllä yhtään tiedä, kuinka näin pääsi käymään. Yleensä olen hirveän tarkka siitä, että purkit tulee nimikoitua ja tiedän tarkkaan mitä ja milloin olen mihinkin kylvänyt. Tänä vuonna tehdään näköjään toisin. 😀

No, olisiko tuolla loppujen lopuksi väliä. Luulisin erottavani taimet toisistaan jahka niissä alkaa kunnolla elonmerkkejä olemaan ja jos en erota niin onhan se paljon jännempää katsoa mitä mihinkin sattuu kasvamaan. Ehkä pitäisi tehdä elämästä vieläkin jännittävämpää ja sekoitella useamman siemenpussit sisukset keskenään ja kylvää niitä. 😀

Tänä vuonna käytin muuten vanhojen taimipurkkien lisäksi kylvöissä apuna myös noita kuvassa näkyviä pahvilaatikoita, joissa on ollut kiivejä. Mullan alla on sellainen vihertävä (muovinen?) levy, jossa on jokaiselle kiiville oma kolo. Niihin oli hyvä kylvää siemeniäkin! Pitävät mukavasti vettä ja voin heitellä pois nurkista jahka taimet on siirretty kasvimaalle venymään.

 

Muistutuksena vielä, että tänään on viimeinen päivä osallistua Rimita Prima saippuoiden arvontaan. Voittajat arvotaan viikonlopun aikana.


web analytics


Pieniä pistokkaita

Pieniä pistokkaitaTänä vuonna en paljon ole taimia kasvatellut. En vielä jaksanut niin paljon ja tuumin, että pieni täystuho saattaisi tehdä elämämme aika hankalaksi, jos ikkunalaudat olisivat edellisten vuosien tapaan tupaten täynnä kasvin alkuja. Niinpä ikkunoistamme on tänä vuonna nähnyt ulos ilman, että tarvitsee kurkistella vihreiden lehtien lomitse.

Pistokkaita sen sijaan olen napsinut kaupan yrteistä tänä vuonna ihan urakalla. Enimmäkseen meillä on tosin kasvateltu basilikan alkuja, mutta eksyipä joukkoon muutama minttu kavereineen ja onpa jälleen meneillään yritys saada rosmariini viihtymään edeltäjiään paremmin.

Basilikoissa on jo suurimmassa osassa varsin komeat juuret. Pian on aika alkaa istutella niitä purkkeihin ja parin viikon päästä ajattelin uskaltaa käyttää niitä kasvihuoneessa ulkoilemassa. Jospa ne sitten aika pian sen jälkeen voisivat muuttaa sinne ihan pysyvästi. Satunnaisen hallayön varalle on säteilylämmitin, jos en kaikkia kasvivauvoja saa sisälle siirrettyä.

Pistokkaiden ohessa on puuhailtu paljon pihallakin sekä uudelleen järjestelty kasvihuonetta, jotta sinne pääsisi tänä kesänä mukavammin syömään. Viime vuonna saimme sinne uuden pöydän, kun mieheni työpaikalla puhalsivat uudet tuulet ja he halusivat päästä eroon mustasta ruokailuryhmästä. No, sepä muutti sitten meille ja aiemmin kasvihuoneessa majaillut ruokapöytä päätyi mieheni työhuoneeseen pelipöydäksi helpottamaan niin miniatyyreillä kuin lautapeleilläkin pelaamista.

Lapset odottavat jo vesikielellä, että saamme kasvihuoneen lopulliseen kuosiin (jos se nyt edes ikinä on mahdollista…) ja täytyy myöntää, että sitä odotan minäkin. Tänä vuonna aion järjestää sinne tilaa myös keinutuolilleni, sillä on  ihanaa istua kasvihuoneessa, kuunnella kuinka tomaatinvarret venyvät, kimalaiset surisevat katonrajassa ja aurinko houkuttelee jokaista kasvia kasvamaan aina vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Kesäinen kasvihuone on aivan omanlaisensa maailma.



web counter


Kasvilamppuja ja malttamattomuutta

Siemenkuormaa odotellessa on ollut hyvä aloitella kevätsiivous. Kohta on käyty läpi yksi vaatehuone, pesty ja puunattu sen nurkat ja pyykkätty kaikki hyllyillä olleet tekstiilit. Seuraavaksi olisi vuorossa toinen vaatehuone, mutta siinä välissä ehtii hyvin valmistella paikkoja taimikasvatukselle.

Tänä keväänä ajattelin viritellä käyttöön myös muutama vuosi sitten hankkimani kasvilamput, sillä aikaisin keväällä ei valoa ole vielä riittävästi taimille ja niistä kasvaa puoli pimeässä sellaisia reppanoita hujoppeja. Hontelo varsi ei jaksa pysyä pystyssä ja taimen lähtökohdat kunnollisen sadon tuottamiseen ovat aika kehnot. Toivon, että kasvilamput pelastavat tämän keväisen kasvatusyrityksen pahimmilta karikoilta.

Edellisistä vuosista poiketen en ole vielä tehnyt suunnitelmia kasvimaita varten. Yleensä ne on tullut tehtyä jo edellisenä syksynä, mutta tänä vuonna olen syystä tai toisesta jäljessä. Eipä tuo silti haittaa. Ehtii ne saada valmiiksi vielä nytkin ja ehkä on mukava, kun on edes joitain puutarhajuttuja pohdittavana, kun taimikasvatustakaan ei voi ihan vielä aloittaa. Kärsivällisyys on kyllä koetuksella, kun päivät menevät tuskallisen hitaasti eteenpäin! 😀 Juu… tiedetäään… maltti on valttia tässäkin!

Niin ja yksi mutka on vielä matkassa. Tapaninpäivän myrskyssä vaurioitunut suuri kasvimaalaatikko pitää vielä korjata ennen kuin pääsee kylvötöihin – niin ja puukin pitäisi siitä päältä ehkä poistaa…. ja muutama muukin myrskytuho, joka nyt on lumen alla, pitää siivota. Kaikki aikanaan. Jos nyt menisi virittelemään kasvilamput paikoilleen ja ihan vaikka vain kokeeksi laittelemaan noita taimipurkkeja riviin, jotta näkee kuinka monta saankaan niitä tänä vuonna mahtumaan! 🙂

Multakuorma ja viimeiset taimet kasvatukseen

Ensi viikolla se sitten tapahtuu. PihKuva_taimet1aan tulee rekkalastillinen multaa ja iso projekti pääsee alkuun. Uudet kasvimaalaatikot ovat seisseet paikoillaan viime syksystä lähtien. Olivat muuten viimeinen iso homma, jonka tein ennen keskenmennyttä raskautta. Tänä vuonna ne tarvitsevat hiukan maalia ulkopintaan, jotta ovat kauniimpia katsella.

Viimeisen viikon aikana suunnitelmat ovat saaneet lisää mutkia matkaan. Viime kesän kurpitsasadosta innostuneena ajattelin laittaa ainakin kaksi uutta kurpitsamaata! Paikat on jo katsottu valmiiksi. Toista varjostaa hiukan yksi mänty, mutta sen elinkaari on kääntymässä lopun puolelle vuoden parin sisällä, joten siitä ei tarvitse hirveästi murehtia.

Ensi viikolla poistuu myös kasvimaan päälle Tapaninpäivän myrskyssä kaatunut puu. Viime viikonloppuna anopin kanssa pohdittiin, josko tilalle voisi istuttaa jotain ja nyt ajatuksissa olisikin laittaa kalliolle kasvamaan mustaselja. Päätin pitää sen kurissa leikkaamalla ja jos kasvi siitä sitten kovin pahastuu niin ei voi mitään. Sitten ollaan ilman seljaa. Toinen kaunis kasvi tuolla paikalla olisi pihlaja, mutta se kasvaa myös todella suureksi ja epäilen (mitään sen paremmin tietämättä), että pihlaja ei taida olla kovin kaunis, jos leikkaan sitä samalla lailla kuin seljaa. Kaatuneen männyn vieressä oli kasvamassa pieni pihlajantaimi ja nyt onkin pohdittu, jos sen voisimme pelastaa ja siirtää jonnekin muualle kasvamaan. Alkaa vain olla se tosiasia vastassa, että pihaamme ei enää kovin montaa puuta voi laittaa tai sitten pitää alkaa karsia alkuperäistä puustoa ja se ei tule kysymykseen! Suuret, vanhat koivut ovat ehkä parasta, minkä tiedän. Ne ovat ihanan tuuheita, naavaisia rungoltaan ja antavat vilvoittavan varjon kesäkuumalla. Koivu. <3

Eilen ja toissa päivänä  kylvin kurpitsoiden siemenet. Tällä hetkellä kasvatuksessa on parisen kymmentä tainta, mutta voi olla, että tänään laitan muutaman lisää – niin herkullisia kurpitsat ovat olleet. Tietenkin vaarana on, että jossain vaiheessa taimia todella on liikaa, mutta sitten täytyy puhkaista nurmikkoon reikä, lykätä kompostia kuoppa täyteen ja laittaa taimi siihen. Ei puutarhanhoidon tarvitse olla aina niin tarkoin suunniteltua! Ja hyviä taimia ei vain sovi heittää menemään! Eihän?